Kumpa kaikki kunnioittaisi toisten liittoja ja lasten tunteita, eikä hyökkäisi sotkemaan kenenkään onnea. Jos pari eroaa, niin pitää anta ero rauha heille ainakin 5-6 vuodeksi, sillä aikaa he selvittävät välejään, eikä kukaan saisi tulla sotkemaan.
Perhe on kermaa, ja lapset koristeita joita ei kukaan saa satuttaa ja viedä heiltä isää.
Ydin perhe kuuluu kermaan!
Se on paras asia maailmassa
28676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
olisi jäänyt viettämään ero rauhaa ei olisi ollut enää isää. On täysin hänen uuden vaimonsa ansiota että on hengissä. Ja itse olin mitä onnellisin kun ei vanhemmat ollu hetkeen missään tekemisissä. Sain nauttia heistä ihan onnellisina vanhempina.
juttuja täältä;D hän on katkera paha sisunen akka joka mellastaa uusioperhe palstalla kun liitto menny nurin ja mies uuden naikkosen löytänyt xD ja prkle!!! se naikkonen ei meidän lapsia nää eikä myöskään isä naikkosen takia! ja minussa ei mitää vikaa ole mutta isä ei lapsia tahdo nähdä kun minä kiellän!
Aika hurja nainen.
Selitätkö minulle mitä ja mihin viestisi perustuu? Minä en nyt oikein ymmärtänyt tätä heittoa äidin vaarallisuudesta? Selvennätkö mielipidettäsi? Kiitos!
hyvä että tätäkin kantaa puolustetaan koska se voi olla tosiasia että vanhemmat ja lapset ovat onnellisimmillaan eri paikoissa. Pakollinen yhteiselo voi vain tuoda elämään pelkkiä riitoja ja hampaidenkiristystä.
kermasta,vaikka hänen exänsä liikakiloista päätellen kermaa on käyttänytkin ja reilusti!!!.Miksi jonkun pitäisi odotella exäänsä 5-6v.Järjetön ajatus?.Entäs kun kukaan ei ole isää vienyt vaan tuo on käyttänyt järkeään ja lähtenyt itse epämiellyttävästä liitosta?.Näin oli tehnyt mieheni ja jätti penskansa myös,koska exmuija halusi.
Se oli hirveää aikaa elää lapsena perheessä, jossa vanhemmat suorastaan inhosivat toisiaan.. Pysyivät yhdessä kuitenkin ' lasten vuoksi' - erosivat sitten kun päättivät lasten olevan niin vanhoja, että pärjäisivät. Mikä tarkoittaa, että olin jo 16-vuotias vanhempieni erotessa. Eli toistakymmentä vuotta kasvoin riitojen keskellä. Kyllä jätti sellaiset jäljet, että vielä yli viisikympisenä muistan kauhulla lapsuutani. Olisivat eronneet aikaisemmin niin olisi ollut parempi kasvaa. Joa liitto ei ole hyvä eikä parane vaikka yritystä olisi niin silloin nimenomaan lasten vuoksi täytyy jatkaa erillään. Ei minulta vanhemmat mihinkään kadonneet heidän erotessaan mutta riitaisa elämä ympäriltäni vihdoinkin ja sain sitten lopulta nauttia rauhallisista vanhemmistani erikseen. Lapsethan siinä huonosta avioliitosta kärsivät eniten.
parasta maailmassa, minulla on ollut nyt pitkälti toistakymmentä vuotta ollut onni ja ilo elää tasapainoisessa onnellisessa perheessä jossa kunnioitetaan toisiaan. Toki olemme molemmat eronneita ja lapsia aikaisemmista liitoista erheistämme olemme ottaneet opiksi. Määräaikaa ei mielestäni voi laittaa mutta siinä mielessä samaa mieltä että jos muuttaa suoraan exän luota seuravan kainaloon (oli sitten lapsia tai ei ja oli se sitten mies tai nainen) nin jotain jää vääjäämättä käsittelemättä. Se mielestäni tärkeä että enskiks elää hetken itsekseen, joillakin riittää kuukausi jotut taas käsittelee asioita vuosikausia, tärkeä on kuitenkin käsitellä nimenomaan omia tuntemuksia eikä niinkään katkerasti sen exän saatika hänen uusikon tekemisiä. Minulla meni pari vuotta etten miehiä vilkaissutkaan mutta sitten tuli tuo komistus ja vei jalat alta ja sitä vientiä ja onnea on siis riittänyt siittä lähtien. Joten rohkeesti vaan mukaan jos onni vastaan tulee.
