Kieltäydyin veljeni lapsen kummiudesta ja vaimonsa suuttui minulle? Siis mitä? Eikö jokaisella ole oikeus kieltäytyä, jos tuntuu ettei pysty tehtävää täyttämään. Olen työmatkoilla ja omilla reissuillani neljänneksen vuodesta ja asun 400 km:n päässä heistä. Eikö tässä nyt ole jo riittävä syy osaltani kieltäytyä. Ja vielä parempi.. tietävät vallan hyvin etten ole kovin intona lapsiin. Miten kukaan aikuinen voi ottaa moisesta nokkiinsa? Kysehän on vapaaehtoisuudesta ei pakosta.
Kieltäydyin kummiudesta
käly suuttui
70
8520
Vastaukset
- kummi täällä
Hoh.. Voikun itsekkin olisin osannut kieltäytyä. Asun 300 kilometrin päässä ja minulle työ on todella tärkeä. No sitten tulee ystävältäni kovastikkin viestiä..minulla kun ei ole mahdollista matkustaa 300 kilometrin päähän katsomaan poikaa, nyt se on vain ja ainoastaan minun vikani etten nää pojan varttumista. Ja he eivät ole itse valmiita matkustamaan tänne minun luokseni, vaikka omistavat auton, toisin kun minä. ja blaablaa... Vain ja ainoastana minä olen tässä suhteessa huono.
- käly suuttui
juuri tätä.. Järjestäen kaikki kertovat samaa tarinaa.. kuinka saavat hoitaa kummisuhdettaan yksin, ilman että kummivanhemmat edes yrittävät. Kuka suostuu sitten suhteeseen missä on ainoa toimiva osapuoli?
- tyyska
En mina ainakaan pohtinut kilometreja minun ja kummityttoni valilla!! Ko veli pyysi kummiksi, suostuin valittomasti! Ja tama kummitati ei asu edes samassa maassa. Ei se mua oo ainakaan haitannut. Tapaan kummityttoa aina ko oon Suomessa lomalla ja velikin matkustaa tanne minun tyko. Toki harmittaa etten voi olla usemmin paikan paalla, mut en ma usko, et se tekee musta yhtaan huonompaa kummia.
- Aliisaliisa
kummiudesta ei vanhankaan tavan mukaan tavata kieltäytyä.
- siitä voi
Kyllä kieltäytyä voi, jos se tuntuu oikealta ratkaisulta. Perusteluja toki kaivataan. Itse olen tehnyt niin myös. Neljän pienen kummipojan kummina minulle tarjottiin kummiutta viidennelle - 600 km päähän. Minusta tuntui, etten pysty tuota tehtävää enää täyttämään. Kukaan ei pahastunut, ystävyys ei kärsinyt. Mielummin näin kuin että ottaa vastaan tehtävän, jota ei pysty hoitamaan ja siitä sitten tulee huono omatunto - ja sanomista.
- siis kaivataan?
siitä voi kirjoitti:
Kyllä kieltäytyä voi, jos se tuntuu oikealta ratkaisulta. Perusteluja toki kaivataan. Itse olen tehnyt niin myös. Neljän pienen kummipojan kummina minulle tarjottiin kummiutta viidennelle - 600 km päähän. Minusta tuntui, etten pysty tuota tehtävää enää täyttämään. Kukaan ei pahastunut, ystävyys ei kärsinyt. Mielummin näin kuin että ottaa vastaan tehtävän, jota ei pysty hoitamaan ja siitä sitten tulee huono omatunto - ja sanomista.
Eikö perusteluksi muka riitä se, ettei vaan pesti kiinnosta. Miten niin perusteluja kaivataan? Mikä velvollisuus omia aatteitaan on perustella ihmiselle joka ei niitä yksinkertaisuudessaan kuitenkaan ymmärrä? Hiukan vastaava muka-kunniatehtävä on kaasous. Kysyin tehtävään ystävääni, ei halunut osallistua. En kaivannut perusteluja, kunnioitan päätöstään. Sillä jokainen arvioi tilanteensa niin kuin parhaaksi näkee, siitä on ihan turha ottaa nenilleen!
- 4:n äiti
siis kaivataan? kirjoitti:
Eikö perusteluksi muka riitä se, ettei vaan pesti kiinnosta. Miten niin perusteluja kaivataan? Mikä velvollisuus omia aatteitaan on perustella ihmiselle joka ei niitä yksinkertaisuudessaan kuitenkaan ymmärrä? Hiukan vastaava muka-kunniatehtävä on kaasous. Kysyin tehtävään ystävääni, ei halunut osallistua. En kaivannut perusteluja, kunnioitan päätöstään. Sillä jokainen arvioi tilanteensa niin kuin parhaaksi näkee, siitä on ihan turha ottaa nenilleen!
Jos minulle perusteltais kummiudesta kietäytymistä sillä, ettei kummius kiinnosta, riittäisi se oikeen hyvin perusteluksi. Olisin erittäin tyytyväinen, että ko. henkilöllä riitti rohkeutta kieltäytyä. Henkilö, jota ei kummius kiinnosta, ei voi olla hyvä kummi. Mutta minä en loukkaannu, vaikka joku kieltäytyisi kummiudesta ilman perustelujakin. Eräs ystäväni kieltäytyi lapseni kummiudesta, koska ei työnsä vuoksi päässyt ristiäisiin (kummeillä ei ole läsnäolopakkoa ristiäisissä). Kuitenkin tämä ystävä muistaa aina meillä käydessään ja/tai lapsiani tavatessaan, kuka on se tyttö, josta "meinasi tulla hänen kummityttö".
- niin monenlaisia
siis kaivataan? kirjoitti:
Eikö perusteluksi muka riitä se, ettei vaan pesti kiinnosta. Miten niin perusteluja kaivataan? Mikä velvollisuus omia aatteitaan on perustella ihmiselle joka ei niitä yksinkertaisuudessaan kuitenkaan ymmärrä? Hiukan vastaava muka-kunniatehtävä on kaasous. Kysyin tehtävään ystävääni, ei halunut osallistua. En kaivannut perusteluja, kunnioitan päätöstään. Sillä jokainen arvioi tilanteensa niin kuin parhaaksi näkee, siitä on ihan turha ottaa nenilleen!
ja tuoreet äidit herkässä mielentilassa ottavat helposti asioita itseensä. Siksi ajattelin, että jos fiksusti perustelet asian se VOI vaikka mennä perille, jos ei heti niin tilanteiden tasaannuttua. Ja kaikille jäisi hyvä mieli.
- kohteliaisuudesta!
siis kaivataan? kirjoitti:
Eikö perusteluksi muka riitä se, ettei vaan pesti kiinnosta. Miten niin perusteluja kaivataan? Mikä velvollisuus omia aatteitaan on perustella ihmiselle joka ei niitä yksinkertaisuudessaan kuitenkaan ymmärrä? Hiukan vastaava muka-kunniatehtävä on kaasous. Kysyin tehtävään ystävääni, ei halunut osallistua. En kaivannut perusteluja, kunnioitan päätöstään. Sillä jokainen arvioi tilanteensa niin kuin parhaaksi näkee, siitä on ihan turha ottaa nenilleen!
No niitä perusteluja kaivataan kohteliaisuudesta! Ihmiset ovat pyytäneet pitkien pohdiskelujen jälkeen kummiksi jotakuta tiettyä ihmistä. Pyyntö merkitsee pienen lapsen vanhemmille valtavan paljon. Siis VALTAVAN paljon. Sitten pyynnöstä joku kieltäytyy... Onhan se iso suru. Tietysti kaipaa kuulla siihen jonkun syyn. Ilman mitään syytä kummiudesta kieltäytyminen on merkki siitä, että ei kunnioita ja halua rakastaa pientä ihmisen alkua. Ei ole iso asia perustella, että asuu kaukana, ei ole aikaa, ei koe osaavansa olla lasten kanssa vaikka pieniä ihmisen alkuja arvostaakin tms... Kaasous on todella pieni asia kummiuden rinnalla. Kummius on lupaus siitä, että jos lapsen vanhemmille tapahtuu jotakin, kummi kasvattaa lapsen. Se on suuri sitoumus koko elämäksi, eikä vaan polttareiden järjestäjä! Kenties tässä on nyt kyse vain siitä, että et ymmärrä mitä kummius todella merkitsee. Jos ymmärtäisit, tajuaisit myös sen, miksi on kohteliasta perustella kieltäytyminen. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että ehdottomasti saa kieltäytyä. Kummiksi ryhtyvät on oltava varma siitä, että hommaan pystyy ja haluaa.
