Jos suht. kosteus on 85 % tai 45% ja lämpötilan mukaan g/m3 laskettuna on sama, onko tuo 85% aina kosteusriski riippumatta tuosta abs.määrästä? Ja voiko siis tuota RH lukemaa pitää riskinä esim. noin 70%:n jälkeen olipa tuo gramma määrä/m3 mikä tahansa 4 tai 8g esimerkiksi? kysyy opiskelija.
Suhteellisesta kosteudesta?
onko väliä?
231905
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Onko kosteusriski"... Hmmm. tarkoittanet varmaan, onko ko. ilmankosteusolosuhteissa olemassa rakennusmateriaalien mikrobikasvun riski? Mikrobit tarvitsevat kasvuun lämpöä, kosteutta ja orgaanista ainetta ravinnoksi. Käytännössä ravintoa on aina ja kaikkialla tarjolla vähintäänkin pölyn yms. muodossa, joten tarkasteltavaksi jää kosteus- ja lämpötila. Mikrobikasvun rajaolosuhteet ovat voimakkaasti lämpötilariippuvaiset. Esim. kun talvella lämpötila putoaa ulkotiloissa lähelle nollaa (tai pakkaselle), ulkoilman suhteellinen kosteus huitelee käytännössä välillä 90-100%, eikä silti ole homeen kasvun riskiä. Kun taas lämpötila on yli 10 astetta, niin käytännössä turvallinen raja suhteelliselle ilmankosteudelle on tuo 70%. Vielä jokin aika sitten googlella tavoitti kalvosetin nimeltä "ELPIseminaari18 1102VTTHannuViitanen.pdf", jossa oli asiaa kuvaavia käppyröitä, mutta nyt sitä en enää löytänyt. Absoluuttisen ja suhteellisen ilmankosteuden välillä on epälineaarinen lämpötilariippuvuus, eli periaatteessa ihan sama kumman mukaan olosuhteita tarkastellaan. Suhteelliset ilmankosteusarvot vain ovat yleisesti ottaen paremmin hahmotettavissa, eli 'näppituntumalta' asioita pohdittaessa niitä on helpompi pyöritellä.
Lähinnä mittarin kalibrointi on ongelma. Lasteni ollessa kävi usein niin, että he laittoivat yöksi oven kiinni huoneesta, jossa oli ilmankostutin. Aamulla huone oli kuin turkkilainen sauna. Ei siitä mitään vahinkoa tullut.
ongelma ole. Harvoin niitä virheitä kalibroinnissa tapahtuu virheet tulee yleensä muista mittausvirheistä kuten esim. rakenteen ja anturin välisestä lämpötilaerosta tai vielä enemmän mitattavan materiaalin ja mittaputken seinämän välisestä lämpötilaerosta.
Itse olin kalibroinut mittarini mielestäni huolella. Kun vein sen työpaikalleni Vaisalan huipputoosan viereen, oli ero melkoinen.
Omissa vaisalan mittareissa ei ole koskaan ollut yli 3 % - yksikön tai yli 0,3 asteen heittoa kun ne itse olen tai vaisala on ne kalibroinnut, keskieurooppalaisen kilpailijankaan mittareissa ei ole ollut myöskään suurempia heittoja, miten ihmeessä niitä mittareitasi käytät? Mittaustilanteessa voikin sitten tulla jopa 20 %-yksikön heittoja virheellisellä mittaustavalla...
Sitä olen kalibroinut Vaisalaisella. Siinä on anturi kyljessä, joten tuskinpa se järin paljon väärin näyttää. Ainakin se toimii kuten on oletettukin tilanteissa, jossa huoneen kosteuden tiedetään nousevan.
Ehkäpä asian hahmottamista helpottaa ajatusmalli ulkoseinärakenteesta pakkaskaudella. Rakenteessa sisältä ulos liikuttaessa lämpötila putoaa ja suhteellinen kosteus nousee, ollen villan ulkopinnassa jo -mitä lie- 90%Rh:n tuntumassa. Lämpötila on kuitenkin samaan aikaan pudonnut jo niin alas, ettei homehtumisriskiä ole.
