Katselen parvekkeella
kun aurinko laskee.
Niinkuin kanssasi joskus.
Onko mikään muuttunut?
Aurinko on sama ja maa
ja maisemakin melkein.
Sinä olet poissa.
Tunteesi lukitsit
syvälle itseesi, luulen.
Jotain sinusta silti jäi.
Pieniä hituja kaikkialle.
Ja kurkkuuni iso pala.
Jotain sinusta
Kalle
8611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
hänestä on, en voi muuta sanoa.
sinulle kommentistasi. Olet varmaan oikeassa siinä.
miten se onkin niin, että elämme samaa maata ja saman taivaan alla eikä mikään ole muuttunut. Vai onko ? On, on tosiaankin. Hän oli ja meni ja jätti mennessään jotain syvään pureutunutta sieluusi ja sydämeesi. Tämä maa ja tämä taivas, te ette tiedä miten paljon kuitenkin kaikki on muuttunut silmissäni. Mikään minussa ei ole enää kuten ennen, ei mikään. Silti elän ja olen. Runosi ei voisi enää satuttavammin ilmaista Sinua ja Hänen synnyttämää tuskaa ja rakkautta.
Mitä tähän vastausrunoon osaisi vielä vastata? Ei mitään, vain kiittää.
jotain.
se on lohdullista. Sinä et unohdu enkä ehkä minäkään. Jotain kestävää jää.
Pidin tästä runostasi! Jotain jäi, niin ... jotain aina jää, " pieniä hituja ja kurkkuun iso pala ". Osuvasti sanottu!
Se että pidit runosta on minulle ilo. Ja vastaus pelkkää ylellisyyttä. Kiitos siitä.