Lapin Kesä- runo.-. Auttakaa?

Aihe on perseestä. Niin Suomi, suomalaisuus, kuin kansanne ihmeellinen über-sisumaisuus on pelkkää triviaalia farssia ja heimosotaa, jossa ette tiedä edes missä teidän viereinen kylänne milloinkin kuljeksii ja kenen kanssa. Kansana surkea, teennäinen ja tyhjä, sieluton yksinäinen maa, joka ei omista itseään, koska jäsenet eivät ymmärrä keitä he ovat ja mistä he tänne tulivat. Ja jos tämän tietävät, niin se ei sovi tietenkään vieruskaverille, koska on niin eripuolelta maata. (lyhyt nauru) Ainoa voimavaranne on juuri tämä sama. Suomalainen (njii-njaa) kulttuuri on häkellyttävän omaperäinen, jollain tavalla uusi ja fressi; tosin tästä ei voi kiittää kuin sen tekijöitä, ei tekemisilleen tekemisestään hakevaa subjektia. Jotenkin alkukantaista. Mulle tulee mieleen heimoriidat ja sekasorto auringon hyväilemässä keskisessä Afrikassa. Hekin hakevat itselleen lähes loputtomiin asti heille kuuluvaa identiteettiään, niin kuin jenkeissä - aivan sama juttu. Tai sitten se on vain tämä pimeys, joka tosin väistyy lähes järjettömäksi ja ympärivuorokautiseksi valoksi. Elä siinä sitten.

mennä suuren runoilija runoa analysoimaan. Runo on yksi lempirunoistani. Minun mielestäni se on todella hieno ! En tiedä, mitä osaisin siitä sanoa, kun en ole asiantuntija. Mutta mielestäni siinä on hienosti yhdistetty Lapin luonnon elementit ja ihmisen henkevyys. Ja siinä verrataan hienosti joutsenia suuriin, tekoja luoviin aatteisiin, jotka valaisevat maata. Toisaalta runosta, kun sitä tarkemmin ajattelee, tulee aika huono kuva suomalaisesta hengentuotteesta. lopulta runoilija tuomitsee itsensäkin liian varhain vanhenneeksi ("meil ukkoina jo syntyy sylilapset, ja nuori mies on hautaan valmis jo"/ "ja minä itse miksi näitä mietin, se merkki varhaisen on vanhuuden...") Runo on moniulotteinen ja varmaan pitäisi kysyä joltain joka osaa arvostella sitä . (Verdiitti, missä sie olet?) kerppis

Tämä on selvästikkin Leinon faijan rustaama, eihän 23 vuotias pojankloppi ole noin kyyninen ja katkerakin. Pystyisikö sitten faijansa tähän? Kyllä, mies joka muuttuu Mustosesta Lönnbohmiksi päästäkseen elämässä eteenpäin pystyy mihin tahansa. Ja sitten ne geenit... Kyllähän Leino oli jo 18 vuotiaana valmis runoilija, mutta hän pursui mahtipontista elämäniloa, ei kyynisyyttä. Realistisrehellisestä kyynisyydestä itseivan kautta anteeksipyyntöön, näin minä tämän naen. Kuka runon kirjoittikin tarkoitti Lapilla koko Suomea, näin saamme kaikki osamme. Johtunee joutsenista, jotka tuohon aikaaan miellettiin pohjoisen linnuiksi, että terina sijoittuu Lappiin. Näin suomalaisuuden päivänä tulee mieleen, että tästä saataisiin oiva tunnusruno meille. Poistettaisiin vain kolme viimmeistä säettä ja siinähän se. Saimi Hoyer tekisi uuden aluevaltauksen lausumalla tämän joka vuosi juhlaillan avaukseksi. Hänhän olisi kohtalokkaampi, kuin Ella Eronen Hymyilevän Apollon Tukholman esityksessään. Kadehtin Eikkaa, hänen viittaansa, hattuaan, keppiäänkin. Kadehtin häntä muunkin, kuin sen vuoksi, että aikakauden kauneimmat ja henkevimmät naiset soivat hänelle suosionsa. Eikka sai maljansa täytenä!

Eino Leinon tekstistä : Ja minkä mä taidan,jos elämä tää vain mulle on suuri runo mihin saimme me Luojalta langat vaan ja Luojalta käskyn : puno !…. …… Kuka viepi viisahan päätelmän kuka piirteli pilkkataulun kenen pivos` on pieniä runoja vaan kenen kädessä sankarilaulu…… … Runon hyvän jos mistä sen katkaisee niin runo on sentään runo näin ystävä aina Sa yhdeks puuks ne sielusi säikeet puno ! Niin-in Kukin meistä neuloo langoistansa omanlaisensa runon,,, - runo on sentään runo

luulisin, että tuon runon läpi kuultaa suhtautuminen sortokauteen ja vanhasuomalaisten siinä osoittama myöntyväisyysmenettely. Eino oli nuorsuomalaisia ja vastusti venäläistämistoimia sanansa voimalla. Hänen suuri unelmansa oli suomalainen renessanssi, jolloin uusi, elämänmyönteinen henki tulisi elähdyttämään kansallista kulttuuriamme.

Hei,
sattuipa silmään tämä ketju, ja ajattelin kommentoida minäkin.
Miksi tarvitset vai pitäisikö sanoa tarvitsit analysointi apua? Kaikkein paras analysointiapu on oma pää :) Kannattaa esittää itselleen kysymyksiä ja aloittaa miettimällä mikä on runon teema, sanoma. Mikä runossa nousee esille, millaisia ajatuksia se herättää? Kannattaa kirjata ylös ihan kaikki pienetkin ajatuksenlangat, jos on tekemässä runoanalyysia. Niiden pohjalta on sitten helpompi lähteä kirjoittamaan analyysia valmiiksi.

Minä kysyisin tästä runosta ensimmäisenä kysymykset:
Miten runo on jaettu? (Tekstissä on kaksi osaa, ensin puhutaan maan tilanteesta ja sitten maan luonnosta)
Miten luonto liittyy maan tilanteeseen? (Vastaus löytyy runosta, tämän avulla voi pohdiskella runoa paljonkin)
Onko runossa vastakkain asettelua?
Mikä on runon teema?
Millainen runo on sävyltään ja mihin kirjallisuuden aikakauteen se liittyy?
Kuka ja millainen on runon kirjoittaja, miten sen voi huomata tekstistä?

Kannattaa lukea runoa useampaan kertaan, jos satut saamaan lukion äidinkielen käsikirjan jostain käsiisi, sieltä löytyy varmasti keinoja runon purkamiseen :)

Terkuin, EKMP

Vastakkainasettelu on yhdyssana.

Vastataan nyt sitten pikaisesti.

Runo nojaa realismiin.

Runo on äärimmäisen helppo tulkita, kun tietää jotain Leinosta:
– kotoisin Kainuusta ajalle tyypillisestä suurperheestä
– veljet sivistyneitä ja matkailleita, erityisesti ja Kasimir ja Oscar
– Leinon elinaikana sortokausi ja sisällissota

Suomen luonnosta taas lienee täällä kirjoittajilla olevan aika paljon kokemusta: nopeaa ja lyhyttä – siinä kauneus.

Lapin kauneus – elämä ja ajatukset muualla

TÄSSÄ SON PUETTU SANOISTA KUVIKSI

http://www.youtube.com/watch?v=YXS87CKqS6E&feature=plcp

elä rupia