- lasta ihan oikeesti?
kohteliaisuudesta! kirjoitti:
No niitä perusteluja kaivataan kohteliaisuudesta! Ihmiset ovat pyytäneet pitkien pohdiskelujen jälkeen kummiksi jotakuta tiettyä ihmistä. Pyyntö merkitsee pienen lapsen vanhemmille valtavan paljon. Siis VALTAVAN paljon. Sitten pyynnöstä joku kieltäytyy... Onhan se iso suru. Tietysti kaipaa kuulla siihen jonkun syyn. Ilman mitään syytä kummiudesta kieltäytyminen on merkki siitä, että ei kunnioita ja halua rakastaa pientä ihmisen alkua. Ei ole iso asia perustella, että asuu kaukana, ei ole aikaa, ei koe osaavansa olla lasten kanssa vaikka pieniä ihmisen alkuja arvostaakin tms... Kaasous on todella pieni asia kummiuden rinnalla. Kummius on lupaus siitä, että jos lapsen vanhemmille tapahtuu jotakin, kummi kasvattaa lapsen. Se on suuri sitoumus koko elämäksi, eikä vaan polttareiden järjestäjä! Kenties tässä on nyt kyse vain siitä, että et ymmärrä mitä kummius todella merkitsee. Jos ymmärtäisit, tajuaisit myös sen, miksi on kohteliasta perustella kieltäytyminen. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että ehdottomasti saa kieltäytyä. Kummiksi ryhtyvät on oltava varma siitä, että hommaan pystyy ja haluaa.
Tykätä voi muttei ihan oikeeta rakkautta ole kuin äidillä/ isällä omiin lapsiinsa jo aina niilläkään tuntuu puuttuvan sitä nykyaikana. pieni ihmisenalku tarvitsee ainoostaan rakastavat vanhemmat eikä mitään muuta. Tietysti mummot ja vaarit mutta muut kummitukset ovat ihan turhia. Itsekkin olin aikoinani ihan turhike kummi siskoni penskalle joka sai ihan kaiken eikä arvostanut yhtään mitään. Rippijuhliin oli pakko mennä mutta en ostanut mitään kun sillä ei olisi kuitenkaan ollut mitään merkitystä. Läsnäoloni olikin tärkeempää ja itsellälläni oli sellainen kummi jota en koskaan nähnyt mutta joku paketti tuli synttäreille ja lahjakortti rippijuhliin. Aika ihmeellinen oli sellainen kummi johonka en tutustunut koskaan. No ainakin kummilapseni tuntee minut ihmisenä eikä mistään roinasta. Ja kummihan ei kasvata kenenkään lasta, se on ihan turha kuvitelma. Jos vanhemmille jotain tapahtuu niin kummeilla ei mitään laillista oikeutta lapseen, se oli joskus ennen vanhaan kun sosiaalitointa ei ollut. Minä en ole kieltäytynyt koska se nimi paperiin tarvitaan eikä sillä ole mitään laillista merkitystä. Lähiomaisten penskojen kummiksi suostuin mutten kavereiden. Omaisistani tiedän heidän itse huolehtivan jälkikasvustaan ja halusivat vain nimen paperiin ja läsnäoloani mutta muista ihmisistä en tiedä mitä he kummeilta oikein vaativat, siis yleensä rahaa ja hoitoapuja luullakseni.
- HÄH-ÄH
kohteliaisuudesta! kirjoitti:
No niitä perusteluja kaivataan kohteliaisuudesta! Ihmiset ovat pyytäneet pitkien pohdiskelujen jälkeen kummiksi jotakuta tiettyä ihmistä. Pyyntö merkitsee pienen lapsen vanhemmille valtavan paljon. Siis VALTAVAN paljon. Sitten pyynnöstä joku kieltäytyy... Onhan se iso suru. Tietysti kaipaa kuulla siihen jonkun syyn. Ilman mitään syytä kummiudesta kieltäytyminen on merkki siitä, että ei kunnioita ja halua rakastaa pientä ihmisen alkua. Ei ole iso asia perustella, että asuu kaukana, ei ole aikaa, ei koe osaavansa olla lasten kanssa vaikka pieniä ihmisen alkuja arvostaakin tms... Kaasous on todella pieni asia kummiuden rinnalla. Kummius on lupaus siitä, että jos lapsen vanhemmille tapahtuu jotakin, kummi kasvattaa lapsen. Se on suuri sitoumus koko elämäksi, eikä vaan polttareiden järjestäjä! Kenties tässä on nyt kyse vain siitä, että et ymmärrä mitä kummius todella merkitsee. Jos ymmärtäisit, tajuaisit myös sen, miksi on kohteliasta perustella kieltäytyminen. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että ehdottomasti saa kieltäytyä. Kummiksi ryhtyvät on oltava varma siitä, että hommaan pystyy ja haluaa.
"Kummius on lupaus siitä, että jos lapsen vanhemmille tapahtuu jotakin, kummi kasvattaa lapsen." Ja tarvitseeko vielä muka perusteluja? Eiköhän luulisi olevan selvää jos toinen kieltäytyy. Vastuu asian esille tuomisestahan on teillä, jotka pyynnön esitätte, ei sillä joka siitä kieltäytyy. Ja kieltäytyminenkin saattaa VALTAVAN vaikeaa, eikä kestä alkaa selittelemään enää itseään. Etenkin kun koko asiasta tehdään jo aluksi niin suuri numero. Kannattaisiko kuvitella itsensä sinne vastapuolella välillä, eikä vain odottaa ihmisiltä palveluksia, jotka on itse ylivallassaan ohjelmoinut.
- perustelu
kohteliaisuudesta! kirjoitti:
No niitä perusteluja kaivataan kohteliaisuudesta! Ihmiset ovat pyytäneet pitkien pohdiskelujen jälkeen kummiksi jotakuta tiettyä ihmistä. Pyyntö merkitsee pienen lapsen vanhemmille valtavan paljon. Siis VALTAVAN paljon. Sitten pyynnöstä joku kieltäytyy... Onhan se iso suru. Tietysti kaipaa kuulla siihen jonkun syyn. Ilman mitään syytä kummiudesta kieltäytyminen on merkki siitä, että ei kunnioita ja halua rakastaa pientä ihmisen alkua. Ei ole iso asia perustella, että asuu kaukana, ei ole aikaa, ei koe osaavansa olla lasten kanssa vaikka pieniä ihmisen alkuja arvostaakin tms... Kaasous on todella pieni asia kummiuden rinnalla. Kummius on lupaus siitä, että jos lapsen vanhemmille tapahtuu jotakin, kummi kasvattaa lapsen. Se on suuri sitoumus koko elämäksi, eikä vaan polttareiden järjestäjä! Kenties tässä on nyt kyse vain siitä, että et ymmärrä mitä kummius todella merkitsee. Jos ymmärtäisit, tajuaisit myös sen, miksi on kohteliasta perustella kieltäytyminen. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että ehdottomasti saa kieltäytyä. Kummiksi ryhtyvät on oltava varma siitä, että hommaan pystyy ja haluaa.
"Kummius on lupaus siitä, että jos lapsen vanhemmille tapahtuu jotakin, kummi kasvattaa lapsen. Se on suuri sitoumus koko elämäksi"
No eikö yksinään tuossa ole jo perustetta tarpeeksi kummiudesta kieltäytymiselle? Jos kummius kerran noin sitova ja vaativa tehtävä on, niin eikö pikemminkin pitäisi kyetä perustelemaan olevansa tosiaan kyvykäs ja halukas siihen suostuessaan kummiksi eikä toisin päin? - ex-kummi
jos saa kielteisen vastauksen ja siitä suuttuu, oma on vikansa.
- akka
Kaikesta muusta saa kieltäytyä paitsi lasta ristiltä eikä hautaan saatolta. Se on kunnioitusta ihmistä kohtaan. Uskomus: epäonni seuraa kieltäytyjää. Kaikki vanhat perinteet roskikseen,se on nykyajan tapa.
- pelkkää sanahelinää
HÄH-ÄH kirjoitti:
"Kummius on lupaus siitä, että jos lapsen vanhemmille tapahtuu jotakin, kummi kasvattaa lapsen." Ja tarvitseeko vielä muka perusteluja? Eiköhän luulisi olevan selvää jos toinen kieltäytyy. Vastuu asian esille tuomisestahan on teillä, jotka pyynnön esitätte, ei sillä joka siitä kieltäytyy. Ja kieltäytyminenkin saattaa VALTAVAN vaikeaa, eikä kestä alkaa selittelemään enää itseään. Etenkin kun koko asiasta tehdään jo aluksi niin suuri numero. Kannattaisiko kuvitella itsensä sinne vastapuolella välillä, eikä vain odottaa ihmisiltä palveluksia, jotka on itse ylivallassaan ohjelmoinut.
Entäs jos niitä kummeja on lapsella vaikka neljä, alkavatko he kilvan käydä taistoa kasvatusvastuusta "jos lapselle käy jotain".
- Ärsyttääää
kohteliaisuudesta! kirjoitti:
No niitä perusteluja kaivataan kohteliaisuudesta! Ihmiset ovat pyytäneet pitkien pohdiskelujen jälkeen kummiksi jotakuta tiettyä ihmistä. Pyyntö merkitsee pienen lapsen vanhemmille valtavan paljon. Siis VALTAVAN paljon. Sitten pyynnöstä joku kieltäytyy... Onhan se iso suru. Tietysti kaipaa kuulla siihen jonkun syyn. Ilman mitään syytä kummiudesta kieltäytyminen on merkki siitä, että ei kunnioita ja halua rakastaa pientä ihmisen alkua. Ei ole iso asia perustella, että asuu kaukana, ei ole aikaa, ei koe osaavansa olla lasten kanssa vaikka pieniä ihmisen alkuja arvostaakin tms... Kaasous on todella pieni asia kummiuden rinnalla. Kummius on lupaus siitä, että jos lapsen vanhemmille tapahtuu jotakin, kummi kasvattaa lapsen. Se on suuri sitoumus koko elämäksi, eikä vaan polttareiden järjestäjä! Kenties tässä on nyt kyse vain siitä, että et ymmärrä mitä kummius todella merkitsee. Jos ymmärtäisit, tajuaisit myös sen, miksi on kohteliasta perustella kieltäytyminen. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että ehdottomasti saa kieltäytyä. Kummiksi ryhtyvät on oltava varma siitä, että hommaan pystyy ja haluaa.
"...halua rakastaa pientä ihmisen alkua." Voi herranjumala, kun tollaset lauseet ärsyttää. Joo, kaikki ei todellakaan rakasta tai tykkää.
- Tempsa.
kohteliaisuudesta! kirjoitti:
No niitä perusteluja kaivataan kohteliaisuudesta! Ihmiset ovat pyytäneet pitkien pohdiskelujen jälkeen kummiksi jotakuta tiettyä ihmistä. Pyyntö merkitsee pienen lapsen vanhemmille valtavan paljon. Siis VALTAVAN paljon. Sitten pyynnöstä joku kieltäytyy... Onhan se iso suru. Tietysti kaipaa kuulla siihen jonkun syyn. Ilman mitään syytä kummiudesta kieltäytyminen on merkki siitä, että ei kunnioita ja halua rakastaa pientä ihmisen alkua. Ei ole iso asia perustella, että asuu kaukana, ei ole aikaa, ei koe osaavansa olla lasten kanssa vaikka pieniä ihmisen alkuja arvostaakin tms... Kaasous on todella pieni asia kummiuden rinnalla. Kummius on lupaus siitä, että jos lapsen vanhemmille tapahtuu jotakin, kummi kasvattaa lapsen. Se on suuri sitoumus koko elämäksi, eikä vaan polttareiden järjestäjä! Kenties tässä on nyt kyse vain siitä, että et ymmärrä mitä kummius todella merkitsee. Jos ymmärtäisit, tajuaisit myös sen, miksi on kohteliasta perustella kieltäytyminen. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että ehdottomasti saa kieltäytyä. Kummiksi ryhtyvät on oltava varma siitä, että hommaan pystyy ja haluaa.
Mutta entä jos juuri ei halua?
Jos ei kunnioita eikä halua rakastaa lasta?
Eikö silloin riitä että sanoo vain ettei halua kummiksi?
Mielestäni se on niin parempi ettei sano ainakaan suoraan ettei halua rakastaa tai kunnioittaa lastasi, tai se että selittelisi jotain typeriä tekosyitä.
Kaikista ei vain ole siihen, minustakaan ei olisi, ainakaan vielä. Ehkä joskus. (mutta olenkin nuori)
Minusta vanhempien kuuluu olla valmiita siihen että toivottu kummi ei olekaan valmis siihen. Syystä tai toisesta. Ja yritettävä ymmärtää häntä.
Eikä vedettävä herneitä nenään.. lasta ihan oikeesti? kirjoitti:
Tykätä voi muttei ihan oikeeta rakkautta ole kuin äidillä/ isällä omiin lapsiinsa jo aina niilläkään tuntuu puuttuvan sitä nykyaikana. pieni ihmisenalku tarvitsee ainoostaan rakastavat vanhemmat eikä mitään muuta. Tietysti mummot ja vaarit mutta muut kummitukset ovat ihan turhia. Itsekkin olin aikoinani ihan turhike kummi siskoni penskalle joka sai ihan kaiken eikä arvostanut yhtään mitään. Rippijuhliin oli pakko mennä mutta en ostanut mitään kun sillä ei olisi kuitenkaan ollut mitään merkitystä. Läsnäoloni olikin tärkeempää ja itsellälläni oli sellainen kummi jota en koskaan nähnyt mutta joku paketti tuli synttäreille ja lahjakortti rippijuhliin. Aika ihmeellinen oli sellainen kummi johonka en tutustunut koskaan. No ainakin kummilapseni tuntee minut ihmisenä eikä mistään roinasta. Ja kummihan ei kasvata kenenkään lasta, se on ihan turha kuvitelma. Jos vanhemmille jotain tapahtuu niin kummeilla ei mitään laillista oikeutta lapseen, se oli joskus ennen vanhaan kun sosiaalitointa ei ollut. Minä en ole kieltäytynyt koska se nimi paperiin tarvitaan eikä sillä ole mitään laillista merkitystä. Lähiomaisten penskojen kummiksi suostuin mutten kavereiden. Omaisistani tiedän heidän itse huolehtivan jälkikasvustaan ja halusivat vain nimen paperiin ja läsnäoloani mutta muista ihmisistä en tiedä mitä he kummeilta oikein vaativat, siis yleensä rahaa ja hoitoapuja luullakseni.
Tottakai jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta tuo kommenttisi, ettei lasta voisi rakastaa, ellei se ole sun omasi, "pahoitti mieleni"!
Kaverien/tuttujen tms. lapsista tykkään. Omia kummilapsia (2 kpl), sekä heidän sisaruksia RAKASTAN - heille on kaikille oma paikkansa sydämessäni. Tämä ehkä siksi, että olen ollut tosi läheinen ystävä heidän äitiensä kanssa lapsuudesta saakka ja olen edelleen. Toinen kummilapsistani kysyi minulta sisaruksensa synnyttyä, rakastanko häntä vielä (eli lapsikin koki, että olen häntä aina rakastanut, en vain hänestä tykännyt) - selitin, että tottakai, sillä rakkaus lapsia kohtaan on rajatonta, rakkaus ei siitä vähene, mitä enemmän rakastettavia on - sitä "tavaraa" riittää kaikille yhtä paljon! (Romanttinen rakkaus kuuluu vain yhdelle kerrallaan - henkistä rakkautta voi ammentaa kuin runsaudensarvesta konsanaan!) Olen lapsille mielelläni aikuinen ystävä, jolla on heille aikaa, jolle voi/saa uskoutua ja jonka kanssa voi touhuta kaikkea kivaa!
Tottakai saa halutessaan kieltäytyä kummiudesta - se ei ole mikään sellainen asia, jota lait tai säädökset vaativat kaikkea kansaa läpikäymään! Kurjempaa on kaikille osapuolille, jos lapsella on kummeja, joiden asenne on EVVK - parempi on kieltäytyä, kuin olla välinpitämätön!- pipukka
ex-kummi kirjoitti:
jos saa kielteisen vastauksen ja siitä suuttuu, oma on vikansa.
osin juuri siksi kirkosta, että en halua kenenkään lapsen kummiksi. On niin helppo sanoa, että kiitos, mutta en voi.
- me kieltäytyjät:)
4:n äiti kirjoitti:
Jos minulle perusteltais kummiudesta kietäytymistä sillä, ettei kummius kiinnosta, riittäisi se oikeen hyvin perusteluksi. Olisin erittäin tyytyväinen, että ko. henkilöllä riitti rohkeutta kieltäytyä. Henkilö, jota ei kummius kiinnosta, ei voi olla hyvä kummi. Mutta minä en loukkaannu, vaikka joku kieltäytyisi kummiudesta ilman perustelujakin. Eräs ystäväni kieltäytyi lapseni kummiudesta, koska ei työnsä vuoksi päässyt ristiäisiin (kummeillä ei ole läsnäolopakkoa ristiäisissä). Kuitenkin tämä ystävä muistaa aina meillä käydessään ja/tai lapsiani tavatessaan, kuka on se tyttö, josta "meinasi tulla hänen kummityttö".
pakko ei ole olla
- yhen kummi
En kehtais kieltäytyä kummiudesta se on nyt vaan yksiä asioita johon suostuttava vaikka aikaa olis vähäsen edes.
- kiusaa vaan
..ja sitten kuulla piruilua koko loppuikänsä siitä kun ei hoida riittävästi kummivelvollisuuttaan, vai? Jotkut kun eivät omassa katkeruudessaan muuta osaa tehdäkään. Aina löytyy sopivaa kuittailtavaa toisen puutteista, itsellä kun niitä ei ole ollenkaan. Muiden vapaa elämä on liikaa, ja pitää koko ajan urputtaa sitä miten vaikeaa on lasten kanssa liikkua..niinpä niin. Paras hokema on "onhan sulla aikaa". Noh, enköhän ihan itse päätä miten sen käytän ja mihin velvollisuuksiin. Mielestäni saisi olla ihan tyytyväisiä, että voivat joskus lykätä kakaransa minulle hoitoon. Itse tuskin apua näistä suunnista tulen koskaan saamaan. Kun ei ole sitä aikaa...mitä nyt tietsikan ja töllön ääressä istumiseen kuitenkin..HAH! Itse en ainakaan kummihommaan enää ryhdy. Viimeksi saivat suostuteltua kun kuulemma ketään muuta ei ollut. Rutisevat aina kun ei nähdä riittävästi. Itse käyn heillä PAKOSTA muutaman kuukauden välein edustamassa ja leikkimässä kiinnostunutta, meillä heitä näkyi viimeksi vuosi sitten.
