Tervehdys vaan.
Koirakuume ollut päällä jo useamman vuoden ja nyt tuntuu että se kaveri on saatava. Rodusta (tai roduttomuudesta) ei ole vaan selvyyttä. Mielellään siis kuuntelisin ihmisten mielipiteitä mitä rotua tai mitä rotua ei kannata harkita.
Lapsena perheessäni on ollut kaksi sekarotuista koiraa: vanhempi oli susikoiran ja labbiksen yhdistelmä ja sillä teetettiin pentuja kultaisen noutajan kanssa. Pientä tietoa siis on mitä koira vaatii ja toisaalta mitä se antaa.
Koiralle vaatimuksia:
-pitää tulla (tulevien) lasten kanssa toimeen
-pitää tykätä kähläämisestä
-suht reippaan kokoinen
-ei metsästysviettiä (mielellään pitäisin vapaana)
-pitää olla ihmisläheinen (toimii n.90% koirista=))
Olen miettinyt amstaffia. Toisaalta arvelluttaa että vaikka koiria on aikasemmin ollut, niin olisi se kuitenkin ensimmäinen koira, niin olisiko sen kanssa ongelmissa? Sekarotuisuus ei minulle ole mikään ongelma. Haluan koiran perheen jäseneksi enkä jalustalle patsastelemaan.
Olen erittäin koiraihminen ja vielä ei ole tullut koiraa vastaan, josta en pitäisi/jonka kanssa en tulisi toimeen. Toivottavasti viesti kirvoittaa jonkun vastaamaan jollain (soveliaalla) tavalla, että saisin hieman helpotusta päätöksen tekoon.
samppa
Mikä rotu?
nsamppa
6322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://sennenkoirat.net/site/isosveitsinpaimenkoira Kohtuullisen vahtiviettinen, mutta ei missään nimessä aggressiivinen. Oikein kasvatettuna ja koulutettuna ei kumminkaan turhia hauku, vaan käyttäytyy hiljaisesti ja sosiaalisesti. Rakastaa lapsia. Tulee yleensä hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Liikunnallinen ja aktiivinen. Kohtuullisen, muttei mahdottoman, temperamenttinen. Helppo kouluttaa (tottelevaisuutta). Paino noin 40-55 kiloa, voi heitellä hiukan ali tai ylikin. Minusta isosveitsinpaimenkoira vastaa kriteereitäsi hyvin.
Ehdotan rotikkaa...
Nehän tulee lasten kanssa toimeen ja bernit harrastaa "haliterapia" koirana oloa, kehitysvammaisella lapsellani oli kaksi "halikoiraa", kerran viikossa tapasivat. Nöffet on myös ns. nallemaisia ja lepsuja, ja mitä niitä tunnen tulevat lasten kanssa toimeen, tosin niiden kanssa ei voi mennä uimaan, kun haluavat "pelastaa" uimarin.
On ainakin ihmisläheinen, lapsirakas, reippaan kokoinen ja todellakin tykkää kaikenmaailman kähläämisestä ja rähläämisestä :) Eikä omaa metsästysviettiäkään, meilläkin on pihan vahtina vapaana maalla päivät, yöt tarhassa. Tykkää tulla mukaan auton imurointiin, kalareissulle, autoajelulle (rrrakastaa autoilua) metsälenkille, ikkunanpesuun ja ihan mihin sen vaan keksii mukaan teNpaista. Lapsista tykkää yli kaiken, pitää huolen mukuloista. Ihmisläheinen on, vaikka suhtautuukin alkuun epäluuloisesti tulijoihin (hyvä vahtikoira) mutta valtava häntä hulumuten kiehnää ympärillä kunhan on ensin tervehtinyt. Suosittelen lämpimästi!
Tuhannet kiitokset vastauksista. Tuntuu että mitä enemmän tietää niin sitä hankalammaksi valinta menee. Isosveitsinpaimenkoirista en ollut kuullutkaan, mutta olipa upean oloinen koira. Rottweileriä olen miettinyt ja harkitsen sitä jatkossakin. Leonberginkoirakin vaikuttaa varsin valloittavalta tapaukselta. Edelleen kiitoksia vastauksista, helpottavat ja vaikeuttavat tasatahtia=) samppa
Berni taitaa olla jopa liiankin lupsakka siihen mitä haen. Nöffe ei taas valitettavasti kolista kelloja.