On mielenkiintoista katsella näitä viestiketjuja ja aloituksia tuonne alaspäin tällä sijaisvanhempien foorumilla, vähänlaisesti jostain syystä kukaan jaksaa keskustella siitä kuinka omat, alkuperäiset vanhemmat voivat käyttää tuota pyhää rakkauttaan väärin ja että tosiaankaan aina lapsen paras paikka ei ole oma koti, omien vanhempien luona. Tuntuu, että tuskin kukaan biologinen vanhempi, joita täälläkin keskusteluissa liikkuu, jolta lapsi huostassa, ei sitä asiaa pysty myöntämään. Että sellainen edes olisi mahdollista. Ehkä joskus joku sellainenkin vanhempi tänne on eksynyt, mutta sit ollaankin jo tosi pitkällä. Päinvastoin kovasti puhutaan kuinka paha ja huono lapsen on olla sijaisperheessä verrattuna siihen omaan alkuperäiseen perheeseen. Ne keskustelut kyllä vetävät väkeä puoleensa, kuin magneetti metallia. On niin helppoa löytää syyllinen jostain muualta, ja olla myöntämättä, että ei ole kyennyt rakastamaan ja huolehtimaan lapsestaan sillain kuin olis normaali vanhempi kyennyt, tai olisi pitänyt kyetä.
Tuntuu, että nämä lapsensa menettäneet ovat aina aiheettomien huostien uhreja ja sijaisvanhemmat vaan rahastaa, mitäpä muuta. Hienoa, että tänne joku vielä uskaltaa kirjoittaa siitäkin, kuinka huonosti siellä omassa kodissa tosiaan asiat voivat olla olleet ja että joskus se huostaanotto voi olla jopa pelastanut jonkun lapsen elämän. Että siitä edes jonkinlaista on tullut, ja siinä sijaisvanhemmilla/muulla vieraalla taholla voi olla ollut iso rooli. Itse ajattelen näin tätä sijaisvanhemmuuttani, sen enempää ylpistelemättä, että kun teen sen mitä olen omien lasteni kanssa tehnyt ja kasvatan kuin omiani, se on paljon se näille lapsille, joita meillekin on tullut. He ovat jääneet niin paljosta paitsi, sekä materiasta, että tunnepuolelta, perusturvallisuudesta, toisiaan rakastavista vanhemmista, että sen mitä perheemme antaa pitäisi riittää. Sillä tätä kaikkea me voimme nyt heille tarjota. Vaikka aina joku vanhempi löytää valitettavaa tästäkin.
Miksi tästä kirjoitan? Siksi, että olen itse elänyt rikkinäisen lapsuuden uusioperheessä, jossa omat ongelmansa ja jossa vielä vanhemmilla keskinäiset ongelmansa, joista me lapsetkaan emme jääneet osattomiksi. Oli aika kun itse toivoin, että vanhempamme eroaisivat tai pääsisin vaikka johonkin lastenkotiin tai sijaisperheeseen! Siksi osaan arvostaa rauhallista, turvallista kotia, rakastavia vanhempia, onnellista parisuhdetta ja omia sekä vieraita lapsia. Mutta omasta kokemuksestani tiedän, että siellä oikeassa kodissa voi tosiaan olla helvetillistä lapsella ja että vanhempien rakkaus ei aina tunnu riittävän. Niitä koteja on varmaan paljon tälläkin hetkellä, mutta jotka eivät koskaan silti tule lastensuojelun tietoon, vaan lapset kantavat traumansa ja haavansa aikuisuuteen asti itsekseen. Niistä voi selviytyä, mutta tuskin ihan yksin. Varmaan vain räikeimmät tapaukset tulevat tietoon ja ne jotka asuvat, elävät sillai, ettei ole mahdollista piiloutua sivullisilta. Onneksi koulu/päivähoito kiinnittää enempi nykyään lasten hyvinvointiin/kotioloihin huomiota kuin omassa lapsuudessani.
En tarkoita, että huostien pitäisi lisääntyä, vaan ongelmat tunnustaa.
Oikeat vanhemmat
aito rakkaus?
1874560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 40 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 187
Vanhimmat
Sinulla sitä riittää vaikeista lähtökohdista huolimatta, joillakin ei, vaikka kasvuolosuhteet olisivat olleet parhaat mahdolliset. Kuten huomaat, niin eräs katkeruuden täyttämä vastaaja kiirehti heti painamaan sinuakin alas vastauksessaan - sinä kuitenkin tiedät, että sydämellä näkee parhaiten.
hänelle juuri. Tästähän minä juuri kirjoitinkin, katkeruudesta ja sen sellaisesta, heti sain vastakaikua!
loukkaus bioja kohtaan tämän aloittajalta. kyllä jokainen aikuinen, jopa lapsettomat sen tietää että lapsella ei ole hyvä olla sellaisessa kodissa missä esim. lasta pahoinpidellään fyysisesti että henkisesti, ja tarkoitan myös sijais koteja, sillä niissäkin noin 80% harrastetaan lasten pahoinpitelyä, tietoisesti tai tietämättään. turhaa täällä haukkua ja yleistää koska aina myös ennenkuin tänne tällaisia kirjoitat niin muista vilkaista peiliin jokaisen lauseesi jälkeen, mielummin ennen kuin kirjoitat sen ajatuksesi tänne.
tälle ilmoittamallesi 80 prosentille? Kiitos.
vain omakohtaisen kokemuksen ja siitä että oma koti ei suinkaan ole aina se paras paikka, vaikka miten haluaisimme sen olevan. Mielipiteet monelta kantilta täytyy sallia, sallinhan minäkin teidän jatkuvan valituksen sijareista.
omakohtainen kokemus!!
eli sinulla on kokemuspohjaista tietoa kaikista Suomen sijaiskodeista, kun voit sanoa, että 80 prosentissa sijaiskodeista harrastetaan lasten pahoinpitelyä. Olenko oikeassa, jos arvaan, että sinulla on kokemusta yhdestä sijaiskodista?
kokemukseni perustuu yli 20 sijaiskodista ja 112 niihin sijoitetusta lapsesta joiden kanssa olen ollut tekemisissä tavalla tai toisella. eli en ole väittänyt että kaikista suomen sijaiskodesista olisi kokemusta, mutta tuokin määrä antaa jo totuuden mukaisen tuloksen. muistuttaisin myös että puhuin henkisestä sekä fyysisestä pahoinpitelystä, ja että NOIN 80%
Suomessa on tällä hetkellä 16 000 sijoitettua lasta ja sinun otoksesi on 112 lasta eli alle promille. Tämän otoksen perusteella sanot, että 80 % sijaiskodeista lapsia pahoinpidellään. Mielenkiintoinen tutkimus. Missä ominaisuudessa olet tutustunut näihin lapsiin? On ihan yksi ja hailea lisäätkö prosenttimäärän eteen NOIN vai et. Mutta siitä voidaan olla montaa mieltä miten totuudenmukaista tämä on. Taas yksi heitto netissä, joka todennäköisesti jää elämään näille palstoille. Se on tietysti todettava, että yksikin pahoinpitely on liikaa.
olisikin sitten tehdä kaikkien 16000 kohdalta se laskelma, jos 112 lasta antaa tuloksen 80% niin .... huhhuh, en uskalla edes laskea. mutta jotta et laittaisi asiaa raiteiltaan niin ilmoitan että kyseessä on noin 80% sijais kodeista, ei sijoitetuista lapsista.
siitä, missä ominaisuudessa tutustuit näin moneen sijaislapseen?
ympäri Suomen, voitaisiin tulosta pitää luotettavana. Mutta jos ne on tiety paikkakunnan tai laitoksen lapsia, ei tuolla tutkimuksellla ole mitään merkitystä. Niinkuin viime syksynä oli uutinen, että puolet huostista tehdään liian myöhään, ei tämän tutkimuksen perusteet olleet oikeat, koska lapsia ei oltu otettu tukimukseen mukaan satunnaisesti.
sanotaan että huolestuneen vanhemman ominaisuudessa, enempää sinun ei tarvitse tietääkkään. ja vanamo11: sta, että eteläsuomen alueelta.
vaikeaa näille ihmisille, jotka ovat itsekouluttautuneita tutkijoita...
tehdään huostia, katsotaan niin kauan lapsen ja perheen ongelmia, että sit ku otetaan huostaan, lapsi on jo pahasti vaurioittunut. Pitkiä kalliita terapioita ja psykiatrian palveluita lopun ikää. Ja yhteiskunta maksaa. Takuita parantumisesta ei siltikään ole.
olet yksityishenkilönä tutustunut 112 sijaislapseen ja 20 sijaiskotiin? Ahaa. No siinä meni loppukin uskottavuus. Mutta tämä tutkimustuloshan jatkaa jo elämäänsä tällä palstalla ja on saavuttanut melkein arvostetun lähteen aseman, johon tullaan viittaamaan tulevaisuudessa. Johan näistä luvuista alla keskustellaankin kiivaasti.
tehdä, vaan ei puututa ajoissa ja auteta perheitä ollenkaan. odotetaan vaan että tilanteet menee pahoiksi ja sitten onkin hyvä huostata kun on riittävät perusteet ja todetaan vaan että avohuollon tukitoimet ei riittäny vaikka niitä eiedes tarjota. tai tarjotaan kyllä semmoisia minkä tiedetään jo tarjottaessa olevan riittämättömiä. meilläkin tarjottiin avotukitoimena semmoista että äiti VELVOITETTIIN viemään lapsi eskariin päivittäin, ei siihen voi pystyä kun lapsi influenssa kierteessä niin heti huostattiin, vaikka esim kriisiperhe olisi ollut sopivampi, koska väitetty päihdekäyttö näytettiin perättömäksi 3kk:n aikana huostasta, kriisiperhe olisi ollut todella se oikea ratkaisu koska nyt 2v menny, edelleen päihteetöntä elämää jatkunut ja jatkuu. vai pitäiskö alkaa juomaan että olis sitten kaikilla puhdas omatunto.
jo ihan itse? Ilman avohuollon velvoitetta? Se on lapselle ihan hyvä ja matala aloitus kouluun, siellä saa kavereita ja oppii sosiaaliseksi, ryhmäsääntöjä jne.
lapsen influenssakierteen takia, ja itse matka työssä.
samaa helvettiä lastani kohtaa. Huonerangaistuksia päivittäin, ulkonaliikkumiskieltaoja... kaikkea en tähän edes kehtaa kirjoittaa.
myös empiirisiin tutkimuksiin. Tuo 80% väittämä ei pidä paikkaansa. Ei myöskään viime syksynä sossujen julkaisema tutkimus, että puolet huostista tehdään liian myöhään kestä tutkijapiireissä päivävaloa. Tutkimuksen otanta oli tehty aivan väärin perustein.
tutkinut? Uskotko sossun sepustuksiin, jotka eivät edes sinulle kuulu, vai teetkö itse lisätutkimuksia. Siihen sinulla ei ole pätevyyttä. Lauot vaan vanhoja fraaseja, jotka tämän perheen kohdalla eivät välttämättä edes pidä paikkaansa. Tuo käsitys, että alkoholistien lapset huolehtivat omista vanhemmistaan on aikansa elänyt, luopa vaikka Marita Itäpuiston väitöskirja asiasta ja keskustele sitten.
mielenkiintoisia väitteitä huostaanottojen perusteista esitetään usein tällä palstalla.
Lapsi tuli meille 3-vuotiaana ja alkoi jonkin ajan kuluttua kertoa elämästään alkoholistivanhempansa kanssa : " juotin x:lle vettä ja syötin ruisleipää, kun x makasi maassa, eikä jaksanut nousta ylös". Minun käsitykseni mukaan 3-vuotias oli huolehtinut vanhemmastaan, jonka kanssa asui - vanhempi itse on myöntänyt alkoholismin.
kun oma lapses on siellä tuloksissa kerran mukana, huostattuna vai sijarin biologisena?
juttuja aikuinen häneltä haluaa kuulla. Ja aivan naurettava väite, että kukaan 3-vuotias huolehtisi aikuisesta! Huostaanoton aiheellisuutta en välttämättä epäile varsinkin, jos tilanne oli jo pitempään jatkunut huonona. Silti mielessä kaiherta epäilys, että mitenkähän usein tuollaiset tilanteet - jos ovat totta - ovat perheessä lopulta toistuneet.
eivät kaikki tutkijat tee lastensuojelututkimusta. Siihen aikaan en moista tiennyt edes olevan.
Sinun käsityksesi ovat sinun käsityksiäsi! Älä sotke niitä todellisuuden kanssa, josta et tiedä. Yhtä hyvin kyseessä on voinut olla leikki perheessä, jossa lapsi leikisti syöttää vanhempaansa. Ei lattialle sammunut ihminen syö, jos ylipäätään on sammunut lattialle. Käsitykset ovat eri asia kuin todellisuus. Se mitä kolmivuotias kertoo, saattaa olla ihan toista, kuin mitä se todelllisuudessa on ollut.
Lastenkotiin tuotiin sisarukset, joista toinen oli vauva ja toinen 2-vuotias. 2-vuotias oli useita päiviä ollut kotona vauvan kanssa eli huolehtinut tästä, kun vanhemmat olivat ryyppyreissullaan. Tämä 3-vuotias, josta aiemmin kerroin oli todellakin oppinut huolehtimaan niin itsestään kuin pahoin alkoholisoituneesta vanhemmastaan - eikä se naurata.
