Hotelleista keskusteltaessa jotkut kertovat saaneensa siellä aamupalan kuntaas toiset ovat saaneet aamiaisen.
Minua pännii tuo sana "aamupala". Se kertoo leivänpalasesta, croissantista tai jostakin muusta pienestä möykystä lautasella ja muuta ei tule. Oikealla aamiaisella sen sijaan on kunnon valikoimat.
Ei muistakaan oikeista aterioista käytetä pala-yhdisteitä. Ei ole olemassa lounaspalaa eikä päiväpalaa. Iltapala on ja yöpalakin, mutta ne ovat nimensä mukaisesti pieniä annoksia.
Vieläkin pännii... aamupala... höh!
Mitä eroa?
pännii.
111270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se pännii, ottaa pattiin ja kummastuttaa suurta kulkijaa. Minua on aina pänninyt tuo, kioskin myyjä ammatti. Eihan se mitään kioskia myy ??
On aamupaloja ja aamiaisia. Joissakin hotelleissa ei ole aamiaista (kunnollista sellaista) vaan mitätön aamupala. Se saattaa sisältää vain kahvin/teen, croissantin, marmeladin, juustoviipaleen.
Minusta ainakin on paljon mukavampaa lähteä johonkin kadulle ja syödä aamiainen kunnon kahvilassa, eikä nyhjätä hotellissa. Hotelli on nukkumista varten, matkoilla en hotellissa mitään muuta tee.
continental brekfast on juuri sen minkä mainitsit. Eli sämpylä tai kroissantti juustopalasen tai marmelaadin kera. Lisäksi kahvi ja tuoremehu.
...synonyymeja, eikä niillä ole mitään eroa. Esimerkiksi Itä-Suomesta kotoisin oleva isoisäni kutsui yleisesti kaikkia ruokailuja paloiksi (esim. päiväpala = lounas), eli eiköhän se ole ihan murrekysymys kumpaa noista sanoista käyttää aamulla nautittavasta ravinnosta puhuttaessa. Jokainen suomenkieltä taitava ymmärtää joka tapauksessa molemmat ilmaisut. Suosittelen stressaamaan vähemmän tuollaisista epäoleellisista asioista. Jos hotelliaamiaiset askarruttavat, niin kannattaa jo hotellia varatessa varmistaa, että tarjolla on "Scandinavian breakfast" tai "buffet breakfast" (ja vaikkapa varmuuden vuoksi vielä luetella ne ruokalajit, joita pitäisi ehdottomasti olla tarjolla).
Minulla tulisi mieleen aamuPALASTA sellainen epävirallinen hetki, jossa syödessä PALAA ei nautiskella, eikä jutella mukavia, vaan äkkiä mahaan joku Pala, esim. kinkusta siivu..! Tai mikävaanpala ja sitten äkkiä tukka pystyssä (paitsi ku on pipo) resuvaatteessa mehtätöihin hampaat irvessä ja kirves käessä !! Sitten sellainen annos joka on vaikka vain kahvi ja kroissantti, on mielestäni aamiainen, koska se syödään jopa istuessa, seurassa tai muuten vaikka hotellissa tai katukahvilassa. Olinpa huonosti selittänyt, mutta sana AAMIAINEN tuntuu sivistyneemmältä, iloluontoisemmalta ja nykyaikaan sopivalta kodin ulkopuolisissa (kahvila) kohteissa. Itse voin kotona huitaista vaikka sormella vanhaa lapsen jätetöhnää kaapista,ettei ihan pyörrytä nälantunne kun menen ulos. Ja en istu sitä nauttimaan tuolille asti.Ja se olkoon vaikka AAMUPALA, josta ei ole muille julistaminen. Onneksi tämä oli vain kuvitteluesimerkki. Olen itsekin sana-allergikko, ja niitä näkyy muissakin. (Tiedän silti kirjoitukseni on huteraa) Sivistetään Suomenkieltä ja pidetään se ajan tasalla. Emme aina ole peräkylänpirttisavotassa.Ja ajat ovat muuttuneet ja sanojen kuvaelmat vanhentuneet. On miellyttävää kuunnella puhetta josta saa kauniita mielleyhtymiä, huolellisuuden tunnetta ja iloa pieniinkin tilanteisiin. Sellainen on hyödyksi niin ystäviään kohtaan, puolisoaan, kuin bisneksiä hieroessa. Lopussa itsekin menee lankaan ja luulee, että kaikki on hienompaa kuin huonoa, ja siinä illuusiossa elely on hedelmällisempää.