Eli tarkoittaako se, että jos lukema on tuon 70% RH, niin se on riskirajalla riippumatta onko lämpötila ko. pisteessä 8+ tai 12+. Tarkoitan tällä sitä että tuo grammamäärällä / m3 ei ole niin merkitystä vaan tuolla RH-lukemalla? Kiitti jo vastauksista.
Niin.. Kiteytettynä, kun suhteellinen kosteus on sadassa prosentissa ei ilmaan voi sitoutua enempää kosteutta, jolloin ylimäärä tiivistyy vedeksi rakenteiden pinnalle. Käytännössä tiivistymistä voi tapahtua jo pienemmälläkin RH-prosentilla jos ilmaan rajautuvat pinnat ovat ilmaa viileämpiä. Matalassa RH- prosentissa vedeksi tiivistymistä ei tapahdu, koska ko. lämmössä ilmassa on pelivaraa kosteuden sitomiseksi. Eli, kun prosentti alkaa olla yli 70% voi pienellä lämpötilan alenemisella alkaa tapahtumaan kosteuden tiivistymistä
Oleellisin on nimenomaan suhteellinen kosteus. Lämpötilallakin on merkitystä, mutta se on paljon vähäisempi. Jotkin homeet pystyvät kasvamaan jo parin asteen lämpötilassa, joten lämpötilan hallinnalla ei yleensä kasvua ehkäistä - ellet sitten ajatellut pitää rakenteita koko ajan pakkasen puolella. Suhteellisen kosteuden suhteen riskirajana pidetään yleensä 70 %, mutta oikeasti vasta 85 % ja siitä ylöspäin on homeille ihannetila. Tuo 70 % sisältää jo varmuusmarginaalia siltä varalta, että rakenteissa on lämpötilaeroja. Esim. ryömintätilan ilman lämpötila on +7 °C ja RH 70 %. Mutta sokkelin pinnassa lämpötila onkin 4 °C -> sokkelin pinnassa jäähtyneen ilman RH on 86 %. Ja jos tilasta löytyy vielä nurkka, jossa lämpötila on alle 2 °C, niin siellä RH onkin jo täydet 100 % = ilmasta tiivistyy vettä pinnalle. Homeen kasvun todennäköisyyttä/määrää mitataan homeindeksillä, joka huomioi sekä suhteellisen kosteuden, lämpötilan että ajanjakson pituuden, jolloin olosuhteet ovat suotuisat (mitä lähempänä optimia ollaan, sitä nopeammin kasvu käynnistyy).
talot on homeessa.
Juu, jos siis puhutaan ryömintätilassa vallitsevista olosuhteista. Käytännössä kaikissa, myös rakennetekniseltä kannalta ihan OK, ryömintätiloissa esiintyy ajoittain (muutama viikko / vuosi) olosuhteet, joissa homekasvu on mahdollista. Betonirakenteisessa talossa nyt ei rakenteiden kannalta pidemmilläkään jaksoilla olisi niin väliä, puurakenteisessa taas ei ole kovin hyvä juttu, jos suhteellinen kosteus tuppaa pysymään korkeana pitkiä aikoja. Tämän faktan kun sisäistää, niin seuraavaksi pitäisikin alkaa aukeamaan, miksi rakenteiden olisi ihan kiva olla ilmatiiviitä.
Jos rakenne on betonilaatta maapohjanpäällä (1960-luku) ja sen päällä esim. puukoolauslattia. Onko tämä mielestänne betonilaatan yläpinta ns. ulkovaipan sisäosaa? - Eli ympäristöministeriön ohjeessa >70% suht. kosteuden ollessa on homehtumisriski vähäinen, jo esiintyy vuositasolla lyhyinä jaksoina (rakennuksen ulkovaipan sisäosat?). Miten tämä mielestänne on laatan päältä mitattuna esim. tässä rakenteessa todettavissa tai miten tekisitte?
maanvastainen alapohja on sinällään jo kosteusteknisesti riskirakenne VARSINKIN jos kyseessä on esim 60-luvun lattia. Sain viimeviikolla juuri käteeni raportin jossa oli tarkasteltu 70-luvulla tehdyn talon alapohjaa. Maanvaraisen laatn päälle oli tehty 100mm puukoolaus jossa lämmöneriste oli villa. Alapohjan läpi alustäytön rh oli 100% Betonilaatan rh oli laatan alapinnassa 95% ja yläosissa 85%. Villan rh oli keskimäärin 75% Lattian koolauspuiden paino-kosteus 20%.
