Olet rakkaudesta, onko se huuma vai tunne kuuma? Onko syli rakkauden mitta, vaiko ystävyyttä parasta. Voiko rakkaus syttyä noin vain ja kadota? Onko se rakkautta joka kestää hetken vain? Mikä on rakkaus?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minä kun olen sitä mieltä, ettei se rakkaus ole huuma, eikä edes tunne kuuma. Se on syvällä sydämessä toisesta välittämistä ja huolehtimista.Varauksetonta toisen hyväksyntää.Sitä se rakkaus on.
Olen sitä mieltä, että ken on rakkauden joskus tuntenut, sen tunteen tietää koko elämänsä. Voi elämään mahtua kaikenlaista, mutta aito rakkaus kantaa läpi elämän. - Tietenkin voi rakastua monta kertaa elämänsä varrella ja olla monia rakkauksia, mutta mutta silti on vain yksi tosirakkaus.
ainakin kolmeenkymppiin päässeillä. Tottakai ihastuminen on alussa, mutta se muuttuu paljon syvemmäksi tunteeksi ajan kanssa. Toistensa kunnioittaminen kuuluu asiaan. Eikä rakkaus sido kiinni, vaikka aviossa ollaankin. Aaltoilevaa se on, kuumaa ja haaleaa vuoroin.
rakastuminen. Se kestää, minkä kestää. Sitten se joko loppuuu, tai parhassa tapauksessa, kehittyy rakkaudeksi. Se taas, parhaassa tapauksessa, kestää ainakin ihmisiän. Kehittyen, muuntuen, mutta aina pohjalla on se Suurin, Rakkaus. Mikä on rakkaus? Aikamoinen kysymys. Tunne, joka pitää ihmisiä yhdessä, kantaa heitä läpi elämän. Helpottaa arkipäivää, juhlistaa juhlaa.
uskon sen. Mutta kestävyyttä ei aika mittaa, vaan ihmisen oma tunne. Mutta voiko rakkaus olla vain ystävyyden tuote ja siinä kestävä? Olen miettinyt sitä, koska uskon rakkauteen. En vain tiedä, kuuluuko siihen ystävyys, toveruus ja yhteyden tunne. Sen tiedän... uskollisuus on sen tae, mutta...
Rakkaus on tunne. joka säilyy läpi elämän. Siihen ei sisälly uskollisuutta, kestävyyttä, ystävyyttä solidaarisuutta, se on vaan itse se rakkauden tunne. Jos olet kokenut sen, tiedät sen sydämessäsi. Rakastamisen ja intohimon kohde voi vaihtua ja voit rakastua elämäsi varrella eri lailla moneen ihmiseen, mutta se rakkauden syvimmän olemuksen tiedät juuri omassa sydämessäsi. Se tunne säilyy läpi elämän.
parhaimmillaan, myös paras ystävä, hän, jolle kertoo ihan kaikki mielenliikkeensä. Myös toveruus, tunne yhteisestä hyvästä, jonka eteen kumpikin tekee parhaimpansa. Silti kaikista yhdistävistä tunteista Rakkaus nousee päällimmäiseksi. Se on hymy, silmänisku, tietty ilme, yhteislaulu, kaikki, mitä elämä sisällään pitää. Rakkauteen mahtuu kaikki hyvä ihmisen elämästä, kun se parasta on.
Rakkaus on kutinaa, jota ei voi raapia.
Tunnelmat saattavat kuljettaa terveet ihmiset sänkyynkin.
sisästä kutinaa, jota ei voi raaputtaa:-))
http://www.youtube.com/watch?v=vnRqYMTpXHc Siinäpä sitä, kuka mitenkin sen tajuaa?
Rakkaus on sisäistä syyhyä,jota ei voi raapia. Se tauti tulee ja se menee myöskin menee,etukäteen ilmoittamatta. Joskus sen taudin kantaja joutuu kantamaan sitä lopun elämäänsä. Kamalampi juttu jos taudin aiheuttajalle ei voi ilmaista "sairauttaan". Rakkaushan on mielisairauteen verrattava olotila. Vain aika parantaa taudista,viilentää tunteita tai muuttaa taudin vakavuusastetta. Rakastetaan ja tullaan rakastetuiksi.
Asian tuntijat sanovat ,että ensihuuma kestää parivuotta,ja sitten tulee arki,mutta miten tästä eteenpäin,punnitaan hyvät ja huonot puolet partnerista,ja kummalle puolelle vaaka kallistuu,se arki tulee joka tapauksessa,ole iloinen että tunteet pelaa,kävi niin tai näin.
1880-luvulla syntynyt isoäitini tapasi sanoa: "Rakkaus, joka joskus voi hävitä, ei ole koskaan rakkautta ollutkaan." - ja rakasti kuolemaansa saakka (yli kahdeksankymppiseksi) ensimmäistä suurta rakkauttaan - joka ei ollut isoisäni...
sillä kiinnostuin. Ihana kuulla vanhoja tosia rakkaustarinoita.
Tuo 'isoäidin viisaus' on täydellinen vertaus rakkaudesta. Tosi on ja ei todellakaan ole aina sama kuin avioliitto.
kertoa koko historiaa?