Valitettavasti tämä tarina on tosi, leikkiä lapsi ei osannut meille tullessaan. Sammunut henkilö oli varmasti ollut siinä tunteja ja oli tässä vaiheessa krapulassa - olen nähnyt hänet samassa tilassa myöhemminkin, kun menimme lapsen kanssa hänen vanhempaansa tapaamaan, silloin häntä hoiti hänen vanha äitinsä. Kolmevuotiaana lapsi ei paljoa kertoillut kotioloistaan, tämä juttu oli yksi harvoista, mutta kuvaavaa on, että kun hänen biovanhempansa monien peruuntuneiden tapaamisten jälkeen tuli lastaan tapaamaan, tämä aivan spontaanisti lausahti "hyvä että et mennyt kaljalle".
mutta ei ne noin käyttäydy. Lapsistaan huolehtivat siinä missä muutkin.
mitä alkkisperheessä. Kaikki lapset leikkivät. Jos ei leiki, niin kuuluu kyllä psykiatrian alan hoitoon ei kouluttamattoman sijarin.
sairaus, jota luultiin psyykkiseksi ja vielä väitettiin minun aikaansaamaksi. Huostaa ei siitä huolimatta ole purettu.
Psykiatri ei asu lapsen kanssa - lapsi käy kyllä terapiassa. Sinä et tiedä minun koulutuksestani yhtään mitään.
siksi heiltä ei varmaankaan ole lapsia huostaanotettukaan, vai onko ? Kuitenkaan alkoholistiperheen lapsi ei koskaan voi elää sellaista huoletonta lapsuutta, joka kuuluu kaikille lapsille - vaikka vanhemmat pystyisivätkin perushoidosta huolehtimaan. Nämä alkoholistivanhemmat, joilta lapset on huostaanotettu eivät ole pystyneet huolehtimaan edes itsestään ja lapsi on ollut alusta asti heitteillä - vailla asiallisia vaatteita, ruokaa ja jätetty yksin pitkiksi ajoiksi kotiin. On olemassa vanhempia, joiden on mahdotonta pitää lasta mielessään, edes silloin kun lapsi on fyysisesti läsnä.
-juttuja saadaan suurin osa sijareista vakuuttuneiksi siitä, että kaikilla huostaanotetuilla on samanlainen tausta. Eivät muuten ole selitettävissä tuollaiset tapaukset, josta tämän ketjun lopussa kerrotaan. Vai ihan vain omaa etuaan ajaakseenko joku sijari haluaa nähdä terveet lapset kotonaan vakavasti vaurioituneiksi, vaikka kyse on vain siitä traumasta, jonka ero vanhemmista on lapsille aiheuttanut.
vaikka kuinka paljon, joissa vanhemmat eivät ole henkisesti läsnä! Ja nimenomaan sellaisissakin perheissä, joihin sossu ei koskaan kiinnitä mitään huomiota.
huostan syyksi voitaisiin laittaa se, että äiti ei ole psykiatrian erikoislääkäri, siis meilläkään ei asu psykiatri. Sossu myönsi naurahtaen, että niin voitaisiin. Eivät psykiatritkaan lapsen hoidon tarpeesta minua syyllistäneet, mutta muiden hoitopaikkojen puuttuessa, lapselle kirjoitettiin hoitolähete lastenkodin psykiatriselle osastolle. Että näin se bio-perheen kohdalla menee, kun psykiatri ei asu lapsen kotona...
Ilman mitään ennakko varoitusta(ei siis tarjota tukitoimia)?
"Yhtä hyvin kyseessä on voinut olla leikki perheessä, jossa lapsi leikisti syöttää vanhempaansa. Ei lattialle sammunut ihminen syö, jos ylipäätään on sammunut lattialle" Kaikenlaisia juttuja sitä on kuultu, mutta tämä oli yliveto hahahhhhhahhhhhhhahhh Pitää näyttää kaikille työkavereillekin.
ihmistä ollakaan, juopot huolehtii juodessaan tasan juomisestaan, muu on sivuseikka. nimimerkki itse lapsena kokenut
joka makaa tuntikausia sammuneena, huolehtii tuona aikana lapsestaan?
Mutta missä ja kuka on todistanut, että tuo toistui perheessä jatkuvasti ja miten usein toistui? Lastensuojelun asiakasperheellä kun ei ole oikeutta edes kohtuulliseen alkoholinkäyttöön, niin jos sossu on joskus saanut päähänsä vanhemman SAMMUNEEN, on hysteria ollut valmis. Mikäs siinä, jos vanhemman juominen on ollut pitkään TODISTETUSTI runsasta, mutta kun tuollaisia väitteitä on esitetty ilman pienintäkään todistetta. Ketä kohtaan mielestäsi sellainen on oikeudenmukaista?
hysterian kohteeksi joutuminen on mielestäsi naurun arvoinen asia. Muutamia vuosia sitten lupasin olla vahtimassa nukkuvia lapsia muutaman tunnin kun äiti kävi lähibaarissa. Hän kotiutui sovittuun aikaan, ihan täysin hyväkuntoisena, juttelimme hetken, ennen kuin lähdin kotiini ja äiti sanoi ottavansa vieraspatjan olohuoneen lattialle, koska ei tuntenut itseään vielä kovin uniseksi, niin katselee telkkaria unilääkkeeksi. Sanoi patjalla olevan mukavampi nukkua kuin sohvalla. Ei kukaan olisi uskonut, että aikaisin seuraavana aamuna 3-v saa rapun oven auki, painuu rappukytävään ja painaa oven kiinni perässään. Myöhemmin saimme lukea sossun kirjauksesta seuraavaa: "Lehdenjakaja löysi lapsen harhailemasta rappukäytävästä, ovikello oli kytketty pois päältä ja kun viimein pääsimme asunton, äiti makasi sammuneena olohuoneen lattialla ja haisi alkoholille." Osaatko arvata, paljonko varakkailta vanhemmilta paloi rahaa todistaa, että äiti ei todella maannut sammuneena, vaikka haisi alkoholille, hän ei ollut alkoholisti, eikä hänen alkoholinkäyttönsä ollut koskaan niin runsasta, eikä niin usein toistuvaa, että lapset olisivat mitenkään joutuneet siitä kärsimään. Rahaa meni hyvään asianajajaan ja runsaasti, niin sitkeitä sossut olivat HUOLESSAAN ja KUVITTELUSSAAN. Onneksi kuitenkin asiatodisteita uskottiin, eikä alettu haastattelemaan 3-vuotiasta, miten hän leikeissään oli tilanteen kokenut, kun äiti sossun mukaan makasi sammuneena olohuoneen lattialla. Olet ensimmäinen ihminen, jossa mitkä tahansa sossun väitteet ja syytökset herättävät suurta hilpeyttä ja naurun aihetta.
maistu.
"Osaatko arvata, paljonko varakkailta vanhemmilta paloi rahaa todistaa, että äiti ei todella maannut sammuneena, vaikka haisi alkoholille, hän ei ollut alkoholisti, eikä hänen alkoholinkäyttönsä ollut koskaan niin runsasta, eikä niin usein toistuvaa, että lapset olisivat mitenkään joutuneet siitä kärsimään. Rahaa meni hyvään asianajajaan ja runsaasti, niin sitkeitä sossut olivat HUOLESSAAN ja KUVITTELUSSAAN." osaan sanoa, että puhut paskaa ja näyttöön ei kulu rahaa kun marssii A-klinikalle antaa näytteet ja labrassa verikokeet näyttää onko pitemmältä ajalta merkkejä veriarvoissa juomisesta.
asian ymmärtänyt. Mutta sossussa ja sijaishuollossahan asiat voidaan käännellä ihan millä tavalla tahansa. Uskomattomia juttuja täällä kuuleekin, ei sen puoleen.
vaiheessa on veriarvoilla mitään merkitystä. Kun sossun huoli, kuvittelu ja epäilyt heräävät, ei millään ole enää mitään väliä. Se on totta, että yksityiseltä lääkäriasemalta saatavalla testisarjalla voi todistaa alkoholinkäytön määrän viimeisen 18 kk:n ajalta, mutta sitä eivät valitettavasti kaikki tiedä, ja sossuhan ei sellaisesta infoa vahingossakaan. Niin että säästä sinä vain ne paskapuheesi jonnekin muualle.
vielä, että missä kohtaa puhuin paskaa??
A-klinikka ei ole yksityinen ja sen kaikki tietää että jos on päihde ongelmia niin sinne kannattaa hakeutua, ja tässä tapauksessa jos kerran sossu sanonut että päihteiden takia huosta niin silloinhan se on päihdeongelma ja hyvä syy mennä A-klinikalle. ja verikokeisiin saa tavalliselta lääkärin lähetteen missä otetaan verta kaikkia mahdollisia tuloksia varten, ja niissä on määrätyt viite arvot mistä sitten näkee käytön.
tuollaisiin testeihin. Onhan sellaistakin sattunut, että sossu syyttää alkoholin liikakäytöstä ja kun asiakas hakeutuu A-klinikalle, sieltä käännytetään pois, koska ei ole aihetta asiakkuuteen. Mutta sossun päätä ei silti käännetty. Kyllä se niin on, että kun sossu on päättänyt huostan tehdä, niin sehän tehdään, vaikka esitetyt syyt kumottaisiin yksi kerrallaan aiheettomiksi.
lisävinkkiä krapulanhoitoon?
nuo perusasiat krapulasta nyt tietää jokainen.
kun en juo, joten se on vielä kokeilematta. Sinä tunnut tietävän paljon enemmän kuin annat ymmärtää.
Lapset lähtevät myös maailmalle yleensä ilman edes peruskoulutodistusta. Ei ihme, että lapset karkailevat, kun sijaishuollossa on noin moukkamaisia ja ilkeitä ihmisiä.
Ja biologisten vanhempien asenteessa ei mitään korjattavaa????
No mieluummin minäkin krapulassa pitsaa söisin, mutta sitä ei aina ole, joten ruisleipä on oivallinen keino saada mahaan täytettä. Krapulassahan siis nälkä on niin että näköä haittaa ja voisi syödä vaikka hevosen! Ainiin, en ole sijari enkä bio joten yksikään lapsi ei jää heitteille sillä aikaa kun minä kahdesti kuussa juon itseni humalaan ja kärsin krapulasta seuraavana päivänä...
huolehtimaan lapsistaan kuin kuka tahansa normaali vanhempi, jolla ei mitään erityistä ongelmaa? Juoppoushan ei olekaan sitten mitenkään pahasti katsottava asia, ihan sama kuin polttais röökiä. Se on vaan sellanen tapa, että sallittakoon se niille, jotka tieten tahtoen haluavat itsensä tuhota. Lapsista silti tulee normaaleja, terveitä ihmisiä...??? "Siis ryyppäämään, ryyppäämään, joka aamu sännätään ja kun ilta taas on, niin lisää kännätään", vai miten se nyt menikään...
väitöskirjaa. Siinä kerrotaan miksi toiset selviävät alkoholistiperheissä ja toiset taas ei. Roimasti kiteytettynä sanoma oli se, että ne selviävät, jotka saavat rakkautta.
Tulee tässä mileen myös Ryysyrannan Jooseppi, joka kyllä ryyppäsi, mutta rakasti lapsiaan yli kaiken ja teki kaikkensa heidän eteen.
aiheista, joilla saavat huomiota. Miksi oikeudessakin todistamiseen vaaditaan 15 - ikäraja. Voihan olla että vain noilla jutuilla saa aikuisen huomion, muilla ei. Oma viisitoistavuotais laspeni nykyään "häpeää" juttuja joita kertoi eri viranomasille (ei ole huostaanotettu missään vaiheessa), halusi nähdä paperit ja näytin , voi olal että väärä teko. Käytiin läpi asiaa ja painotin, että lapsi ei ottaa vastuuta puheistaan vaam vastuu on niillä, jotka arvioi lapsen puheita. Pojalla on adhd -piirteitä ja jonkinasteinen liiottelu edelleen kuvioissa. Hän kertoi (erittäin hyäv muisti) miten "manipuloiminen tapahtui. Ensin kun hän kertoi esim. äiti laittoi jäähylle ...kyselijät kysyivät että minne ja sitten kauhisteltiin ja odoteltiin lisää juttuja ja aina sai palkkioksi myötätuntoa ja vähän jännitystäkin. Lopussa tarina, ol iettä tuntikausia pidettiin pakasessa rangaistuksena. näitä kun kertyi aivan arkipäivän tilanteista saatiin melkoinen kauhukertomus. Ja aivan kritiikiittömästi kertomus otettiin todesta. Lapseni on nykyään erittäin hyvä kirjoittamaan aineita äidinkielessä ja harrastaa näyttelemistä ja muutakin show-meininkiä. Että silleen, meillä kävi hyvin, mutta noilla tarinoilla olisi voitu tehdä myös kiirellinen huostaanotto ja tapaamisoikeus pois. Tuohon 3-vuotiaan tilanteeseen en tietenkään vio ottaa kantaa, toin vaion tämän tarinani ihmeteltäväksi.
ennemminkin, että se siitä
itse aiheuttaa, pitäis kait sunkin jo se tietää, mut kun et tunnista asiaasi..vain kuvittelet omas juttusi olevan oikein, murkut osaavat kaiken kenkkuilun olivatpa kotonaan tai muualla, oikeutensa tietävät ja millä ne saavat!
