Hyönteispelko

jaa.a...tuo on kyl hankala tilanne. Sen verran mulla on kokemusta että autoin erään 3v yli sellaisesta. Tyttö pelkäsi puluja hirveästi ja heti syöksyi syliin kun esim leikkipuistossa tepasteli pulu. Hänelle ei ollut sattunut mitään sellasta mikä ois aiheuttanut pelon. Aloin siinä tarinoida niistä linnuista että onkohan tuo äitipulu vai ehkä isä pulu ja meneeköhän se kotiin ruokaa tekemään jne...Tästä syntyi tarinaa joka kerta ja vähitellen tyttö lakkasi pelkäämästä kun pulut olivat ikäänkuin perhe joka tekee asioita ja elelee kiltisti omissa oloissaan. En tiedä tepsisikö tuollainen myös hyönteisten kanssa. Ei vähättele tms pelkoa vaan koettaa lähestyä asiaa lapsenomaisesti.

luonnontieteellistä museota tai onko mahdollisuutta matkustaa vierailemaan sellaisessa? Meillä helpotettiin elukkakammoa sillä, että käytiin useampaan otteeseen eläintieteellisessä museossa talvella katselemassa kaikenlaisia eläimiä ja juttelemassa niistä. Meillä tuntui, että nimenomaan ei voinut sanoa, että ei tarvi pelätä, koska lapsen pelko oli jo niin suuri, että se vaan vahvisti pelkoa, jos käytti sanaa pelätä tässä yhteydessä. Jos ei museokäynti ole mahdollinen, niin löytyisikö helpotus hyönteiskirjoista tai saduista joissa on sankarina hyönteiset? Tammen kultaisessa kirjastossa on mielestäni pari sellaista ja Disneyn Fantasiassahan on Samu-sirkka ja Pixarilta löytyy Antz ainakin, Maija Mehiläinen jne.