- oikein...
kiusaa vaan kirjoitti:
..ja sitten kuulla piruilua koko loppuikänsä siitä kun ei hoida riittävästi kummivelvollisuuttaan, vai? Jotkut kun eivät omassa katkeruudessaan muuta osaa tehdäkään. Aina löytyy sopivaa kuittailtavaa toisen puutteista, itsellä kun niitä ei ole ollenkaan. Muiden vapaa elämä on liikaa, ja pitää koko ajan urputtaa sitä miten vaikeaa on lasten kanssa liikkua..niinpä niin. Paras hokema on "onhan sulla aikaa". Noh, enköhän ihan itse päätä miten sen käytän ja mihin velvollisuuksiin. Mielestäni saisi olla ihan tyytyväisiä, että voivat joskus lykätä kakaransa minulle hoitoon. Itse tuskin apua näistä suunnista tulen koskaan saamaan. Kun ei ole sitä aikaa...mitä nyt tietsikan ja töllön ääressä istumiseen kuitenkin..HAH! Itse en ainakaan kummihommaan enää ryhdy. Viimeksi saivat suostuteltua kun kuulemma ketään muuta ei ollut. Rutisevat aina kun ei nähdä riittävästi. Itse käyn heillä PAKOSTA muutaman kuukauden välein edustamassa ja leikkimässä kiinnostunutta, meillä heitä näkyi viimeksi vuosi sitten.
Minullakin on aikaa vain omille harrastuksilleni ja kenenkään penskat eivät niihin kuulu. Harrastelkoot vanhemmat itse penikoittensa kanssa jos niitä haluaa. En ymmärrä miksi vanhemmat väen vängällä haluaa pakottaa muita ihmisiä leikittämään kakaroitaan? Luulisi heidänkin haluavan viettää omaa perhe- elämää rauhassa, itseppähän ovat omat harrastuksensa valinneet niin antaa muidenkin valita omansa!
- ehdottomasti..
oikein... kirjoitti:
Minullakin on aikaa vain omille harrastuksilleni ja kenenkään penskat eivät niihin kuulu. Harrastelkoot vanhemmat itse penikoittensa kanssa jos niitä haluaa. En ymmärrä miksi vanhemmat väen vängällä haluaa pakottaa muita ihmisiä leikittämään kakaroitaan? Luulisi heidänkin haluavan viettää omaa perhe- elämää rauhassa, itseppähän ovat omat harrastuksensa valinneet niin antaa muidenkin valita omansa!
kieltäytyisin tässä vaiheessa,olen jo seitsemän lapsen kummi.Suurin osa onneksi alkaa olla aikuisia.En ottis enää yhtään kummivirkaa lisää.Nykyisin kun ei tahdo riittää että käy katsomassa tai pitää muuten yhteyttä jos asuu kaukana,vaan odotetaan kummeilta kalliita lahjoja.Olen kuullut monen valittavan jos ei lastensa kummit ole ostaneet tarpeeksi lahjoja tai pitäneet yhteyttä,kuinka huono kummi on lapsella.itse en ole koskaan nähnyt kummejani,ennen pidettiin myös kummeja vain todistajana,eikä välttämättä tarvinnut olla lähi tuttu.Ei kummin velvollisuus ole lapsen huoltajuus jos vanhemmille sattuu jotain vaan yhdessä vanhempien kanssa katsoa että lapsi saa kristillisen hyvän kasvatuksen.Tuskimpa antaisivat lasta huollettavaksi kummille joka on vaikka just rippikoulun käynyt nuori poika.Eiköhän vaadita sentään muutakin kuin kummeus,jotta kelpuutetaan vanhempien tilalle.Parempi kohtelias keltäytyminen kuin luvata olla lapsen elämässä jos tietää ettei se onnistu.Teit ap.aivan oikein.
- maybekide
kiusaa vaan kirjoitti:
..ja sitten kuulla piruilua koko loppuikänsä siitä kun ei hoida riittävästi kummivelvollisuuttaan, vai? Jotkut kun eivät omassa katkeruudessaan muuta osaa tehdäkään. Aina löytyy sopivaa kuittailtavaa toisen puutteista, itsellä kun niitä ei ole ollenkaan. Muiden vapaa elämä on liikaa, ja pitää koko ajan urputtaa sitä miten vaikeaa on lasten kanssa liikkua..niinpä niin. Paras hokema on "onhan sulla aikaa". Noh, enköhän ihan itse päätä miten sen käytän ja mihin velvollisuuksiin. Mielestäni saisi olla ihan tyytyväisiä, että voivat joskus lykätä kakaransa minulle hoitoon. Itse tuskin apua näistä suunnista tulen koskaan saamaan. Kun ei ole sitä aikaa...mitä nyt tietsikan ja töllön ääressä istumiseen kuitenkin..HAH! Itse en ainakaan kummihommaan enää ryhdy. Viimeksi saivat suostuteltua kun kuulemma ketään muuta ei ollut. Rutisevat aina kun ei nähdä riittävästi. Itse käyn heillä PAKOSTA muutaman kuukauden välein edustamassa ja leikkimässä kiinnostunutta, meillä heitä näkyi viimeksi vuosi sitten.
Minä myös yhen pakkokummi, ärsyttävää vaikka kohteliaasti ja perustellen kieltäytyy niin silti joutuu tehtävään... Juu ja oon kuullu ettei kummiudesta saa kieltäytyä mutta kun väkisin kolmanneksi kummiksi laitettiin, kaks olis riittäny!
- kohtakummipähkäilyt:)
ja se voikin tosiaan olla parempi ratkaisu kun hiljaa hyväksyminen, jos ei oikeasti kiinnosta eikä aikaa ole. Esikoiseni on tullakseen ihan näinä päivinä, olen pyytänyt kummeiksi erään pariskunnan jotka innostuivat silminnähden ja ottivat asian kunnianosoituksena. Hieno homma!
Sitten olen myös pyytänyt läheistä ystävääni, mutta tämä taisi olla virhe.. Hän ei ole sen koommin itsestään ilmoitellut eikä ole ollut kiinnostunut raskaudesta jne. Nyt sitten pähkäilen tässä, että hän varmasti pahastuu mikäli en ristiäisiin häntä pyydäkään. Ystävä on minulle rakas, mutta ymmärtäisin kyllä kieltäytymisen ja tämä olisi ollut paljon parempi kun "pakoilu". Kääk..- uudelleen puheeksi
Juttele asiasta ystäväsi kanssa.
Kysy suoraan, kieltäytyisikö hän mielummin ja anna ymmärtää, että se on sulle ihan ookoo. Ei tällaisen asian kannata antaa jäädä teidän välillenne selvittämättömänä. On paljon parempi puhua asiat reilusti kasvotusten selväksi. Ihan kaikkien kannalta.
- suuttui
Omatkin vanhempani ovat kieltäytyneet kummiudesta kerran siksi, että heillä oli/on jo niin monta kummilasta, ettei tavallaan huomiota olisi riittänyt kaikille. Lapsen vanhemmat eivät pahastuneet, ymmärsivät asian. Kälysi on turhaan suuttunut, sinullahan on hyvät perusteet vastauksellesi. Vielä, jos olet esittänyt ne asiallisesti, niin ei ole sinun vikasi, jos kälysi suuttui.
- käsitä
On oikeus kieltäytyä. Ihan hyvät perusteethan tuossa on, miksi siitä suuttumaan? En muutenkaan käsitä näitä suuttujia! Meilläkin on puolison perheessä sellaisia, joiden mielestä on aina PAKKO mennä kaikkiin juhliin, kun on kerran kutsuttu. Eli juhlistakaan ei voisi kieltäytyä... Ihme juttuja ihmisillä.
Antakaa muiden elää omalla tavallaan! Todella lapsellista suuttua tuollaisista asioista.- .....
Olen kieltäytynyt kummiudesta. Syynä oli se ettei tämän lapsen isä (tulevan aviomieheni veli) suostunut bestmaniksi, joten ajattelin etten minäkään suostu kummiksi jos he sitä kysyvät. Pitäkää vain lapsellisena mutta bestmanin rooli kestää yhden päivän kummin rooli taas lopun elämää. Joten ei kiitos. Siskoni saa myös syksyllä lapsen ja todella toivon ettei hän pyydä minua kummiksi. No en kyllä ole meinannut suostuakaan.
- outi-kaarina
..... kirjoitti:
Olen kieltäytynyt kummiudesta. Syynä oli se ettei tämän lapsen isä (tulevan aviomieheni veli) suostunut bestmaniksi, joten ajattelin etten minäkään suostu kummiksi jos he sitä kysyvät. Pitäkää vain lapsellisena mutta bestmanin rooli kestää yhden päivän kummin rooli taas lopun elämää. Joten ei kiitos. Siskoni saa myös syksyllä lapsen ja todella toivon ettei hän pyydä minua kummiksi. No en kyllä ole meinannut suostuakaan.
Näinkin voi sattua, kummiksi ei edes pyydetä, mutta kirkonkirjoihin meidät on merkitty lapsen kummeiksi. Kuulimme asiasta lapsen mummilta, että meidät on nimetty lapsen kummeiksi. Kaikkein surkuhupaisinta, että emme edes muista lapsen nimeä.
