Miten

Olen kuullut näistä perustyytymättömistä vauvoista jotka kaipaavat koko ajan jotakin viihdykettä ja seuraa ja ovat tyytymättömiä vähän joka paikassa.
Vauvani on kohta 6 kk , ei vielä liiku, siis ei ryömi eikä pyöri = ei osaa mennä eteenpäin. Hermostuu tähän aika ajoin ja karjuu sitten. Mutta muuten viihtyy aika hyvin itsekseen. Joskus olen vierellä hetken leikittämässä .

Töiden jälkeen isä viettää aikaa vauvan kanssa, leikkii ja touhuaa , vauva oikein odottaa ja seuraa katsellaan isää.

Kun oikein on tyytymätön kaikkeen, muttei kuitenkaan väsynyt =päkkäriaika, laitan silti sänkyyn . Siellä rauhottuu. Ei nuku, mutta köllii tyytyväisenä ja katselee pinnasuojan ja verhojen kuvioita. En tiedä miksi näin, sama oli muillakin muksuillani.

Heips!
Kaikki olemme yksilöitä, mutta luulen et lapsi tuskastuu myös siihen että paikkaa vaihdetaan koko ajan siis syliin , sitteriin ym. ym. Jos vauveli on vaikka lattialla niin koita antaa tuttia, juttele jos itse touhuat jotain ota lapsesi näköetäisyydelle. Eikä pieni itku pahaa tee ja näin lapsi tottuu ettei ihan kaikkea saa huutamalla. Sitten taas vastapainoksi hellit sylissä. Testaappa ja oon varma että jokainen Äiti on se paras Äiti omalle vaaville ja löydätte sen yhteisen sävelen.
terkkuja supistusten keskeltä

Itse ei olla rintareppua kokeiltu kun on viihdytty muutenkin, mutta todella monilta olen kuullut että siinä viimeistään vauva on tyytyväinen.

Meillä on auttanut musiikki tuollaisissa tilanteissa. Vauva kuunteli jo ihan parin päivän ikäisenä tarkkaavaisesti samaa musiikkia mitä itse kuuntelen/kuuntelin jo raskausaikana. Aika lujallakin sai olla, mutta ei tietenkään niin että vauva on aivan siinä musiikin vieressä. Esim. biisien bassot rauhoittivat tyytymättömyystilanteessa, siksi kuunneltiin vähän lujemmalla.

Ja tuollainen leikkikehikko on hyvä. Sitterissä ollessaan meidän poju yritti jo alle pari viikkoisena tarttua ja heilutella edessään roikkuvia värikkäitä helinäleluja. Ainakin vähäksi aikaa luulisi auttavan.

Meillä mekeinpä sama ongelma tosin poju vasta 6viikkoa että jospa olisi vielä toivoa. Vauva saattaa huutaa kuin johonkin sattuisi siis ihan hirveää huutoa kun ottaa syliin on aivan tyytyväinen. Hän olisi vain sylissä, tai sillon on tyytyväinen kun sisko 2v jutustelee ja pyörii ympärillä. Sisko taas oli tyytyväinen lattialla mahalleen, että aivan päinvastaset tavat. Kyllä se siitä ajan kanssa, kun vauva lähtee liikkeelle ei huonoja päiviä enää muista.
Muuten, vauva myös vaistoo jos äiti on pingottunut ja väsynyt. Äitille vapaa päivä....

täältä löytyi samanlainen valioäiti kuin mä..en myöskään erota itkuja.

Älä sinä turhista stressaa, sellaista se on vauvojen kanssa.

Meillä on kolme lasta, joista nuorin nyt 5 kk, ja juuri siinä iässä, että kaikki kiinnostaa, mutta vielä ei mitään osaa, eikä oikein pysy kädessäkään jne jne. Niinpä hän ei juuri viihdy missään. Välillä on aivan rauhallinen, kun häntä kantaa sylissä, mutta auta armias, jos laiska isä koittaa istahtaa alas (lapsi sylissä edelleen), niin johan alkaa huuuto. Sama homma on ollut kahden ensimmäisenkin kanssa.

