Oikea aika?

Olet vielä niin nuori ja jos ammattikin on hankkimatta, niin suosittelisin odottamaan vielä. Tuntuu, että itsekin vielä epäröit, niin eikö olisi viisasta jättää vauvahaaveet tältä erää. Ehdit kyllä myöhemminkin, usko pois! Ja voit katu vanhempana, kun nuoruus jäi liian lyhyeksi. Eihän 18v. ole vielä aikuinen. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa... Kyse on kuitenkin tärkeästä päätöksestä, joka vaatii harkintaa...

Elekee hättäilkö! Ei ole vielä kiire vauvojen saantiin vaikka mieli tekisikin.
Suosittelen jäitä hattuun ja käy tosiaan koulusi loppuun . Ammattikaan ei ole pahitteeksi.
Biolooginen kello ei tikitä sinun kohdallasi viimeisiä , vaan elämä on kaikkineen edessä.
Samoin koskee poikaystävääsi edellinen ajatteluni.
Lapset ovat ihania, mutta se arki koittaa heidän kanssa, toimeentulot, asunnot, työ ja se että oletteko Te oikea pari yhteiseen elämään, aika näyttää.
Kiire ei saa olla se ,että lapset ensin maailmaan.
Olkaa vielä nuoria ja vapaita , tekemään teidän ikäisten asioita , nauttikaa nuoruudesta. Ehditte kyllä perustaa perheen.

No hei luin viestisi, kun selailin netissä näitä samoja palstoja!

Omituista että samanlaisia asioita sitä miettivat teinit, nuoret ja vanhemmatkin naiset. Olen itse kohta 23 ja sai juuri kouluni loppuun aj aloitin työt. Olen myös seurustellut saman miehen kanssa useamman vuoden ja meilläkin on lapsista keskusteltu. Mies sen oikeastaan aloitti ja sai minutkin ylipuhuttua lopettamaan pillerit.. Olen myös miettinyt mikä olisi se oikea aika lapsille, koska siihen olisin tarpeeksi valmis vai olenko koskaan? Muutaman asian olen kuitenkin itseni kanssa päättänyt. 1) lapsen tulee olla TODELLA haluttu ja toivottu (pelkkä tekotapa ei saa miellyttää) 2) lapsesta pitää pystyä huolehtimaan (tarkoitan taloudellisesti) 3) kasvattamaan ja rakastamaan (täytyy siis oikeasti olla valmis muuttamaan omia juttujaan lapsen ehdoilla). Näitä kun olen pohtinut niin kyllä pystyisin täyttämään nuo kaikki kohdat. Miksi sitten epäilen? Ehkä se on kuitekin niin iso asia ettei siihen voi kokonaan varautua etukäteen. Siksi 9 kuukautta on hyvä aika kasvaa äitiyteen ja isyyteen! Me olemme ottaneet ison askeleen siinä mielessä että olemme alkaneet todella yrittämään lasta. Lapsi on tervetullut kun sen aika on, toistaiseksi se on antanut odottaa itseään. Kukaan ei voi antaa sinulle valmiita vastauksia että tee niin tai näin, mutta et ole ajatustesi kanssa yksin! Kiire ei meillä kummallakaan vielä ole lapsia keretään tekemään vielä vuosia ja mies pysyy vierellä jos se on niin tarkoitettukin! T:ajatus vauvasta

Mulla alkoi itelläkin samoihin aikoihin samat ajatukset pyöriä päässä. Mutta päätin silloin että ensin hankin koulutuksen. Olen nyt 20 vuotias, lapsi olisi nyt tervetullut. En ole yhtään katunut päätöstäni, vaikka vaikeaa se on ollut kun useat ystävät ovat lapsia tehneet jo koulun ollessa kesken. Minun mielestä on hyvä olla jotain pohjakoulutusta, kun lähdet takaisin opiskelemaan tai töihin lapsen/lapsien kasvettua. Se tuntui minustakin tosi hyvältä idealta tehdä lapset oikein nuorena, mutta kun ajattelee pidemmälle, niin ei se oikein hyvä idea olekkaan, koska tässä maassa olet lapsi niin kauan kunnes olet 18:sta. Malta vielä odottaa muutaman vuoden, se kannattaa, ainakin niin mitä uskon! :) Ja jos kerran poikaystäväsikin olisi valmis, niin yhdessä te jaksette odottaa että teillä molemmilla olisi koulutukset ja ehkä työpaikkakin... Muista että mitä sitten päätätkin ei ole helppo, ja päätös tulee olla teidän kahden...

Wilma, suosittelen että käyt koulut ensin loppuun, niin kuin itsekin ajattelit. Olet vielä todella nuori ja ehdit saamaan lapsia vielä myöhemminkin. Pitää pystyä ajattelemaan myös, että mikä on lapsen kannalta paras. Lapselle on paras syntyä kahden aikuisen ihmisen vakaaseen parisuhteeseen. Taloudellinen tilanne on hyvä olla myös turvattu ja riittävän vakaa, jos suunnittelee lasten hankkimista, koska lapset eivät ole "ilmaisia". Onnea opintoihisi! :)

mä en tiedä mitä tekisin kun mulla on kaksi vuotta ollut aivan kamala vauvakuume ja me molemmat halutaan jätkäkaverini kanssa lapsia, mut en tiedä onko oikee aika mä oon vakituisessa työsuhteessa ja jätkäk'äverini valmistuu parin vbuoden jälkeen??

Vaikka nykyään pitäs kaikki saada nyt ja heti, niin maltti on kuitenki valttia tässä asiassa. Miettikää, haluatteko viettää nuoruuden vaippoja vaihdellen ja yöt valvoen? Menkää vaikka hoitamaan tuttujen lapsia pitemmäksi aikaa (ei siis vain pariksi tunniksi), niin näette mitä se lastenhoito oikeasti on. Itsellänikin on kyllä vauvakuume, joten mikäs minä olen sanomaan...;) Mutta olen kuitenkin sen verran "vanha", että nuoruus on tullut elettyä ja hyvä niin. :)