Katsoitteko kakkoselta Läski-iltaa?
Kauheeta tuo ihmisten karsinointi milloin milläkin tavoin. Ei näy olevan ihmisen kekseliäisyydellä rajoja, kun se hakee itseään huonompaa, jota sitten voi jollakin tavalla syyllistää ja alistaa!
Tulin ihan vihaseksi koko ohjelmasta! Sitten ihmetellään pahoinvointia. Kuka tässä voi onnellinen olla, kun ei saa edes olla kuten tahtoo, vaan pitää täyttää jotkut ihme kriteerit, jotka joku ääliö on jossain saanut päähänsä!
Koko touhu on nykyään tuota, olet heikoin lenkki hyvästi...muut pelkää vuoronsa olevan seuraavana. Ryhmään kuulumattomat hykertelee.
Anteeksi, mutta sapettaa!
Kauheeta tuo ihmisten karsinointi milloin milläkin tavoin. Ei näy olevan ihmisen kekseliäisyydellä rajoja, kun se hakee itseään huonompaa, jota sitten voi jollakin tavalla syyllistää ja alistaa!
Tulin ihan vihaseksi koko ohjelmasta! Sitten ihmetellään pahoinvointia. Kuka tässä voi onnellinen olla, kun ei saa edes olla kuten tahtoo, vaan pitää täyttää jotkut ihme kriteerit, jotka joku ääliö on jossain saanut päähänsä!
Koko touhu on nykyään tuota, olet heikoin lenkki hyvästi...muut pelkää vuoronsa olevan seuraavana. Ryhmään kuulumattomat hykertelee.
Anteeksi, mutta sapettaa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Siinä kyllä pääasiassa keskityttiin ylipainon TERVEYSvaikutuksiin eikä mihinkään ulkonäköasioihin. Totta joo, onhan ihmisellä oikeus syödä itsensä sairaaksi, ihan yhtä lailla kun on röökata kunnes kellahtaa, mutta kyllä sitä valistusta saisi olla vielä enemmän ja nuoresta asti. Inhimillinen hyvinvointi lisääntyisi, ja rasittaahan se(kin) veronmaksajien kukkaroa kun syömällä hankittuja tauteja hoidetaan.
ainakin minä kuulin keskustelussa myös tämän aiheen, jossa puhuttiin siitä miten työhönkin hakiessa pitää olla sitä ja sitä...mitä se sitten on kuin karsinointia??
entäs sitten se, kun kouluterkkari sanoo 12 vuotiaalle että läski?
ja tyttö kärsii siitä lopun ikänsä. aiheuttaen monenlaista.
siellä oli MYÖS lääkärikuntaa, mutta ihmiset puhuvat muusta!
samasta karsinoinnista tuli aiemmin eilen myös ohjelma. ja sekin aiheuttaa omalta osaltaa lihavuutta. oravanpyörässä ollaan, pönäkkä ystäväni.
mutta kukin saa seurata elämää ja tilannetta niin kuin haluu. jokanen saa ottaa omaksi totuudekseen vain osan siitä ja palvoa sitä. muut osaa katsoa kokonaisuutta.
Onhan tuo toisaalta noinkin,että varmasti tuntuu pahalta jos terkkari sanoo 12-vuotiasta läskiksi,yms.mutta siis jos on oikeasti ylipainoa,niin terkkarin velvollisuushan on huomauttaa siitä.
Aivan kuten minulle on huomautettu laihuudestani,terkkari ja moni muu.
Itse en ole kiinnittänyt huomiota muitten painoon tahi ulkonäköönkään,mutta monesti olen itse joutunut silmätikuksi,ja vaikka olen yrittänyt olla ystävällinen ja olla antamatta aihetta mihinkään,niin olen saanut kommentteja tyyliin "luulet olevasi joku kaunis" ja "sä oot tollainen tylsän kaunis","miehet ei tykkää tommosista tikuista,just oli juttua lehdessä".Nuo kommentit on kaikki tulleet aika yllättäen ilman syytä,osa kavereiltakin,on vähän jäänyt suu auki,kun yhtäkkiä kaveri toteaa jotain tuollaista,kun olen yrittänyt kehua sitä kun se on valitellut ulkonäköään.Olen aina ollut aika masentunut(siitä kai laihuutenikin johtuu) ja otan aika paljon itseeni kaikesta tuollaisesta,kun yritän kuitenkin olla kaikille ystävällinen.Olen todennut,että ei kannata olla pyöreämpiä tai muuten ei-niin-kauneusihannetta vastaavia kavereita,kun voi olla aika varma että tulee puukkoa selkään jossain vaiheessa.
