Kertokaa perheistänne :)...

kysymkseen,tietäen että minkälaisista elämäntilanteista uusrouvat ovat miehensä bonganneet...suoraan avioliitosta :-)

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kaksi vuotta. Asumme ikiomaa yhteistä kotiamme, minulla on yksi lapsi ed. liitosta ja hänellä kaksi lasta ed. liitosta. Yhteisiä ei ole, emmekä aio hankkia, lapsemme ovat jo yläaste ikäisiä. Minä olin eronnu jo 7v aiemmin ja mieheni oli eronnut 5v aiemmin, eli kenenkään puolisoita ei viety. Kummallakin oli ollut muutama suhde välissä, ennen kuin tapasimme. Minun ex-mieheni asuu meistä n. 100 km päässä ja hänen ex-vaimonsa asuu n. 5 km päässä meistä. Suhteet minun exään kunnossa, mieheni exä oikutteli aikansa ja oikuttelee silloin tällöin vieläkin. (kun hälle sattuu huono päivä, mekin saamme osamme). En ymmärrä miksi, hänhän liitonsa pilasi. Välit kaikkiin lapsiin todella hyvät, minun lapseni asuu meidän kanssamme ja mieheni lapset ovat paljon isänsä luona kotonaan.

jo osittain kirjoitellutkin meni näin. Minulla oli henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen tiukassa otteessa pitävä mies, erosimme kun tajusin lasten takia tehtävä päätös ennenkuin menetän henkeni. Yksin 5v ajattelin etten koskaan enään kunnes työapaikan suuressa tilaisuudessa lounaalle mennessä kuulen että tämä paikka varattu sinulle, herrasmies vei jalat alta ja hukuin silmiin niin syviin ja lämpimiin. Hänellä ero oli hieman tuorreempi 1 v, pitkä välimatka ym teki että etenimme hitaasti, viikonlopputapaamisia ym puolen vuoden jälkeen lapset tapasivat toisensa sekä äitinsä/isänsä rakkaan, yllättävän hyvin meni. Vuosi siittä naimisiin ja yhteenmuutto, siittä nyt toistakymmentävuotta jonkun matkaa ja muistutan usein itseäni miten onnekas olen. Lapset kasvanut ja pärjää omillaan lapsenlapsiakin on tullut, miehen exän kanssa ok välit, lapsillani jopa hyvät välit häneen siis mieheni exään (mitä monet ihmettelee mutta heillä synkkas heti ensi tapaamisella jossain juhlissa), minulla exäni kanssa ei mitään välejä oli pakosta ennen nykyistä miestäni mutta sen jälkeen hän on hoitanut lasten isän kanssa tapaamiset ym, kun lapset pienempiä. Minulla liikaa taakkaa siittä suhteesta, hänen uuden vaimonsa kanssa moikataan ei sen enempää mutta kunnioitan häntä suuresi vahvuudestaan jäädä pitkään suhteeseen "vaikean "miehen kanssa. Tyytväinen ja onnellinen olen, elämältä olen saanut mitä tarvitsen/haluan ihanat lapset/lapsenlapset, hyvä mies. Ihana elämä, mitä muuta nainen voisi haluta?

Meillä molemmilla kolmas avoliitto.
Minulla oli aikaa ekasta erosta 3v, toisesta melkein vuosi. Miehellä ekasta 3v, toisesta alle 1/2v.
Perheeseeme kuuluu minun 2 lasta, miehen 1 lapsi ja 1 yhteinen lapsi.
Ensi kertaa kohdatessa olimme molemmat sinkkuja ( Eli ei tätä yleistettävää perheen rikkomista) eikä kumpikaan etsinyt elämän kumppania. Minä olin kyllä ajatellut että joskus vielä tulen löytämään sen oikean, mutta en ajatellut sen tapahtuvan vielä vuosiin.
Kunnes kohtasimme ja jo ensimmäisen illan jälkeen tiedostin tavanneeni sen oikean.