Tapasin kiusaajani vuosien jälkeen - Vankilassa

Merkkinimike kirjoitti:

Ala-aste minulla meni hyvin. Minua ei kiusattu, oli kavereitakin jne. Sitten muutin toiselle paikkakunnalle ja yläasteelle menin. Sieltä en vielä tuntenut ketään, mutta päätin hommata ystäviä. Yhtenä ensimmäisistä päivistä onnistuin tulemaan sitten kiusatuksi. Syy oli aivan omani, tai olen sen jälkeen alkanut syyttää itseäni siitä, että tulin kiusatuksi. Ruokalassa onnistuin kaatamaan yhden toisen pojan maitolasin. Tilannetta ei parantanut se, että poika oli niitä ns. koulun suosituimpia poikia. Hän tuntui kyllä yleensä maailman mukavimmalta ihmiseltä, mutta hän oli myös toisaalta helvetin kiero manipuloiva sekä väkivaltainen suuttuessaan. Siitä päivästä lähtien hän teki elämästäni helvettiä. Sillä tyypillä oli muutenkin tapana kiusata hiljaisempia ja ujompia oppilaita ja nyt kuuluin samaan kastiin hänen silmissään. Se alkoi tönimisenä ja haukkumisena. Tyyppi tuli kavereiden kanssa jatkuvasti vittuilemaan. Hän oli myös helvetin ovela siinä suhteessa, hän osasi manipuloida kaverit hoitamaan likaisen työn. Kerroin lopulta opettajalle, mutta se pääpukari kirkkain silmin katsoi opettajaa silmiin ja selitti mitä rauhallisimmella äänellä, että se oli eräs toinen oppilas (kyseinen oppilas kuului pääpukarin kaveripiiriin ja pääpukari osasi laittaa hänet asialle jokusen kerran). No, se toinen oppilas sai puhuttelun eikä saanut tietää kuka oli hänestä vasikoinut. Hän tietysti arveli minua ja kohdisti vihansa minuun. Kiusaaminen paheni väkivaltaiseksi. Pyöräni joskus varastettiin, tai ei varastettu, mutta heitettiin jonnekin pusikkoon piiloon ja, kun sain mopon ja menin sillä kouluun, se oli useimmiten kaadettu. Lopulta turvauduin bussiin. Kun menin amikseen, pääpukari ei tullut samaan, mutta hänellä oli kavereita sielläkin ja nekin osasivat hoitaa hommansa. Vuosia myöhemmin menin vanginvartijan hommiin. Ensimmäisinä työpäivinäni en ollut uskoa kenet näin siellä, itse pääpukarin yläasteelta. Hän oli tosin vankina ja tuomittu taposta. En muista kuinka iso oli tuomio, mutta Suomen naurettavan pienet tuomiot huomioonottaen kyse oli varmaan parista vuodesta. Vaikka hän oli vankina ja minun komenneltavani, hän ei suostunut hyväksymään tappiotaan. Hän kertoi, että kunhan vapautuu, voisi tulla visiitille, kertoen uhkaavasti. Kerroin asiasta ylöspäin, mutta taas hän selitti, ettei tiedä mistä minä höpisen, niin vakuuttavasti. Tällä kertaa häntä ei uskottu. Minusta tuntui hyvältä nähdä minne hän joutui. Vankila on oikea paikka sille väkivaltaiselle paskiaiselle. Harmi vaan, ettei hän istu loppuelämäänsä siellä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä