Kesälavat aukeavat ja itsellä on tanssielämä ohi. Kauan sitä tulikin käytyä lavoilla, miltei parikymmentä vuotta. Vaan nyt painaa keski-ikä päälle eli nelikymppisyys. Tansseista on jo toista vuotta tullut oltua poissa eikä kaipuu varsinkaan juuri nyt, vieläkään hellitä.
Yksin sitä sitten loppuviimein jäi, vaikka nuorena tuntui että uusia tanssikavereita riittää maailman tappiin.
Kannattaa tarttua onneen, silloin kun sitä on tarjolla.
tanssin kaipuu
tanssit takana
222627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Älä hyvä ihminen luovuta, olet nuori vielä! Jos on kaipuuta johonkin niin pitää toimia sen mukaisesti eli lavoille vaan! Löydät varmasti uudelleen tanssielämäsi! Tsemppiä! P.S. Ja muista tarttua siihen onneen heti ensi kerralla. Kyllä se siellä on jokaiselle.
Anna mennä hyvä ystävä. Ei tanssi-ikä ole kohdaltasi vielä ohitettu, ehei. Olet nuori vielä. Miksi tunnet niin että tanssielämä on ohi? Tarvitset uutta puhtia tanssiharrastukseesi; miten olisi liittyminen johonkin Susel'in seuratanssiyhdistykseen? Vai oletko jo mukana? Jos et niin jäseneksi vaan ja harjoituksiin! Vuoden-parin kuluttua huomaat, että harkoissa on niin mukavaa ja saa tanssia kylläkseen, ettei ehkä jo sen takia aina lavoille edes 'jaksa'. Ja jos tanssimaan menee, siellä on paljon näitä seurakavereita, tanssituttuja siis melkein kuin omasta takaa. Ja hauskaa jutustelua molempien sukupuolten kanssa. Tanssiharkkatutut on KIVOJA! Niiden kanssa menee aika kuin siivillä, ja hauskaa on. Ja harjoituksissa oppii aina uusia 'jippoja'. Tuntee olevansa tansseissakin vahvoilla, kun osaa tanssia sujuvasti sitä ja tätä ja tuota, ehkä aivan uusiakin tansseja. Jos olisin nelikymppinen (vielä) en hidastelisi yhtään, pistäisin vain menemään joka viikonloppu, tai ainakin melkein (itse asiassa niin teenkin, vaikka ikää - nojoo). Iloista ja rentouttavaa liikuntaharrastusta ei kannata noin vain jättää. Mukaan vaan! Ja etsien sitä loppuelämän tanssikaveria ei löydä, vaan eläen. Se saattaa löytyä ihan vierestä - jos ei turhia haikaile ;-D. Iloista tanssikesää Sinulle!
En tiedä mitä sun kirjoitus oikein on...joku pila ehkä? Monille lavatanssit vasta alkaa kun on 40 .
Siis sulla on tanssielämä ohi kun jäit yksin? Nyt ei ymmärrä logiikkaa. Jos olet yksin niin kai silloin olet varsin vapaa käymään tansseissa, en näe ongelmaa? Jos tää on taas yksi niistä yrityksistä saada porukka parkumaan kun nelikymppinen ei enää kelpaa lavoilla kun on liian vanha, niin aika huono provo sitten on. Jokainen tietää et lavoilla käy nelikymppiset ja viiskymppiset ja kuuskymppiset ja vanhemmatkin, joten ei mene läpi se valitus! Tanssimaan sieltä kotoa itkeskelemästä, kun ei kerran kukaan ole estämässä! Itse sä itseäsi estät tanssimasta, turha sitä muille valitella.
Miten niin tanssielämä ohi? Sinne vaan lavoille, jos kaipuuta on. Vai onko joku fyysinen este? Muuten en tuollaista valitusta ymmärrä.
