seinän harmauteen miltei katoaa,
yöperhonen tuo pieni, vaatimaton
vaan kun valo siihen läikähtää,
on siipensä kauneinta pronssia,
silkkiä säihkyvää
näinko myös kauneus elämän, on
näkökulma, valon heijastus,
eessä katsojan silmien
Yöperhonen
Belethiel
4200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä havainto ja sen kiteytys runoon. Niinhän se on, useimmiten. Jokin asia, jonka näkee joka päivä, ei ole mitään. Kauneutta pitää hakea vähintään Intiasta. Kunnes ehkä joskus..
Niin ei tarvitse kauneutta kaukomailta hakea ja luulen että jos sitä ei täälläkään näe pienissä asioissa, niin miten sen muualla isommissakaan. Pintakiilto riittää turhan monille, nähdään vain se ilmeisin. Niin kunnes ehkä joskus....Kiitos taas positiivisesta palautteestasi.
niin pienestä, kuin yöperhosen siivistäkin voi löytää kauneuden, kunhan vain malttaa pysähtyä ihailemaan. Runosi viimeinen säkeistö antaa ajattelemisen aihetta. Kun sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä, niin on elämänkin kauneus loppujen lopuksi löydettävä itse. Harvemmin se ojentuu eteemme etsimättä, on osattava pysähtyä nautti- maan kaiken arjen ja kiireen keskellä. Kiitos runostasi.
Kiitän jälleen sanoistasi, kun hitaasti kulkee ehtii näkemäänkin kaikenlaista kaunista, vähän vähemmän tavanomaisissa paikoissakin. Elämä on kaunis jo sinällään, vaikka välillä mutakuoppiakin eteen tulee, kaikki eivät tunnu sitä vaan koskaan ymmärtävän.