Monelle olin varamies nuorempana, joillekin balsamia haavoihin,. siitosorina kolmesti käytetty,
mutta en pysty olemaan varamies naiselle johon sydämelläni rakastuin,
jolle olisin vain se toinenmies, sillä rakkaus vaatii paljon,
kaiken, molemminpuolisesti ja kokonaan.
Siinä pohjustus runolle, josta syntyi tällaista:
Vaikka olin ilopoika, en sitä kiellä,
en ollut rattopoika,
älä sitä sellaiseksi miellä.
Huomaan minä kyllä, en haluamaas yllä, viimeisen tanssin suot toiselle kyllä.
Toista viulua soittamaan? Mutta enhän osaa edes nuotteja!
Tähän ei kulkurin hymy hyydy, ei puolittaiseen Tapsan poika tyydy.
Ei nauru Casanovan tähän lakkaan, vaik rakastuin polo toisen miehen akkaan!
Katson vain almanakkaan,
kesä on,
enää reppuni vain pakkaan.
Tulin. näin ja näin enemmän
Menen nyt enkä meinaa.
Toinen vastaava:
Minä? Ei tähän murhe sovi, katsopa tovi.
Voi mikä surkea suru,
sehän olikin toisen kullanmuru!
Hilpeä mies matkaa jatkaa,
nauraa itselleen vaisin,
mutta ei muille laisin.
Ädjö.
Tulipa vain mieleen yksi runonous.
Taustalla
2251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oli ihan pakko jättää merkki tähän, kun olet uusi tällä saitilla. Itse en muista enää edes joka enkä joka toinenkaan päivä käydä tällä puo- lella, kun olen enemmän keskittynyt rakkausru- nojen sivustoon. Kirjoituksesi ensimmäinen osio sai hymyn huu- lille, vaikka ei se varmaan Sinulle ole ollut kuitenkaan naurun paikka. Kummastakin runostasi voi myös lukea, että etpä ole suru puserossa, jos nuo tapahtumat ovat paikkansa pitäviä. Pidän tyylistäsi, toivotta- vasti saamme lukea Sinua toistekin. Tervetuloa joukkoomme.
Sanopa_se_suomeksi, pantu, ja monta muuta... toisilla nimillä, hymyyn tein monta suuta, kuin noita-akka on mulla luuta, mut mies oon poppaukko vainen, haussa on myös elämäni nainen. Nauran ja leikin, leikin nauraen, sivellän ja hellin, milloin kenenkin kanssa kellin, mut itse itsellein keitän aamuvellin, määrään tahdin mun karusellin, ehkä joskus kohtaan sen oikean ellin. Joka tahtoo koettaa, selättää ja voittaa, ei saata toista viulua soittaa, vaikka mut yksi voi ottaa, ei saa minusta vierelleen sutta ei rottaa. Mut yksi mulle oikea olla voisi, se ilon sydämeen toisi. Kuka uskaltaa ottaa miehen vastaan, hänelle soi sydämein ainoastaan. Siinäpä pulma itse kulle, ken olis veroinen just mulle?