ne joilla ei ole sitä perhettä, eivät voi ymmärtää kuin tärkeä se voi olla. Kun se rikotaan, niin luullaan tehneensä oikein kun ei anna muidenkaan onnelle oikeutta. Mitä itsellä ei ole ei muillakaan saa olla.
onnellisessa uusperheessä ja tämä perhe minulle kaikki kaikessa en vaihtaisi pois mistään hintaa. Luulen että moni uusperheessä elävä todella tajuaa perheen tärkeyden ja se että perheen kuuluu koostua aikuisista jotka kunnioitaa toisiaan ja lapsia (molempien lapsia), ja monilla, niinkuin minulla ja miehelläni, joilla ero takana perheen tärkeys ja sen arvo korostuu vielä enemmän kuin siinä ensimmäisessä. Sitä näkee ,ja täältäkin lukee, paljon sellaista että se miehen/vaimon oleminen ja ainaisesti rinnallaolo pidetään itsestään selvyytenä jotenkin saavutettuna etuna, joka ei voi hävitä, ymmärtämättä että suhde vaatii ylläpitoa jatkuvaa sellaista, kun sitä ei tajuta ajoissa niin sitten huomaa että joko on kasvettu erilleen tai itse siinä uskossa että kaiki ok mutta toinen eleleekin jo omaa elämäänsä ja jossain vaiheessa erkanee. Ja se mitä täällä päivittäin näkee että muka täydellisen, onnellisen, tasapainosen suhteen missä mies ja nainen kunnioittaa ja rakastaa toisiaan joku vieras voisi yllättäen rikkoa niin se on täyttä p...aa, ja sen kyllä kaikki eronneet tietää, onhan tietty miehiä ja naisia jotka koko ajan harrasataa sivusuhteita ja vaihtelee niitä asuinkummppaneitaan ja se voi toiselle tietty tulla yllätyksenä jos jotain muuta on luullut mutta siinäkin tapauksessa se ongelma on jo olemassa enne ulkopuolisen kuvaan tuloa. Anna uusperheidenkin onnelle oikeutta meitä myös monta (varmaan suurin osa) joka ryhtynyt suhteeseen niin että molemmat olleet jo eronneita eli mitään rikkomista ei ole tapahtunut eheytymistä kyllä siinä mielessä että ainakin meillä palannut usko avioliittoon.
rikottu? Vain sinä olet onnellinen, ei muut!
onnellinen. Me olemme yhdessä ja saamme nähdä lasten varttuvan ja kehittyvän. Rakkautta riittä kaikille, sinun, minun ja yhteisille lapsosille. Pitäisi varmaan joskus kysyä mieheni ex-vaimolta, mitä oikein ajatteli kun päästi moisen kultakimpaleen menemään. Tosin se oli meidän onni! Ja ex-vaimo rikkoi heidän "lasten oman perheen" jakamalla piirakkaansa kaikille.
vanhalla iällä on vaikee saada enää uutta miestä.
vaan aito rakkaus liitto, emmekä ole vanhoja. Tietysti kun sinä olet elänyt itse kulissi-liitossa,tiedät miten sitä pidetään pystyssä. Minulla ei ollut kulisseja entisessä, eikä ole nykyisessä liitossa.
joskus se vaan kostautuu, kun ei totuutta näe.
