ja Koskenkorva jäähtymässä?
Jokos kaskinauriit
on kypsymässä
20940
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
nauriit tänään, ja koskiksesta ei tietookaan
ja nauriit kylvämättä,kossun raaka aineet säästin siemmeniks,tovotaan runsasta satoa
se kossu kaskinauriisiin liittyy? Kaskinauriita olen laittanut joku vuosi sitten joten kiitos muistutuksesta voisin laittaa nytkin. Voisiko niitä nauriita nauttia Pastiksen kera? On meinaan parempaa kuin kossu.
kunniaksi jotain perisuomalaista.
se on.
vuonna kylvetä minkään sortin siemeniä. Juomaksi kirkasta vettä, kiitos. Tai laadukas viini, joskus.
missä nyt mennään kun ei mitään kylvetä? Kerro! Minä ainakin ostin tyrnipensaita ja toivon niiden menestyvän.
korvaan ei koske, ei tarvista korvalääkkeelle.
keittäjä. Kerroppa minulle mitä mykysoppa oikein on?! Sillä keittelen itsekin hällällä mökillä.
paljastuin. Tuntui niin supisuomalaiselta mykysoppa tai klimppikeitto, ja toisen vetäisin hatusta. ;/ Eikö olekin puuhella aivan mahtava, siinä on mojova laittaa ruokaa, on tilaa. Uunissa samalla kypsyy moni herkku.
Lihaa, sisäelimiä, verta, ohraryynejä, ohrajauhoja ja ruisjauhoja. Verestä, ryyneistä ja jauhoista muodostetaan "mykyjä" keittoon. Siitä vaan keittelemään.
mutta kuulostaa niin vieraalta minun keittiötaitoihini nähden, että taidan jättää väliin. Tosin joskus jos olisi mahdollisuus haluaisin maistaa.
kanan jalaat...! En kuunaan pystyisi syömään.... Muistan vihatuimman ruoan lapsuudesta, se oli piimävelli ja siä tosiaan oli kans klimmppejä joissa oli rusinoita!!!! Ikinä maailmassa en sellaista tekisi/söisi, hyi...olkooon:))) Mun on parempi etten ajattele, kun joulun aikaan siinä mainoksessa se sikaparka huusi, syökää kanaa, sanoin ettei osteta kinkkua, leikkeleitä vaan, kaverini ihmetteli mitä eroo, tapettuhan niihinkin on...ristiriita velloo sisälläni, syön lihaa, ja silti en haluaisi et eläimiä minun tarpeisiini tapettaisiin! Pienenä muistan jo et olin katsomassa teurastusta, se oli ihan ok. vispasin verta jne. Nyt en vain enää suodata sitä, eläinrakas kun olen.
En minäkään kyllä alusta alkaen ryhtyisi sitä valmistamaan. Maalaistaloissa teurastaminen kuului syksyn kuvioihin ja teurastuspäivän ruoka tuo keitto oli minun lapsudessani. Itse syön nykyään lihaa hyvin niukasti. Olen myös eläinrakas ja katselen niitä mieluummin elävänä. Aimemmin osallistuin hirvien metsästykseen, mutta olen lopettanut senkin jo vuosia sitten.
on ainakin savolaisten perinneruokaa. Jos liikut joskus sielläpäin, on varmaan mahdollisuus maistaa. Perinteitä on kiva vaalia. Itse valmistin yhtenä syksynä hirvenpääsylttyä harjoittelumielessä peräti kolmesta päästä. Metsästys-seuran miehet olivat riemuissaan, kun lahjoitin syltyt heidän syötäväkseen.
ruoka on hyvää. Minua ärsyttää, kun ruokalajin nimi on hieman arkisesta poikkeava, joillakin on tapana inhota sitä maistamattakin. Sitä yltäkylläisyys teettää.
Ihan kaikkiruokainen en ole. Kaikkea (melkein) pystyn kuitenkin syömään sen verran, etten pahoita ruoan valmistajan mieltä. Yksi ystäväni ei pystynyt syömään ruokaa, jos kuuli sitä sanottavan läskisoosiksi. Sianlihakastiketta hän rakasti suorastaan. Minulle tuo "lörtsy" on vähän vaikea pala. Lihis tai omenajuttu kyllä menee.
ja kunnon tuppipotut, siinäpä makujen harmoniaa. Tosin, enpä muista, kuinka kauas viime vuosituhatta saa perääntyä, milloin niistä viimeksi yhdessä nautin. Lörtsy kyllä, pakko tunnustaa, sanana, saa hieman epämiellyttäviä mielikuvia aikaan, kuinka hyvää herkkua sitten onkaan.
Tii tii Tikanpoika kylvi tielle nauriin, tuli paha Koskenkorva vei sen Tikan nauriin. Tikka se itkeä tillitti ja Koskenkorva nauroi. Ti tii Koskenmuori laittoi Koskeen korvan jäähtyyn, tii tii Tikan poika sille sitten nauroi.
..laulusta.."se oli silloin, mut´ei nyt, kaskikin on kylmentynyt." Hiljainen on tila/mökki nyt, niin hiljainen. Niin, todellakin, minulla olisi kuitenkin vielä mahdollisuus toteuttaa näitä vanhanajan kaskia ja laittaa nauriita. Inspiraation luomiseen vain tarvitsen kaverin, joka on yhtä innokas. Maaseudun syrjäkylillä sijaitseva 9/ha tontti on aika "luonnonvarainen" nyt. Ennen siinä oli heinä ja vilja peltoja kasvimaa. Ajatellen nykyistä maailman menoa, olisi omavaraisuus ainakin ruuan suhteen aika oleellinen tavoite, mikäli ei ydinpommi tuhoa kaikkea. Itselleni en niinkään toivo lisää elämää, mutta lapseni ja lapsenlapseni voisivat opetella noilla tiluksilla kotimaisella tuotannolla saatua ravintoa. Heidän omistuksessaan on lisäksi sukutilan metsiä ja lisä peltoja viljelykseen, mutta mahdottomuuden luo kaupungin työpaikat ja pitkät matkat. Kieltämättä, olen vanhanaikainen ja säästeliäs ja olen pikkuhiljaa vain ujuttanut noita mahdollisuuksia. Onhan meillä nyt sitten kasvimaa, johon saamme perunasta lähtien viljelyksiä, vaikka kaupungissa asummekkin, mutta se kasvattaa siihen mahdollisuuteen, että tämä kasvimaa ei ole enää meillä, mutta kuitenkin maata löytyy riittämiin tulevaisuudessa, vaikka matkaa kertyykin paljon. Luomu on aina luomu. Itse onnistuneesti kasvatettu on todella saavutus! Viimekesän porkkanat toivat mieleeni lapsuuden aikaiset vihannekset.