Onnellisia kaikki ne, jotka sen joskus ovat kokeneet. Rauha isoäitisi muistolle, vaali sydämessäsi. terveisin minä
syntyi 1890. v.1912 lähti hänen suuri rakkautensa Amerikan matkalle. Hän lupasi lähettää matkalipun, kun on saanut töitä Amerikasta. Samalla tavalla lähti sinä vuonna muutamia nuoria miehiä Suomesta. Ja hukkuivat Titanic-laivan upottua. -Mummini kantoi suruaan 6 vuotta, ennenkuin lähestyi toista miestä ja meni naimisiin myöhemmin. Hän kertoi melkein 90-vuotiaana tästä suuresta rakkaudestaan. Mummi kuoli sairaalassa tuolilla istuen, iloisesti hymyillen ja sanoi: Nyt minun rakkaani tuli noutamaan.
Isoäiti ja Kalle olivat aikanaan seurustelevaisia-rakastavaisia. Hän kuitenkin meni naimisiin Vihtorin kanssa, joka kuoli jo paljon ennen kuin minä synnyin. Kalle-romanssi oli perheessämme yleisesti tiedossa. Kysyin joskus 60-luvulla isoäidiltä että miksi hän sitten Vihtorin nai kun Kallea oikeasti rakasti. Isoäiti sanoi että "No kun se oli tuossa lähellä..." (noin 5 km) - ilmeisesti siis aktiivinen kosija. Ja komea, sen tiedän, vaikkei isoäiti asiaa maininnutkaan. Niin kauempana asuva Kalle jäi, meni sittemmin naimisiin tahollaan. Kuulin myöhemmin äidiltä (miniältä) vähän pahanilkiseksi luokiteltavan selityksen. Kallen isä olisi kieltänyt Kallea naimasta isoäitiä sanoin "Ja sen äkäpussin kanssa kun et mäne...!". Liekö ollut totta vai vain pahaa puhetta? Isoäiti ja Kalle olivat kuitenkin ystäviä myöhemminkin, ja Kalle oli kuulemma joskus sanonut, että "Kun ei meistä kerran tulna yhtä, niin meijän lapsien pittää männä yhteen". Niin ei kuitenkaan tapahtunut, eipä tietenkään. 1930-40-luvullakin nuoret itse päättivät, kenen kanssa menivät naimisiin. Isoäiti jäi siis leskeksi melko nuorena. Uutta miestä hän ei ottanut. Kiusoittelin häntä joskus uuden miehen ottamisesta, luulin olevani näppäräkin. Tuhahtavaan tyyliin sain vastauksen: "Miä oon suana miestä liikookii!". Siinä jo murrosikäinen pojantytär punasteli, sai vähän nenälleen ;-) Isoäidin mielilauluja olivat Mauno Kuusiston Kertokaa se hänelle ja Kauko Käyhkön Rakastan elämää. Rauha hänen muistolleen.
ohimenevä olotila sillä muuten se koituisi kuolemaksi. Elimistö käy ylikierroksilla yötä päivää ja kyllä fysiikka pettäisi ennenpitkää. Ihmisen toiminnoilla on sietorajansa. Siis tämä rakkaudesta noin tieteellisesti.
rakastumiseksi. Kyllä todellinen rakkaus on elämää luova ja ylläpitävä tunne.
sana. Olet oikeassa.
mieltä.
keskustelu käynnissä ja minä en ole ehtinyt konetta avata! Oi, olen ollut palavasti rakastunut , aivan kahjo kaipauksesta. Parasta suhteessa on alku. Tuo odotus mikä saa sydänparan tykyttämään ylimääräisiä lyöntejä. Niin se on että parissa vuodessa arki tasoittaa taipaleen. Aitoa rakkauta olen kokenut lapsiin ja lastenlapsiin. Mutta nuo miehet elämäni "sulostuttajat" ovat ikuisia heikkouksiani. Olen paratumaton romantikko. Silmäniskut, tanssinhuuma ja kapean lantionliike miten iki-ihanaa se voi olla! Kanssaihmisiä tulee rakastaa kaikella sillä inhimilisyydellä jonka me olemme saaneet synnyinlahjaksi. Hyvä, monikymmenvuotinen ystävä on minulle rakas.
maniaksi hi..
onko oma rakkautesi pakkomielle???
eikö se ole sairaus?
oireet ainakin sopivat.. "Elimistö käy ylikierroksilla yötä päivää ja kyllä"..jne. Mutta mikäs mie sanomaan, mistään rakkauksista, 41 vuotta jo oltu naimisissa :)).
tosirakkaus, mulla neljäs vuosi maanista vaihetta???
ne ensimmäiset kymmenen vuotta on ihan kivoja, - ja joskus pitempäänkin, mutta kyllä se pikkuhiljaa mania häviää..luulisin näin veteraanina.
omana kokemuksenani on oikea energiapommi, joka vaikuttaa sen lopullisen rajan takaakin. Rakkauden kohdetta tarkastelee vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Hyvyys ja lempeys kuuluvat rakkauteen.
Huomaan rakkauden olevan kuin elämänkirja. Kaikille erikseen kirjoitettu oma kulku. Päälimmäiseksi jäi onnen, hyvänolon tunteet. Siis kutina jota ei voi raapia, niinkuin joku sanoi. Kaikki rakastavat ja omin tavoin sen tuntevat. Upeaa olla ihminen. Hyvää kevättä ja kesää. Kiitos upeista vastauksista.