Niin, kissasta on ollut vain hyötyä ihmiselle. Ärsyttää tuollaiset kiduttajat. Laittaisivat osoitetietons nettiin, niin näkisi onko suomessa hevoselle kengittäjää...
Katsos kun ihminen kätevänä tyyppinä kekkasi, että maata voi muokata ja istuttaa siihen syötäviä kasveja eli hyvin säilyvää viljaa josta riitti sitten ammentaa ruokaa satokauden ulkopuolellakin.
Tietty varastoinnissa tuli kovasti ongelmia pikku jyrsijöiden kanssa koska mokovat pitivät samasta ruo'asta. Kisu havaitsi saavansa saaliin melko helposti ihmisen luota. Ihminen tajusi kissan olevan tosi kätevä eläin kun söi tihulaiset ja päätti tarjota kissalle suojelusta sekä rakennuksia missä majailla.
Kissaahan ei koskaan ole varsinaisesti kesytetty, vaan se on ollut ihmisen kumppanina mitä moninaisimmissa paikoissa torjumassa haittaeläimiä. Laivoissa, navetoissa, viljavarastoissa, pelloilla...
Lemmikkinä kissa on ollut vasta lyhyen aikaa kaupunkilaistumisen myötä. Toki ennenkin on kissoísta huolehdittu ja päästetty tupaan.
Keskiajalla ihmisille kävi mustan surman aikana köpelösti kun onnettomat taikauskoisena tappoivat kissoja noitien lemmikkinä ja kuvittelivat kissojen levittävän tautia.
Todellisuushan olikin toinen ja rotat lisääntyivät kissojen vähettyä jolloin epidemia vain paheni. Mikäli ihmiset olisivat antaneet kissojen olla rauhassa, olisi säästetty kymmeniä miljoonia ihmishenkiä. En tiedä olisiko se ollut hyvä vai paha ja olisiko maapallolla nyt 30 miljardia ihmistä, mutta kissa oli ainoa lääke ruttoon jo senkin takia, että kissa itse on immuuni mokomalle taudille.
Ja kyllä, olen kateellinen kissoilleni kun aamulla annan niille ruokaa, lähden itse töihin, niin kissat maha täynnä lihaa nuolevat tassujaan ja onnesta hyrskyttäen menevät takaisin nukkumaan.
Silloin tulee mieleen, että syntyisimpä seuraavassa elämässä kissaksi hyvään perheeseen.
Typerää kiusata kissoja
Kissa-ukko
3240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ompas hyvä kirjoitus sinulla. Asiaa kissan hyödyllisyydestä. Kolme vuotta sitten asuin vielä kerrostalossa ja olin sairastellut kroonista allergiaa jo yli kymmenen vuotta. No, sitten muutin rivitaloon ja asiat jatkui ennallaan, kunnes kesän tullessa otin kissan ja muutenkin aloin tehdä puutarhahommia takapihallani. Jonkin aikaa tuosta meni, kunnes huomasin yllättäen, ettei minulla olekaan ollut nuhaa ja aivastelua useaan viikkoon. Kolmisen vuotta nyt siis jo oireetonta aikaa. Lääkkeet on saaneet jäädä unholaan. En osaa sanoa kumpi aiheutti sen, että allergia on parantunut; maan tonkiminen paljain käsin, vai kissan mukanaan tuomat pöpöt. Ehkä molemmat. Tosin, tässä en enää siivoile niin tunnon tarkasti kuin aikaisemmin tein. Ihmeparantumisesta nyt tuskin kyse. Kissastani on paljon iloa ja hyötyä. Kissani pitää sisätilat puhtaana pikkuöttiäisistä. Hämähäkki tai muukaan mönkijä ei kauan lattiallani juhli. Kissa kulkee näin kesän aikana valjaissa takapihalla ja ravaa muutaman kerran päivässä ovesta sisään ja ulos. Näin ollen myös kantaa pöpöjä sisään, mutta ei haittaa. Ainakaan minun kohdallani ei siitä ole ollut muuta kuin hyötyä. Niin, kissa on myös erittäin viisas ja luonteikas kaveri. Aina välillä ihmettelen sitä, miten omakin kissani oivaltaa asioita ja on kekseliäs ja ajoittain vaatii meikäläiseltäkin toimintaa leikkimielellä. Kiva perheenjäsen ja kaveri.
Ihan asiaa kirjoitit. Ja nimenomaan kun syntyisi hyvään perheeseen, kun on niitäkin perheitä jotka kissojaan kaltoin kohtelevat. Meillä ainakin kissat ovat todella arvostettuja ja hoidetaan hyvin.
Kyllä käy kateeksi kahta kisuani etenkin pimeinä ja ankeina talvi(arki)aamuina. Itse herään kuolemanväsyneenä ja saan itseni jotenkin ylös ja ulos silmät sikkurassa. Kisut (nukkuvat vieressäni) heräävät myös samaan aikaan aina. Menevät syömään, vessaan ja takaisin sänkyyn kehräämään ja jatkamaan uniaan. Kotiintullessan emäntä taas ruokkii, leikittää ja hellii. Sitten onkin taas unten aika. Olisinpa kissa hyvässä ja hellässä hoidossa.