Viiltelystä..

Heips!

Noita tarinoita kuulee vaikka kuinka, mutta halusin vastata sinulle, koska kuulostat siltä, että sinulla olisi vielä järki tallella. Jotkut tosiaan pitävät viiltelyä muotisanana. Joillekkin viiltely saattaa olla sitä, mutta ei varmasti kaikille. Mutta mietitäänpäs, olisitko alkanut viiltelemään itseäsi, jos et olisi koskaan kuullutkaan sellaisesta tavasta? Oma kantani tuohon muotisana-asiaan on se, että nuoret kuulevat viiltelijöistä jatkuvasti ja pahan olon tullen haluavat ehkä itsekin kokeilla sitä, jos se vaikka lievittäisi tuskaa.

Minusta viiltely on aina avunhuuto, johtui se sitten muoti-ilmiöstä tai oikeasti pahasta olosta. Se ei ole missään olosuhteissa normaalia. Siihen jää myös helposti koukkuun ja turtuu ajatukseen, ettei se nyt niin paha juttu olekaan. Se ei todellisuudessa vie tuskaa pois vaan vie sitä eteenpäin ja lietsoo itsesääliä.

En kommentoisi asiaa, jos en itse tietäisi mitä viiltely on. Olin jokin aika sitten todella masentunut ja viiltely kuului myös asiaan. Aloin inhoamaan itseäni, eivätkä kotiolot olleet kovin kannustavat. Isä joi ja hakkasi meitä, yritti hirttää itsensä, hyvin läheinen mummoni kuoli ja äiti oli voimaton syövän uuvuttamana. Minut unohdettiin kaiken sen keskellä. Minua oli aina pidetty selviytyjätyyppinä, mutta todellisuudessa murruin pikkuhiljaa aivan totaalisesti.

Poikaystäväni ei aluksi ymmärtänyt minua, vaan luuli masentuneisuuteni johtuvan hänestä. Niinpä hän usein suuttui, koska syytti itseään. Se oli viimeinen pisara minulle, koska välitin hänestä aivan mielettömästi, enkä halunnut hänen kärsivän takiani, joten hain apua itselleni. Aloin käymään sellaisessa kriisikeskuksessa kerran viikossa. En olisi ikinä uskonut, kuinka paljon se auttaisi. Se ei toki tuonut ratkaisua ongelmiini kotona, mutta aloin ymmärtämään itseäni paljon paremmin. Lisäksi aloin piristymään, kun sain purkaa sydäntäni jollekkin.

Poikaystäväni vuoksi halusin nousta taas ylöspäin. Viiltelyn lopetin jo alkuvaiheessa, koska varsinkin se tuotti hänelle pahaa mieltä. Mun mielestä sun kannattaisi hakea apua. Se ei nimittäin tarkoita sitä, että sulle laitettais heti lääkitys ja pakkopaita! Tollanen paha olo ym. on hyvin tyypillistä nuorille nykyään, mutta siitä voi päästä myös eroon melko pienellä vaivalla!

Voimia sinulle. Koita kestää ja mene vaikka puhumaan huolistasi johonkin. Tunnen monia, joita se on auttanut.

Vedäppäs seuraavaks molemmat ranteet valtimoon asti auki niin päästään kaikki tästä vittumaisesta tilanteesta eteenpäin.
Tai vaihtoehtoisesti lopeta viiltely ja hae apua vaikkapa mielenterveystoimistosta tai terv.keskuslääkäriltä.
Vittu tuollasta paskaa jaksa kukaan kuunnella.Jos voit huonosti,tee sille jotain!!!!!!!!!!!!!!!!!

Niin eihän siitä viiltelystä mitään konkreettista apua ole, ei ne ongelmat sillä selviä. Se on enemmänkin pakokeino todellisuudesta. Minäkin olen tullut sitä koittaneeksi, joskus 1 ½ vuotta sitten. Aluksi tein linkkarilla sydämen vasempaan käsivarteeni. Jouluaattona -02 sydämen päälle rastin. Uutenavuotena -02 rasti sai päällensä 6 uutta viiltoa. Se olikin se viimeinen kerta. Nyt on vieläkin käsivarressa sydän jonka päällä muutama viiva - ja kaduttaa! Kesällä on inhottava pitää lyhythihaisia paitoja..

Entä tietääkö vanhempasi..? minun vanhemmat näki ne vimpot viillot pari tuntia sen jälkeen kun olin ne tehnyt. Minä suosittelisin sinua lopettamaan koko homman, ennen kuin se on myöhäistä. Ei se kovin tervettäkään ole se itsensä satuttaminen. Masokismia ehkä. Ensiaskel on se, että olet sinut itsesi kanssa. Älä vihaa itseäsi, vaikka joku sanoisikin sinulle jotain pahaa. Ole ylpeä siitä mitä olet :) Niinno juu, helpommin sanottu kuin tehty, mutta ensiaskel on tosiaan se että arvostat itseäsi enemmän. Olet niin arvokas, ettet ansaitse kipua.

