Pelkäätkö kuolemaa?Miksi?
Tein tämän ketjun kun aloin miettimään asiaa.Tulin siihen lopputulokseen että en.Kuoleman jälkeen ei voi järjen mukaan olla mitään.Kun kuolee sitä ei edes huomaa.Ajattelehan kun nukahdat ja et näe unia,
huomaat vasta herättyäsi että nukahdit.Kun kuolee niin sitä ei vain huomaa ennenkuin herää (ja kuolleethan eivät herää).Jotkuthan kuvittelee että kuoleman jälkeen herää jostain taivaasta tai helvetistä.Realistit,jotka osaavat ajatella todellisuuden eivätkä kuvittele ja haaveile,tajuavat tämän.
Kuoleman pelko.
eddie the head
171016
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ei ole elämässä mielenkiintoa ilman hengellisyyttä.. ei tos oo paljoo miettimistä oikee. mieltä huijaamalla pääsee jo aika pitkälle ja voi uskoo johonkin muuhun. Se on todellista jos siihen uskoo. realismin kanta kuolemasta on muutenki aika tylsä ja ykspuoline. sähän siis kuolet kuin kasvi jol ei oo sielua ja sua ei oo sit ollenkaa olemassa. Eiks jos miettii vähän pidemmälle alkaa masentaa?
Mielenkiintoa. Miten maailmankaikkeus sai alkunsa jne. Näitä voit pohtia. Onko se todellista jos uskon että itselläni on 1000e lompakossa? enpä usko.
jos ammun riistaa, pääseekö se taivaaseen? onko eläimillä sielua onko ihmisellä? onko taivas eläimille? miksi on eläintenhautausmaat? onko kuolema tosi elämän rinnakkaistodellisuus, jonka kuvan uskontojen kuolemanjälkeisestä elämästä saa? eihän se ole. niin saatana!
mutta sä voit varmistaa et sun lompakos ei oo sitä rahaa, hankala vähän todistaa vielä mitä siellä kuoleman jälkee on.
se ei ole niin jos et halua et se on niin :' D uskonnot on vaa vähän voimakkaampii ku niihin on panostettu ja niihin uskoo parisen enemmä ihmist.. jotkut uskoo et eläimil on sielut, joillekkin eläimet ovat olleet niin tärkeitä että nekin halutaan haudata.
En pelkää kuolemaa, pelkään niitä kaikkia asioita joita en ehkä kerkeä kokemaan. Eihän sitä siinä ajattele jos jää auton alle eikä edes ehkä ehdi tajuta mitä tapahtui mutta jos siis saan vaikka kuukausia ehkä 2 vuottakin elin aikaa. Se olisi shokki. Mun unelmani ovat siellä 3 vuoden päässä ja siitä kauempana. Emmä voi kuolla. Ja sitä se on. Kuolema. Ollaan kuin unessa josta ei vain herää. Turha sitä on katsoa millään vaaleanpunaisilla laseilla ja haaveilla voivansa leijalla alastomana vehreän niityn yllä. Ei se ole masentavaa. Se on totuus. Siis mun mielestäni ;P Jos kuvittelisin että kun kuolen minusta tulee hehtaarin kokoinen vaaleanpunaruskea norsu, joka syö henkareita kärsällään ihmiset pitäisivät mua hulluna. Ja tulisiko minusta norsu?
En pelkää kuolemaa. Miksi pitäisi pelätä? Kuolema on myös kaunista kaikessa lopullisuudessaan ja raakuudessaan. Olisi kyllä mukavaa tietää, voisiko kuolemansa jälkeen vielä elää henkenä tms..
Kuolelman jälkeen on elämää. Jeesus nousi kuolleista. Tässä on todiste. Siellä on elämää. Ikuinen kuolema on helvetti. Helvetti on se kuolema, josta ateistit puhuvat.
Ei ole todisteita että tämä 2000 vuotta sitten kuollut puuseppä nousi eloon. Ainoa viittaus on kirjassa nimeltä Raamattu, jossa mainitaan myös, että heinäsirkoilla on neljä jalkaa. Pitääkö tätä uskoa?