Ei kai tämä asiaan juuri liittynyt,mutta tulipas taas valitettua..
ole alkoholisti ja hae apua lopettamiseen
yhteiskunnalla on systeemit avittamiseen
katkaisua ja tukiryhmiä
jopa viranomaiset ymmärtävät juomisen
sehän on seuraus jostain ei syy
mutta
olepa paksu ja hae apua laihtumiseen
sinulle annetaan vartijoiden numero
ja peukut pystyyn kyllä se siitä
syö porkkanaa
annetut oikeat ravinto-oppaat eivät auta
miksi syöpölle ei ole samanlaista tukiverkkoa
kuin juopolle?
-kaipaa keskustelua-
ihan totta! Hyvän näkökulman kaivoit asiasta esille.
Kaikki hyvä ja kaunis liitetään laihuuteen, jopa menestyminen, ja miksei liitettäisi, kun itse pidetään huolta että "läskiluusereita" syrjitään!
Asia on sikäli lähellä minua että poikani on kouluterkkarin mielestä "vähän liian painava". Poika on 165 cm pitkä ja painaa 70 kg. Terkkari oli pitänyt kovan esitelmän siitä, miten yläasteella, joka on edessä nyt syksyllä, kiusataan, kun on lihava. Omasta mielestäni hän ei ainakaan lihava ole, ehkä vähän lapsenpyöreä.
Tämä on minun ainut lapseni, ainut poikani. En tiedä miten ja missä vaiheessa pojista se pyöreys katoaa.
En haluaisi että pojalle käy kuten ohjelman naiselle, joka koko ikänsä kärsi niistä terkkarin sanoista...ja taiteili painonsa kanssa. nyt hän jo sitä suree, kun yläasteella varmasti kiusataan. Samoin sitä, jos hänestä yhtäkkiä tuleekin "oikee läski", kuten hän sanoo.
Tartutaanko tähän ongelmaan vähän liian kärkkäästi ja liian ajoissa? Toisaalta sen ymmärtää, että ajoissa aloitettu ehkäisytyö on paras, mutta en jaksa uskoa, että murrosikä on paras aika sanoa läskiksi, oli se sitten totta tai ei.
Sitä sietää kyllä miettiä, miksi ei tukiverkkoa löydy!
Olisit kirjoittanut tuon eilen lähetykseen!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=553&posting=22000000002480112
tämän linkin kirjoitus
aikuisten valtista
vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen
vaikka humoristinen
hyvin koskettava
-lukee jälleeen-
Kiitos koskettavasta tarinasta.
Kyllä niitä muistoja on tuolta lapsuudesta, eikä ne kaikki ole mukavia muisteltavia, mutta ilmeisesti niitä on kuitenkin kaikilla.
Semmosta se kato on.
Liitän tähän minäkin tarinan, jonka sain sähköpostina maailmalta.
Kuinka paljon paremmaksi elämä muuttuisikaan jos ei aina ja kaikilla olisi vain oma etu ja tyhjästä kilpailu etusijalla.
Olkaa hyvät:
Eräällä varojenkeräämisillallisella koulun hyväksi, jota kävivät lapset, joilla oli oppimisvaikeuksia, yhden oppilaan isä piti puheen, jota kukaan läsnäolijoista ei tulisi koskaan unohtamaan:
Kaikki, mitä Jumala tekee, on täydellistä. Kuitenkin minun poikani Shay, ei pysty oppimaan asioita samalla tavalla kuin toiset lapset. Hän ei ymmärrä asioita niin kuin toiset lapset ymmärtävät. Missä Jumalan suunnitelma näkyy minun poikani kohdalla?"