Itse viilte-len/-lin kauniiden arpien takia. Ei mua se kipu vaan se että tuli kauniita arpia...Kyllä mä siitä äidilleni sanoin ja se vain että hyvä jos mä haluan lopettaa eikä siitä sen enempää,tais unohtua äipältä...En tunne että teen sitä minkään pahan olon takia,vaan niitten arpien...Mutta jos haluat apua niin kerro ystävälle joka kannustaa ja tukee.

En nyt halua olla ilkeä tai inhottava, mut mun mielestä viiltely on lähinnä säälittävää ja avutonta. Jos ei osaa elää, ei se veitsellä leikkimisellä muutu yhtään sen helpommaks. Tää on yksinkertaisten ihmisten rakentama yksinkertainen maa, jossa heikot potkitaan jalkoihin: kukaan ei tule sua ylös nostamaan. Sen takia sulla on jalat ja kädet, jotta pääset ite ylös. Viiltely lähinnä helpottaa kaikkien muiden osaa: potkit ite ittees päähän, muiden ei tarvitse vaivautua.

Ja jotain jolle voisit elää? Elä itelles, elä puhtaasta elämänilosta ja riemusta. Mitä muita syitä tarvitaan? Ilo ja riemu rikastuttaa, puhkeaa kukkaan ja avaa uudet maailmat. Suru ja itseinho kuihduttaa, rumentaa ja lopulta tappaa; ja se ei ole arvokas kuolema vaan säälittävä, halveksittava ja puhdasta elämän tuhlausta. Kaikki tallustaa täällä aikansa. Miksei se matka voi olla kaunis? Miks siitä on väkisin tehtävä ruma?

"Mitä mieltä ootte viiltelystä yleensä?"
Kamalaa, tyhmää, idioottimaista, teinixien typerä tapa olla kuul ja kerjätä huomiota.

"Onko se sairasta?"
Todellakin on!

"Minkä laiset ihmiset viiltelee?"
Niitä viiltelijöitä on varmaan kaksi ryhmää:

1) Masentuneet joilla on joku vinksahtanut päästä. Tälläisen ihmisen pitäisi hakea apua, eikä satuttaa itseään.

2) Typerät kana-aivo teinixit, joiden tavoitteena on saada viiltelyllä huomiota. Se kai (muka) auttaa myös näitä "gootteja" olemaan synkempiä ja vakavammin otettavia.

"Mä viiltelen pidän itseäni outona. Tiedän että ihmiset ajattelevat että viiltely on vain muoti sana."
MUOTIsana? Yök, kamalaa!
Miksi haluat satuttaa itseäsi?! Mietipä minkä näkösiksi ne sun kädet oikein jää, onko kiva elää niiden arpien kanssa lopun elämää?
Jos kerran olet harkinnut jo avun hankkimista, niin toimi! Heti tänään! Puhu vanhemmille tai jollekin!
Ei viiltely auta mihinkään! Etkä todellakaan ole ainut ihminen joka täällä kärsii, monilla on asiat 100 kertaa huonommin kuin sulla.
Ärsyttävää kun pennut kattoo jotain Salkkareita ja sitten alkaa "vautsi, vähän siistii, mäki alan viiltelee kun mulla on näitä kamalia teini-iän tuskia, kun Inkaki teki sillee!"

kuule ei se kovin sairasta oo... mä yritän itekin aina viillellä. yritän siks, että mulla on niin paksu ja sitkee nahka, että siihen ei saa haavaa kun kirveellä lyömällä.mä koitin fileeraus veitsellä, pikku naarmu vaikka painoin ihan perkeleesti.

..sinua. Tai no jotenki ymmärrän ainaki. Ite en viiltelis, koska kaikki huomais sen heti. Mut oon hakannu itteäni esim jollain sukkapuikolla täysiä jalkaan niin, että siihen jäi jälki. Ärsytti vaan niin paljo, että satutin itteäni jostain syystä, tuli vaan sellanen tunne. Ajattelin varmaan, että se kipu poistaa sen henkisen kivun, mitä tunsin sillon..
Auttopa paljon..:(
Yleensähän viiltely on merkki masennuksesta, mullaki on sellasia (masennus) kausia välillä. Yleensä meen peilin eteen ja hymyilen, vaikka kuinka tekis mieli hakata päätä seinään tai satuttaa itteään. Ja kannattaa myös ajatella, että "en mä oo niin surkee, et mä muka voisin masentua".. se auttaa vähän, tulee parempi olo. Muistakaa kaikki hymyillä surun keskellä!

Meilaa mulle,
jos tahdot juttukaverin asiastasi.
Itselläni on myös kokemusta.
T. Irma