Säästötalkoot?

Nyt kun monia uusia ja hyviä asioita tapahtuu Kajaanilaisessakin toimintaympäristössä yhä kiihtyvällä vauhdilla. Niin tämä tervehdyttävä kehitys voidaan ottaa vain kiitollisuudella vastaan. Ja tarttua tarmolla uusien tilanteiden mukanaan tuomiin haasteisiin. Yhteiseksi haasteeksi on myös esitetty osallistuminen kunnallistalkoisiin. Ja miettimään niitä seikkoja, jotka todellisuudessa ovat merkityksellisiä julkisissa palveluissa. Voidaanko esitetyt säästöt saavuttaa esim. lyhentämällä kirjaston aukioloajat osan aikaa? Tai vaikkapa Talvivaaran ja Vuokatin alueen liittämisellä Kajaaniin kuuluviksi? Vai mitkä ovat ne keinot, joilla elämänlaatua voidaan julkisin varoin pitää yllä? Jokaisella on nyt mahdollisuus osallistua ja tämä on todella hyvä asia. Kiitoksen aiheina voidaan kuitenkin esittää niin paljon. Ja parhaiten tilanne voisikin muuttua siten, että me voisimme lähteä tavoittelemaan Suomalaista realistista hyvinvointiyhteiskuntamallia, jossa huolehdittaisiin siitä, että lapsilla on aina tarjottavana nokkittavaa kupuunsa ja koulutusta sekä vanhuksilla aina turvattu asioiden hoito? Ja meille välimaastossa vaeltaville voitaisiin perinjuurin juurtajaksain selvittää se, että aina ei ole kivaa. Mutta hauskuuden loppuessa, parasta hyvinvointia mitä asiassa on tarjolla, on mahdollisuus avoimesti yrittää itse ottaa jonkinmoista vastuuta omasta elämästään ja asioistaan. Ja kun on matkansa viimein rämpinyt tai riemumarssinut lopuilleen, niin pehmoinen untuvavuode. Ja ruoka halutulla suolamäärällä tai sokerilla varustettuna on aina edessäpäin kuitenkin odottamassa. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus, jossa jokainen voi ja saa miettiä henkilökohtaisella tasollaan mitkä ovat ne oman elämäni kipupisteet, joiden eteen uurastamalla teen omasta ja läheisteni elämästä sietämätöntä. Ja mitkä ovat ne asiat joista haluamalla luopua voin olla turvaamassa omaa ja kaikkien yhteistä hyvinvointia. Tällätavoin jättämällä toimintoja oleviksi voidaankin vanhojen viisauksien sanoilla todeta: "toivon olevan läsnä aina niinkauan, kun elämääkin on vielä jäljellä".
2216
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

tuo tunnelivoimala. Se jauhaa rahaa mulle niin helskutisti, että rahapussi ei enää kiinni mahdu.Samalla on mukavaa kun tuo joen virtaamakin on niin hyvä ja kaloja linnansillan välissä niin pirusti, että maalle jo hyppivät. Äsken kävin jokirannassa ja kalamiehiä oli joki varret täynnänsä kuin ennenvanhaan.Jokainen veti kuin suokuokalla 2-5 kiloisia taimenia rannalle ja harrejakin tuli reput täyteen. Kyllä Kajaanissa kelpaa...:)

Äänestä

"Ja tarttua tarmolla uusien tilanteiden mukanaan tuomiin haasteisiin" no nuorethan on onneksi jo tehneet noin, eli lähtevät heti kun pääsevät muualle :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jänkä Vänkkä kirjoitti:

Nyt kun monia uusia ja hyviä asioita tapahtuu Kajaanilaisessakin toimintaympäristössä yhä kiihtyvällä vauhdilla. Niin tämä tervehdyttävä kehitys voidaan ottaa vain kiitollisuudella vastaan. Ja tarttua tarmolla uusien tilanteiden mukanaan tuomiin haasteisiin. Yhteiseksi haasteeksi on myös esitetty osallistuminen kunnallistalkoisiin. Ja miettimään niitä seikkoja, jotka todellisuudessa ovat merkityksellisiä julkisissa palveluissa. Voidaanko esitetyt säästöt saavuttaa esim. lyhentämällä kirjaston aukioloajat osan aikaa? Tai vaikkapa Talvivaaran ja Vuokatin alueen liittämisellä Kajaaniin kuuluviksi? Vai mitkä ovat ne keinot, joilla elämänlaatua voidaan julkisin varoin pitää yllä? Jokaisella on nyt mahdollisuus osallistua ja tämä on todella hyvä asia. Kiitoksen aiheina voidaan kuitenkin esittää niin paljon. Ja parhaiten tilanne voisikin muuttua siten, että me voisimme lähteä tavoittelemaan Suomalaista realistista hyvinvointiyhteiskuntamallia, jossa huolehdittaisiin siitä, että lapsilla on aina tarjottavana nokkittavaa kupuunsa ja koulutusta sekä vanhuksilla aina turvattu asioiden hoito? Ja meille välimaastossa vaeltaville voitaisiin perinjuurin juurtajaksain selvittää se, että aina ei ole kivaa. Mutta hauskuuden loppuessa, parasta hyvinvointia mitä asiassa on tarjolla, on mahdollisuus avoimesti yrittää itse ottaa jonkinmoista vastuuta omasta elämästään ja asioistaan. Ja kun on matkansa viimein rämpinyt tai riemumarssinut lopuilleen, niin pehmoinen untuvavuode. Ja ruoka halutulla suolamäärällä tai sokerilla varustettuna on aina edessäpäin kuitenkin odottamassa. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus, jossa jokainen voi ja saa miettiä henkilökohtaisella tasollaan mitkä ovat ne oman elämäni kipupisteet, joiden eteen uurastamalla teen omasta ja läheisteni elämästä sietämätöntä. Ja mitkä ovat ne asiat joista haluamalla luopua voin olla turvaamassa omaa ja kaikkien yhteistä hyvinvointia. Tällätavoin jättämällä toimintoja oleviksi voidaankin vanhojen viisauksien sanoilla todeta: "toivon olevan läsnä aina niinkauan, kun elämääkin on vielä jäljellä".

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu