4 viikkoa Sao Miguelissa

Kuinka aja saa kulumaan neljän viikon tai pitemmälläkin matkalla, minulta aina kysytään. Vastaus on yksiselitteinen, elän kuin kotona, mutta samalla tutustun lomapaikkaani. Nyt asuin Casa Vitorianassa, in the Nespera, studiossa. Saatoin tehdä pienessä keittiössä ruoan, silloin kun en ollut Sao Miguel-kieroksella ja sen nauttiminen terassilla oli luxusta. Sää poikkesi olettamuksistani, vaikka olin näillä sivuilla lukenut millainen se on. Olin aikeissa ottaa kumisaapaat ym. varsinaista sadetta varten. Yhden kerran aukaisin sateenvarjon ja toisen kerran se olisin ollut tarpeellinen, eipä ollut silloin mukana. Sade oli yleensä yöllä ja päivällä tihkusadetta. Olin Hispanian retkellä Furnaksessa, muuten liikuin bussilla ja niillä pääsi melkein mihin tahansa. Saamani bussiaikataulu oli kattava, mutta kun esim. saavuin Povoacaohin, näin siellä aikataulun, jonka perusteella pääsin Ague Relertaan ja Faija de Terraan. Kuljettajan kanssa emme ymmärtäneet toistemme kieliä, mutta paperille kirjoittaminen aittoi asiaan ja näin parhaimmista, omasta mielestäni, saaren kauneimmista maisemista. Vihannekset ja hedelmät olivat tosi maukkaita, uusista perunoista puhumattakaa, ja huomattavasti edullisempiä kuin meilla kotona. Pienenä yksityiskohtana voin kertoa käynnistäni sairaalan polilla, kun kaaduin ja satutin kyynärpääni. Kohtelu oli ystävällistä, puhumattakaan vieressä istuvasta naisesta, joka epäili minun istuvani väärässä paikassa ja otti asiakseen selvittää asian. Polilla tarjoiltiin odottaville potilaille teetä ja kahvia sekä keksejä. Varmaan yhden viikon matkalla näkee sen kaiken, mitä minä neljän viikon aikana, mutta omasta mielestäni koin enemmän, kun ei ollut kiirettä, eikä lähes 70 vuotias jaksa jatkuvasti olla menossa, vaan aina välillä oli pidettävä vapaa päivä. Kiitokset paikalla asuvalle suomalaiselle, jolta sain hyviä vinkkejä matkoihini ja enkä tuntenut olevani aivan yksinäinen keskellä Atlantia, kukahan hän lienee. Paljon jäi vielä näkemättä, joten palaan takaisin, mutta milloin?