Toinen tapaus meidän kummiudesta. Olin tämän tytön sylikummi, muistimme kaikki joulut, synttärit, ja tietenkin ripillepääsyn lahjoilla. Tytöstä on tullut hyvin ylpeä nuori aikuinen nainen, pyysin häntä kaverilistalleni facebookissa, mutta neidille ei kelvannut enää tuttavuuteni, kummiuteni, ja ystävyyteni. Olen päättänyt, että jos tämä neitokainen joskus menee naimisiin, niin häissä ei näy tätä kummia! - outi-kaarina
..... kirjoitti:
Olen kieltäytynyt kummiudesta. Syynä oli se ettei tämän lapsen isä (tulevan aviomieheni veli) suostunut bestmaniksi, joten ajattelin etten minäkään suostu kummiksi jos he sitä kysyvät. Pitäkää vain lapsellisena mutta bestmanin rooli kestää yhden päivän kummin rooli taas lopun elämää. Joten ei kiitos. Siskoni saa myös syksyllä lapsen ja todella toivon ettei hän pyydä minua kummiksi. No en kyllä ole meinannut suostuakaan.
Näinkin voi sattua, kummiksi ei edes pyydetä, mutta kirkonkirjoihin meidät on merkitty lapsen kummeiksi. Kuulimme asiasta lapsen mummilta, että meidät on nimetty lapsen kummeiksi. Kaikkein surkuhupaisinta, että emme edes muista lapsen nimeä.
Toinen tapaus meidän kummiudesta. Olin tämän tytön sylikummi, muistimme kaikki joulut, synttärit, ja tietenkin ripillepääsyn lahjoilla. Tytöstä on tullut hyvin ylpeä nuori aikuinen nainen, pyysin häntä kaverilistalleni facebookissa, mutta neidille ei kelvannut enää tuttavuuteni, kummiuteni, ja ystävyyteni. Olen päättänyt, että jos tämä neitokainen joskus menee naimisiin, niin häissä ei näy tätä kummia! - tosissasi?
outi-kaarina kirjoitti:
Näinkin voi sattua, kummiksi ei edes pyydetä, mutta kirkonkirjoihin meidät on merkitty lapsen kummeiksi. Kuulimme asiasta lapsen mummilta, että meidät on nimetty lapsen kummeiksi. Kaikkein surkuhupaisinta, että emme edes muista lapsen nimeä.
Toinen tapaus meidän kummiudesta. Olin tämän tytön sylikummi, muistimme kaikki joulut, synttärit, ja tietenkin ripillepääsyn lahjoilla. Tytöstä on tullut hyvin ylpeä nuori aikuinen nainen, pyysin häntä kaverilistalleni facebookissa, mutta neidille ei kelvannut enää tuttavuuteni, kummiuteni, ja ystävyyteni. Olen päättänyt, että jos tämä neitokainen joskus menee naimisiin, niin häissä ei näy tätä kummia!Loukkaannut noin paljon siitä, että hän ei hyväksy sua FACEBOOK-kaveriksi, ettet tulevaisuudessa aio mennä hänen häihinsäkään?? Vai että hylkäsi hän sinut kokonaan, hylkäsi kummiutesi, ystävyytesi, tuttavuutesi vain sillä, ettei hyväksynyt sinua FACEBOOK-kaveriksesi?! ei herranen aika...
Tyttö on nuori aikuinen. Luultavasti sinä olet hänen vanhempiensa ystävä tai sukulainen, kun he kerran kummiksi ovat sinua pyytäneet. Harva nuori haluaa, että hänen vanhempansa ystävät ja oma kummi tietää niinkin paljon hänen elämästään, kuin facebookin kautta voi tietää. moni nuori ei varmastikaan haluaisi edes omia vanhempiaan facebook-kaveriksi, eivät he halua, että vanhemmat näkevät, mitä kavereittensa kanssa kirjottelevat, vaikka ei mitään suuria synkkiä salaisuuksia olisikaan. Tarkoittaako tämä siis sitä, että he mitätöivät kaiken, mitä vanhemmat ovat heidän puolestaan tehneet, että he täten hylkäävät äitinsä ja isänsä, heidän ystävyytensä ja heidän vanhemmuutensa? EI.
Tule järkiisi. - ....
outi-kaarina kirjoitti:
Näinkin voi sattua, kummiksi ei edes pyydetä, mutta kirkonkirjoihin meidät on merkitty lapsen kummeiksi. Kuulimme asiasta lapsen mummilta, että meidät on nimetty lapsen kummeiksi. Kaikkein surkuhupaisinta, että emme edes muista lapsen nimeä.
Toinen tapaus meidän kummiudesta. Olin tämän tytön sylikummi, muistimme kaikki joulut, synttärit, ja tietenkin ripillepääsyn lahjoilla. Tytöstä on tullut hyvin ylpeä nuori aikuinen nainen, pyysin häntä kaverilistalleni facebookissa, mutta neidille ei kelvannut enää tuttavuuteni, kummiuteni, ja ystävyyteni. Olen päättänyt, että jos tämä neitokainen joskus menee naimisiin, niin häissä ei näy tätä kummia!Siis kuka voi tehdä niin että ei edes kysy kummiksi mutta vaan ilmoittaa kummiksi???Nyt en enää sellaisen ihmisen ajatuksen juoksua ymmärrä....
nykyaikana koko kummin homma on se ja sama, oli kummi tai sitten ei...itselläni on yksi kummilapsi, johon en ole pitänyt yhteyttä, kerran olen syntymäpäivillä käynyt ja se siitä, en ollut edes kastetilaisuudessa.. pakko olla kaksi kummia ja sillä sipuli, jos vanhemmilla ei ole siskoja tai veljiä niin pakko ottaa vaan joku, joka täyttää kirkon "kriteerit".. itselläni on myös oma lapsi jolla on pakolliset kaksi kummia veljeni ja mieheni veli ja mulle on aivan sama kuinka he haluavat kummin tehtävänsä täyttää...ja nyt monet varmasti miettivät pienissä mielissään että miks pitää kastaa kirkkoon jos on noin nihkeetä.. koska se on perinne ja tapa juhlia lapsen syntymistä, mennäänhän sitä kirkkoon avioliittokin siunaamaan vaikka uskovaisia ei oltaisikaan.. :D
- tarkkaan mietitty
Kun minua pyydettiin kummiksi, mietin tarkkaan, mitä pystyn panostamaan lapsen elämään. Kerroin vanhemmille, että jos alan kummiksi, olen sitten oikeasti lapsen elämässä mukana. He toivoivat juuri sitä.
Joten nyt minulla on ihana kummityttö, jota tapaan säännöllisesti. Tytön kasvaessa vietän aikaa enemmän hänen kanssaan. Olen todella iloinen tästä ja toivon, että saan myös pysyä lapsen elämässä. Toivon, että isona tyttönä hän tulee luokseni luottavaisesti ja pystyn olemaan turvallinen aikuinen hänelle.
Mielestäni olisi hyvä, jos vanhemmat kummiksi pyytäessään kertoisivat ehdokkaalle, että mitä tavallaan toivoisivat. Joko että toivomme, että ostat järkevät lahjat 2 x vuodessa, tapaamisista ei niin väliä. Tai sitten, että toivomme, että lapsi saa sinut elämäänsä, aikuisen ystävän.
Vaikeita asioita ovat. Kun tavallaan pitäisi pyytää oma sisko ja oma veli ja missä järjestyksessä ja mitä jos jollain on ikävä puoliso..
Muistakaa, että kummi tulee lapselle - teidän arvionne perusteella. Kun asioista puhuu nätisti ja suoraan, kaikki järjestyy. (Voi vaikka sanoa ei-kummiksi pyydetyille, että tämä ehdokas X pyydetään siksi, että kun haluaisimme että tyttö oppisi musikaaliseksi... tai mikä kenelläkin on se ominaisuus, mitä kummiudessa arvostaa.)
- $$$
Jos sulla on rahaa ja hyvät tulot, niin käly tietysti suuttui siksi, että nyt jää kalliit ja hienot lahjat saamatta.
- pakkopullakummi
Olen kummi... ensimmäisellä kerralla minulta ei oikeastaan edes kysytty, ilmoitettiin vain ja toisella kerralla olin varmaankin ties monesko hätävarakummi, jota ei oikeastaan olisikaan "tarvittu". Molempiin suostuin, koska minun annettiin ymmärtää, ettei kummiudesta voi kieltäytyä. Kummankaan perheen kanssa en olisi missään tekemisissä nykyään, ellei olisi kristillistä ristiä kannettavanani.
Omilla lapsillani on kaikilla neljä kummia. Kummit ovat joko itse tarjoutuneet tai sitten olen kautta rantain kysellyt, mitäköhän he ajattelisivat pestistä ja kun selvä kyllä on kuulunut takaisin päin, olen kysynyt suoraan. Näin olen välttynyt molemmin puolin kiusalliselta tilanteelta.