Vaikka aivan vastasyntyneiden jokaisen huutoon tuleekin vastata, voi vähän isompia jo välillä totuttaa siihen, että koko aikaa ei voi olla sylissä tms. Ei pienet itkut vauvaa tapa. Tietysti se vähän vanhempien hermoa kiristää, mutta sekin helpottuu kun oppii olemaan ottamatta siitä liikaa stressiä.

Tuossa vaiheessa lapsella on myös usein erimoisia pikkuvaivoja, jotka ärsyttää vähän (kiinteään ruokaan totuttelu, tissin väheneminen, hampaat, flunssa tms....), mutta ei kuitenkaan vie kaikkea huomiota. Niinpä, kun lapsi on esim. sylissä, on hän aivan rauhallinen, kun ei "jouda" keskittymään noihin ärsykkeisiin, mutta jos hänet laskee sitteriin tai lattialle, niin "hammassärky" taas muistuttaa itsestään.

Kyllä se siitä. Kun lapsi alkaa istua, pystyy hän jo paremmin leikkimään kaikenmoista, ja kun hän lähtee liikkeelle, ei hän kerkeä ollenkaan itkemään :)

Tsemppiä ja jaksamista!

Niin, meitä riittää, ketkä ei erota vauvelin eri itkuja..
Mulla on ennestäänkin "huonontanut" tätä taitoa lapsen isä! Kun mun mielestä vauvalla on esim. nälkä, karjuu siihen malliin, niin iskä se on ihan eri mieltä.. Oikeestaan aina sama tilanne ku itku yllättää.
Luota nyt sitte siinä äidin vaistoos, mitä vauva tarvii, ku toinen vieres kommentoi...

tyttöni on nyt vähän yli 8kk.ja kun aloin miettimään tätä itkun tunnistamisjuttua niin en kyllä ole ihan varma tunnistinko itsekään vauvan itkusta mikä sillä kulloinkin oli hätänä.enemmänkin pelasin ehkä kellon kanssa, tietyn ajan päästä itkun syynä saattoi olla nälkä ja tietyn ajan päästä taas väsy.
toiset vauvat tykkäävät olla paljon sylissä ja eivät viihdy lattialla tai sitten eivät viihdy missään, ehkä vatsavaivojen takia tai jonkun muun syyn.meillä tyttö on kyllä aina viihtynyt yksinään lattiallakin, mutta kun hänellä oli vatsanpuruja ihan pienenä niin sylissä kanniskelu ja laulaminen auttoi niihin ja myös nukahtamiseen.
itkun kuunteleminen ja kanniskelu on välillä todella raastavaa ja väsyttävää, mutta ei sitä kovin kauaa kestä, vauvat kasvavat niin äkkiä tuon vaiheen yli.
tsemppiä, koeta jaksaa! pian et edes muista moisia ongelmia olleenkaan:)

Ratkaisua ongelmaasi en valitettavasti tiedä, mutta tavallaan oli helpottavaakin kuulla, että muillakin on samanlaista, minussa tai vauvassani ei välttämättä olekaan mitään vikaa vaikka sitäkin oon pelännyt... Ottaa kyllä itsetunnon päälle, kun kaikkensa tekee eikä mikään tunnu riittävän kuin hetkeksi. Kaiken huipuksi vauvani on huono nukkumaan, ja väsyneenä on kahta kiukkuisempi. Kantoliinakaan ei kelpaa, joten selkä ja hartiat ovat kipeät kun saa koko ajan kanniskella lasta sylissä. Hartaasti odotan aikoja, kun vauva osaa itse viihdyttää itseään, välillä tuntuu, että se itkee ihan vain turhautumistaan. Toivottavasti tämä elämä vielä muuttuu iloksi meille kaikille...

Heipsis!
Meillä vajaa 4kk poitsu..ja joskus ilmenee tuota samaa tyytymättömyyttä..mutta muuten viihtyy tosihyvin lattialla semmosella puuhamatolla..
oon viritelly siihen kaikenlaisia värikkäitä tavaroita.
Ja ehkä sekin viihdyttää,kun opettelee just kääntymistä ja on löytäny jalkansa;)