Ei niitä kädenalihärdellejä ole vaikeaa oppia ja salsakin on muutakin kuin vain kastiketta :)
Lopussahan kerrot että onneen tulee tarttua!? Juuri niin. Mikäli olet onnellinen on turhaa sekoittaa onnellisuutta ja tanssia vastakkain: Onnellisuus voi ja yleensä on aivan hyvin läsnä ilman tanssikin. Tanssi voi tuoda onneen lisuketta mutta ei onnea yksin. Jotkut luulee tanssista tulevan kaiken mitä elämän kokonaisuus onnellisuus on ja täten kannustaa tanssimaan. Tanssi on vain oire yleensä siitä ettei ole onnellinen ja haetaan sille ns: korviketta. Niikuin kissoja ja koiria halimiseen ja hellimiseen. Tosin paljon muutakin materiaalia. Tanssi on julkiluvallinen tapa olla suht lähellä toista sukupuolta ja myös samalla täysinkin vastuuton sekä sitoutumaton mihinkään. Siksi se menee joihinkin kuin häkä onnellisuus korvikkeena. Tanssi sinänsä on erinomainen laji omana itsenään. Valitse onnellisuus ja siihen tanssia lisäksi.
sitten olisi parempi onnen korvike? Jäin miettimään kovin.Minä olen itse hurahtanut tanssiin ja haluaisin tanssia joka vkl, mutta perhe rajoittaa. Tansseissa käydessä onnen tunne on käsin kosketeltavaa. En ymmärrä sitä itsekään, mutta onko se sitten niin väärin ?!?!
Toteat ettet ymmärrä sitä itsekkään! Siis , onnellisuus on myös sitä että sen ymmärtää ja siten myös hallitsee sekä kykenee sen arviomaan itselle ja muille mikä on onnellisuuden aihettaja. Siis täten kantamaan vastuun ja nauttimaan tiedostettuna siitä. Myös tarjoamaan mahdollisesti toisillekkin onnellisuutta tietoisesti /ymmärtäen. Tunne on tunne ja se riittää osaan olemista ja on tärkeä. Hallitsematon "onnellisuus" on yleensä ihastusta tai himoa ehkä jonkin asian/tunteen pakoa "häivyttämistä". Tanssi on toki tunteen tuoja mutta ei riitä onnellisuuteen kovinkaan paljon mikäli se on sen varassa.
"Tanssi on vain oire yleensä siitä ettei ole onnellinen" Kummallinen ajatus. Kaikissa maailman kulttuureissa on tanssittu aina ja vähän epäilen, että tanssi on yleinen tapa osoittaa onnellisuutta jos mikä. Vai miksi sanotaan, että olen niin onnellinen että voisin vaikka tanssia. Mulla menee jopa päinvastoin; tulen hyvälle tuulelle kun tanssin. Älä sotke omia kompleksejasi muihin ihmisiin vaan hakeudu saamaan apua :)
Aivan niin, siis tanssiminen on oikeasti tosiaan onnellisuutta ja siihen onkin oikein mukavaa tanssia niin totean. Nykyään vain on niin paljon lavoilla naisia jotaka hyvin ottavat surun esille ja syyksi miksi ovat tanssimassa lavatansseissa!!! Tämä on faktaa eikä kompleksia. Siis oire johonkin sisäiseen ongelmaan. Todellisuus ei uhoasi tarvitse.
Voisi melkein luulla aloitusviestiä harkituksi provoksi! Jotkut parikymppiset voisivat ajatella, että elämä päättyy nelikymppisenä "vanhuksena", jolloin en kelpaa enää mihinkään! Pitää muistaa, että aina on kohtalotovereita, jotka syystä tai toisesta ovat myös jääneet yksin. Eivät kaikki siellä tanssipaikoilla pareina kulje. Toisissa paikoissa on pariskuntia enemmän kuin toisissa, pitää löytää se lava, jossa tuntee edes jonkun verran viihtyvänsä. Mukaan meneminen tuntuu varmaan korkealta kynnykseltä, mutta kun kerran pari on uskaltautunut, saattaakin huomata kaipaavansa sinne takaisin! Uskotko? Kannattaa kokeilla...