Vanhemmat, miettikää tarkoin ketä ja miten pyydätte kummeiksi lapsellenne. Ja kummiehdokkaat... lapsi ei ole ikuisesti pieni. Kasvaessaan hän tarvitsee kummia jopa enemmän kuin pienenä, kun olitte se setä tai täti, jolta sai edes yhden paketin silloin tällöin. Itselläni on kummi, joka ei ollut läsnä, kun olin pieni, mutta nyt on, enkä pois antaisi.- miten.
sulle kävi,kun kieltäydyit kummiudesta. Ihan sitten päätit nettiin kirjoittaa aiheesta. Hyvät hyssykät,on aiheet vähissä ihmisillä.
- 7 kummilasta
miten. kirjoitti:
sulle kävi,kun kieltäydyit kummiudesta. Ihan sitten päätit nettiin kirjoittaa aiheesta. Hyvät hyssykät,on aiheet vähissä ihmisillä.
Minusta kummina on kiva olla. Minulla on 7 kummilasta ja kaikki on rakkaita. Luulin ensin, että en saa omaa lasta, mutta on minulla yksi. Osa kummilapsistani on jo kasvanut isoksi, mutta minusta on ihana kuulla heistä, tavata heitä ja ennen kaikkea muistelen lämmöllä kaikkia niitä ihania huvipuistoretkiä ym. muumimaailmajuttuja.....tosi kivaa olla kummi!!!!!!!!!!
- Mieleen
miten. kirjoitti:
sulle kävi,kun kieltäydyit kummiudesta. Ihan sitten päätit nettiin kirjoittaa aiheesta. Hyvät hyssykät,on aiheet vähissä ihmisillä.
että miksiköhän luet täällä alueella viestejä, jollei aihe kiinnosta.
- pakanapapana
Kummin tehtävä, näin olen ymmärtänyt, on huolehtia lapsen KRISTILLISESTÄ kasvatuksesta vanhempien ohella.
En kuulu kirkkoon enkä ole kristitty, silti säännöllisin väliajoin sisarukset ja kaverit ehdottelevat kummiksi ryhtymistä.
Olen kohteliaasti selvittänyt heille, mitä vakaumuksettomuuteni tarkoittaa, ja etten edes kelpaa kummiksi kirkon puolesta.
Typerin kommentti jonka olen kuullut oli: "Liity takaisin kirkkoon niin voit ruveta meidän vauvan kummiksi!".
Hoh hoijaa.
Enkä edes tykkää lapsista, paitsi perheenjäsenistäni, joiden elämässä olen mukana mielelläni ja ilman mitään sopimuksia.
Omat kummini tapasin kerran parissa vuodessa sukulaisten juhlissa ripillepääsyyni saakka, joten minulle kummius ei merkitse mitään henkilökohtaisesti. Kristillisen kasvatuksen hoitivat arvatenkin huonosti:)))
Muistakaapa siis se kristillinen kasvatus. Kummeiksi vain uskovaisia! - mukavaa
Lähin kummipoika asuu 8 km päässä ja 400km päässä asustelee kummityttö =) Kummipoikaa nähdään useammin kun kerran asutaan lähekkäin. Se on mukavaa kun voi kysellä miten menee koulussa. Jos tulee tylsää voi aina kummipojan kutsua kylään ja tehdä yhdessä kaikkea mukavaa. Kummityttöä tavataan vähän harvemmin, mutta se on mukavaa kun se kertoo kaikenlaista.
Kummiuden tarkoituksena on ollut että kummit ohjaa kummilastaan tarvittaessa elämässään. Itse nuorena on mukava kertoa että itellä on kummityttö ja kummipoika.
Mutta se on tätä päivää kun ihmiset ajattelevat vaan itseään. Millään muualla ei ole mitään väliä kunhan vaan itsellä on asiat hyvin. Kaikki mikä pitäisi tehdä vapaaehtoisesti niin ei haluta osallistua. Itselläni ei 400km haittaa kummitytön yhteyden pitoon.- Muka kummit
En muista kummeistani yhtään mitään. Minulla on vain valokuva heistä ristiäisissäni. Yksi kummisetäni asuu noin 750km päässä. Toinen kummisetä kai jossain Ruotsissa. Kummitätini asuu 800km päässä ja toinen Amerikassa.. Ensimmäisinä ehkä noin 5 ikävuoteen asti yksi heistä viitsi lähettää minulle kummilusikan joka joulu. Enää heistä ei kuulu mitään. Lähempänä asuva kummitätini käy kotipaikkakunnallanikin pari kertaa vuodessa, mutta muistaakseni ei ole koskaan muistanut minua syntymäpäivänäni saati sitten jouluna vaikka täällä olisikin käymässä. Nyt kun pääsen ripille tänä kesänä en usko että yksikään kummeistani pääsee sinne... Suomessa asuvaan kummisetääni otin ihan vasta yhteyttä ja hän pahoitteli että kummius oli jäänyt.
En oikein tiedä mitä virkaa kummeilla enkä heistä paljoa välitä, sillä eivätpä he ole minun elämääni osallistuneet... - apeee
Tiedoksesi. En ajttele heti vain itseäni, jos en suostu kummiksi. Kummius ei vaan ole juttuni. Todella typerää ylenkatsoa siitä syystä. Hoidan kuitenkin vapaa-ajallani vanhaa isääni, jota 400 km:päässä asuva veljeni perheineen ei ole vaivautunut katsomaan enään pariin vuoteen. Joten se siitä itsekkyydestä. Olen oman kokemukseni kautta huomannut sen, kuinka suurimmasta itsekkyydestä nauttivat järjestäen juuri lapsiperheet.
Kertoo ajatusmaailmastaan jotain, kun parin kaverin saatua lapset ovat kummasti kaikki kaveri- ja muut perhekuvat hävinneet, ja kuvat omasta nussukasta ja omista naamoista tulleet tilalle. Ja näitä lapsiperheitä saisit jeesata koko ajan, mutta hepä eivät ehdi edes käymään vaikka asuvat samassa kaupungissa.
Joten älä paasaa itsekkyydestä, ennenkuin todella tunnistat sen.
- turdus pilaris
helppotapa kieltäytyä kummiudesta,ja säästää vielä rahaakin ,on erota kirkosta.
- Pakana666
Tottakai saa ja pitää kieltäytyä!
Mun mielestä on ihan kummallinen koko
Kummi touhu nykypäivänä.
Itsekkin olen jokusen oman vanhemman sisaruksen
(en oikesti edes muista/tiedä moinenko)
penskan Kummi, sellanen ylimääränen Pakana-Kummi
kun en (onneksi) kuulu kirkkoon jne...
En ole ikinä tikkuaristiin pistäny niiden otusten elämässä,
en edes tunne niitä enää, enkä tiedä minkä ikäsiä edes ovat jne...
Kun ei vosi vähempää kiinnostaa. Ei nyt eikä koskaan.
Onneks nykyään kukaan ei edes kysele Kummiksi.
En suostu enää ikinä.
Sana lapsi ei kuulu millään muotoa mun sanavarastoon.
Ovat kauheita riiviöitä, harmia loppuelämäks. - nainen 29
Kummintehtävän vastaaottamista harkitessa kannattaa selvittää kummitettavan vanhempien kanssa se, mitä nämä odottavat kummilta. Jos odotukset tuntuvat suurilta siihen nähden, mitä itse kokee jaksavansa, kannattaa kieltäytyä.
Ystäväni on jo muutama vuosi sitten heittänyt ilmaan ajatuksen, että minusta tulisi heidän lapsensa kummi. Lasta ei vielä ole. Menivät vastikään naimisiin ja sain kunnian olla kaaso. Tuo kunnia osoittautui kuitenkin varsin kyseenalaiseksi, sillä totesin jo alkuun että ystäväni odotukset poikkesivat siitä, minkä verran olin itse kykenevä panostamaan. Stressi oli valtava ja ajoittain koko ystävyyssuhde oli koetuksella. Jos ja kun nämä lapsen saavat, tulen harkitsemaan erittäin tarkasti, otanko kummiuden vastaan. Tarkoitan, että ko. tapauksessa minun on selvitettävä hyvin tarkkaan kaikki odotukset:
-tuleeko minun olla heidän mielestään läsnä kaikkina lapsen merkkipäivinä (synttärit yms).
-haluavatko että muistan lasta kortilla ja lahjoilla säännöllisesti.
-odottavatko että kummiuteen kuuluu ottaa lasta hoitoon aina kun lastenhoitajalle on tarve
...ja jos en näitä pysty toteuttamaan jollakin kertaa, niin olenko sitten heidän mielestään huono kummi.
Kuulun kirkkoon, mutta olen sisimmältäni ateisti. Koen silti voivani tukea lapsen vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa, mikä onkin kummin alkuperäinen tehtävä... Nykyään tuo kummius vain tuntuu merkitsevän kovin toisenlaisia asioita, joihin en välttämättä koe resurssieni riittävän. Näistä syistä harkitsisin erittäin tarkoin "kunnian" vastaanottamista.- nainen 29
"Kummius on lupaus siitä, että jos lapsen vanhemmille tapahtuu jotakin, kummi kasvattaa lapsen." -> Tämä ei pidä paikkansa. Kummius ei todellakaan velvoita ottamaan lasta kasvatettavaksi ja huollettavaksi vanhempien menehtyessä.