Kiitos asiallisista vastauksista kaikille. Miten jos yllä olevassa rakenteessa laatan päällä korotelattiassa (puu) purueristeen alareunassa olisi vaikka tuo 68% tai 72%, olisko syytä huoleen?
...kyseessä on hetkellinen tilanne. Ja sikäli kuin kyseessä kerran on vanha rakenne, on mielestäni paljon fiksumpaa tarkastella sitä purukerroksen alaosaa. Jos värimuutoksia ei ole eikä lastu haise homeelle, niin hyvin menee. Ellei muuten usko riitä, niin näyte tutkittavaksi. Ja päinvastoin, jos vaikka mittari näyttää kuinka kuivaa, mutta puru haisee tunkalle, niin vikaa on ja purkuun menee.
jonka kerroin mineraalivilla oli kunnossa, mutta laatta vasten olevat koolauspuut sinistyneet. korjaukset aloitettiin ulkoa (patolevy, salaojat ja täyttö.) Esimekisssä puukoolinki oli suoraan betonissa, alta puuttui katko. Ongelma syntynyt 30 vuoden aikana pikkuhiljaa. Mutta juuri niinkuin edellinen sanoi. Hetkellinen korkea rh ei ole ongelma. Jos näin todetaan tilannetta pitää alkaa seuraamaan pitkillä mittauksilla.
Rakennusinsinööri jolta Vakuutuslautakunta pyytää lausuntoja kosteusvahingoissa, kertoi asiantuntevasti, että "jokaisen talon lattian eristetilassa on VETTÄ, on niissä vettä"! Pitääkö paikkaansa?
Jos suhteellinen kosteus on 0%, ei vesihöyryä ole. Tämä on mahdollista ainakin tyhjiössä. Kyllä siellä eristetilassa on aina vesihöyryä, mutta ei nestemäistä vettä.
aina on siis vettä kaikkialla, ainakin veden jossain olomuodossa (jää, vesi, vesihöyry) paitsi tietysti avvaruudessa jossa ei vettä ole.
Pystyykö näillä suht.kost.mittareilla siis anturoilla mittaamaan RH:ta, jos poraa puuhun esim. 6 mm reiän noin keskivaiheelle puuta ja panee anturan reikään, tiivistää esim. sinitarralla? tuleeko luotettava mittaus, vai onko vain paino%:n mukaan mitatattava? voiko muuten paino% muuttaa suhteelliseksi.
Oikea tapa puun kosteuden mittaamiseen on käyttää tähän tehtyä piikkimittaria, jossa on puuhu upotettavat piikit. Mittaustulos lienee sitten paino-% Mutta suuntaahan saa varmasti myös mittaamalla ilman suhteellisen kosteuden porareiästä. Näin toimitaan mm. betonin kosteutta mitattaessa. Ja se reikä tulee tosiaan tiivistää umpeen + odottaa päivä tai pari ennen mittarin lukemista, että ilman kosteus kerkiää asettua tasapainokoon materiaalin kanssa. > voiko muuten paino% muuttaa suhteelliseksi. Voi - tällöin on nimenomaan kyseessä tasapainokosteus eli mikä ilman kosteus X vastaa materiaalin painoprosenttia Y ... mutta puulla taisi olla riesana myös hystereesi eli tuo muunnoskerroin riippuu myös siitä, kumpaan suuntaan kosteus on ollut muuttumassa. -> Ilman tasapainokosteuden mittaus porareiästä ei ole yhtä luotettava kuin piikkimittari tai punnitseminen. Nopsalla haulla löytyi yksi käppyrä (kuva 3.3), jolla voi yrittää arvioida painoprosenttia RH:n perusteella. http://www.tkk.fi/Yksikot/Talo/publication/Puuverhous.pdf
Paljonko tuulettuvassa krossipohjarakenteessa saa olla ja millä korkeudella saisi olla erilaisia lukemia? Entä tuuletustilalla ja sisäilmalla, onko vaikutusta siihen lukemiin?