Mulla on aina ollu huono itsetunto. Mua kiusattiin koulussa. Kukaan ei tosin tiedä siitä mitään. Vanhempanikin vain haukkuvat minua mielisairaaksi anorektikoksi, kusipääksi, latvakakkoseksi ja säälittäväksi tapaukseksi koska painan varmaan joku 43-44 kiloa ja mielestäni olen aivan liian lihava, (160 cm siis, Vanhempani sanoisivat minua liian laihaksi, vaikka painaisin 500 kiloa, sillä minulla on kaksonen, joka painaa 51 kiloa ja he pitävät häntä laihana) ja olen vähän outo tälläiseksi nuoreksi 14-vuotiaaksi naisenaluksi. Harvemmin kai minun ikäiseni tyttö pelaa räiskintä ja tappelupelejä. Olen myös hyvin poikamainen luonteeltani. Ulkonäöltäni, ehkä siten, että minulla on aika lapsekkaat kasvot ja käytän välillä poikien vaatteita.
Tykkään kovasti viillellä itseäni yms. masokistista. Minä en enää voi puhua vanhemmilleni mistään tunteistani. Usein mietin miksi edes elän. Ajatukseni ovat koko ajan ruoassa ja yritän vältellä muita ihmisiä ja haluaisin olla yksin. Tunnen itseni täysin hirveäksi, rumaksi ja lihavaksi. Kaiken lisäksi olen vieraantunut kaikista kavereistani, enkä osaa enää keskustella mistään. Välillä olo kyllä vähän helpottuu kun kuuntelen musaa ja pelaan ps3- pelejä. Näin saan siirrettyä ajatukseni hetkeksi muualle.
Olen näiden ajatusteni kanssa sinnitellyt jo vuoden, viime aikoina rauhoittavien lääkkeiden ansiosta, eikä loppua näy. Yritän kuitenkin koulussa esittää hyvinkin onnellista ja tasapainoista parhaani mukaan. En tiedä olenko onnistunut siinä. Hiljattain entinen paras kaverini sai poikaystävän ja minä tulin jotenkin katkeraksi siitä. Toisaalta olen onnellinen hänen puolestaan, mutta päässäni heräsi myös ajatus siitä, että enkö minä kelpaa kenellekkään? Olenko liian lihava? Enkö minä ole mitään? Tulenko aina olemaan yksin?
Yhtenä merkittävimmistä ongelmistani pidän sitä, etten osaa, voi tai pysty rakastamaan ketään ihmistä. Olen nykyään myös seksuaalisesti haluton. Ennen luin mielelläni shounen aita ja fanficceja, mutten enää, sillä en saa niistä mitään nautintoa. Voisiko huonolla itsetunnolla olla jotain tekemistä näiden asioiden kanssa?
Olisin painoni puolesta onnellinen noin 40 kiloisena ja pyrin siihen parhaani mukaan koko ajan, mutta minut pakotetaan syämään kotona. Vanhempani ovat hommanneet minulle kyllä jotain syömishäiriöterapiaa. Se on yksi ainoista valopilkuista elämässäni, vaikken usko, että olen edes syömishäiriöinen, vaikka minulle jankutetaan koko ajan siitä.
Mietin tässä, että tulenkohan koskaan olemaan tyytyväinen itseeni, tai tuntemaan oloani tarpeelliseksi. Olisi mukavaa, jos saisin jotain neuvoja huonoon itsetuntoon, tai ihan mitä vain vinkkejä siihen miten pitää itsestään ja elää normaalisti. Yritän kaikesta huolimatta tehdä parhaani. Kiitos jos jaksoitte lukea tämän stoorini.
Neuvoja huonoon itsetuntoon
Valkyria 94
1403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Räskintä pelien pelaaminen ei ole outoa. Miksi lihavat ja ylipainoiset ihmiset löytävät poikaystäviä? Miksi lihavilla pojilla on urheilija tyttöystäviä? Koska seurustelu ei ulkonäköä katso. Ainoastaan itse asettaa kriteerit itselleen. Ja joskus joku pinnallinen ihminen. Mutta ei sillä ulkonäöllä niin väliä ole. Tossa iässä me nuoret ollaan muutenkin todella kriittisiä itseämme kohtaan. Sulla on valoisa tulevaisuus. Ei mikään ikävä asia, joka tapahtuu teini-iässä kerro minkälainen on tulevaisuus. Rakastamaan pystyy jokainen. Vaikka silt ei tuntuisi. Yht'äkkiä se oikea poika vain ilmestyy ja sydän lyö lujaa. Niin se menee :) Puhu tunteistasi. Jos et vanhemmillesi niin sitten terkkarille. Sillä on vaitiolo velvollisuus. Voit kysyy myös siltä jos hän tietäisi kenelle puhua vaitiolovelvollisesti. Asiat järjestyy.