Sää, ja me," kalkkikset". et voi enää mitään nykynuorien juttuihin pahemmin vaikuttaa, vain täällä voit haukkua kaikkia, mut itse "olet-ko syytön-kö"?
Kaikki saavat, ja aina tekojensa mukaan rangaistuksen, niin muualla kuin mekin aikanaan taivaallisen Jumalan mukaan!
Noo. lienet ateisti/ tai et!
Päivämme on määrätty, eilinen meni, tänään oli tänään ja huomisesta emme tiedä mitään, hei ota sillä ajatuksella elämäsi!
Se helpottaa, ehkäpä, ajatusmaailmaasi!
Tiedätkös: jokaiselle meille on määrätty omat polkumme ja määränaikamme?
EI kun päivä kerrallaan...elämme...
Kapinoin huostaan ottoani, syystä että omatvanhemmat sanoivat niin. Haukuin, potkin sanon H alkaviksi.
Kerroi että minun on paha olla ja miksi
Koska oli risti riita tilanteessa. Äitille pitää olla lojaali. Äiti ehkä himena joi kotilomalla. Mutta eihän sitä saa sijaisvanhemmille kertoa koska muuten ei pääse kotilomalle.
Miten käy kun pieni ihminen pitää isoa salaisuutta sisällä tule paha olo jonka alunperin aiheutti OMA äiti
ei tahallaan mutta kumminkin, ja tästä saadaan aikaiseksi syytös sijaisvanhempien pahoipitelystä!
Niin. Me kun emme ole yhdestä muotista. Jotkut täällä kirjoittavat henkeen ja vereen biologisen vanhemmuuden puolesta ja kun itse on nähnyt sellaisiakin vanhempia, joita omat lapset eivät todellakaan voisi vähempää kiinnostaa, tulee joskus lievästi sanoen turhautunut olo. Kaikista yksinkertaisesti ei ole vanhemmiksi. Meitä on niin erilaisia. Toiset heräävät vanhemmuuteen vasta huostaanoton jälkeen, toiset joutuvat kokemaan huostaanoton vaikka rakastavat syvästi lapsiaan ja ovat hyviä vanhempia, toisia lapsi ei taas kiinnosta tippaakaan. Miksi tehdä kovin syvälle luotaavia päätelmiä joidenkin nettikirjoitusten vuoksi? Toki sitä voi muodostaa tietyn mielikuvan joistakin kirjoittajista, mutta eiköhän se ole itsestään selvää, että sen perusteella ei mitään lastensuojeluilmoituksia kannata alkaa väsätä. Pitäisikö lapset sitten väkipakolla tunkea sellaisten vanhempien luokse, jotka eivät lapsiaan halua? Ei kai tästä nyt ole epäilystäkään. Mutta eihän se poista sitä tosiasiaa, että joku toinen voi rakastaa vimmatusti lastaan. Miksi sitä ei sitten voi hyväksyä, että tarpeellisiakin huostia on. Jossakin kirjoitettiin siitä, että sijaishuollon rakkaus ei ikinä voi korvata biologisten vanhempien rakkautta. Olen täysin eri mieltä. Se nyt on vähimmäislähtökohta. Useimmissa tapauksissa painotus sanalla 'korvata'. Jos vanhemmat syystä tai toisesta eivät ole paikalla lapsen elämässä, sijaisvanhemmat antavat lapselle sitä tämän kaipaamaa rakkautta. Onko joku sitten niin epävarma omasta rakkaudestaan ja vanhemmuudestaan, että ei kestä sitä, että lapsi voi pitää toisistakin? Miksi on niin vaikea nähdä oman kokemuksen ulkopuolelle ja uskoa, että joidenkin kohdalla huosta on ollut enemmän kuin oikeutettu ja että sijareissakin on hyviä ja huonoja tapauksia, ihan niin kuin biovanhemmissakin. Täällä netissä voi jokainen kirjoittaa ihan mitä lystää, eikä sitä pysty mitenkään varmistamaan. Minusta on uskomatonta tämä kiivaan katkeruuden määrä täysin tuntemattomia kirjoittajia kohtaan. Jos on itse kokenut vääryyttä, miten lyhytnäköistä voi olla syyttää toisia (sijareita, sossuja) samanlaisesta käytöksestä tuntematta yksityiskohtia. Helppoa se näköjään on. Minä en halua vähätellä kenenkään kokemuksia, mutta sitä en sulata, että omat huonot kokemukset yleistetään koskemaan kaikkia saman alan ihmisiä. Biovanhempia löytyy hyviä ja huonoja, samoin sijareita. Täältä näytön lasin takaa on mahdoton sanoa, mikä on oikein, väärin ja totuus kussakin tapauksessa. Oikeudenkäynnit ja tuomiot olisi parasta jakaa toisaalla.
Mitenköhän aloituksestani jo leimataan minut huostahulluksi???? En olisi uskonut että näin tulisen keskustelun oma lyhennetty elämäntarinani saa aikaan, monta päivää jätin väliin etten käynyt kurkkaamassa mitä keskustelulle kuuluu, mutta ohhoh, johan aiheen kirjoitin! Kunnioittakaa niitä ihmisiä, jotka kirjoittavat omasta elämästään suoraan ketään puolustelematta ja muista syitä etsimättä. Syyllistämättä. En minäkään etsi rikkinäiselle lapsuudelleni sossuntädeistä tai edes omista vanhemmistani syytä. Syyt ovat paljon syvemmällä ja kaukana, moninaiset. Täällä vaan edelleen kun tätäkin viestiketjua nyt lukee, niin tulee johtopäätös näistä jutuista, että kauhean väärin perustein huostattuja lapsia on lähes jokaisella. Moniko tässäkin ketjussa on myöntänyt, että olis ollut jotain syytä? En tainnut löytää. Mitä tästä sitten voisi päätellä, jos luottaisi näiden keskustelujen sanomaan täysin? Lakkautetaan koko lastensuojelusysteemi, antaa kaikkien kukkien kukkia. Katotaan miten hyvä yhteiskunta saadaan aikaan. Tulisko terveempiä lapsia ja hyviä veronmaksajia, et saatais sit niillä rahoilla pidettyä paremmin pystyssä vaikka muuta terveydenhuoltosektoria. Ei hassattais rahoja turhiin huostiin, kun niistähän täällä melkeinpä vaan tuntuu olevan kokemuksia.
oma lapseni haluaa päästä kotiinsa sieltä "keskitysleiristä"?
Sinä et ilmeisesti halua ymmärtää, mitä muut yrittävät sinulle sanoa. Sinun lapsesi varmaan haluaa kotiin siksi, että viihtyy paremmin kotona ja että hänen mielestään (ja sinun mielestäsi) hänen paikkansa on kotona. Näin varmaankin. Ymmärräthän kuitenkin samalla sen, että kaikki sijoitetut lapset eivät halua kotiinsa tai eivät voi palata kotiinsa: he saattavat pelätä olla biologisten vanhempiensa luona, vanhemmat yksinkertaisesti eivät pysty (syystä tai toisesta) huolehtimaan lapsista tai vanhempien olinpaikasta ei ole tietoa tai he ovat jopa kuolleet. Kaikki lapset eivät kuitenkaan voi asua biologisten vanhempiensa luona riippumatta siitä miten paljon juuri sinun mielestäsi sinun lapsesi pitäisi olla luonasi. Näissä kahdessa asiassa kun nyt on vinha ero.
ikäryhmittäin sekä sijoituspaikka tyypin mukaan, kuinka moni lapsi todella haluaa kotiinsa. Siihen tarvittaisiin alan tutkijaa. Omien kokemusteni mukaan (olen ehkö eräänki sijoituslapsen tavannut) kaikki lapset haluavat kotiin. Näin sanoi minulle myös sossu, kun yritin perustella hänelle, miksi haluan lapseni kotiin.
tilanteeseen, siihen että on sijaisperheessä, vaikka tilanne, ei hänen syytään olekaan. Meillä kokemusta sijaislapsesta joka eli täysin mielikuvitusmaailmassa sen suhteen mitä sinne oikeaan kotiin tulee. Hän halusi siirtää kaiken hyvän mielessään meiltä sinne oikeaan kotiin, siis materiaalisen ja kaiken sen mitä yhdessä hänen kanssaan puuhailtiin ja tehtiin meillä, tunnepuolenkin. Se näkyi jatkuvana hehkutuksena liittyen omiin vanhempiin, yleensä kotioloihin ja tunneilmapiiriin. Hänen kotinsakin oli muuttanut kokonaan muotoaan, kerrostalosta tuli suuri omakotitalo, prinsessalinna. Äiti oli maailman hellin ja rakastavin, vaikka vuosia jatkuneen julkisenkin hyljeksinnän ja fyysisen väkivallan takia lapsi sijoitettiin viimein. Lapsi halusi unohtaa kaiken kotona tapahtuneen ja yleensä ne kotiolot ja sijoittaa ne olot mitä meillä oli sinne kotiinsa. Hän tarvitsi terapiaa, psykiatrian apua, sillä hän eli yhä enemmän mielikuvitusmaailmassa ja se taas ei pidemmän päälle auta lasta selviämään. Tässä vaan tullaan siihen, että lapsi voi olla uskomattoman lojaali vanhemmilleen, vaikka hän olisi kokenut mitä ja sijaisperhe voi vaikuttaa tosiaan vaikka keskitysleiriltä, jos lapsi katkeruudessaan haluaa sen niin kuvata oikeille vanhemmilleen. Tai vanhemmat itse sen niin näkevät.
sijaisperhe, jossa täysin aiheesta huostattu sijoitettu. Tämä lapsi haluaisi ehdottomasti takaisin kotiinsa "koska nyt äidistä ei pidä kukaan huolta". Olisiko mielestäsi oikein, että lapsi menisi kotiinsa takaisin katselemaan ryyppäämistä ja tappelemista, siivoamaan, kokkaamaan ja pelkäämään? Meillä on myös 2 muuta sijoitettua, jotka eivät halua mennä takaisin biologiseen kotiinsa. Käyvät kyllä tapaamassa biosukuaan, mutta tämä riittää heille.
huomattavasti parempaa huolta kuin sijaishuolto. Laitetaan esimerkiksi hammashuolto, kun lapsi oli kotona ja sen jälkeen, kun ei ollut tapaamisille rajoituksia, ei ollut reikiä eikä ientulehduksia. Sijaishuollon aikana lähes kaikki hamppaat on jo paikattu. Että minä olen raivoissani, lapsen pitäisi itse huolehtia muistamisesta hampaiden pesussa. Mutta entä kun ei muista? Toiseksi koulu on mennyt huomattavasti keskitason yläpuolella kotiaikoina ja ilman tapaamisoikeuden rajoituksia. Sijaishuolto ei viitsi pyytää lastani tekemään kotitehtäviään. Tulos sijaishuollon aikana paras keskiarvo on tippunut 1,4 yksikköä. He kun eivät pysty pakottamaan lasta tekemään läksyjä, mitenkähän minun ei edes tarvitse pakottaa. Kotona lapsella on aina tekemistä ja harrastuksia, sijaishuollossa elämä on mennyt pelkäksi TV:n katseluksi tai iltaisin kaupungilla maleksimiseksi. Kotoa hän ei yleensä halua lähteä minnekään, kun on viikonloppu.
vanhempansa luona viikonloppuisin, jolloin olet vain häntä varten. Hän tulee kotilomalle, ja olisi tosi kummallista jos hän viettäisi senkin ajan jossain muualla kuin kanssasi, kaupungilla maleksien. Sehän näiden kotilomien tarkoitus on, olla oikean vanhemman lähellä, mutta ne ovat kaukana arjesta. Ja hampaiden reikiintymistä aiheuttaa muukin kuin pelkkä hampaiden pesemättömyys. Sylki on erilaista eri lapsilla, sisaruksillakin saattaa olla eroja mitä reikiintymiseen tulee, ihan tavallisillakin lapsilla. Jos isommasta lapsesta kyse, pitäiskö sijaisvanhemman/hoitajan työntää vieläkin se harja sinne suuhun???? Mahtaisko lapsi tykätä? Siitähän nousisi kauhea hulapaloo biovanhempien piirissä, että sijaisvanhempi väkisten pesee ison lapsen hampaita. Saatettas syyttää väkivallasta jo. Aina puhe ja valistuskaan ei tehoa, välttämättä edes omiin. Sama pätee läksyihin, mistä tiedät ettei koskaan ole pyydetty lastasi läksyntekoon, ei ole mahdollista, että häntä ei vaan kiinnosta??? Olisko sitten sijaisvanhemman tehtävä ne läksyt hänen puolestaan vai annettava arestia tms, jotta tekisi ne läksyt? Tuskin kannatat kumpaakaan. Oman lapsen kanssa on niin helppo antaa vaikka sitä kotiarestia, kun pelisäännöt on ensin sovittu. Sijaislapsen kanssa voi olla hienosäätöä, ettei hermostuta/pahoita lapsen tai hänen vanhempien mieltä. En kadehdi isompien sijaislasten sijaishoitajan hommaa. Sinähän oikeana vanhempana varmaan saat ihmeitä aikaan lapsesi mielessä, puhu hänelle läksyjen teon tärkeydestä, hampaiden pesun tarpeellisuudesta vai mitkä olisi sinun konstisi jos lapsi olisi kokonaan luonasi???
iltaisin ja aamuisin. Ei tee sitä muuten lainkaan. Hoitopaikassa halutaan kasvattaa itsenäiseksi, eli lapsi ei siellä koskaan pese hampaitaan. Opetin häntä kotona ekaluokan käytännöllisesti katsoen kokonaan. Saan hänet edelleen helposti mukaan koulutyöhön ihan vain olemalla läsnä siinä touhussa. Sijaishuolto ei voi tehdä näin, KOSKA TÄSSÄ ASIASSA he eivät voi pakottaa. Muissa asioissa elää täyden pakon alla.
sitä, että lapsi rakastaa vanhempiaan. Sijaishuollolle lapsen luonnollinen rakkaus vanhempaansa kohtaan on lojaaliutta vanhemmalle. Että olette ilkeitä, kyllä se on sitä aitoa rakkautta, mitä lapsi ei teitä kohtaan ikinä tule tuntemaan.
sijarit näin tekemään. Ihan sama homma on meillä. Lapsi tulee lomille hampaat paksun töhnän peitossa. Hänellä on oikomiskoje suussaan. Hampaanpesu on unohtunut sijoituksessa minkä olin opettanut itsestään selvänä toistuvana toimepiteenä. Nämä on niitä oikean äidin lisätöitä sijoituksen seurauksena kun pitää uudelleen opettaa jo opetetut. Pitkä kuminauha pitää olla ettei syyllistä sijareita. Mutta yhteiskuntakäsitys ihmeesti muuttuu. Sitä jopa päästää mieleensä, että jospa se possutauti veisi mennessään huostaanottopäätöksen tehneet henkilöt. Sikoja kun ovat.