Yleisö meni hiljaiseksi. Isä jatkoi. "Minä uskon, että kun Jumala tuo maailmaan Shayn kaltaisen lapsen, astuu esiin mahdollisuus ymmärtää Jumalainen Suunnitelma. Ja se tulee esille siinä, miten toiset ihmiset kohtelevat tuota lasta. Sitten isä kertoi seuraavan tarinan: Eräänä päivänä hän ja Shay olivat kävelleet puiston ohi, missä Shaylle tutut pojat olivat pelaamassa pesäpalloa. Shay kysyi: "Luuletko että he antaisivat minunkin pelata?" Isä tiesi, että useimmat pojista eivät haluaisi Shayta joukkueeseensa. Mutta hän ymmärsi myös, että jos Shay saisi luvan pelata, se antaisi Shaylle myös suuresti kaivatun tunteen kuulumisesta joukkoon. Isä lähestyi yhtä kentällä olevista pojista ja kysyi, saisiko Shay tulla mukaan pelaamaan. Poika katsoi ympärilleen nähdäkseen, mitä mieltä hänen joukkuetoverinsa olivat, mutta kukaan ei sanonut mitään. Niinpä poika teki päätöksen itse ja sanoi: "No, me olemme kuusi juoksua häviöllä ja menossa on kahdeksas sisävuoro. Shay voi kyllä tulla meidän joukkueeseemme, ja me yritämme saada hänet
lyöntivuoroon yhdeksännellä sisävuorolla."
Kahdeksannen sisävuoron loppupuolella Shayn joukkue sai muutaman juoksun lisää, mutta oli yhä kolme juoksua häviöllä. Yhdeksännen sisävuoron alussa Shay laittoi räpylän käteensä ja pelasi takakentällä. Vaikka yhtäkään palloa ei lentänyt siihen suuntaan, Shay oli lmiselvästi onnessaan kun sai olla mukana kentällä ja hymyili suu korvissa isälleen, joka vilkutti hänelle kentän laidalta.
Yhdeksännen sisävuoron loppupuolella Shayn joukkue sai taas juoksun. Nyt olisi ollut Shayn vuoro tulla lyömään, mutta pesillä oli ajolähtö.
Antaisiko joukkue tosiaan Shaylle lyöntivuoron tässä tilanteessa, jolloin he varmasti menettäisivät mahdollisuutensa voittaa peli?
Yllättävää kyllä, maila annettiin Shaylle. Kaikki tiesivät, että kunnon lyönti olisi mahdottomuus, sillä Shay ei osannut edes pidellä mailaa oikein, saati tähdätä palloon. Kuitenkin Shayn tullessa lyömään syöttäjä astui pari askelta lähemmäs syöttääkseen pallon Shaylle pehmeästi, niin että tämä saisi edes hipaistuksi palloa.
Ensimmäisellä syötöllä Shay huitaisi mailalla kömpelösti ohi. Syöttäjä astui vielä pari askelta lähemmäksi ja heitti pallon pehmeästi Shayta kohti. Shay heilautti mailaa ja tällä kertaa osui palloon, joka töpsähti maahansyöttäjän lähelle.Syöttäjä poimi pallon maasta ja olisi helposti voinut heittää sen
ykköspesälle,jolloin Shay olisi palanut ja peli olisi päättynyt siihen; mutta sen sijaan hän
heittikin pallon korkeassa kaaressa kohti kentän oikeaa laitaa, kauas ykköspesän vahdin ulottumattomiin. Kaikki rupesivat huutamaan: Shay, juokse ykköspesälle! Juokse ykköspesälle!" Shay ei ollut ikinä eläessään juossut ykköspesälle. Silmät selällään ja säikähtäneenä hän nyt juoksi sinne maahan piirrettyä viivaa pitkin. Kaikki huusivat: "Juokse kakkospesälle!
Juokse kakkospesälle!"
Shayn ehdittyä ykköspesälle kentän oikealla laidalla oleva pelaaja oli saanut pallon kiinni ja olisi voinut nyt heittää sen suoraan kakkospesälle, niin että olisi tullut palo; mutta hän ymmärsi, mitä syöttäjä oli ajanut takaa, ja heitti hänkin pallon korkeassa kaaressa kauas kolmospesän yli. Shay juoksi kohti kakkospesää ja hänen edellään olevat joukkuetoverit juoksivat kolmospesän kautta kotiin.