- nainen 29
Juuri tämänkaltaisi ongelmia voi liittyä kummiuteen, kuin tässä toisessa ketjussa: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8212150
Minun ystäväni häät antoivat viitteitä juuri tällaisiin ongelmiin mahdollisen tulevan kummittelun suhteen. Häistä tuli ystäväni elämän keskipiste, eivätkä kenenkään muun asiat enää kiinnostaneet. Ystävyys sai ihan uuden merkityksen: se ei ollutkaan enää molemminpuolista, vaan kaikki alkoi pyöriä ystävän ympärillä. Ystävääni ei kiinnostanut minun elämäni yhtäkkiä enää ollenkaan. Minulle kasautui vuori erinäisiä tehtäviä, joista ei ollut ollut puhettakaan vielä siinä vaiheessa kun pyyntä kaasoksi kävi. Kaikkein vaikeinta oli antaa henkistä tukea (olla aidosti kiinnostunut) ihmiselle, joka oli yhtäkkiä muuttunut suorastaan ilkeäksi kaikessa itsekkyydessään. Itse erosin seurustelusuhteesta hääjärjestelyjen ollessa meneillään, mutta en saanut ystävältäni tuen sanaa, vaan minun olisi pitänyt eropäivänäni olla innokkaana hehkuttamassa sormusmalleja.
Ihan varmasti vastaavaa tapahtuu joillekin myös lapsensaannin myötä. Kun vauvasta tulee oman elämän keskipiste, kuvitellaan ja odotetaan vauvansa olevan sitä muillekin - viis siitä vaikka muilla olisi omiakin lapsia. Ei enää nähdä omaa napaa pidemmälle. vanhemmuus voi sokaista siinä missä naimisiinmenokin. Ainut vaan, naimisiinmeno aiheuttaa yleensä vallan lyhytaikaisen vimman. lapsi on elinikäinen sitoumus kuten kummiuskin.
Luojankiitos ystäväni meni naimisiin ennen kuin sai lapsen. Sain kaasona häähössötyksestä riittävästi vihjeitä siitä, mitä mahdollinen kummius voi tulla olemaan ja ymmärrän jatkossa kieltäytyä moisista vastuutehtävistä.
Kaikista ei tietenkään tule kaheleita häiden tai lapsensaannin myätä. Oma ystäväni kuitenkin osoittautui tällaiseksi vaikeaksi tapaukseksi, vaikkei siitä ollut koskaan ennen hääruljanssia minkäänlaisia viitteitä. Suosittelisin kummiutta todellakin harkittavan, jollei sitten tunne kummitettavan vanhempia läpikotaisin voidakseen olla varma, että odotukset kummilta pysyvät inhimillisissä rajoissa. - ...............
Olet ateisti, mutta kumminkin haluat tukea kristillisessä kasvatuksessa? Et usko jumalsatuihin, mutta olet kumminkin valmis tukemaan lasten kasvatusta suuren valheen periaatteiden mukaisesti. Mitäs hemmetin järkeä tuossa on? Eroa hyvä ihminen kirkosta, jos et usko siihen mitä se opettaa. Suomessa on paljon tapakristittyjä ja sinun kaltaisiasi, jotka kuuluvat jostain syystä muuten vaan kirkkoon, ja jotka siten nostavat tilastoissa kristittyjen määrää. Kun saadaan tarpeeksi ihmisiä eroamaan kirkosta, saadaan kirkon tyrannia loppumaan.
- Atte Ateisti
Turha tuosta suuttua oli.
Jos et olisi sattunut edes kuulumaan kirkkoon - kuten minä - homma olisi katkennut jo siihen, ainakin papin puolesta.
Kummiudella ei ole Suomen lain edessä mitään virkaa tai velvoitetta, se on yksinomaan kirkollinen tehtävä. Nyttemmin kovasti kuihtumassa, kun ihmisiä on eronnut kirkosta niin paljon. Kummeja on enää vaikea löytää, ja kirkolliskokouskin miettii, voisiko se luopua kaksi kummia vaativasta käytännöstään.
Vaimon mieliksi ensimmäinen lapsemme kastettiin, ja vaimo onnistui kaksi kummia nippa nappa löytämään.
Nyt toisen lapsen kohta syntyessä onkin kummiehdokkaat vähissä. Omasta puolestani en välittäisi edes kastattaa lapsia, mutta naiset haluavat usein olla perinteenkantajia ja vaativat kirkkohäitä, kummeja ja ristiäisiä. - nainen 29
On myös vastuuntuntoa kieltäytyä vastuusta, johon ei koe rahkeittensa riittävän. Voimia :)
- 4xkummi
Osaako kukaan kertoa että kun pääsee/joutuu kummiksi, niin ainoastaan kummi pitää yhteyttä kummilapseen, ei päinvastoin. Minä yrittänyt parhaani kummilapsien kans, mutta mieleen juolahti että itse en ole saanut ensimmäistäkään synttäri korttia kummilapsilta . muutama joulukortti joka lähet koko perheen nimissä.
- Ermiina
Siis minut on lapsena kastettu, elikkä minulla on kummit. Toisen tiedänkin ja hän on laittanut minulle 15-vuotiaana varmaankin halvimman hopearistin minkä kaupasta löytyi, ilman ketjua tosin. Toisenkin varmaan saisin tietää jos vaivautuisin äidiltäni kyselmään. Eivät he ole olleet missään tekemisissä minun kanssani. Eikä myöskään sisarieni kummit. Otin asian puheeksi myös tuttavieni kanssa, eikä heillä ole yhtään paremmin.
Nykyisin olen eronnut kirkosta. Eikös kummin tehtävä ole: "Kummin tehtävänä on kasvattaa kummilastaan hengellisessä elämässä ja tavoissa." Mitä sillä on väliä,vaikka asuisi Timbuktussa, voi sieltäkin laittaa hengellisiä ohjeita ja neuvoja! Kirjeitse, s-postilla, puhelimitse jne. Ei siinä tarvitse olla lapsista intona. En ole itse uskovainen, joten en sen vuoksi voisi tässä tehtävässä toimia, vaikka olisin muutoin kummiuteen sopiva. Tosin vanhemmat nykyisin suhtautuvat asiaan siten, että kummi=lahjojen ostaja seuraavat 18 vuotta tai kauemmin!!
Eiköhän se ole ihan vapaaehtoinen seremonia.- kastettu
Minä aikanaan sain sairaalassa hätäkasteen ja pari kummia, en kyllä tiedä edes kuka toinen on tai oli. tais olla sairaalan kätilö. toinen ehkä on isän sisko. En ole koskaan ottanut asiaksi, hyvin pärjänyt vaikka ois se varmaan kiva kun olis oma kummitäti
- tarkasti
Ketä sitä kummiksi pyytää.Aina parempi kysyä lähisukulaisia kuin esim.opiskelukavereita.Elämäntilanteet ja asuinpaikat muuttuvat mutta sukulaisia tapaa aina muutenkin perhejuhlissa ym.Itselläni on entisellä opiskelupaikkakunnalla 600km päässä pari kummilasta joihin yhteydenpito on väkinäistä ja huono omatunto vaivaa.Äitien kanssa ei nykyään mitään yhteistä puhuttavaa,ollaan nyt kasvettu aikuisiksi ja elämäntilanteet täysin erilaiset.Kummiudesta kieltäytyminen on oikein jos ei kummiksi halua.
- Mukava velvollisuus
Minua pyydettiin lähisukulaisen lapsen "kummiksi", vaikka en ole seurakunnan jäsen. Sanoin pariskunnalle, että jos alan kummiksi, haluan olla lapsen elämässä mukana. Minusta ei tule syntymäpäivä- ja joululahja-automaattia, vaan haluan sitten viettää lapsen kanssa aikaa ja olla hoitamassa. He sanoivat, että juuri näin haluavatkin.
Tein päätökseni siten, että pohdin, onko minulla aikaa ja halua alkaa siihen hommaan. Totesin, että on. Ja sitten olen sopinut vierailuaikoja tasaisin välein ja myös tarjoutunut hoitajaksi. Tämä on ollut helppoa, koska asumme melko lähellä. Lahjoja en ole pienelle ostanut vielä juuri mitään, paitsi kastajaisissa. Ikää on alle vuosi, joten ei hän mitään osaa kaivata. Tähän mennessä kaikki on sujunut hienosti. Poika tuntee minut ja tykkää leikkiä kanssani. Hoitoreissut ovat sujuneet hyvin.
Myöhemmin haluan olla antamassa aikuisen ihmisen mallia lapselle ja olla turvallinen aikuinen, johon voi tukeutua tarvittaessa. Olen myös miettinyt, että en koskaan aio suostua kummiksi, jos en pysty näitä samoja asioita lupaamaan.
Kummius on myös minulle voimavara ja nautin siitä.
Kummiuden pitäisi olla valinta molemmin puolin. Vanhemmat valitsevat kummin ja kummiehdokas valitsee, ottaako tehtävän vastaan. Pitäkää puolenne ihmiset!
- nuori vielä
onko se kummi nyt niin tärkeä? itse olen tavannut kummini viimeksi n.17 vuotta sitten (täytän pian 19) eikös me muksut voida olla ilman kummeja ku ei niillä mitään merkitystä ole? heidän nimiäkään en tiedä !
- aiheesta
Entä jos ei edes kysytä haluaako olla kummi?
Merkataan vain nimi papereihin ilman omaa lupaa.