En ole oikein ikinä tajunnut kuolemanpelkoa. Tai sitä, että koetaan tarvetta uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Jos mietit sitä, kuinka illalla vaivut uneen. Eihän siinä tosiaan muuta huomaa kuin aamuherätyksen. Minä uskon, että kuolema on samanlaista, mutta ilman sitä aamuherätystä. Mutta eihän sitä nyt osaa kaivata, koska ei ole OLEMASSA. Kun sydän pysähtyy, mitään ei ole. MINÄ on sähkökemiallista toimintaa. Mitä sitten? Minusta "nukahtaminen" ikuisuudeksi ei kuulosta lainkaan hullummalta. Peace. Nautitaan elämästä nyt. Olisi mielenkiintoista tietää, ajattelenko samalla tavalla kun olen vanha, lähellä kuolemaa. Jos nyt elän edes vanhaksi. Siitä tuli mieleen sekin, etten ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät kuolemista esim. nuorena auto-onnettomuudessa. Eihän siinä kuolemassa mitään, eihän sitä silloin enää ajattele että "oho, tulipas nyt vähän koettua". MUTTA loukkaantuminen, siinä on aihetta pelkoon. Loppuelämä rullatuolissa, tai jopa halvaantuneena. Ei kiva. Jos jotain pitää PELÄTÄ kuolemisessa, niin minulla se on ainakin tapa jolla se tapahtuu. Kituminen putkissa valkoisten seinien ympäröiminä ei kuulosta luonnolliselta. Miksi sitä kuolemaa niin pelätään?
Eli otsikko oli vain sitä varten, että useampi lukisi tämän. Niin että en tajua kun kaikki aina puhuu siitä että nukahtamisen jälkeen huomaa bvaan aamuheräyksen. Mulla se ei mene niin. Olen aina tietoinen uneksiessani. Tiedän naina että "nyt näen unta" ja siksi teenkin unissani aina kaikkea kivaa, mitä en muuten voisi tehdä. On kivaa, kun voi kokea kaikkea, mitä ei normaalisti voi tehdä. Viime unessani lensin pariisiin shoppailemaan, ja viime viikolla taijoin itselleni täydellisen unelmien miehen jonka kanssa tehtiin kaikkea mukavaa viiden tähden hotellissa, jonka omistin. ;))
Koska olet vielä elossa,aivosi toimivat!!KUN KUOLET NE EIVÄT ENÄÄ TOIMI!AIVOSI LUOVAT MIELIKUVAT ELI UNET!!TAJUA:KUN KUOLET,AIVOSI OVAT SAMMUNEET KUTEN MUUKIN KEHOSI!ELI ET VOI NÄHDÄ,KOKEA,TUNETA MITÄÄN!ET MITÄÄ!?02 09
Ne jotka tajusi tämän,että kun nukahtaa JA EI NÄE UNTA,niin huomaa vatsa aamulla että heräsi.Kun kuolee vaipuu "uneen" eikä koskaan huomaa kuolleensa kun ei herää enää KOSKAAN!!
En pelkää kuolemaa, koska tiedän minne olen menossa kuoleman jälkeen. Mulla on ihana vapahtaja, joka on vapauttanut mut tästäkin asiasta. Täytyy myöntää että pienenä pelkäsin kuolemaa.. Ehkä siksi, että en tiennyt mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Enkä halunnut kuolla koska elämäni oli silloin niin nuori. En mä vieläkään mikään vanhus oo. Tiedoksi vaan ;)
Mulla on pappa, on tosi huonossa kunnossa. Viimeksi kun kävin sitä katsomassa se nauroi että pian mä pääsen Jeesuksen luo ja kaikki kärsimys loppuu. Pappani siis toivoo kuolemaansa. Toivon, että muutkin saisivat kuolinvuoteellaan iloita kärsimysten loppumisesta. :)
Mun mielipiteeni on, että jos uskoo Jeesukseen vapahtajana ja Jumalan ainoana poikana on kädessä menolippu taivaaseen.
Ainoa, mikä kuolemassa pelottaa, on epätietoisuus. Jos tietäisin, että joudun Helvettiin, en pelkäisi sitä, koska se tapahtuisi joka tapauksessa. En varsinaisesti pelkää kuolemaa, koska se ei muka ole lähellä. En pahemmin pety, vaikken sitä ehtisikään ajatella - tietenkään en voi enää pettyä.
Ala-asteella pappi sanoi, ettei kuolema satu. Mistä hän sen tiesi? Voi sattuakin, mutta tuskin kuollutta sattuu kuin elävää.