Meillä kolmesta nuorin haluaisi kotiin, eikä oikein ymmärrä miksi se ei ole mahdollista - hän on ainoa, jonka biologiset vanhemmat tapaavat häntä ja hän käykin heidän luonaan viikonloppulomilla.
lapsen hampaiden hammaskartta ja annetut hoidot. Sitä voi sitten näytää sossulle, että mikä ero on hampaiden hoidossa kotona ja sijaishuollossa. Sen voi myös viedä oikeuteen yhtenä todisteena, kun anoo huostanpurkua.
Lapsen tullessa sijoitukseen 6-vuotiaana hampaat niin huonosti hoidettu, että piti ryhtyä järeisiin toimenpiteisiin, että saatin karies pois eli suusta tapettiin kaikki bakteerit kolmeeen kertaan. Nyt murroikäisellä pojalla ei ole ollut vuosiin reikiä. Samoin 13v, tytöllä 14 alkavaa reikää meille tullessaan ja niistä 8 saatiin niin ettei tarvinnut paikata. Meillä lapset kehoitetaan hammaspesulle aamuin illoin ja tarkistetaan että näin myös tehdään.
miten lapsen hampaidenhoitoonkin suhtautuu. Meidän sijaishuollolle se oli yhdentekevää. Lapseni on ollut tuossa suhteessa erittäin vaikeahoitoinen: hammaspesuun on joutunut kehoittamaan pahimmillaan kymmeneen kertaa. Uskon sen, että sijaishuollolta loppuu intressit kesken tässä tapauksessa, mutta ei äidiltä.
se lapsesi oikein on? Ihmettelen vain kun juttujasi seuraa, niin välillä lapsi on niin pieni, ettei osaa itse huolehtia hampaidensa harjaamisesta ja päällensä pukemisesta. Silti toisessa ketjussa se kuitenkin pesee sinulle ikkunatkin kotilomallaan... Eikö nyt oikeasti jos lapsi on niin iso, että pystyy ikkunanpesusta huolehtimaan, niin silloin pitäisi osata jo itse hampaansa harjata ja päällensäkin pukea?
hampaiden pesusta. En tee niinkuin sijaishuolto, että "lapsen on itsenäistyttävä" ja hampaat jää täysin vaille pesua, va an käsken hänet pesemään ne hampaansa. Tiedän mistä se johtuu, vaan sijaishuolto ei ota sitä vakavasti.
pysty korvaamaan omia vanhempie,ja sijotuspaikkojen vaihtuvuutta.Kehen lapsi edes kiintyisi.
me olemme pystyneet korvaamaan biovanhemmat. Huolimatta siitä että lasta pompoteltiin viidessä eri sijaiskodissa ennen meille sijoittamista. Me olemme hänelle kaikkea sitä mitä hän "vanhemmilta" odottaa. Tämän hän sanoi nyt kun täytti 17 vuotta. Lahjaksi annoimme hänen toivomansa kirjan. Ei siis lahjottu millään mopolla joka olisi ehkä antanut aihetta moiseen julistukseen. Olemmeko tehneet jotakin väärin?
Sijarit voisivat joskus antaa neuvoja, miten heidän mielestään biojen tulisi elää huostasta palautuneen nuoren kanssa, jolla ei ole ollut kiintymyssuhdetta kehenkään. Vuorovaikutusta ei ole nuorella ollut pahimmoillaan kymmeneen vuoteen turvalliseen luotettavaan aikuiseen. Omaan vanhempaan vuorovaikutus on ollut estettynä yhteydenpidonrajoituksilla ja valvotuilla tapaamisilla. Aiheettomilla perusteilla, mutta se ei estä rajoitusten haitallisuutta. Olen yrittänyt saada perhetyöntekijää yhteyshenkilöksi luomaan ja helpottamaan omaa ja lapseni tilannetta siten, ettei vuorovaikutuksen puuttuminen alkaisi oireilla nuoressa. Perhetyöntekijää ei ole annettu vaikka sama henkilö on edelleen työssään ja oli puhumassa huostan puolesta. Haluaisin antaa juuri hänelle nyt mahdollisuuden eheyttää kun rikkoikin, nähdä työnsä tuloksen. Työn tuloksen näkeminen on palkitsevaa ja auttaa työssäjaksamista vai eikö asia kuitenkaan olekaan niin. Antakaapa sijarit minulle ja muille joita kiinnostaa hyvät neuvot tarpeeseen.
sivuilta: "Perhehoidossa tai laitoshuollossa olevan huostaanotetun lapsen yhteydenpitoavanhem- piinsa tai muihin läheisiinsä voidaan ryhtyä ra- joittamaan,jos yhteydenpidosta ei ole voitu so- pia huoltosuunnitelmassa tai muutoin hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä kanssa. Edellytyksenä on, että yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidolle ja kasva- tukselle välttämätöntä tai yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehityksel- le tai turvallisuudelle tai rajoittaminen on vält- tämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai henkilöstön turvallisuuden vuoksi." Eli jotenkin olet möhlännyt ja pahasti, koska teille laitettiin yhteydenpidon rajoitus. Olisi varmaan kannattanut käyttäytyä sivistyneesti niin olisi saanut pitää yhteyttä. Säälittävää syytellä perhetyöntekijää siitä, ettei itse ole osannut hoitaa lapsiaan. Helppohan se on aina muita syytellä teidän biovanhempien. Normaali ihminen pystyy joskus näkemään vikaa itsessäänkin. Ei kaikki vastaantulevat hankaluudet ole toisten aiheuttamia.
soittaa sukulaislapselleni, koskapa sijaisäiti ei tykkää minusta. Yli vuoden kestävän hallinto-oikeusprosessin päätös oli: rajoitus on perusteeton. Ei voida osoittaa että olisin lapsen kehitykselle vaaraksi tai että puheluni vaarantaisivat sijaishuollon tarkoituksen toteutumisen. Kysyn vaan, kuinka moni jaksaa noita oikeusprosesseja.
arvioimaan työnsä tuloksia. Ja nähdä vika itsessään, ei biologisessa äidissä. Minun mahdolliset möhläykseni eivät ole sellaisia, että niillä tehtäisiin huostaanottoa eikä niillä ole mitään merkitystä siihen asiaan, että yhteydenpidonrajoitusperusteet ovat sijarien keksimää perätöntä juttua. Nyt on kyse sosiaalitoimen työn tulosten arvioimisesta, perhetyöntekijä on sosiaalitoimen palkkalistoilla. Asian ydin on siinä, että vastaantulevat hankaluudet ovat perhetyöntekijän aiheuttamia ja luulisi että hyppien keikkuen haluaisi itsekin olla mukana arvioimassa työnsä tulokset. Hänellä on mahdollisuus kehittyä työssään, miksi hän ei halua kehittyä. Helppoa ei näytä perhetyöntekijälle olevan vian näkeminen itsessään minun sijaani. Osat ovat nyt vaihtuneet, mikään yllätys se ei varmaan ollut muille kuin perhetyöntekijälle. Aion olla oikein ystävällinen ja yhteistyöhaluinen ja osoitan kykyni yhteistyöhön kunhan saavat komennetuksi tämän perhetyöntekijän taasen kahvittelemaan meille. Meille tulee varmaankin rattoisat ja mukavat keskustelut, sellaista olen ennakoinut sossuun positiivisessa hengessä.
lapsen omia vanhempia. Lapselle lapsen omat vanhemmat ovat aina ne tärkeimmät. Näin on ollut aina ja tulee aina olemaan. Olette pilanneet hoidossanne olevien lasten lapsuuden riistämällä lapsilta omat vanhemmat ja pitämällä loitollä lasten oman vanhemmat. Aistii pelkän kirjoituksen perusteella vihan vanhempia kohtaan, jotka tulevat häiritsemään perheenne elämää, lapsista nyt ei niinkään ole väliä.
mutta kun niissä käy jatkuvasti niin, että niissä häviää. Se masentaa. Olen kyllä käynyt kaikki oikeusprosessini ilman asianajajaa ja vastapuolella niitä on pilvin pimein.
Ei tosiaan kaikille lapsille omat vanhemmat ole aina tärkeimpiä eikä aina sijaisperhe niitä mitenkään riistä lapselta vaan ne vanhemmat tekee sen omilla teoillaan ihan itse!
ihan perheemme sijaislastenkin kohdalla. Niin monesti saa tuntea häpeää ja surua lasten kärsimyksen takia, kun luvataan ja luvataan ja mukamas tullaan katsomaan jne. turhaa höpinää liian usein, mutta lapsi uskoo kaiken. Lapsi uskoo vieläkin, vaikka ison trauman on omat vanhemmat jo aikanaan hänelle aiheuttaneet. Kaikki pitäisi pyyhkiä lapsen noin vain mielestä pois??? Sen että äiti/isä ei hoitanut, vaihtanut vaippaa, antanut ruokaa aina kun nälkä, laittanut nukkumaan oikeisiin aikoihin, ottanut syliin, antanut huomiotaan, se kaikki pitäis nyt unohtaa ja puhua vaan kuinka omat vanhemmat on ne tärkeimmät ja osaavat eniten rakastaa???
ole tulleet häiritsemään elämäämme muuten kuin ainaisilla lapsen mieltä pahoittavilla pettymyksillä. Millä tavalla tärkeimmät? Skriv det på svenska. Tiedätkö mikä on lapselle tärkeintä eli se on tässä lähtökohtana. Riistetty ei olla kenenkään lasta/lapsia loitolla kyllä lapsi on omasta äidistään eli matkää kertyy reilut 400km. ja isän luo matkaa 600km. häntä eilapsi ole edes koskaan tavannut. "Bioäidillä" ei taaskaan ole edes asuntoa toisinsanoen ei hänen lapset edes voi mennä äitiään katsomaan. On jo viides kerta 8 vuoden aikana kun menettänyt asuntonsa. Siihen täysin itse syyllinen eikä tule olemaan helppoa saada asuntoa. Onneksi kesä ja kärpäset. Lasta emme saa adoptoida koska siihen ei "bioäiti" anna lupaa. Lapsi on sitä pyytänyt jo monen vuoden aikana. En vihaa ketään mutta en hyväksy kenenkään vanhemman kohtelevan lapsiaan kuten tässä tapauksessa. Jos joku on pilannut lapsen elämän niin se on todistettavasti oma rakas biologinenäiti. Toivon että tämä on erittäin harvinainen tapaus. Lukea saan tilastoja jotka kuitenkin näyttävät aivan muuta kuin harvinaista tapausta. Et siis voi yleistää olettamuksiasi koska niitä ei sinun tiedoillasi voi edes kommentoida kokemuksiamme ja tilastoja vastaan. Du vet väl om att du är värdefull, för ingen anna är som du.
tää sijaisvanhempien mieli. Kun vanhemmat eivät tule tai omaisia ei ole, niitä etsitään marttyyrin sädekehä pään päällä. Ja hoetaan: "Eivät tule, nyyh, nyyh, ovat pilanneet lasten elämän. Onneksi olemme me." Mutta kun sukulaiset ja vanhemmat haluavat tavata, sijaisperhe tekee kaikkensa, ettei saisi. Ehkäisee kuulemma kiintymästä näihin "kimaltaviin kehiin". Minä ja sukulaiseni olemme koko läheiseni sijoituksen ajan joutuneet taistelemaan siitä, että saamme tavata. Viimeksi kävin tuon yli vuoden puhelin -oikeudenkäynnin. Jotta sellaista. Ja varsinkin, jos sukulainen on kasvatusalan ammattilainen, se halutaan kauaksi.
heidän eli biojen lapsille antaa neuvoja sitten? Hei haloo! Eli siis omien lapsien palautuessa meidän pitäisi oikeille vanhemmille antaa neuvoja miten lapsianne pitäisi teidän sitten käsitellä kun he palaavat kotiinsa? Missä teidän vanhempien moraalisuus menee sitten kun lapsi tulee kotiin takaisin??
että te pystyitte KORVAAMAAN biovanhemmat? kyllä sullakin olis vielä opittavaa ennenkuin sua vois kutsua edes SIJAIS VANHEMMAKS, sillä niitä te ainoastaan olette SIJAISIA jotka ei pysty korvaamaan biovanhempia missään muodossa. ainoastaan siinä tapauksessa että lapsen biovanhemmat ovat molemmat kuolleet, silloin vasta voidaan puhua korvaamisesta. te olette VAIN sijaisia ja hoidatte vain lasta kunnes tämä voi palata kotiin, te ette ole sijoitetun lapsen vanhempia, olette sossun palkkatyöläisiä.
edes väittänyt että olisimme meille sijoitetun/sijoitettujen lasten biologisia vanhempia. Me olemme lapselle/lapsille vanhempia heidän arjessa ja näin tulemme olemaan koska heillä ei arjessa toimivia biologisiavanhempia ole olemassa jotka kykeniusivät lapsistaan huolehtimaan. Me olemme sijaisperheen ainoat vanhemmat eli olemme kodissamme äiti ja isä. Onhan meillä omi boilogisialapsiakin. Valitettavasti lapsi on hyväksynyt meidät itselleen "psykologisiksi" vanhemmiksi. Olemme siis tälle 17 vuotiaalle kaikkein tärkeimmät ihmiset mitä hänen elämänsä varrella on ollut. Pitäisikö meidän se kieltää häneltä vaan siksi kun saamme hänestä pientä korvausta. Niin mihin kotiin tämä lapsi voisi palata ei hänellä ole piologisenvanhemman luona kotia.