Lavoilla tanssiessa ei juurikaan kiinnitetä huomiota ikään - ainakaan miehistä kun on kyse. Tanssitaito ja muuten hyvä käytös ovat paljon tärkeämpiä perusteita lähteä tanssimaan. Jos on haku päällä elikkä etsii muutakin kuin tanssiseuraa, kannattaa suunnistaa katse itsensä ikäisiin ja vähän vanhempiin. Heitä riittää joka lavalle ja ovat oikeastaan aika yksinäisiä, kun tanssi-illan jälkeen kotiin lähtevät. Nuoret 20-30 vuotiaat tulevat tanssia harrastamaan ja jos kumppania etsivät, pyrkivät löytämään hänet oman ikäluokkansa joukosta. Tampereen seudulla tansseissa ainakin käy kaikenikäisiä. Vanhin tällä hetkellä tanssiva mies, jonka tunnen ja joka käy muuallakin kuin pelkissä päivätansseissa, täyttää kohta 86 vuotta. Joten yli puolet on vielä sinullakin viestiketjun aloittaja jäljellä elämästäsi pyöritellä daameja parketilla. Pidähän tanssijalkasi kunnossa!
"kannattaa suunnistaa katse itsensä ikäisiin ja vähän vanhempiin. Heitä riittää joka lavalle ja ovat oikeastaan aika yksinäisiä, kun tanssi-illan jälkeen kotiin lähtevät." Tanssi-illan jälkeen mennään hymyssä suin nukkumaan. Ei siinä yksinäisyyttä podeta.
Oi, minä vasta aloitin kun täytin 50v. en ole jäänyt mistään paitsi kun nyt ehtii todella hyvin tanssia harrastaa, ei ylipainoa eikä muitakaan vaivoja..terv. keijukainen
Ei se nyt vielä nelikymppisenä elämä ohi ole eikä lavatanssitkaan. Pitää vaan ymmärtää siirtyä vaiheesta toiseen. Nelikymppisenä tanssitetaan eri paikassa ja eri porukoita kuin kaksikymppisenä. Jos käy vaan nuorien tanssipaikoisa voi tuntea itsensä vanhaksi. Keski-ikäisillä on omat mestat ja ei ne tanssit lopu vielä pitkään aikaan. Varsinainen hullunmylly alkaa eläkeläisten iltapäivätansseissa ja huipentuu vanhainkotiin jossa on ihan mieletön meno...
Jos haluat "tätiytyä" nelikymppisenä (oletan että olet nainen), niin sitten lopeta tanssiminen. Mutta jos haluat olla terve ja simpsakka vielä seitsenkymppisenä, niin mikä pitää sinut pois lavoilta? Olen nähnyt näitä ikinuoria naisia ja tiedän tanssin olevan heidän kuntonsa ja iloisen mielensä ja ulkomuotonsa salaisuus. Sama pätee ukkoihin, jos nyt kuitenkin satut olemaan mies.
Pakko sitä on jossain vaiheessa antaa itselleen lupa aikuistua. Kaiket hemmetin viikonloput kun juoksee lavoilla ja kursseilla ei ole oikeaa elämää. Ja erityisesti kun muistaa miten se harmitti aikanaan kun oman ikäluokan tytyöt vain halusivat tanssia vanhojen pappojen kanssa. Nyt kun on itse jo vanha eli nelikymppinen niin ei haluaisi esiintyä lavoilla säälittävänä ja sääliä kerjäävänä luuuserina.
Jospa menisit tanssipaikalle pitämään hauskaa. Onko jotain eroa siinä, että menee vaikka nurmikolle tökkimään pientä palloa reikään koko viikonlopuksi? Toiset sanoo nauttivansa golfin pelaamisessa ja toiset tanssimisesta. On se hauskaa kun suomalaiset osaa tehdä kaikesta synkkää, tanssimisestakin. "Mitähän ne minusta ajattelee?"
Oikein teet. Vanhukset (yli 35 v) ovatkin säälittävän näköisiä. Kerjäävät pikkutytöiltä tanssimahikisa. Parempi olis sun vaan bingoon mennä. Olet kyllä niin vanha, ettet enää opikkaan mitään.
Ei kaikessa ole pakko mennä äärimmäisyyksiin. Tanssimassa voi käydä harvemmin ja siitä saa ehkä sillä tavalla enemmän irtikin. Kurssit voit unohtaa, jos sellainen ei enää kiinnosta ja tanssittaa vanhasta muistista kesälavojen uusia tuttavuuksia.
Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat wannabe pro tanssijat ovat pilanneet koko lavameiningin.