Muistatteko

Esikoisellani on alakoulun 1-2lk opettajan etunimi. Monia muistan, osan olen unohtanut. Keskikoulussa oli niin paljon aineopettajia, etten moniakaan muista. Muistan hyvin myös koulutovereistani puolet, toisenpuolen nimet on kyllä kuvien takana, vaan ei sano mitään kasvot, eikä nimet. Silti, niistäkin osa tunnistaa minut, kun "törmäämme" jossain tilaisuudessa. Kohdallani pitänee paikkansa; apinan tuntee kaikki, vaan apina ei muista. En ollut ujo, enkä hiljainen. Puolustin heikompia, opettajan mielivaltaa vastaan, alakoulun jälkeen. Samoin olin se joka tervehti ja kukitti, niin presidentin,(vaimon) kuin piispankin. Paljon on kuvia, ja muistoja, osa merkityksettömiä, joten menneet sinne takimmaiseksi. Äitienpäivänä oli aina äideille tilaisuus, runoja, ja laulua. Kaikki korttini löytyi äidin jäämistöstä, samoin olen itse säästänyt lapsiltani saamani kaikki kortit. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Mutta en kaikkien opettajien nimiä...neljännen luokan open muistan, sillä oli tosi erikoinen nimi ja johtajaopettajan ulkonäön. En muista koulukavereita, enkä myöhemmin olleita oppikoulusta....pari hassua, en tuntis enää. Enkun open muistan, koska halusin ite enkun opeks ja ihailin sitä...ja kun oli kaunis...saksan open, mutta en nimeä! Ei, en muista...ja olen vasta 50 !!

Menin kansakouluun 40-luvun puolella. Muistan hyvin opettajat ja valokuvasta varmaan tunnistaisin useimmat oppilaat, vaikka en heitä nykyään tuntisi, kun en ole ainakaan tiennyt tavanneeni vuosikymmeniin. Eivät ne tosin muutenkaan juuri kiinnostaisi, kun elämäntiet ovat olleet melko tavoin erilaiset. Alakoulun (1-2 lk.) opettajasta en pitänyt, sillä arvostusta en häneltä saanut. Sitä vastoin annoin arvoa luokkien 3-4- opettajalle, joka - vaikka olikin ankara, näki ihmisen kyvyt, joiden ansiosta oma polkuni johti laajemmille opin valtateille.

Selasin tätä keskustelupalstaa ja jossain oli otsikko "miksi jeppe juo". Siitä muistuikin mieleeni yksi koulumuisto. En muista monennella luokalla olin. Nimittäin oli raittiuskirjoituskilpailu. Siihen osallistuin. Muistelen, että olisi ollut toisella luokalla, mutta ehkä muistan väärin. Osasiko tokaluokkalainen jo kirjoittaa aineita?

alkaa muistella. Kävin kansakoulun pienessä kyläkoulussa, jossa oli aika vähän oppilaita ja vain yksi opettaja. Menin ensimmäiselle luokalle v. -53. Kahtena ensimmäisenä vuonna oli eri opettaja kuin myöhemmin. Molemmat opettajat olivat omalla tavallaan mukavia, mutta paljon tiukempia kuin nykyiset opettajat. Silloin ei meluttu tunnilla eikä sanottu vastaan. Vasta myöhemmin olen tajunnut, kuinka puolueellinen tämä toinen opettaja oli, hän kyllä erotteli "talollisten lapset" ja "mökkiläisten kakarat". Minä kuuluin näihin jälkimmäisiin. Olin aika vilkas ja puhelias, toisaalta aika herkkä siihen aikaan, ja sain jatkuvasti moitteita siitä. En malttanut tehdä riittävän huolellista käsialaa enkä keskittyä käsitöihin riittävästi, joten opettaja sanoi että en opikaan koska olen tyhmä. Samoin oli matematiikan laita. Piirustuksessa olin kuitenkin lahjakas ja ainekirjoituksessa (niitä ei opettajan tarvinnut kärsivällisesti opettaa minulle), joten sain hyviä numeroita niistä. Olen kuitenkin oppinut koulun jälkeen elämän varrella lähes kaiken käsitöistä, matematiikkaakin kohtuullisesti ja muuta mitä jäi koulussa oppimatta. Näin todistin itselleni että en olekaan tyhmä, vaikka opettaja niin sanoi. Muuten koulusta on mukavia muistoja, kiusaamista ei ollut. Joulu- ja kevätjuhliin valmistauduttiin huolella; kirjoitin eääseen joulujuhlaan näytelmänkin. Siitä vaan olen opettajalle vieläkin vihainen, kun hän pakotti minut itsekin esiintymään siinä ;(. Se vei osan luovuuden tyydytyksestä pois. Elin lapsuuteni pienessä maalaiskylässä, jossa kaikki tunsivat toisensa ja tiesivät toistensa asiat. Vanhempani kävivät töissä, ja me lapset olimme itseksemme kotona ja missä milloinkin. Kyllä meistä huolehdittiin, mutta ei se niin tarkkaa silloin ollut kuin nykyään. Menin esimerkiksi naapurin lasten kanssa 8-9 vuotiaana muutaman kilometrin päähän metsälammelle uimaan; vuotavalla veneellä keskelle järveä ja sieltä hypitttiin veteen. Eikä kotona tiedetty yhtään, missä me olimme. Tarinaa riittäisi vaikka kuinka pitkälle, mutta annan muillekin vuoron. Hyvää äitienpäivää!