"joskus se vaan kostautuu kun ei totuutta näe" Kyllä sullekkin vielä "totuus" selviää erosi syistä ja exäsi ajatuksista sinua kohtaan...
onnellinen.Parempi lapsille jos vanhemmat eroavat kuin ainainen riita ja paha olo kotona.
arvostaa..itsekkin löysin tosi rakkauden reilusti yli 40 senä :)
Ja viel omanikäisen miehen,vaikk nuoremmat miehet tyrkylle tulikin;)
Minunkin ydinperheessäni on yhtä kerman vatkausta koko elämä. Turpaan tuli aina tarvittaessa, auvoisa isukki putsasi lasten pankkitilit, varasti minulta rahat säännöllisesti lompakosta, kävi vähän vieraissa (naisissa ja miehissä!). Nyt jo aikuinen lapsi kertoo että pahin lapsuuden muisto hänellä on se kun isä kaatoi äidin alta sängyn ja potkaisi ristiselkään. Niin ja äiti oli 8kk raskaana silloin. Tässä taitaa päteä se vanha sanonta monesta kauniista kakusta.. No, nyt elän kuopuksen kanssa uusperheessä. Ja kyllä, minä ja lapsi olemme onnellisia. Meillä ei tarvitse pelätä mitään, ei väkivaltaa eikä rahojen varastamista.
seuraavat perheet minun ja monen ysätväni mielestä menevät luokkaan 5. Välissä ei ole tasoja. Ihminen, jolla ei ole koskaan onnea elämässään, haluaa muillekin käuvän samoin, siksi jotkut ovat niin katkeria että haluavat rikkoa toisten perhet, he ovat mustiksia auotille, haluavat samanlaisen, he ovat mustiksia rahoille, ja luulen että huonosti käy, kun mezzosopraanot jylisee.
siinä on ihan liiaks rasvaakin.
Sanoisin että mitään ei voi noin suuresti ylistää eikä yleistää.
Itse ydinperheen helvetin kokeneena voin todeta että Uusperhe on omakohtaisesti ollut paljon,paljon parempi ja turvallisempi vaihtoehto kuin mitä aikoinaan ydinperhe.
Perhe on perhe silloin kun kaikki puhaltaa yhteen hiileen,ja aidosti välittää toisistaan.
Mikään ei korvaa minun ydinperhettäni. Vaikka uuden miehen löytäisin, ei hän tulisi ikinä olemaan yli lasteni.
Eikä lapsillani koskaan tule olemaan uutta perhettä. Kun sitten aikanaan menee naimisiin se on heidän ydinperhe, mutta erotessa heillä ei tule olemaan uusioita.
sanella omille lapsille näiden tulevaisuus.
Voi, minkälaisen hattukaupallisen joudutkaan vielä syömään!
ydinperhettä, koska siihen kuuluu(ikävä kyllä sinulle) mies nainen ja lapset.
Eli minun uusperhe lähempänä ydintä kun sinun yksinhuoltajaperheesi.
Meillä rakastetaan ja välitetään ja sallitaan kaikkien olla omanlaatuisia jopa exien ja heidän perheensä.
Se kuvastaa perhettä.
Sinulla ei sellaista suvaitsevuutta löydy joten perhe sanakin kohdallasi virheellinen.
Teillä on vaan synnyttänyt äiti ja lapsiparat.
Ja kunpa kukaan vaimo tai aviomies ei kuolisi avioliitossa ollessaan tai päättäisi itsestään erota - nekin voivat johtaa uusperheyteen. ;)
Mulla ei kylläkään ole noin "rasistinen" mielipide mitä tulee perheisiin. Jokainen perhe on arvokas. :)
Leskeksi jäämisellä ja perheen hylkäämisellä tai aviorikkojalla ei ole mitään yhteistä. Vihkivalassa luvataan "Kunnes kuolema meidät erottaa". Kyse vain uus systeemien tavasta vaimentaa omatunnon ääni , hävettää.
leski menee uusiin naimisiin, hänellä on lapsia edellisestä liitosta, niin se ei olisi uusperhe? Älä höpötä :)
ydin perhe. Mikä perhe on sellainen, jossa on kaksi aikuista, joilla omat lapset ja sitten yhteisiä ja toisen puolison? Sitten taas erotaan ja taasu uusia lapsia lisää ja lisää vieraita lapsia... Voiko tuota enää perheeksi sanoa? Ei voi.
Voi olla vain yksi perhe, se ydin perhe, muut ovat yhteisöjhä, jossa monet ihmiset ovat asettuneet asumaan yhdessä kulujen puolittamiseksi. Minusta olisi loukkaus minua ja lapsiamme kohtaan, jos he olisivat joutuneet moisissa porukoissa asumaan! Olisi äitinä hävettänyt. Nyt heillä on vaan käsitys ydinperheestä, eikä muuta heille ole olemasa.