Mikä tässä on virallinen puoli? - Katkera kummilapsi
Niin siinä vaan kävi että minä sain paskan kummitädin ja olen kärsinyt siitä viimeiset 9 vuotta. Kummisetäni oli maailman paras rakastin häntä hyvin paljon ja hän piti minuun paljon yhteyttä ja kummitätinikin kävi joskus ja minä olin paljon heillä. Mutta kummitätini oli paljon töissä joten häntä harvemmin näin onneksi. Muutenkin hän oli minua kohtaan ikään kuin ilkeä äitipuoli ja kummisetäni yritti pitää puoliani. Kun olin noin 8-9 kummivanhempani erosivat ja pari vuotta sen jälkeen kummisetäni kuoli syöpään. Kummitätini lopetti yhteyden pidon lähes kokonaan eron jälkeen. Kävi hän rippijuhlissani. Mutta kun kummisetäni kuoli oli se minulle kova paikka ja olisin tarvinnut kaiken mahdollisen tuen myös kummitädiltäni, sain vastaukseksi "Tällä viikolla on kiire, katsotaan jos ensiviikolla ehditään tehdä jotain kivaa yhdessä" No sitä ensiviikkoa ei vielä ole tullut ja olen jo melkein 20 enkä ole kuullut kummitädistäni n. 5 vuoteen. Niin että mielummin ilman kun ihan paska.
- olen ihan samaa mieltä
itsekkin sain kummin joka mm laittoi minulle säästö tilin johon tallensi rahaa (näin tilikirjan joten rahaa oikeasti oli) yht äkkiä kummi ei pitänytkään enää yhteyttä ja kun yritin soittaa numero ei ollut käytössä kun lähetin kortin tuli jonkun ajan päästä kortti jossa oli lyhyesti että "olen muuttanut ulkomaille ainakin vuodeksi" Tiliä ei enää ollut eli kummi tyhjensi tilin (johon oli niin mainostanut säästäneensä minulle rahaa) Ikää 21v eikä yhdestäkään kummista ole mitään tietoa ei näkynyt ketään rippijuhlissa tai missään muuallakaan
- rahakummithan tiedetään
olen ihan samaa mieltä kirjoitti:
itsekkin sain kummin joka mm laittoi minulle säästö tilin johon tallensi rahaa (näin tilikirjan joten rahaa oikeasti oli) yht äkkiä kummi ei pitänytkään enää yhteyttä ja kun yritin soittaa numero ei ollut käytössä kun lähetin kortin tuli jonkun ajan päästä kortti jossa oli lyhyesti että "olen muuttanut ulkomaille ainakin vuodeksi" Tiliä ei enää ollut eli kummi tyhjensi tilin (johon oli niin mainostanut säästäneensä minulle rahaa) Ikää 21v eikä yhdestäkään kummista ole mitään tietoa ei näkynyt ketään rippijuhlissa tai missään muuallakaan
Koko kummius on ihan perseestä nykyään...ennenvanhaan se oli normijuttu että papereissa jonkun sukulaisen nimi eikä elatusvelvollisuudesta tietoakaan,eikä muustakaan pilallehemmotteluvelvollisuudesta kuin nykyään...homot lesbot ja vanhatpiiat voivat esittää eriävät mielipiteensä!!:)
- jo paljon
enemmän olet lapselle TÄTI siis "samaa" lihaa ja verta sukulainen...
- näitä
vanhempia jotka eivät pysty koskaan ajattelemaan toisen osapuolen tavoin vaan kaikki pitää ottaa itseensä. Kalysi on varmaan niitä lapsirakkaita jotka löytävät aina aikaa lapsille eivätkä käsitä jos joku kieltäytyy niinkin suuresta ja hienosta kunniasta kuin kummiudesta johon he itse olisivat tarrautuneet heti kättelyssä.
- minä minä
kieltäydyn kummiudesta. Ei se oo niin tärkeetä mulle,,..olla kummina. Ei kaikki kummit oo edes samanlaisia
- kerran kummi
Minut on valittu jo toistamiseen kummiksi (vaimoni myötä) ja oikeastaan en haluaisi enää uutta kummeutta, koska mielestäni en ole lapselle mikään roolimalli. Lankomies tokaisi hyvin jyrkästi, että "niin siis kummeushan koskee automaattisesti myös sinua, vaikka Liisa nyt sylikummi onkin". Olen jo siskoni lapsen kummi ja voin tunnustaa nolona, että en ole pahemmin pitänyt yhteyttä. Välimatkaakin on sellaiset 360km. Ainoastaan synttäreillä, jouluna jne. soitan tai lähetän kortin tai lahjoja. Niin että mitenköhän siitä uudesta kummeudesta nyt osaisi kieltäytyä, etenkin kun vastassa ovat hyvin määrätietoiset vanhemmat?
Sitten minua askarruttaa myös se, että millä eväin ihmisiä värvätään kummeiksi. Kummiksihan voi ryhtyä jo rippikoulun käynyt ja tiedänkin tapauksia, joissa juuri "naimaluvan" saaneet ovatkin ryhtyneet kummiksi. Tässä pitäisi mielestäni jo vanhempienkin katsoa tarkemmin, sillä eihän teini-ikäinen vielä voi olla kovinkaan elämää kokenut jonka sitten pitäisi toimia kummilapsen tukena. Itsekin kun on vielä tukea vailla. Minä sain ekan kummipestini 17-vuotiaana ja olin aivan "Daa...mitäs nyt??", ei hyvä. Raamattu vaan vapisi käsissä kun luin sitä ristiäisissä.
Sitten kolmas asia joka. Jos pariskunta valitaan kummiksi ja tuleekin ero, niin vieläkös sitä ilkeää pitää yhteyttä kummilapseen? Etenkin jos tuo kummilapsi sattuukin olemaan puolison suvussa. Minä en ainakaan ilkeäisi. Ehkä hieman brutaali kommentti, mutta tämänkin vuoksi en mielelläni ryhtyisi vaimoni suvun lapsen kummiksi. Empä kyllä ilkeä sillä perustella, jos ilmaisen kieltäytymiseni.
Nyt ei muuta ;)- parempi täti
Siis, teiltähän pitäisi kysyä asiaa molemmilta, ei vaan puolisoltasi. Miten ihmiset voi olla noin moukkia, ei vaan ymmärrä. Ja mikä ihmeen itsestäänselvyys muka on että, jos kerran rouva alkaa kummiksi alkaa tehtävään myös mies. Mikä myytti koko kummeudesta on tehty.
Terveellä itsetunnolla varustettu lapsi, saati aikuinen ei itke kummiensa perään. itselläni oli kaksi kummia, joita en nähnyt koskaan. En saanut lahjoja, eikä kummi ollut läsnä ripille päästessä. Toisaalta, omat vanhempani ei tehneet tästä koskaan mitään suurta numeroa, niin enpä osanut sitä tehdä itsekään. Ja siksi toisekseen ripille pääsy oli itselleni vain riitti kavereiden kesken. Kirkosta erosin heti 18 täytettyäni.
Vaikka itsekin olen nainen, en voi kun kommentoida, että koko kummeus on vain kuivien, tyhjää elämän sisältöään purkavien akkojen touhua. - kerran kummi
parempi täti kirjoitti:
Siis, teiltähän pitäisi kysyä asiaa molemmilta, ei vaan puolisoltasi. Miten ihmiset voi olla noin moukkia, ei vaan ymmärrä. Ja mikä ihmeen itsestäänselvyys muka on että, jos kerran rouva alkaa kummiksi alkaa tehtävään myös mies. Mikä myytti koko kummeudesta on tehty.
Terveellä itsetunnolla varustettu lapsi, saati aikuinen ei itke kummiensa perään. itselläni oli kaksi kummia, joita en nähnyt koskaan. En saanut lahjoja, eikä kummi ollut läsnä ripille päästessä. Toisaalta, omat vanhempani ei tehneet tästä koskaan mitään suurta numeroa, niin enpä osanut sitä tehdä itsekään. Ja siksi toisekseen ripille pääsy oli itselleni vain riitti kavereiden kesken. Kirkosta erosin heti 18 täytettyäni.
Vaikka itsekin olen nainen, en voi kun kommentoida, että koko kummeus on vain kuivien, tyhjää elämän sisältöään purkavien akkojen touhua.Samaa mieltä minäkin olen, että tavallaanhan kummiehdokkaalta kysytään olisiko hän halukas ryhtymään kummiksi. Minultakin kysyttiin silloin kun siskoni lapselle etsittiin kummia. Nytkin määrätietoinen lankomies vain "nakitti" vaimoni kummiksi ja siinä samalla se koski minuakin. Siis miltä tämä nyt vaikuttaa, täh? Soveltaako perheet sitten omalla tavallaan kummeutta?? Meneppäs nyt sanomaan langolle ja tämän vaimolle, että kaikella kunnioituksella, mutta en ota kummeutta vastaan. Saan varmasti vihat niskoilleni ja minut leimataan epäsosiaaliseksi persoonaksi. Että minua sieppaa tuommoinen päsmäröinti ja manipulointi!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta445239Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä243440Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2992830Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui562643- 1702312
- 242119
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1261881Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3661845Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881761M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti161391