Kun Shay pääsi kakkospesälle, siellä oleva vastapuolen pelaaja juoksi hänen luokseen, käänsi hänet kohti kolmospesän suuntaa ja huusi: "Juokse kolmoselle!" Ja kun Shay kiersi kolmospesän, kaikki pojat molemmista joukkueista huusivat:"Shay, juokse kotiin!" Shay juoksi kotipesään ja hänelle hurrattiin sankarina, joka oli lyönyt kotijuoksun ja saanut aikaan sen, että hänen joukkueensa voitti pelin.
Tuona päivänä", sanoi isä hiljaisella äänellä kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan, "pojat niistä molemmista joukkueista auttoivat tuomaan
palasen jumalaista suunnitelmaa tähän maailmaan."
Ja nyt tarinan jälkisanat. Me kaikki lähetämme sähköpostissa tuhansia vitsejä asiaa kahdesti ajattelematta, mutta kun on kysymys sellaisen
viestin lähettämisestä, joka liittyy elämässä tehtäviin valintoihin, ihmiset harkitsevat toisenkin kerran että kehtaako tämmöistä nyt
lähettää. Jos ajattelet lähettää tämän viestin eteenpäin, postituslistallasi eivät ole oikein "sopivia" vastaanottamaan tämänkaltaista viestiä. Se henkilö,joka lähetti tämän viestin sinulle, uskoo siihen, että jokaisella meistä on merkitystä. Meillä kaikilla on päivän mittaan
tuhansia mahdollisuuksia auttaa toisiamme. Niin monet näennäisesti vähäpätöiset kanssakäymiset ihmisten välillä asettavat meidät valintatilanteeseen: välitämmekö eteenpäin tämän kipinän? Vai jätämmekö väliin tilaisuuden, jolloin tässä tapahtumasarjassa maailma jää vähän entistä kylmemmäksi?
Sinulla on nyt kaksi mahdollisuutta:
1. Pyyhi pois tämä viesti, tai
2. Lähetä se niille ihmisille, joista välität.
Tiedät, minkä ratkaisun minä tein.
Kaikki itseaiheutettu sairastuminen pitäisi mun mielestä korvata jollakin tapaa valtiolle takas. Julmaa ja mahdotonta, mutta kyllä mua ärsyttää että ihmiset polttavat keuhkoihinsa reikiä ja yhteikunta maksaa ja se että ihmiset ahtavat hyvinvointia suusta alas niin ettei kroppa kestä. Ei kaikki lihavat vaan ole lihavia ja voimattomia. Sillä laihtuu että syö vähemmän kuin kuluttaa. Kauneusihanteista mä viis veisaan, mutta ärsyttää useiden lihavien ns.voimattomuus omaan tilanteeseensa ja sitten teennäinen puolustelu päälle.
Tän ei ole tarkoitus toimia provona. Eikä tarkoitus ole myöskään vähentää lihavan ihmisen ihmisarvoa. Tiedän että lihavuus ei ole yhtä kuin tyhmä. Pahoitteluni jos joku tästä pahastuu.
Ärsyttääkö sinua moni muukin asia?
Oletko koskaan ajatellut, että ihminen saattaa voida henkisesti huonosti ja syö huonoon oloonsa tai sitten ei syö ollenkaan?
Pitääkö sekin huono olo jollekin korvata?
kerrotko minulle jonkun läheisesi
joka on ylipainoinen ja haluaa olla sitä?
kertoisitko myös hänelle ajatuksesi
silmästä silmään
jos olet nuori
annan kypsymättömän ajatuksesi anteeksi
jos olet kypsään ikään ehtinyt ajattelija
säälin sinua
eikö elämä ole opettanut sinulle mitään?
-jokainen ajatus on ajattelun arvoinen-
kirjoitus sai nenän niiskuttamaan
kiitos
-ihminen on unohtavainen-
Enemmän kuin pienestä rotevuudesta,
yläasteella kiusataan 'erilaisuudesta'!
Tai ylimielisyydestä, tai välinpitämättömyydestä!
Sinun lapsesi pitäisi olla guru joka asiassa,
jotta voisi olla hyväksytty! Sellaista se on!