Lapsista 2 on ollut huostaanotostaan saakka meillä perhesijoituksessa ja nuorimmalla oli laitossijoitus ennen meille tuloa l. olemme toinen sijoituspaikka hänelle. Sijoitusten kestot ovat nyt 11v, 12v. ja 4 v.
olette pystyneet KORVAAMAAN biologiset vanhemmat, se että on omia biologisia lapsia ei tee teistä missään asteessa sijoitetulle lapselle isää tai äitiä. LS-laki 54§ Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin. "Niin mihin kotiin tämä lapsi voisi palata ei hänellä ole piologisenvanhemman luona kotia." olisko teilläkin pitänyt vähän noudattaa lakia että biologisella vanhemmalla olis koti missä lapsi vois olla ainakin lomilla.
Tällä palstalla sitten osataan : sijaisisä kertoi selvästi, että bioäidin asunnottomuus johtuu siitä, että hän toistuvasti on saanut häädön asunnostaan. Miksi ihminen häädetään : koska ei ole osannut asua sääntöjen mukaisesti (vuokrat maksamatta, häiritsee muita asukkaita, tuhoaa asuntoaan tms.).
olemaan passiivisena vierestäkatsojana, laki on laki ja se on sama sossuille ja sijareille.
sen mitä 17 vuotias meille sanoi. En siis ole itse itseämme nostanut tuohon asemaan. On vain todettava että lapsi on onnellinen tässä tilanteessa.Me siis olemme onnistuneet onko siinä jotakin pahaa? Oletko katkera jonkun onnesta? En voi sanatarkkaan kertoa miten lapsi sen asian ilmaisi. Syyttäisit sitten minua vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta, jookosta,niinhän se täällä menee.
mitä mekin olisi voitu tehdä tuossa että Bioäiti olisi saanut pitää asuntonsa ei yhtään mitään. Vuokraisäntä sen päättää kuka saa asua hänen talossaan. Eikä naapuritkaan hyväksy kaikke häiriköintiä ja yökautista "juhlintaa" siinä vaan pieni esimerkki kaikesta tapahtuneesta. Vankilatuomiokij jo sanoo jotakin miksi ei saanut asunnossa asua oli siis mennyt aivan liian pitkälle rikollisuuteen.
kotioloista tulevat lapset saavat hyvän sijoituspaikan. Kaikki lasten pompotus ei tosin ole omien vanhempien itsekkäistä vaatimuksista johtuvaa, vaan turhan usein johtuu sijaisperheestäkin. Minusta ainakin oli järkyttävää lukea Lamminen&Rantasen opinnäytetyöstä, miten köykäisin perustein monet sijarit tuntuvat luopuvan vanhempana olosta. Ja kovin usein näytti olevan syyt hyvin itsekkäitä, eikä suinkaan "kamalista bio-vanhemmista" johtuvia, vaikka niin usein annetaan pelkästään ymmärtää. Toisaalta en ymmärrä alkoholistiperheistä tulevien lasten kohdalla sitä, miten ihmeessä lapsi voi loputtomasti "oireilla" vanhempansa aiheuttamiin pettymyksiin kovin voimakkaasti. Ei tilanne ole sen kummempi sijarin kannalta, kuin kellään alkoholistipuolisosta eronneella yh:lla, joka on joutunut eron jälkeen tukemaan lasta etävanhemman aiheuttamista pettymyksistä ja niitä vastaan. Oma exäni juo välillä muutaman päivän, on siis tuurijuoppo, eikä lapsi ole mitenkään erikoisesti "oireillut" vuosikausiin, vaikka isä ei aina pysty pitämään antamiaan lupauksia, jos juoppoputki sattuu osumaan lapsen tapaamisen ajalle, eikä hän voikaan tulla lasta hakemaan. Eikö sijareita mitenkään Pridellä tai missään neuvota lapsen tukemista tuollaisissa tilanteissa?
neuvolan ohjeiden mukaisesti. Viisi ateriaa päivässä, päiväunet ikätasoisesti, nukkumiset säännöllisesti ja kyllähän minulla oli iloinen ja tyytyväinen lapsi kotona. Päiväkodista hän tuli aina itkien pois - nälkää oli nähnyt. Osasi lukea ja laskea kun meni kouluun. Helposti olisi voinut hypätä kaksi ensimmäistä vuosiluokkaa yli. Ei viihtynyt siellä ja siitä alkoi tämä huostah-i.
tuolla vaatimattomalla ruotsinkielen taidolla. Äklöä. Miksi lasten äiti ei sitten ole arvokas. Hän tapaa varmaan lapsiaan sitten kun he pääsevät vankilastaan.
lapsen oikeiden vanhempien elämän sellaiseksi helvetiksi, että siinä heikommalta katoaa elämänhallinta täysin. On sossulta edesvastuutonta sijoittaa lapsi noin pitkän matkan päähän vanhemmistaan, nykyinen lakihan ei sitä enää sallisi.
Sinun lapsellasi on ollut koko elämänsä ajan yksi turvallinen pysyvä aikuissuhde, suhde äitiin. Lapsesi on saanut kaiken sen hoidon ja huolenpidon, jonka on tarvinnut, sinulta. Lapsi, jolla on alkoholistivanhemmat,on joutunut alusta asti kaltoinkohdelluksi - hänen tarpeisiinsa ei ole vastattu. Pelkkä sijaisvanhempien tuki ei näille lapsille riitä, vaan he tarvitsevat pitkäkestoista terapiaa, eikä sekään aina auta. Kirjastosta löytyy kirjoja, joiden kirjoittajat ovat alkoholistien lapsia ja selviytyjiä mm. Tommy Hellsten, mutta niistä alkoholistien aikuisista lapsista, jotka eivät ole koskaan toipuneet vanhempiensa aiheuttamista traumoista ei kirjoja juurikaan ole kirjoitettu.
että jaksat aina ja aina vaan puolustella huonon omantuntosi kanssa palstalla mutta itsepähän annoit vaimosi ottaa sijaislapsia perheeseenne. Sä olet sossun taholta myöskin "vaimosi ohessa" niin aivopesty ettette enää ymmärrä lapsen etua ja heidän biologisten vanhempien oikeuksia. Olisi ihan kiva olla kärpäsenä katossa kun te typerykset nyökkäilette sossujen pyyntöjen mukaan ettekä osaa raukat edes kyseenalaistaa heitä vain siksi että he ovat sentään viranomaisia ja ovat aivan varmasti joka asiassa oikeassa ja tuntevat lakia. Herätkää! näistä asioista ei todellakaan näin moni keskustelisi palstoilla jos todellakin kaikki huostat olisivat aiheellisia. On toki sellaisia perheitä joissa lapset eivät pärjää mutta siltikään vanhempaa ja lasta ei tulisi koskaan estää tapaamasta(yht.pitorajoitus)vaan tehdä sellaisista tapaamisista mahdollisia jotenkin muuten. Tunnen äitejä ihan lähikulmiltakin jotka nähneet samoja ikäviä asioita. Sitä vielä että älä länkytä mistään että lapsen vanhemmat korvaa sijaishuolto!! vanhemmat ovat viimekädessä ne korvamattomat ja rakkaat mitä lapsella on ja lapselle jää. HÄPEÄ!
ja huono sijaisperhe on varmaan saattaneet lapsen omat vanhemmat tuhoon ja menettämään elämänhallintansa. Se rakkaus omaan lapseen elää vanhemmissa erittäin vahvana. Moni sijari kehuu sillä, kuinka paljon kotiutuksia on saatu aikaiseksi. Nämä perheet toimivat lain mukaisesti ja lapsi pääsee palaamaan takaisin kotiinsa. Nämä ovat niitä hyviä sijariperheitä. Ne sijariperheet jotka tuhoavat vanhemmat heidän omilta lapsiltaan ovat väärällä alalla ehdottomasti. Jos kiitosta ja kunniaa pitää kerjätä 17-vuotiaalta lapselta,joka on saatu menettämään yhteytensä omiin vanhempiinsa, on tämä teidän touhu todella häpeällistä ja lisäksi lastensuojelulakien vastaista.
kanssa "ammatti auttajia" niin kyllähän teidän pitäis tietää mitä tehdä että sijoitetun äitiä ja hänen elämäänsä voidaan tukea, ajatuksena perheen jälleenyhdistäminen. jo se että sossujen kanssa mietitte eri vaihtoehtoja sijoitettujen lasten vanhempien tukemiseksi, on auttamista, ja kun tämä äiti vapautuu niin teillä olisi suunnitelma valmiina ja sitä olis voinu käydä vankilassa tälle äidille esittelemässä ja kertoa samalla että näin olis hyvä jatkossa toimia jos on äidillä haluja perheen yhdistymiseen. aauttavia ja tukevia keinoja on enemmän kuin uskotkaan, mutta eipä teillä sijareilla saati sossuilla ole aikomustakaan auttaa niitä vanhempia, vaan totutusti jätätte ne heitteille lapsen edun nimissä.
sekä sijarin että sossun on pyrittävä perheen jälleenyhdistämiseen. Ja tämä on hyvä kirjata asiakassunnitelmaan kohtaan kotiuttamissunnitelma, koska enää ei uusi laki salli mitään pitkäaikaisia huostaanottoja.
se olisikin noin helppoa päästä traumatisoidusta elämästä erilleen. On kuule lapsia joita pahoinpidelty, käytetty seksuaalisesti hyväksi, on joutunee varastamaan ja valehtelemaan. ei ole meidän sijaisvanhempien syytä jos lapsi voi huonosti alkoholistiäitinsä töppäilyjen vuoksi. Hyvä että hengissä on säilynyt. En ole itsekäs vaan huolehdin lapsesta niin hyvin kuin vaan voin. Mutta bioäiti oli aikansa niin itsekäs että haki aina lapsensa pois sijaiskodisrta vaan siksi että saisi rahaa omaan käyttöönsä. Näin itse sen kertonut ja täysin luottamuksella kun ei pidä meitä mitenkään viranomaisina eli sossunpalkkalaisina. Puhut tuurijuoppoudesta no miltä se sana alkoholisti sinun suussa tuntuisi kangertelisi varmaan kovasti. Tee hyvä ihminen itsellesi selväksi että tuurijuoppokin on alkoholisti.
tiedä asiasta kun vankilasta vapautuu. Ei kuulu kuule pätkääkään meille ja tuon vapauteen paluun hoitaa aivan muut oikeusasteet kuin sossut tai läheiset. Oli kyllä selvät suunnittelut tehty mutta bioäiti hävisi heti teilletietämättömille kun ulos pääsi. Joi itsensä melkein kuoliaaksi. Hän oli siis itse suunnitellut sen vapauden ihanuuden aivan itseään varten.Ei siinä lapset tainneet edes käydä mielessä koska oli näkymättömissä ja kuulumattomissa ainakin seitsemän kuukautta. Ketähän tässä sitten tulisi hoitaa??? ja miten???
"Bio joi itsensä melkein kuoliaaksi"...onko näin käynyt teidän kohdalla oikeasti ja miten edes autoitte tätä äitiä käymään melkein tuhon partaalla? miten annoitte tukea kun havahduitte äidin juomiseen vai jätittekö asiat vain roikkumaan "lapsen edun nimissä" Joku teidän suunnitelmassa on ollut epäpuhdas kohta jos suunnitelman vuoksi äiti katoaa teilletietämättömille.
että hakee lapsen pois aina välillä sijaiskodista että saa rahaa omiin tarpeisiin? kerroppas tuohon vastaus niin päästään asiaan.
ei kerro sosiaalisista taidoista vielä mitään
ole järjestää biovanhemmille kotia mihin lapsi voisi mennä, pitäisi mielestäsi varmaan vuokratkin maksaa?
olen sanaton, typeryys on uskomatonta
viedä vankilaan ja esitellä äidin uuden kodin
juoppoäidin puolustelussa, joka paskat välittää lapsistaan, että HÄPEÄ jos osaat, yök mitä ihmisiä. Jos sijaisisä sanoi, että äiti joi itsensä melkein kuoliaaksi, mikä siinä on yleistämistä, tollo
ollut puutteita sosiaalisissa taidoissa. Ja niiden puute ei läheskään aina ole osoitus huonosta vanhemmuudesta, koska se ei todellakaan ole aina kasvatuksella aikaansaatu ominaisuus ihmisessä. Etkö sitte ollut kuullut ikinä ennen?
mielipiteitäsi? Mielenkiintoinen ote kasvatustyötä ajatellen, kieltämättä.
mistään järjestämisestä edes puhunut? tukemisesta kylläkin ja se ei mielestäni ole järjestämistä.
