Vaatimattomien tarinoiden sankarit

Oma elämä kirjoitti:

Eikö kukaan muu unelmoi rauhasta, hiljaisuudesta, omasta pikku laumasta ja jokapäiväisestä ulkoilusta matkailun, rahan tai kuuluisuuden sijaan? Mä en halua tehdä mitään ihmeellistä, nauttia vain hetkestä, tuntea oloni hyväksi, unelmoida veden ääressä ja nukkua kunnolla. Burnoutin ja pahan masennuksen, yleisen kontrollifriikkeyden sekä koko elämän jatkuneen turhan hikkeilyn jälkeen vietän päiviäni tällä hetkellä sairaslomalla vain kuusitoistavuotiaana ja tiedän tarkalleen mitä haluan, mutta miksi joidenkin ihmisten seurassa tunnen, etten saisi haluta niin vaatimattomia? Ehkä se on omasta päästäkin kiinni. Muiden opiskellessa neljän tunnin yöunilla alati stressaantuneina vain ja ainoastaan siksi, että lääkärin ura häämöttää tulevaisuudessa, tulee itselleen syyllinen olo: munkin pitäisi haluta tuollaista, munkin pitäisi olla kunnianhimoisempi. Sen sijaan haluan olla jäämättä yksin (koirat ovat mahtavia laumajäseniä), haluan olla ulkona ja haluan tehdä töitä ja ansaita juuri sen verran, että rahaa riittää ruokaan ja asuntoon itselleen, sekä aikaan lukemiselle, kävelylle ja kirjoittamiselle. Mulle sanotaan, että kyllä mä sitten jaksan, kun olen kesän levännyt, mutta mä kysyn takaisin, mitä varten mun pitäisi jaksaa tai haluanko mä jaksaa niiden syiden takia. Jos sulla on samankaltainen fiilis ja olet päättänyt alkaa toteuttamaan unelmiasi muiden odotuksista huolimatta, kirjoita. Uskon, että jotkut ovat oikeasti vahvoja ja jaksavat tämän päivän länsimaisessa rahapainoitteisessa pyörityksessä nähden siinä jonkinlaista mieltä, mutta toisaalta en ole varma, ymmärtävätkö kaikki, millaista on olla onnellinen vain siitä, että on elossa ja osaa iloita puiden lehdistä, kun vielä vuosi sitten oli varmana suunnittelemassa itsensä hirttämistä joulukuusen koristeilla. Mielestäni yhteiskuntamme arvoissa ja asenteissa on paljon mätää, mutta haluaisin yrittää kuitenkin elää sen puitteissa omannäköistäni, vaatimatonta ja onnellisen rauhallista elämää. Mulle tärkeät ihmiset on mulle tärkeintä (samoin mulle tärkeät eläimet on mulle tärkeintä) enkä halua laiminlyödä heitä, koska hyvän tekeminen pitäisi aloittaa omasta lähipiiristä. Mulle on tyystin sama, oletko kymmenen vai satavuotias, jos tämä viesti vain jossain vaiheessa sai mielenkiintosi heräämään. Kirjoita niin huonoa suomea kuin haluat tai ole kirjoittamatta, livetapaamisiin olen aivan yhtä valmis (sarjamurhaajien tai pedofiilien pelossa toki vain julkisilla paikoilla), koska tiedän hyvin, että suurin osa niistä ihmisistä, joita itse ihailen elämässäni, ei koskisi kynään tai näppäimistöön suin surminkaan vuodattaakseen ajatuksiaan tai tunteitaan muille vaikein sanankääntein. Te ihmisrakkaat ihmiset, joilla asiat ovat mielestänne oikeassa tärkeysjärjestyksessä, haluaisin vain tutustua teihin ja kuulla teidän kokemuksianne ja jakaa omiani ja nähdä sekä kuulla, onko tässä elämän mittaisessa missiossa joku onnistunut elokuvien ulkopuolellakin. omaelamani @ gmail . com

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä