olen kahden lapsen äiti,toinen asuu isällään ja toinen huostaanotettu.....molempiin hyvät välit ja tapaan säännöllisesti molempia....elämä vaan aikanaan ajautui siihen pisteeseen etten voinut lapsiani kasvattaa,mutta nyt kun elämäni on jokseenkin tasapainossa,yritän korjailla tekemiäni virheitä,tosin tehtyjä ei saa tekemättömiksi,ja syyllisyys painaa varmasti läpi koko elämän....pienemmän kohdalla olen ajatellut,että hänen on paras olla sijaisperheessä aikuisikään asti,koska on ollut useamman vuoden, ja sijaisperhe mitä mahtavin,pystyvät tarjoamaan paljon enemmän kuin minä ikinä pystyisin,eli tällä tarkoitan sitä että lapseni elämä on erittäin tasapainoista ja tapahtumarikasta.en voi ajatella että repisin hänet pois sieltä,useamman vuoden asumisen jälkeen...ja tässä ajattelen lapseni parasta...voi olla ettei ratkaisuani monikaan ymmärrä,mutta tärkeää mulle on se että poika tietää oikean äitinsä ja on onnellinen,ja tapaamisemme ovat täynnä iloa ja rakkautta,,,,,onko kellään ollut vastaavanlaista tilannetta.....
näin meillä
bioäiti
1217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ymmärrän asenteesi nuoremman suhteen ja pidän sitä hyvänä.