En ole puolustanut ketään. Aika vahvasti tuli sijaisisän noteeraus jostain juoposta äidistä että tulee miettineeksi että minkähän kaltainen suunnitelma luotiin kun äiti halusi kadota? sijaisisä ei kerro ihan kaikkea. Oletkohan äskeinen kirjoittaja muuten ihan ammatti-ihmisiä kun käytät nimittelyä kirjoituksessasi vai oliko kenties turha provo?
kuin juoppo voi olla eli hän on alkoholisti sekä myös sekakäyttäjä. Hän on aloittanut jo 13 vuotiaana eikä enään kait hänellä ole siitä alkoholin turmeltuneesta elämästä juurikaan pelastusta. Hän muuten nyt 36 vuotias. En tietenkään voi kertoa kaikkia yksityiskohtia vaan mielestäni riittää tämä mitä aikaisemmin olen kirjoittanut. Niin suunnitelma on se mikä on lainmukainen sen jälkeen kun vankilasta kotiutuu. Syy vankilaan joutumisesta oli rattijuoppous ja ajoi ilman ajokorttia sekä lisänä aikaisemmat rötökset joista saanut ehdonalainen tuomion. Miksikö katosi no arvaat kait syyn.
sehän olisi väärin jos antaisin muille neuvoa. Voin sanoa että me olemme oppineet paljon biovanhemmilta eli osataan vaatia ym.
kävi katsomassa äitiään vankilassaja sen käynnin hoiti oikea mummu. lapsi tykkäsi että se olisi ollut äidille hyvä paikka asua loppuikänsä siellä vankilassa. Muut bion lapset olivat liian pieniä kaydäkseen äidin luona. Ovat olleet äidin huostasta piois koko ikänsä eli se ei olisi tehnyt muuta kuin hämminkiä heidän elämässään. Pienintä lastaan bioäiti ei ole käynyt tapaamassa neljään vuoteen. Me käytämme isoasiskoa katsomassa pikkuveljeään noin kerran vuodessa ja sijaisperhe käy meillä.
o mu äidinkieli ja vielä toine kotimainenkieli. Voin kyllä kirjoittaa mielelläni ruattiksi kokonaan, eller hur.
on lastensuojelulakien vastaista? Mitä tuhotaan? Mikä rakkaus onko sellaista edes ollutkaan. Lapsi kun tuli tekaistua vaan aivan vahingossa. Aikaisemmin oli kuulemma tehnyt kaksi aborttia joten lapsi sanoi että mikset ottanut minuakin pois. Tämän on me ja lapsi itse saanut kuulla piologisenäitinsä suusta. Sitten sanoi vielä että kyllä minä rakastan sinua enempi kuin muita lapsiani. Siis onko tuo oikein sanoa lapselle tuollaista. Siitä lapsi oli todella vihainen äidilleen. Sanoi että et sää rakasta muita kuin kaljapurkkia. Ikäviä tuollaiset tilanteet. Taaskin jätän pois yksityiskohtia mutta ymmärrät kyllä jos haluat.
Sijaisperheiden sekä sos.viranomaisten suunnitelmissa kun ei aina noudateta lakia ja nekin jatkuvasti esillä oikeusistunnoissa, pitäisihän sinun se tietää.
sinä sen tiedät miten tehdään suunnitelmat kun alkoholisti vapautuu vankilasta. Mutta et näköjään ole ollut tekjemisissä asiankanssa ja hyvä näin sillä paljolta säästyt.
Minkä suunnitelman teitte jos saatte äidin luovuttamaan ja pakenemaan? tunnut melko kylmältä ihmiseltä ollaksesi yhdenkään lapsen elämässä. Käytätkö omia aivojasi vain poistuessasi kotoa ja takaisin mennessäsi otat takaisin pipon alle ns.pesunkestävät työaivot?
"En ole itsekäs vaan huolehdin lapsesta niin hyvin kuin vaan voin." Tietenkin, mutta se on käytännössä parhaalla osaamisellasi. Paras tahtosi ei ole riittävä näyttö osaamisestasi. Miten olet varmistunut siitä, että pystyt hoitamaan ottamasi tehtävän onnistuneesti, lapsi traumoistaan vapaaksi. Kerro ihan omin sanoin. Meillä biovanhemmilla on tarumatisoituneita lapsia jokaisella, kenen on kotioloista ja kenen huostakodista johtuvaa. "Näin itse sen kertonut ja täysin luottamuksella kun ei pidä meitä mitenkään viranomaisina eli sossunpalkkalaisina." Tuleeko sijaisvanhemmista tai perhekodin yrittäjistä viranomaisia silloin, kun he allekirjoittavat ostopalvelusopimuksen sosiaalin kanssa?
eihän se ole me sijaisvanhemmat jotka tekevät suunnitelmia kyllä ne kuuluu muille viranomaisille. Miksi sitä et tiedä? Syytät vaan täysin syyttömiä.
mutta älä kirjoita sekaisin kumpaakin.
äiti rakastaa eniten kaljapulloa? Ei kai vain ole livahtanut itse sijaisisän suusta? Miksi ette kerro lapselle alkoholismista, vai eikö teillä ole siitä muuta kuin ihmistä halventavaa kerrottavaa? 17-vuotias on vielä tabula rasa, ei omat mielipiteet ole kovin pitkälle kehittyneet. Huostaanotto ja ilmeiset tapaamisoikeuden rajoitukset ovat saaneet äidin varmaan aivan pois tolaltaan ja turvautumaan alkoholiin, koska ei kestä raakaa todellisuutta. Monet alkoholistithan kuitenkin tointuvat sairaudestaan, jos saavat kunnolla tukea.
ovat aika rankka kokemus kenelle tahansa äidille. Äiti ei jaksanut vankilan jälkeen tulla teidän valvottuihin tapaamisiin ja menetti lopulta toivonsa saada oma lapsensa takaisin. Se on sen elämän lopullinen tuho. Oikea apu ja mahdollisuudet lapsen kotiinpaluusta olisivat varmaan auttaneet äidin kuiville. Mutta sinä halusit päästä briljeeraamaan tuonkin lapsen kanssa paremmuuttasi, viis lapsen omasta äidistä. Sinulla on huono itsetunto.
eikä tuollaisin nimittelyin.
Emmeköhän me kaikki jo ole valaistuneet ja käsitämme, että sijaisisälle sijoitetun lapsen äiti on joutunut aloittamaan alkoholistin elämänsä 13 -vuotiaana, että hän voisi synnyttää lapsen, jota ei pysty hoitamaan, vaan tuo lapsi joutuu "sijaishuollon" kynsiin.Vankilaankin po. äiti joutui "sijaishuollon" takia eikä luonnollisestikaan sieltä vapauduttuaan voinut aloittaa uutta elämää, koska "sijaishuolto" esti sen.
se ei ole mahdollista, eli valehtelet. ja toisekseen olette silloin syylistynyt rikokseen jos olette antanut lapsen alkoholisti äitille vastoin LS-lain määräyksiä.
En ole bio, enkä sijari, tukihenkilönä toiminut kyllä useillekin bio-perheille. Ja rohkenen epäillä, että mitenkähän iso osa huostaanottojen tapaamisrajoituksista mahtaa ollakaan täysin laittomasti tehtyjä. Olen nähnyt lukemattomia tilanteita, joissa nimenomaan sijaishuolto käyttää väärin tuota lausetta "yhteydenpito vaarantaa sijaishuollon tarkoituksen toteutumisen". Kieroa peliä, niin kieroa, että ei todeksi uskoisi, jos ei olisi joutunut omin silmin näkemään.
mm. insestiepäily, lapsen kiinnittyminen hoitolaitokseen, lapsen huono kunto kotilomien jälkeen, kyvyttömyys vanhemmuuteen.... Ja kaikki ovat olleet perättömiä syytöksiä.
ketään, tollo!
antamalla heille kodin turvaa etc. Puoskarointia. Sijarit eivät huomioi sitä seikkaa, että lapselle on hirveä paikka luopua äidistään, muuttaa pois kotoaan ja vielä ihan vieraiden ihmisten luo. Kyllä minäkin masentuisin, jos menetttäisin kotini ja joutuisin asumaan toisten nurkissa. Ei sitä enää elämäksi voisi sanoa.
opeteltuja listoja lasten hirveistä taustoista, joita ei sitten kuulema edes huostaanotto pystykään poistamaan lapselta. Voi voi. Miksi niitä laittomiakin huostia tehdään sitten, kun jokaisen järkikin sanoo, että esim. kuntien peruspalvelujen puutteita ei todella pystytä poistamaan huostaanotolla? Miksi mistään perheestä tehdään huostaanottoja, koska sijaishuolto ei olekaan niin kaikkivoipa kuin halutaan uskotella? Vain hyvin, hyvin harvoissa perheissä lapset ovat olleet totaalisen heitteillä "kännissä makaavan vanhemman vieressä" tai on ollut pahoinpitelyä tai insestiä, jotka kaikki kuuluvat jokaisen kunnon sijarin vakiolistaukseen kaikkien huostalapsien hirveistä kotitaustoista. En voi kuin ihmetellä, että miksi sossu ei löytänyt meidän kotoa huostaperusteita ja silti huostaanotto tehtiin. Miksi näin? Mihin minä tossa sijareiden vakiolistassa sijoittuisin? Ei auta edes peiliin katsomiskehotus, vai pitääkö sossunkin katsoa peiliin, koska ei löytänyt perusteita huostaanotolle kotoa?
oton vaikutukset lapseen.
Minä ilmoittaudun täältä heti, että olen hyvinkin pystynyt korvaamaan juuri tällä hetkellä sijaislapsiemme biovanhemmat. Jos he eivät ole edes perushoivaa aikanaan näille pienille sijoitetuille pystyneet antamaan, meille tullessaan lapset olivat aliravittuja, ruokaa ahmitaan vieläkin, alitajunta sanoo, että nyt täytyy syödä jospa huomenna ei olekaan, vaikka ruokaa on meillä aina ja säännöllisesti. Loputon sylintarve ja huomiontarve, takertuminen, pelko meidän menetyksestä kertoo, että he ovat jääneet muustakin kuin ruuasta ja vaatteista paitsi. Univelkaa oli niin paljon meille tullessaan, että sitä nukuttiin kuukausi pois. Vanhempia ei tapaamisissa ole monestikaan näkynyt, tärkeämpää menoa nääs. Ettäkö emme ole kyenneet korvaamaan useissa asioissa näiden lapsien oikeita vanhempia? Kyllä, olemme antaneet heille turvallisen kodin, jossa ei ryyppyremmit pyöri, unta, ruokaa ja hellyyttä, aktiviteettejä riittävästi tarjolla. Niissä tapaamisissa, joihin vanhemmat ovat tulleet, huomaa kuinka hyvin me pystymmekään korvaamaan juuri tällä hetkellä ainakin heidän oikeat vanhemmat.
Ei täällä kukaan yleistä, jos noin sen luet, niin kyllä te biovanhemmatkin sitten yleistätte vallan sijaisvanhemmat tiettyy kastiin...eikä se mielipide kovin mairitteleva ole. Työnohjauksessa kun käy kuukausittain ja kuulee toisten sijaisperheiden kokemuksia ja heille sijoitettujen taustoja, niin karua kuultavaa se on. Ei ole heppoisin perustein huostaanotettuja lapsia tullut vastaan. Tilanteet kotona jatkuneet vuosiakin, ja kaikki mahdolliset hoitomuodot ja tuet mitä tarjolla käyty läpi, ennenkuin niin järeään keinoon, kuin huostaanottoon ryhdytään. Ja nyt kun lama painaa päälle, voitte varmaan huokaista helpotuksesta te biot, kunnilla on tosi vähän rahaa käytettävissä, joten entistä pidempään katsotaan läpi sormien lasten kurjia kotioloja, ennenkuin puututaan kovemmin. Vain räikeimpien tapausten kohdalla on vara huostata. Ja satoa korjaa koko yhteiskunta ja pitkään, kun taas paremmat ajat koettavat.
artikkelista se olikaan lainattu? Voisitko laittaa lähteen tähän?
Lapset ovat taatusti poistolaltaan, kun joutuvat pois omasta kodistaan; se näkyy aikuiseen takertumisena näillä lapsilla.
Univelka ei kestä kuukautta, vaan se nukutaan yhdessä yössä pois. Perusteluja sille, miten tapaamisissa huomaa hyvin korvattavuuden ei anneta, vaan kirjoitetaan tämä faktana.
Kirjoitttaja ei huomioi kirjoituksessaan lainkaan esimerkiksi kiintymyssuhdeteoriaa.
