musta tuntuu että mun nuoruus on vasta alkamassa, vaikka yleensä tässä vaiheessa aletaan rauhoittua ja miettiä mitä elämältä haluaa.
pidin itseäni pitkään varhaiskypsänä, koska en lähenyt dokaamaan ja tekemään muuta tyhmää, menin 16- vuotiaana kokopäivätöihin ja luulin olevani aikuinen.
mutta nyt tuntuu että teen kaikkea mikä jäi teininä tekemättä. käyn dokaamassa, poltan, en harkitse mitään kahta kertaa, kapinoin vanhempia vastaan, etsin omaa kämppää ym. tuntuu että sekoan jos ei koko aikaa ole jotain kivaa tekemistä.
kuulen monilta vanhoilta kavereilta, että olen muuttunut, mitä mulle oikein tapahtunut?
haluan vain juhlia ja juhlia!
täytän kohta 18
onko tää ihan normaalia? :)
myöhäinen teini
olenpihalla
3720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä kans olin ylä-asteella kypsempi monia muita, en ollut koskaan jälki-istunnossakaan. Kun menin lukioon niin tilanne muuttui, olin kiinnostunut vaan tytöistä ja oluen ja siiderin juomisesta. Sitä jatku ihan 22 vuotiaaks asti ja vähän vieläkin (olen 24 kohta)
Itellä myös vähän sama homma. Tosin itseni kohdalla tiedän syyn. Olin koko peruskoulun ja lukion ajan pahasti koulukiusattu, mikä aiheutti mulle pahoja itsetunto- ja jopa mielenterveysongelmia. Tästä syystä, ja myös kavereiden puutteen vuoksi, multa jäi nuoruus tavallaan kokonaan elämättä. Istuin vain kotona lukemassa ja tekemässä läksyjä. Usein en koulun jälkeen uskaltanut lähteä mihinkään kotipihaa pidemmälle. Olin ujo ja hiljainen, sellanen opettajien lellikkinörtti. Nyt, kun olen saanut kavereita ja pääni kuntoon, olen muuttunut ihan villiksi. Tekisi mieli riekkua baareissa, festareilla, ties missä. Kokeilla kaikkea uutta, ja välillä jotain todella repäisevää ja ehkä älytöntäkin :) Olen myös muuttunut todella itsepäiseksi, ja tuntuu, että kaikkea, varsinkin sukulaisten mielipiteitä, pitää vastustaa. Ehkä sulla on vähän sama juttu, jätit teini-iän "väliin". Se on kuitenkin sellanen vaihe elämässä, että se on joskus käytävä läpi. Tunsin kerran yhden ihmisen, jolle tää meijän tilanne oli iskenyt kolmekymppisenä. Hänkin oli nuorena yrittänyt olla aikuinen, kypsä ja vakavakin. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, kuten sanotaan. (Niin, ja ikää mulla on kohtapuoliin 24.)
Oon 14 ja oon rauhallinen tyyppi, en kuitenkaan mikään lellikki, enkä yritä olla aikuismainen. En ole ollut jälki-istunnoissa tai mitää, mua ei olla kiusattu, mulla on paljon kavereita. Mutta käyköhän mulle samallalailla kuin teille? Olisi hauska tietää :D olen ehkä kyllä kapinallinenkin, jos sille tuulelle satun. En myöskään oo heti nyrkit pystyssä kun joku esim. tekee jotakin. Vaan sillon jos puolustan itteeni, omaisuuttani tai kaveriani.