se sana ilatapala, olisi sivistyneemp sanalla illallinen. Mielestäni tuo on vain tota Suomalaista kulttuuria, jossa mennään tukka pystyssä muka vaatimattomana, joka on ajattelemattomuutta, ronkkimaan jotain palaa, asenteella että "...no ku..öh..mä nyt vähä .. tätä palaa ¨tässä kaivelen..." Ei puhettakaan, että siihen kuuluisi seurustelukin. Senkus tappaa nälän ja häipyy! Nyky tai tulevat, pian nykyaikaistuvat matkaillessansa ja huomanevat, miten se on muualla: Joskus saa olla tunne,ettei nyt satukaan olemaan suden nälkä, mutta idea on siinä, ettá sitä pääasiassa seurustelee ympäristönsä kanssa ja syöminen ei olekaan se tärkein asia ollenkaan. Tai..ugh.. Vaikka olisi nälkäkin, mutta ystävien ja seuran tapaaminen on silti olennaisempaa. Ranskassa kai 40-luvulla piti syödä ilmeellä, joka kuvasi että just ja just kelpaa teidän töherrykset. Ei syöminen ole nöyristelyä ja kenenkään henkilökohtainen asia. Se ilo pitää jakaa. ..ja ny män liia pitkäle heihei Onneksi ette tunne..
Alkuperäinen kirjoituksni oli herättänyt monipuolisia kommentteja. Enhän minä täysin vakavissani ollut, kun kerroin saavani hepulin aamupala-sanasta. Maapallon eri kulmilla 40 vuotta matkustaneena olen toki kokenut erilaisten aamuaterioitten erot. Ajattelin lähinnä sitä, että aamupala-termiä käytetään huolimattomasti, puhekielen tyyppisesti, vaikka kyseessä onkin "oikea" aamiainen. Jonkun kirjoittajan mielestä iltapala-sanaa ei saisi käyttää, vaan pitäisi puhua illallisesta. Tähän minä en yhdy. Illallinen on oikea ateria, kun taas iltapala on linjalla voileipä-jogurtti-banaani-tms. pieni juttu lähellä nukkumaanmenoa. Henkilö voi siis syödä samana iltana sekä illallisen että iltapalan.
En ajatellutkaan sinulle vakavaa hepulin saamista, mutta näistä on oikein mukava turista mielipiteitä! Minäkin otan aina iltapalan ja syön banaanin ja menen nukkumaan. Mitähän muita sanoja on olemassa jotka "pännii" jotakuta ? Eräs, oliko se toimittaja, inhosi sanaa "löhötä sohvalla". Suomalaiselle se saattaa kuvata reikäkalsareissa paskoissaan makaamista.Taju kankaalla, tai missä lie atmosfääreissä. Ja herra toimittajan maassa vastaava sana tarkoittaa makaamista sohvalla normaalit päivävaatteet päällä tai norm. siistit kotiasut päällä, ehkä lukien jopa kirjaa ja samalla voi olla jopa kahvikuppi pöydän nurkalla. Mitä muita esimerkkejä? Kuka saa alergiaa, vaikka jos sanon perinteisen: mennään olusille mennään kaljalle bisselle vedetäänks naamat Lahdetääs tuopille pubiin? baariin? raflaan ? kuppilaan? MIELIPITEITÄ. ja muistakin sanoista kertokaa. Aihe on ihan rikas ja hauska!!
Siitäpä heti tilikin mieleeni. Surullista oli kuulla sanasta vapaailta henkilöltä joka on saanut lastenhoitajan tai miehen jäämään kotiin lasten kanssa, ja itse viilettää yössä. Ihankuin lasten kanssa olo olisi pakkoiltaa. Sehän on kuin seläntakana pahaa puhumista ja kohteena omat kullat. Itsestäni en suvainnut koskaan käyttää sitä sanaa, että minulla on vapaailta. Mielumin sanon vain, että kyllä, lapsilla on hoitaja. piste. Ei tule pahanmielen tunne.
Siis se aamupala on brekfast, eli murtaminen hiton nopeasti. Kyseesä ei voi olla mikään mehun lipitys tai kahvin latkiminen. Pelkkä leipäpalan murtaminen ja nielaisu. Muuten se ei olisi fast.