Kirjottaja mollaa lasten vanhemmat täysin. Antaako laki luvan kirjoittaa salassapidettävistä tiedoista julkisesti?
hyvin älykkäällä lapsella. Ajatellepa itse jos olisit vaikka 15-vuotiaan tasolla ja muut7-vuotian niin mitä yhteistä teillä olisi. Haukutaanko 7-vuotiaiat siitä etteivtä kykene leikkimään 15-vuotiaan kanssa vai toisin päin.
muuallekin vaikkapa valvotusti. Oletan, että pelkkä asuunon menettämisen tiheys ei ole ainoa syy, mistä olette huolisanne. Sikäli olen sitä mieltä että jatkuvat lapsen pettymykset kun vanhempi ei lupaukistaan huolimatta ei tapaa eivät tue lapsen kehitystä millään muotoa.
Niin mitenkä nyt rikoinkaan salassapitovelvollisuutta? Jos tekstissä ei näy ihmisten nimiä, sosiaaliturvatunnuksia, asuinpaikkakuntia jne. niin eipä pysty kukaan jäljentämään kenestä puhun. Puhun nyt ystävieni sijaislasten sekä meidän sijaislasten taustoista, niistä tyypillisistä. Onhan se ikävää, että kuulostaa jo niin tutulta litanialta, mutta minä en sille mitään voi, että tämä niin tuttua monen muunkin sijaislapsen kohdalla. Tuskin tätä työtä tekeville nyt tuli minään yllätyksenä. Joten lähde ei ole mikää kirja vaan ote ihan oikeasta elämästä! Ja miksi en anna sitten tarkempia perusteluja ja selvityksiä väitteilleni???? Etkös juuri puhunut salassapitovelvollisuudesta? Univelasta vielä, kyllä minä ainakin nukuin pitkään koliikkivauvan jälkeen kuin tukki, keräsin voimia, kun olin valvonut useamman kuukauden, rikkonaisia öitä, eipä sitä yhdessä yössä valitettavasti nukuta pois...
Kyllä tuo kertomasi tarina on niin arkea näissä sijaisperheen vanhempana toimemis touhuissa että kovasti ihmetyttää se miten huostaanotetutlapset niistä ongelmista yleensä selviävät arjen paineissa koulussa, kvereiden kanssa sekä itsensä hengissä pitämisessä. Ei ne traumaattiset paineet lähde yhden yön unella minnekkään. Lapsella on työstämistä asiankanssa vuosiksi eteenpäin sen toivottavasti myös biovanhemmat tajuavat.
Ei todella mikään ylläri ainakaan minulle koska totuus on hyvin julmaa mutta sitä ei useammiten biovanhemmat edes tidosta.
Täällä tulee bioäitien taholta vain pelkkää heidän hyvää vanhemmuutta ja ihmettelyä siitä että miksi lapsi/lapset otettiin huostaan.
Näin tekee myös meille sijoitetun tytön bioäiti. Siis ongelma ei ole meidän hoidettavissa vaan sen avun pitää saada biovanhemmille muualta taholta ja heidän omasta tahdostaan hakea sitä apua.
Tiedän myös mikä siinä on sitten syynä miksi ei apu kelpaa sehän loistaa jo täälläkin niin selvästi miksi torjutaan se avunsaanti. Näin ainakin tekee melle sijoitetunlapsen äiti eli hyvin tuttu keino hakea sääliä.
Ei biot ole tyhmiä vaan ongelma on aivan muuta luokkaa kuin tyhmyyttä ja siitä löytyy monta eri haaraa missä ja miten se ongelma kytee...
psykiatrieen ja psykologien arvioitaviksi? Meilläpäin sanotaan puoskaroinniksi sellaista lääketieteellistä analyysia, jonka maallikko tekee alan ammattilaisen asemasta.
Olisiko se ollut sitten parempi jos olisin kirjoittanut että biot ovat tosi tyhmiä??? Mielestäni näin ei todellakaan ole vaan ongelmat on aivan muuta luokkaa.
Onhan mielenhäiriöisiäkin biovanhempia mutta niitä on aika vähän ja heillä varmaan diagnoosi joten ei sitä meidän sijaisvanhempien tarvis tehdä. Vielä että ei sekään laske biovanhempien ihmisarvoa vai teetkö sinä niin että et arvosta sairasta imistä ollenkaan.
Mitä mielestäsi puoskaroin?
"lapsen traumattiset kokemukset vaativat työstämistä vuosiksi", eiköhän huosta ole yksi isoimmista traumoista. Työstättekö te ilman asianmukaista koulutusta lasten traumoja? Silloin ollaan aikalailla hakoteillä eli puoskaroinnissa, kuten meiläpäin sanotaan.
Väität bioäidin kerjäävän sääliä. Mitähän hän muuta kerjää, kun lastaan takaisin omaan kotiinsa. Luulet sen olevan sääliä, entä jos se on vihaa, jota bio tuntee sinua kohtaan? Tähän tarvittaisiin taas ammattilaisen vastaus.
jne.
halua lapsiaan takaisin omaan huostaansa.
Hän haluaa elämäänsä vapauden eikä helvetin kakaroita siihen huutamaan" kuten hän sen itse sanoi. Ehkä hän ei tarkoita "helvetinkakarat"sanallisesti sitä mitä sanoo vaan se on hänen tapansa puhua. Mutta miten lapsi sen tulkitsee kun ei ole tuohon puhetapaan tottunut, vaikka tietää äitinsä tavan puhua.
Mielestäni hänellä ei ole vapautta elää kuten toivoisi vaan hänen elämänsä on hyvin rajoitettua. Ainainen tavoite on saada viinaa eli onko se vapautta. Kuka osaa vastata.
Vihaa ei bioäiti tunne meitäkohtaan vaan haluaa että me pidetään hänen lastaan kuin omaamme antamalla keikkea sitä mitä hän omalle lapselleen haluaa että me annamme johon hän itse ei kykene. Rajoja, rakkautta. turvaa ja pyrkimystä pitää suhteita häneen hyvänä se on yksi vaikein tavoite jos haluat sen tietää. Miten pidät yhteyttä kun ei ole tavoitettavissa.......
Huosta ei ole ollenkaa näille lapsille mikään trauma. Traumoja on työstetty terapiassa jo vuosia ja me toimimme koulutuksemme mukaisesti lasten parissa eli ei olla mitään uuden teerenpoikasia lastenhoitoalalla. Siinä löit kirveesi kiveen jos sitä mielessäsi askaroit. Ei tarvitse olla tyhmä jos on sijaisvanhempi sen olet varmaan tullut huomaamaan kun täällä lueskelet heidän juttujaan.
Niin todella tarvittaisiin ammattilaisen vastaus jos siitä nyt jotakin hytyä sinulle olisi. Onhan keskustelu niin korkealentoista että päätä huimaa, eiks nii?
eri asia.
Mutta tuo äiti on aikalailla poikkeus verrattuna biopalstalla kirjoittaviin, me kaikki haluamme lapsemme takaisin kotiin. Minulla ja lapsellani jo valo häämöttää huostaputken päässä - ulos tullaan ja perhe on taas kunnolla koossa. Onhan se nämä katkerat vuodet ollutkin, en kuitenkaan oikein tyydy etävanhemmuuteen.
Tuon äidin kohdalla siis huosta on aiheellinen. On varmaan joku kovin nuori äiti ja/tai ei suunniteltu raskaus.
Tavallista jutustelua tässä yritän, enkä mitään korkeaa lentävää: monet huostat ovat turhia ja lapsi menettää siinä sen tärkeimmän eli aidon rakkauden, siihen ei sijaishoitajat pysty. Kiintymyssuhdehan kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja pysyy lopun elämää. Joillakin saattaa olla häiriöitä tässä kiintymyssuhteessa.
Lapseni on samaa mieltä kanssani, että oikeita vanhempia ei voi korvata. Hän poissulkee tapaukset, joissa vanhemmat ovat toivottomia rapajuoppoja tai huumeriippuvaisia. Tällöinkin sijaisperheet ovat vain hyviä korvikkeita.
sanoa että jos traumat on ammattilaisen toteamia olisi jotenkin eriasia?
Kyllä nämä lapsen kokemat traumat koetaan jokapäiväisessä elämässä hyvin suurena ongelmana ja sehän on kaiken perusta jne...
Äiti ei mikään nuori vaan pahasti kulkenut miedontiellä koko ikänsä. Hän oli 27 vuotias kun ensimmäinen lapsi otettiin huostaan ja muut sitämukaa kun syntyivät.
Koskapa humalainen suunnittelee niin pitkälle kuin lapsen hankkimista.
Jos uskoisin kaikkeen mitä biot kirjoittelee tai puhuvat niin minun pitäisi uskoa myös meillesijoitetun lapsen äitiinkin ja palauttaa lapsi välittömästi hänen huostaansa.
Ei edes kotikäynnit aikanaan ole onnistuneet vaan pettymys on ollut molemminpuolinen. Bioäiti itkee kun ei kykene lastaan pitämään luonaan edes kaikista auttavista toimenpiteistä huolimatta ja lapsi pettyy ja itkee kun äiti ei kykene häntä edes kahtena apäivänä hoitamaan. Nyt hän ei halua tapaamisia ja sen mukanatuomia pettymyksiä.
Eikä ole muuten mitenkään ihmeellinen poikkeustapaus.
Kiintymyssuhde riippuu minkälainen sekin on muodostunut noina tärkeinä elinvuosina ei siis aina ollenkaan positiivinen eli siitäkin voisi keskustella äärettömiin.
asiaa sisäistäen..johtunee varmast tästä ajankohdasta,kun uni jo silmiä painaa..mutta sen verran kuitenkin että uskallan väittää että kun laki muutos tuli,on lastensuojeluilmoituksia alkanut sadella joka kuntaan siihen tahtiin että varmasti joukossa on niitäkin jotka tekevät tuon ilmoittelun lastensuojeluun ihan vaan ilkeyttään,vailla todellista syytä. Jokainen ilmoitus kun kuitenkin pitää viranomaisen tutkia..ja sitten syynätään vanhemmat,niin pianhan siinä sitä ollaankin jo asiakkuus suhteessa sosiaalitoimeen/lastensuojeluun.Eipä siinä auta,vaikka kaikki todettaisiinkin perättömksi puheeksi. Perheitä on erilaisia,toki. Mutta usein jo se seikka että on yksinhuoltaja äiti saa viranomaisen "valppaaksi"...yhtäkkiä perheenäidistä,joka on aiemmin lapsensa ja asiansa hyvin hoitanut,joutuukin tarkkailun alle..kun ihminenhän voi erossa muuttua muka "niin totaalisen toiseksi",ja siinä sitten lapsetkin voi huonosti. Kuinkahan moni yksinhuoltaja isä on kokenut vastaavanlaista "vainoa"/urkkimista perhe-elämästä lastensuojelun taholta? Kuitenkin, on olemassa useitakin ydinperheitä joissa on perheväkivaltaa..alkoholismia,ja lapset huitelee yökaudet ties missä.Kukaan ei vaan välitä noista lapsista..ja niitä lieveilmiöitä sitten ilmenee..syrjäytymistä,rahan kiristämistä nuoremmilta ym.Tuollaisen perheen elämään ei lastensuojelu kuitenkaan puutu..siellähän kun asuu ihka oikea YDINPERHE. Sitten on myös olemassa niitäkin vanhempia,jotka itse ottavat lastensuojeluun yhteyttä oman lapsensa takia. Kun mistään muualta ei apua saa..tuollaiseen ilmoitukseen on jo viranomaisenkin PAKKO reagoida,ja siten lapsi/koko perhe saa apua. Olen sitä mieltä että jos omaa lastaan aidosti rakastaa,ottaa myös vastuuta omasta lapsestaan ja koittaa ohjata/kasvattaa lasta oikeaan suuntaan.Rakastaen,mutta rajoja pitäen.Ja jos tuntuu siltä ettei omat voimat kanna..siihenkin löytyy neuvoja sekä konkreettista apua ammatti ihmisiltä. Ehkäpä ajattelen siten että kynnyksen lastensuojelun,kodin,koulun ym. tahojen tulisi madaltua. Että huoltaja/lapsikin kokisi siten että apua saisi aina tarvittaessa,ja että se apu olisi enemmänkin enneltaehkäisevää työtä..kuin että apuun tullaan vasta sitten kun tilanne on jo pahaksi päässyt..ja koko muu perhe sekä lapsi oireilee.
tunnustaa, joilla ei ole mitään tunnustettavaa? Onko sinun niin mahdottoman vaikea hyväksyä sitä, miten paljon nykyisin turhia huostaanottoja tehdään? Esim. meillä oli aivan todistetusti laiton huostaanotto, sitä sinä et pysty muuksi muuttamaan. Tosin lapsi pääsi nopeasti takaisin kotiin toisin kuin monella muulla samassa tilanteessa. Edes sosiaalityöntekijät eivät koskaan syyttäneet minua mistään lapsen laiminlyönnistä. Miksi tämä sinua niin kovasti häiritsee? Miksi sinun on niin vaikea ymmärtää sitä, että nimenomaan laittomuuksia kokeneilla vanhemmilla saattaa olla suurempi tarve tuoda kokemuksiaan julkisuuteen kuin muilla? Eikö mielestäsi riitä se, että huostaanottoja tehtäisiin vain todistetusti hunoista kotioloista? Muuten kirjoituksestasi jäi kyllä paha maku suuhun siinäkin mielessä, että oletkohan ihan oikea henkilö sijaisvanhemmaksi omien taustasi johtuvien asenteidesi takia.