Muistan kansakoulun 1. luokan luokkakuvasta joka ikisen oppilaan nimen, ja opettajankin nimen, totta kai. Hän oli auktoriteetti, mutta erittäin lämminsydäminen opettaja, vaikka pitikin tiukan kurin. Ja kilttejähän me oltiin jo luonnostaan (?), kaiketi kaikilla oli tiukka kuri kotonakin. Löysin myös 4.-5. luokkien yhteiskuvan 1956-57, josta muistin kaikkien nimet. Kuvassa on yhteensä 42 oppilasta. Muistelen että luokassamme oli 44 oppilasta, varmaan pari oli sairaana. Ensimmäiset suuret ikäluokat! Nyt valitetaan kuorossa, jos yhdellä luokalla on esim. 25 oppilasta... Tiedän useimmista myös sen, missä päin vaikuttavat nykyisin. Ja monen tiedän jo poistuneen tästä elämästä. Pistäkää paremmaksi ;-D

Entisajan opettajia pelättiin ja monet heistä itse ylläpitivät ehdotonta auktoriteettiasemaansa yllä. Varmasti siksi tuollaiset tavalliset 40-46 oppilaan luokat pysyivät järjestyksessä. Piti olla hiljaa, viitata ja nousta seisomaan. Niiata ja pokata piti ja rivissä kulkea. Toisilla opettajilla oli sama kuri kuin armeijassa aikoinaan. - Nykyajan lapset eivät ole kokeneet mitään vastaavaa ja opettaja on enemmänkin ohjaaja tai kaveri. Sitäpaitsi nykypäivän opetus on kokonaisvaltaisampaa ja globaalimpaa kuin ennen, opettajan on tiedettävä asiat laajasti. Se on aika rankkaa, kun kaikki muuttuu niin nopeasti ja tekniikka kiirii aina edelle. Lapset ovat paljon tietävämpiä maailmasta kuin ennen. - itse muistan kouluajat lämmöllä, vaikka olihan sen ajan koulussa epäkohtiakin verratessani esim omien lasteni opiskeluun ja koulunkäyntiin.

Muistini alkaa toimia säännöllisemmin noin viisivuotiaasta alkaen. Posti oli haettava naapurikylästä ja sen hakeminen siirtyi minun tehtäväkseni. Matkaa oli parisen kilometriä ja etenkin pimeänä aikana pelotti kovasti ja sääkin oli monesti kehno. Mieleen on jäänyt erityisesti yksi kerta läheltä joulua. Olin odottanut postihevosta monta tuntia ja oli jo aivan pimeää, kun se viimeinkin tuli. Oli hirveä lumipyry ja talon väki vaati minua jäämään yöksi turvallisuus-syistä. Itkin kovasti, sillä pelkäsin ankaria vanhempiani. Sain talon väeltä lohdutukseksi ihastuttavan helminauhan. Äitini tuli sitten vihdoin katsomaan mihin olin jäänyt ja oli todella vihainen, kun istuin lämpimässä tuvassa helminauha kaulassa! Seuraavana aamuna maailma oli valkoinen ja pyry oli kokonaan lakannut. Lähdin laskemaan mäkeä ja ripustin kaulaani tuon ihanan helminauhan. Kyyneliä ne helmet tiesivät. Rihma katkesi ja kaikki helmet katosivat pehmeään lumeen.

