Meillä on 2,5 vuotias ja 3kk ikäinen vauva. Myönnettäköön että toinen lapsi oli ns. "vahinko" eikä siis isä koskaan häntä halunnut. Nyt isä ei halua olla yhteydessä vauvaan vain ainoastaan isompaan lapseen.Voiko isä siis kieltäytyä tapaamissopimuksen teosta nuoremman kohdalla ja tehdä vain sopimuksen isomman kanssa? Eli toisin sanoen nuoremmalla lapsella ei ole isään oikeuttta?Isä tähän saakka käynyt meillä katsomassa lapsia,mutta nyt kun vauva syntyi ei enään halua tulla vaan vaatii isomman lapsen luokseen.
Tapaamissopimus
Miten on?
8538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
>
Tuo, mitä edellä on kirjoitettu, eli ettei etävanhemman ole pakko tavata on totta. Mutta mikäli etä haluaa tavata vain toista lapsista, on lapsillakin teoriassa jokin oikeus asiassa samanarvoisuuteen. Ihan suoraan en tiedä, mitä oikeus asiasta sanoo, mutta toisen tapauksen yhteydessä olen ymmärtänyt, että oikeus voi määrätä tapaamiset koskien kumpaakin lasta tai rajoittaa tapaamisia, mikäli etä aikoo tavata vain toista lastaan. Toisin sanoen, oikeus voi periaatteessa pakottaa etän tapaamaan kumpaakin lasta, mutta käytännössä etä saattaa lopettaa tapaamiset kokonaan koska huvittaa. Ja luulenpa, että jos isä pakotetaan tapaamaan molempia, voi toinenkin lapsi näinollen jäädä ilman isä-suhdetta. Ja toisaalta, vaikka hän suostuisikin pakolla tapaamaan molempia, kenen etu? Kivaa varmasti käydä isällä, jos isä hyljeksii? Mutta täytyy olla tosi taulapää isä, jos noin eriarvoiseen asemaan on valmis lapsensa asettamaan! Ehkä kyse on kiukuttelusta, kun olet pitänyt lapsen, jota hän ei halunnut? Jos näin on, vbisi asiasta yrittää neuvotella lastenvalvojan kanssa. Lastenvalvojasta tällaisessa asiassa kannattaisi varmaan joka tapauksessa aloittaa.
isää tapaamaan lastaan eikä lastenvalvoja. Elatussopimus on ainoo mitä on noudatettava tai tulee ongelmia.
että etävanhempaa ei voida pakottaa tapaamaan lastaan, vaikka lähivanhempi on pakotettu huoltamaan lapsi, vaikka etävanhempi luistaisi koko hommasta. Mitä jos lähivanhempikin huoltaisi milloin huvittaisi ja unohtaisi lapsen samoin kuin useimmat etävanhemmat, eikä siitä edes seuraisi mitään? Mitä jos lapsen lähihuolto perustuisi yhtälailla vapaaehtoisuuteen kuin etävanhemman osuus? Eikö tasa-arvon, siis vanhempien keksinäisen tasa-aron, imissä molemmilla vanhemmilla pitäisi olla yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet lasta kohtaan? Se siis tarkoitta lähivanhemmalle samoja vapausasteita kuin etävanhemmalla.
kummallekin vanhemmalle. Aina voi antaa lapsensa pois, esim. sijaiskotiin ja tavata lapsiaan sitten silloin tällöin tai jättää tapaaminen kokonaan. En ymmärrä äitinä, miten joku ajattelee noin... Minä ainakin halusin (lapsi on aikuinen nyt) olla lapseni kanssa, koska rakastin/rakastan häntä. Isä "luisti" tapaamisista, ja minua harmitti toki lapseni puolesta. En kuitenkaan ajatellut, että lapsi pitää hoitaa tasapuoleisesti isän kanssa "puoliksi", jokainen päättää itse elämästään. Minä halusin tehdä itse parhaani lapseni takia. Ei muuta kun kortsuihin reikiä ja pillerit vessan pönttöön! Kakarat sijaiskoteihin, jos toinen vanhemmista ei kerran osallistu 50% lasten hoitoon "niin en sitten kyllä osallistu minäkään, perkele"!
mutta täällä huudellaan tasapuolisen hoitamisen perään. tasapuolisuus tarkoittaisi pahimmillaan sitä mitä ed. kirjoittaja sanoi. Asiaa pitää tarkastella molemmilta puolilta. Tosiasiassa vastuuta ei voida jakaa täysin tasan. Toine vastaa enemmän kuin toinen.
se antaa viitteen, ettet sä ole lasten lähivanhempi, huoltaja, tokko sulla edes on lapsia. Kun on vuositolkulla hoitanut lapset ihan itse, ne samat, joita tekemässä ja haluamassa oli myös niitten toinen vanhempi, ei enää oikein pelkällä rakkaudella jaksa mennä eteenpäin. Aika moni lähivanhempi on miettinyt samaa, miten niin etävanhempi voi päättää olla tapaamatta lasta,jos niin hyväksi katsoo. Myöskin montaa lähivanhempaa ihmetyttää esimerkiksi se, että vaikka etävanhemman olot eivät tunnu olevan kunnossa, lapsi/lapset pitää antaa tapaamisiin. Sanktiot on määrätty, jos lasta ei anna, vaikka hakija olisi esimerkiksi hyvin krapulainen, tai jos ei ole ihan varmoja takuita, miten ja missä etävanhempi lapsia tapaa ja hoitaa. Poliisit saa hyvin pian paikalle, jos alkaa estelemään. Mutta jos etävanhempi estää, ei ota lasta/lapsiaan luokseen, ei kukaan voi mitään,eikä ketään oikeastaan kiinnostakaan. Sitten jos vaikka anonyyminä purkaa harmistustaan tällaisilla palstoilla, aina on niitä, ketä tietävät paremmin ja ovat valmiita ihmettelemään, millainen äiti onkaan. Mä tiedän mitä on olla jatkuvasti lasten kanssa. Mulla väliin tulee olo, että ihan hyvin voisin viettää joskus vaikka viikonlopun ilman lapsiani. Näitä ei vaan saa mihinkään, heidän isä elää jo uutta elämäänsä, eikä nämä edelliset lapset siihen sovi eikä kuulu. Kukaan ei kysy, minkälainen isä tuossa tapauksessa on, mutta jos minä päättäisin elää uutta elämää jättäen lapset, minulta kysyttäisiin välittömästi, ja minut vedettäisiin vastuuseen. Isä saa siittää vaikka kuinka monta jälkeläistä, eikä kukaan kyseenalaista, vaikka aikaisemmat lapset eivät enää sen koommin hänestä kuulisi yhtään mitään.
Viestisi perusteella näyttää siltä, että teillä on "riita kesken". Ikävää on, että tässä tapauksessa käytetään lapsia riidan välikappaleina. Uskoisin, että aikaa myöten asiat korjaantuvat kuten niillä on tapana tehdä :)