Enkä voi olla ihmettelemättä sijaisvanhemman toimintaa... Lapseni ystävä nimittäin huostaanotettiin veljensä kanssa viime joulukuussa. Se huostaanotto oli aiheellinen, mutta sijaisäidin menettelyä en voi silti kaikin osin hyväksyä. Olimme jo lasten puolesta helpottuneita kun sossut totesivat heidän saaneensa sijaisperheen "parhaimmasta päästä". Kyse oli kiireellisestä sijoituksesta, mutta silti lapset saivat odottaa muutaman kuukauden kotona sopivan paikan löytymistä. Hämmästykseni oli suuri kun alle parin kuukauden alkoi kuulua seuraavia väitteitä sijaisäidin suusta: Nuorempi lapsi on muka niin vakavasti vaurioitunut, että ei itke eikä naura sijoituksessa. On aliravittu, ei syö heilläkään, Hb labrakokeissa aneminen, on motoriikan kehityksessäkin viivästymää, lapsi on niin heikko, että ei jaksa portaita omin avuin kiivetä ylös tai alas, ja mitä kaikkea. Perhe kävi meillä kylässä viimeksi pari päivää ennen huostaan lähtöä ja omin silmin näin, miten nuorempikin sekä itki että nauroi omien vanhempiensa seurassa! Söi ja joi myös hyvällä ruokahalulla kaiken, mitä vieraille tarjosin. Neuvolakortti voi todistaa, että kotonaan lapsi ei ollut aneeminen. Ja kun lähtivät meiltä, lapsi tarmokkaasti halusi itse laskeutua portaat ulko-ovelle. Mistä tuollainen valehtelu ja asioiden vääntely mahtaa sijaisvanhemman taholta johtua? Onko syynä hänen sellainen ennakko-oletuksensa, että huostaanotetut tulevat aina "hirvittävän traumaattisista" olosuhteista? Muun muassa tästä syystä rohkenen hieman epäillä aloittajankaan sopivuutta sijaisvanhemman työhön. Missä ihmeen mielessä lapsen etu toteutuu silloinkaan, kun lapsi nähdään traumatisoituneempana kuin hän todellisuudessa onkaan? Jos sijaisäidin väitteet pitävät huostaanoton ajalta paikkansa, on kyse mitä ilmeisimmin huostaanottotraumasta, ei mistään sellaisesta, joka lapselle olisi aiheutettu jo ennen huostaanottoa.
luuloinen ajattelu niin sokaissut tuossa tapauksessa, että kaikkea lapsen tavallisesta poikkeavaa käytöstä pidetään ilman muuta vain ja ainoastaan huonon vanhemmuuden aikaansaannoksena, mitään muuta ei kerta kaikkiaan osata ajatella edes?
oireita pidetään vanhempiensa aiheuttamina, vaikka näinhän asia ei voi olla.
Lueskelepa joutessasi vaikkapa kirja Tie traumasta tervehtymiseen ja tule sitten väittämään, että muutamassa vuodessa lapsi on täysin toipunut.
kuten myös lapsen vanhemmille. Vanhemmat eivät yleensä saa mitään tukea trauman jälkeiseen stressitilaan. Etenkin sijaishuollolta tulee haukkuja vanhemmille ja lapsille vanhemmista. Siinä sijaishuolto on hyvin onnistunut.
Sen verran voin sivusta tähän kommentoida, kun itsekin olen kiireellisesti sijoitettujen äiti, että minun tehtävänäni kirjata ylös kaikki havaitsemani vähänkin minua kummastuttavat asiat lapsessa. Ei utelemalla vaan ihan mitä itse näen ja huomaan. Siis mahdollisimman tarkasti. Minun tehtävänäni ei ole tehdä tulkintoja, joten minun lausunnot eivät suoraan johda mihinkään toimenpiteisiin esim. huostaanoton valmisteluun. Tulkintoja tekevät viranomaiset. eli lääkärit ja muut. Jos sijaisäiti on huomannut että lapsi on vakava tai ilmeetön, niin tottakai hän sen kirjaa ylös. Huomaa että on kömpelö ikäisekseen, niin sekin on laitettava paperillekin ylös. Saatikka jos terveydentilassa jotain ihan labrakokein todennetaan. Kaikki tämä siksi, että näin tehdään vaikka lapsi olisi selvästi palaamassa kotiin väliaikaisesta sijoituspaikasta, koska lapsi saattaa tarvita kotonaankin sitten apua näihin asioihin, osataan antaa sitä ja ohjata vanhempiakin. Jos minä en kirjoittaisi noita asioita ylös ja seisoisi sitten sanomisieni takana niitä kysyttäessä, niin en olisi sovelias tähän työhön. Se on osa tätä työtä. Ei valehtelua. Ei se ole lapsen traumaattiseksi tekemistä, sen tekevät sitten muut tahot diagnooseillaan myöhemmin, jos aihetta.
Haluan kertoa, millaisia asioita nämä kriisiäidit ym. työntekijät kirjaavat. Läheiseni oli hiljattain sijoitettu. Hänen vanhempiensa ollessa tapaamassa lastaan, poika oli ottanut heidän kenkänsä ja kantanut niitä. Sijaisäidin ja jonkun muunkin "ensi- ja turvakodin ammattilaisen" kommentti: "Lapsi on joutunut jo noin varhain kantamaan vastuuta vanhemmistaan. Nyt se vie heille kenkiä".
En ole kuullut mitään hullumpaa. Kasvatusalan ammattilaisena tiedän, että lähes jokainen 2 vuotias on kiinnostunut kengistä - aika moni niitä suuhunsakin vähän nuorempana työntää. (Silloin kriisiäiti varmasti sanoisi: "Ei ole saanut ruokaa").
Olen huomannut, että sijaishuollossa jokainen normaaliin kehitykseen liittyvä asia käännetään sairaudeksi. SAADAAN SITTEN SÄDEKEHÄÄ JA LIKSAA!
"En ole kuullut mitään hullumpaa. Kasvatusalan ammattilaisena tiedän, että lähes jokainen 2 vuotias on kiinnostunut kengistä - aika moni niitä suuhunsakin vähän nuorempana työntää. (Silloin kriisiäiti varmasti sanoisi: "Ei ole saanut ruokaa"). "
Noin se sijaishuollon ja sossujen vääntely käytännössä toimii. Kokemusta on viljalti.
välinen rakkaus vedetään tässä ketjussa mutiin ja pidetään parempana rahalla ostettua rakkaustta. Niin monet huostat on turhia, niin monet pienet sydämmet särkyy, kun äiti ja koti menivät alta. Lapsen hoidon laiminlyönti on itsenäistymisen tukemista päivähoidossa ja sijaishuollossa. Tänään tuli aamu-uutisissa juttu siitä, miten lapset jätetään päiväkodin pihalle ilman ainuttakaan aikuista. Päiväkodin johtaja perusteli tätä lapsen itsenäistymistarpeella ennen kouluun menoa. Lakimies piti tätä laittomana. vanhemmat ovat valittaneet. Samoin on meillä sijaishuollossa, kun lapsen hoitoa laiminlyödään, se on ITSENÄISTYMISKASVATUSTA. Jos vanhemman edes kuvitellaan laiminlyövän lastan se on HUOSTAANOTTO.
99,99 prosentissa tapauksista, vaikka te kuinkaa ivaatte tätä rakkautta. Todella ala-arvoinen aloitus ja ketju.
Rakkaus on tunne, enkä sitä ole ivannut enkä ole havainnut muidenkaan sitä tekevän. Lapsi voi rakastaa vanhempaansa ja vanhempi lastaan, mutta jos vanhempi ei pysty vanhemmuuden tekoihin, niin kasvaako ja kehittyykö lapsi vain ja ainoastaan vanhemman rakkauden voimalla ? Ei varmasti, kyllä lapsi tarvitsee ruokaa, hoitoa ja huolenpitoa, sekä ikätasoista toimintaa - vai kuinka ?
juuri tällä hetkellä, kuka lie noin fiksun aloituksen tehnyt? Johtusko siitä, että asiasta on aihetta tosiaan keskustella?
mollaavaa aloitusta edes asiallisena. Asiallista siinä oli korkeintaan se, että lapsen omat vanhemmat kerrankin huomioitiin otsikkorivillä.
No mollannut en, vaan kerroin totuuden. Joskus se tekee kipeää, mutta on itse kunkin tarpeen myöntää, että omassakin lapsuudessa voi olla ikäviä asioita. Vain niin voi itse muodostaa terveen parisuhteen ja olla hyvä vanhempi aikanaan omille lapsilleen. Asiat on tärkeätä käydä läpi, kuten itsekin jo aikanaan tein. En siis tunne katkeruutta vaan koen olevani sen myötä tavallistakin vahvempi. Rakastan vanhempiani kaikesta huolimatta ja olemme jokainen päivä tekemisissä. Heidänkin elämä muuttunut kovasti seesteisemmäksi aikojen kulumisen myötä, vanhenemisen. Jokainen tekee virheitä, ei sille mitään aina voi, mutta oppia niistä voi. Niiitä lapsia on kuule paljon tässäkin maassa, jotka eivät edes koskaan uskalla kenellekään tunnustaa, että kotona jokin mättäisi. En minäkään uskaltanut silloin lapsena, kaikki oli päällisin puolin ok. Vain lähisuku tiesi ja silloinkaan ei omana kertomanani. Mutta eivät uskaltaneet puuttua, pelkäsivät suhteiden katkeavan kokonaan, jos sekoontuisivat arkeemme. Tätini sanoi minulle aikuiseksi tultuani: "oltiin varmoja, että kun kotoasi pääset, et ikinä sitä ovea avaa". Niin vain olivat väärässä, minä selvisin. Ostimme mökinkin pari vuotta sitten ihan kotini läheltä, jotta voisin olla enempi lähellä vanhempiani. Joten ovi aukeaa yhä edelleen.
sen, että vanhepi ei pysty vanhemmuuden tekoihin SOSSUN JA SIJAISHUOLLON käsitysten mukaan. Nämä eivät ole aina absoluuttisia totuuksia.
Mutta oletko sinä? suunnitelmassa ovat mukana sekä sijaisperhe että sossut, se on nähty monta kertaa ennen ja jälkeen palaverin ikävä kyllä. Älä kehtaa edes väittää ettet tiedä sossun suunnitelmista.
Viesti väärään kohtaan meni jostain kumman syystä
kehtaisi väittää eihän se asia meille kuulu on olemassa vaitiolovelvollisuus joka käsittää bioäidin omia asioita vai luulitko että sellaista ei ole.Toiseksi ei se asia ole yksin "sossun"hallussa vaan tuomion syy ja siitä saatu rankaisu eli vankilassaolon pituus ym. on se joka ratkaisee mikä on siviiliinpaluun toimenpide.
Meillä on vain toimeksianto ja vastuullamme lapsi josta pidämme huolta. Ei meidän tehtävään kuulu biovanhemmille terapianantaminen ja sen valvominen että tekee kuten on määrätty.
Bioilla on usein niin utopiset vaatimukset ja tarpee ainakin mitä me olemme saaneet kokea. Heiltä siis opimme asioita joita ei itse oltaisi osattu edes perään kysyä.
Ei kannata ikinä yleistää kenenkään huostaanottoja miksi niitä on tehty koska niistä on tehty tähän päivään myös aiheetta ja jos vaan se lapsen vanhempi on jossain määrin järjissään niin tajuaa onko jotain itse tehnyt väärin ja sen näkee myös lapsesta.
Jos julkistaisin kaikille salassapidettävät paperit niin huh huh mikä pommi se olisi tälle palstalle ja silloin sijaritkin saattaisivat joutua miettimään ettei vaan heidän kohdalleen olisi osunut vastaavaa.
En tosin koskaan ole sitä hallinto-oikeuteen vienyt, mutta jos jotain tulee tuon huostaputken päättymisen esteeksi nyt, niin sitten lähtee KOVA VALITUS.
korvata,se on totuus.Pakosta vieraalla naisella olo ei auta kun sijarin tilipussin paksuuntumista.
jos sinulla sellaista onkaan.Silloin tietäisit mitä tuskaa on jokapäiväinen kaipusu,kun lapsi vieraalla maksetulla naisella.
annoit oman lapsesi pois.
Kyllä varmaan sait siitä jo monetkin varoitukset ennen kuin lapsesi otettiin sinulta huostaan ja "annettiin vieraalle maksetulle naiselle"
Tapasi kirjoittaa tuo asia on mielestäni sinun omaa ymmärtämättömyyttä ja et kykene ajattelemaan lapsesi parasta. Onkohan näin?
Voit kyllä tehdä asian parantamiseksi hyvinkin paljon että toimeksi vaan ja anna pysyvää näyttöä.
Ei minun lapseni ainakaan ole mikään pois annettu eikä myöskään pois viety. Huostassa on, mutta tuossa vieressä istuu nytkin, kuten kaikkina muinakin viikonloppuina ja lomilla. Eikä aina istu vieressä, vaan on harrastuksissaan tai kavereiden kanssa. Ei huosta ainakaan meillä ole katkaissut tätä: Oikeat vanhemmat - aito rakkaus.
Lapseni tuossa on samaa mieltä, että välit eivät ole huostaan kaatuneet.
kahvia? Voittaako se aidon kahvin ja milloin?