Mutta jos pojallesi riittää muutama hyvä ystävä,
asia on aivan helppo; ystäviä on! :)
Älä siis pelkää pientä riskiyttä pojassa,
kukaan ei sitä edes huomaa.
Terkkari taas puhuu omiaan, koska
se on hänen työnsä!!!
Siskoni poika on 170 cm,
kengännumero 43, painoa liki 90!
Ja ikää on 12v.
Eikä ole yhtään lihava!
Elä mette murehdi joutavista asioista. :)
Nuorihan minä:) Ymmärrän että pahaan oloon syödään. Niinpä pitäis se paha olo poistaa ja se syy ennenkaikkea. Ei masennus syömälllä lopu. Kirjoitin omaa turhautumistani tänne, anteeksi. Omiin tuttuihini hermot menneenä. Välillä lapsettaa ja sapettaa ja silloin pitäis laskea kymmeneen ennenkuin kirjoitta minnekkään.
Syvimmät pahoitteluni ja jään kotiin kasvamaan:)
jos syömisen syynä on masennus
pieni vipu ei pysäytä myllynratasta
pyörä pyörii koko ajan vauhdikkaammin
masennuksen tiedostaminen ei riitä
sitä juuri penäsin
missä silloin ovat apujoukot ?
käynti tervkeskpsykologillako riittää?
tuskin
-puhuttava aihe-
myös sairaudet voivat lihottaa,
ei siis läheskään kaikki lihavat
ole syömällä itseään lihottaneet...
Ja toiset masennuslääkkeet,
psyykelääkkeet,
turvottavat, eli lihottavat..
On tosiaan paljon sairauksia ja hormonoaalisia muutoksia, jotka voivat aiheuttaa lihavuutta. Tiedän että masennus on vaikea sairaus, josta ei niin vaan toivuta. Itse olin masentunut kymmenen vuotta ja kävin psykoterapiat, lääkitykset ja sairaalahoidon läpi ennen kuin löysin tasapainon. Mulla kävi hyvä tuuri, sain hoitoa kunnalliselta puolelta ja mielestäni sen pitäisi olla kaikille mahdollista. Ei ollut tarkoitus halveksia ylipainoisia. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Ilmaisin vain itseäni tuituspäissäni liian kärkevästi ja ehdottomasti. Tsemppiä kaikille masennuksestä kärsiville, joku päivä se pahaolo vaan hellittää otettaan :D
tv:ssä on vietetty!
Taivahan talikynttilät.
Minäkin olin läski kokoa 52 aikoinaan, en syö pullaa en kakkuja saati suklaata allerginen kun olen.
Karkista en pidä ja jäätelö ei maistu.
Sappi ei siedä rasvaa ei juustoja, kermaa, vaan alkaa hillitön polte.
Olen aina liikkunut päivittäin omaan syke- ja kävelymittarit. Trampoliinillä hypin ja orbitrekkiä poljen jos keli on huono.
Kesät kävelen ja uin talvet hiihtelen puhumattakaan tuosta hillittömän ihanasta disco tanssi harrastuksestani, nam!
Miksi sitten olin vuosia lihava, en laihtunut edes vartijoissa, kirjaa pidin kaloreissta ja myöhemmin pisteistä enkä syö salaa itseltäni.
Marraskuussa aloitin lääkärin määräyksellä erään lääkkeen syönnin, ei siis mitään laidutuspilleriä tai psyykelääkettä.
Ihan tavallista rautaa vaan ensin Obsidania sitten Spartocineä.
Nyt on vatsa pienentynyt liki olemattomiin koko on 38 jenkkakahvat vielä sitkeästi mukana, mutta...kunto on edelleen kova ja tukka päässä.
Ruokailu pysynyt ennallaan liikunta myös, kahvia en tosin juo enää litratolkulla ja tupakoin, mutta silti.
En tiedä miksi näin mutta jokin natsasi kohdalleen kroppa alkoi toimia normaalisti pian olen piskuinen, ne farkut joista aiemmin kerroin ovat nyt suuret.
Ei se lihavuus ihan aina tahtoenkaan häviä tarvitaan oikeat olosuuhteet.
Ja jokainen kantaa kilonsa itse niin minäkin viisitoista vuotta!