Muistanpa kaikkien opettajieni nimet. Olivat Persoonia-isolla kirjaimella. Pienessä Kepun hallitsemassa kunnassa oli työmiehen kakara arvoton. Vuosittain jaettiin koulun toimesta vähävaraisille oppilaille vaateavustusta. Yleensäkin se apu oli monot. Koulun johtokunnan "pösöt" päättivät,kuka on suurimmassa tarpeessa. Luokassamme oli montakin 5-6 lasta omaavan perheen oppilasta. Koulumatka saattoi olla 10 kilometriä. Jalkineet olivat jokaisella mitä sattui. Yleensä sattui. Kerrankin,vaateavustuksen jaossa, johtokunta katsoi että nämä monot sitten tarvitsee kylän rikkaimman talon ainoa poika. Sillä kertaa Anna-opettajamme ei sanonut sanaakaan vaan vei monot pojan pulpetille. Iltapäivän viimeisen tunnin loputtua Opettajatar sanoi minulle että lähdetään Turkuun. Menimme kaupunkiin. Siellä Anna-Opettajamme osti minulle sellaisen villapaidan josta en olisi,ikimaailmassa,osannut edes unta nähdä. Seuraavaksi mentiin kenkäkauppaan ja ostettiin komeat monot. Kaikki OPETTAJAN OMASTA PUSSISTA MAKSAEN. Olen vieläkin kiitollinen tälle,autuaasti edesmenneelle Anna-Opettajalleni. Hänellä oli sydän tuntea köyhän lapsen häpeä ja surkeus. Jumala Hänelle velkani maksakoon.

Ala-asteella minulla oli naisopettaja ,hän oli erittäin ankara,minulla oli letit ,hän käänsi minut letistä nykäisten omaan katsoja suuntaan,jos katsoin taakseni.Ja siitä ns karttakepistä sai moni sormille,huh olipa terapeuttista,näin ei enää saa menetellä onneksi,itse nään vieläkin joskus painajaisia.

jokaisen, eli kolmen opettajani nimet, ja jokaikisen nimenkin tuosta tokaluokan kuvasta muistan.

kertomasi tapaisen muistelukirjan ja itse asiassa useita. Ne kirjat jotka olen lukenut, ovat kertoneet Kuopiolaisten elämästä sotaa ennen, sen aikana ja sodan jälkeen. Taidan lukea vielä uudelleen, sillä tykkäsin kovasti kirjoista ja uppouduin täysin niiden tunnelmaan. Ne muistelut toivat mieleen myös omia muistoja omalta kotipaikkakunnalta. Kyllä minä muistan 50-luvulta alkaen opettajien nimiä ja tapahtumia. En varmasti kaikkien opettajien mutta osan. Pitäisi kirjoittaa ylös omia muisteloita, niin jäisi ne vaikka lastenlapsille. Sanotaan,että muistiin jää nimet joilla on merkitystä tai ne ihmiset ovat olleet tärkeitä silloin.

muistista. Käsityötunnit oli kamalia ensimmäisillä luokilla. Koulun vaihto muuttoon liittyen jäi mieleen. Juu ja ruokakipassa ollut kuollut hiiri.. Lauloimme sydämen pohjasta opettajaa odotellessa, hänen nimensä oli Terttu Fagerlund. Ihana ja kaunis opettaja. Olimme hänen ensimmäiset oppilaansa. Vitsejä tuli kerrottua välitunneilla yhteen aikaan. Tietyssä iässä kuulin keljuja kommentteja itsestäni. Vuorelan Eila niitä heitti. Korhosen Marjakin jäi mieleeni ja Karjalaisen Arja. Arja oli kovilla, kun äitinsä kuoli. Oli punahiuksinen Niinakin, sukunimeä en muista. Missä lie ovat? Varsinaisesta tuntiopetuksesta jäi mieleen se, kun sain lukea toisille ainekirjoituksessa. Se oli hallinnassa ja opettaja pääsi luikahtamaan muualle. Se laulamisen riemu oli sellaista, mitä toivoisi vieläkin lapsilla olevan. Nopeasti sanat ja nuotit jäi mieleen.

Monesti olen häntä muistanut, ihana opettaja. Oli omalla kohdallani kolmas luokka. Koko luokka kävimme hänen kotonaan. Muistan hienon sohvan, tasaista samettia lilasininsen värinen.
Tosiaan lauloimme täysillä odottaessamme opettajan luokkaan tuloa. Se oli riemullista aikaa.
Tuo ihanuus loppui äitiyslomaan. Lapsia taisi tulla neljä. Hyvät muistot hänestä jäi.
Koulu oli Metsolan koulu Helsingissä

Olet siis syntynyt 1946? Olet 75-vuotias!?

Mikset kysy omalta palstaltasi asioita?!