Menee filosofiaksi, onko kuoleman jälkeen elämää. Mutta kun kukaan ei ole tullut kertomaan, mikä se taivas on, niin en sinne erityisesti hingukaan. Se on jotain hyvää. - Mikä on hyvä?...
Tulee mitä tulee. On kiva kokeilla.
Hän voitti kuoleman kuolemalla ihmisten tähden.
Otti meidän syntimme.
Tähän uskomalla saa elää vaikka on kuollut.
Jumalalle ei kukaan ole kuollut.
Hän on elävien Jumala ja sanoo olevansa kuolleidenkin Jumala eli kaikki ovat Hänelle eläviä.
Kuolema tulee kyllä mutta se ei ole lopullinen.
Taivas on olemassa.
Helvetti on ikuinen kuolema.
Taivaaseen pääsevät kaikki Jeesuksen kautta.
Olen miettinyt asiaa jonkin aikaa ja tässä on mielipiteeni (teksti saattaa olla hieman sekavaa pahoitteluni) :
Kuolemassa ei ole mitään pelättävää...Kun menen illalla nukkumaan niin en ajattele että mitäs jos en herääkkään ? Kuoleminen tuntuu minusta rauhalliselta asialta ("onhan se ikuinen lepo") kun ei tarvitse enää mistään murehtia.
Kuolemassa pelottaa se tapa millä kuolee esim. kovissa tuskissa tai jossain saamarin pelottavassa paikassa (kidutuskammiossa). jos saisin tietää että kuolen seuraavan tunnin aikana niin minua ei se kuoleminen pelottaisi mutta olisin surullinen asioiden takia joita en pääse kokemaan.
Jos joku läheinen ystäväni kuolisi niin en surisi häntä (saattaa kuulostaa julmalta?) koska suru on mielestäni itsekkyyttä...Ajattelee mitä kaikkea jäi hänen kanssaan kokematta, kuinka hän sai sinut nauramaan, iloiseksi ym. Eli sinä olet surullinen koska viihdykkeesi on poissa. Voi myös surra tuota " asiat joita häneltä jäi kokematta ja elämä elämättä" asiaa mutta ei kuollut siitä välitä tippaakaan...Jos on taivaassa tai josain muussa paikassa...mitä nyt voi keksiä mielikuvituksellaan niin uskon että se on niin paljon viihdyttävämpi, mukavempi ja parempi paikka että sieltä ei IKINÄ missään tapauksessa halauaisi palata takaisin maanpäälliseen elämään, edes rakkaimpiensa pariin. Jos kuolema on vain ikuinen "pimeys" eli ei ole tietoinen mistään, ei tiedä olevansa kuollut niin eipä siinä paljoa murehdita =)
Jos kävelet kadulla ja ammut jotakuta vastaantulijaa päähän niin että hän ei missään vaiheessa huomaa kuolevansa (henki vain lähtee pois) niin se ei sille ihmiselle ole ns. "paha asia" mutta se on huono homma hänen ystävilleen ja läheisilleen jotka ajattelevat että kuollut henkilö menetti jotakin...vaikkei näin ole koska hän ei missään kohtaa tiennyt kuolevansa joten ei myöskään voi ITSE surra menetettyjä asioitaan. Jos taas henkilö tietää kuolevansa silloin se on pahempi teko koska voin vain kuvitella sen kauhun ja surun mikä hänellä on... Vaikka uskoisi taivaaseen niin uskoakseni on silti murheellista kuolla (nuorena) koska hyvinhän voi elää hyvän ja kenties jopa mukavan elämän täällä jonka jälkeen vanhana "siirtyä" taivaaseen ym. paikkaan.
Eli mielestäni ihminen ei pelkaa kuolemaa vaan sitä mitä menettää tai tapaa jolla se tapahtuu...
(No jos uskoo helvettiin ym. kuolemanjälkeiseen kidutuslaitokseen niin se on jo toinen asia ja sitä en ole tarkemmin miettinyt)
Jos joku tekstini luettua ajattelee että minun mielestä on hyväksyttävävää tappaa ihmisiä millään muodoin niin asia EI ole niin. Pointtini oli että eipä se kuollut siitä paljoa mesoa taikka pysty ? välittämään.
mä pelkään kuolemaa, koska uskon myös että sitten ei nouse taivaaseen tai synny uudestaa...
ja koska haluan ehtiä elää yksinkertasesti
mut en ole menettäny ketää läheistä