Mitä näkee ja kokee uusikko puolisonsa exässä? Uhkaa? Mustasukkaisuutta? Katkeruutta?
Mitä näkee ja kokee asianomainen exänsä uusiopuolisossa? Uhkaa? Mustasukkaisuutta? Katkeruutta?
MIKSI?????????????????
Miten voi olla niin vaikea elää vaan omaa elämään eron jälkeen? Ero on E R O puolisosta ja hänen elämästään.
Eikö oma elämä olisi paaaaaaaaljon antoisampaa, kun ei tarvitsisi elää ja kasvattaa lapsiaan pahuuden keskellä ja katkeruuden ilmapiirissä. Se olisi helppoa itselle ja lapsille. Jokainen elämänkokemus kasvattaa myös lapsia, antaa heille esimerkkiä. Millainen esimerkki sinä haluat olla?
Ihmissuhdetaidot?
ex-tiukkis
36970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
tollasta asioiden väkisin vääntöä.Miks ihmeessä pitäisi ees ajatella jotain toista naista,joa ei elämääni mitenkään vaikuta. Mieheni ex suhde ei valtaa ajatustani,ei hetkeäkään..hänessä ei ole mitään sellaista miksi häntä kadehtisin. Olen omaan elämääni enemmän kuin tyytyväinen,on kiva mies..kauniit ja fiksut lapset,rakkaita sisaruksia..ystäviäkin ja työ jossa viihdyn. Itsellä on kaikkea paljon ja enemmän kuin mieheni ex suhteella,joten miksi toisen elämää/epäonnea kadehtisin?
Luonnollisesti välittämistäsi ja rakkauttasi riittää myös miehesi ensimmäisen liiton lapsille, eikö niin? Vai oletko "joutunut" heivaamaan nämä "kakarat" takavasemmalle...ehkä ne kuitekin muistuttavat, jostain, mitä et haluaisi olevan olemassakaan???????
Niinpä niin! Itse et koskaan pystyisi samaan.
Mieheni ensimmäisen suhteen(olivat aviossa kauan sitten) lapsi,nyt jo aikuisuuden kynnyksellä, on jo vuosia kanssamme asunut. Toimeen tullaan hyvinkin,ja hän viihtyy kodissa ihan yhtä lailla kuin omat lapsenikin. Mieheni toinen lapsi käy luonamme säännöllisesti,hän on ihan yhtä tervetullut..ja yhdessä leikimme paljonkin(lapsi on mieheni ex-suhteesta,eivät olleet naimisissa!). Minä en mieti mieheni entistä elämää,en hänen suhteitaan tai muitakaan epäonnistuneita ihmissuhteita. Eikä miehenikään mieti minun aiempia suhteitani,tai ees ex puolioani..minull kuitenkin lapsia paljon enemmän kuin hänellä. Miksi ihmeessä pitäisi erityisesti miettiä jonkun menneisyyttä? Jokaisella liki 50 vuotiaalla ihmisellä on jo elettyä elämää takana..ihme jos ei olisi. Tärkeämpää on nykyhetki,jossa elämme..ei mikään muu. Lapset,meidän kummankin lapset/nuoret kuuluvat tiiviisti elämäämme..ei se ole mitenkään ihmeellistä tai outoa. Mieheni lapset muistuttavat ulkoisesti isäänsä..ja omat lapseni ovat sekoitus äitinsä ja isänsä ulkonäköä. Kakaroita meill ei oo kummallakaan,lapsia kylläkin!
Anteeksi vain mutta itsellä oli JO ennestään 5 lasta kun nykyisen mieheni kanssa yhteen menimme..joten miten minä siis valmiiseen pöytään meninkään? Ja kyllä,lapeni ovat kauniita..en oo itse mikään rumilus,ja ex mieheni on hyvinkin komea mies. Joten,sori..pystyin parempaan kuin sinä!
siksi he ovat niin kateellisiä exille, kun heillä on kaikki viisaus ja upeet lapset miehen kanssa, jonka he ovat riistäneet lapsilta. Yksi hyvä työ tehty rikottu toisten liitto. Uusioita hävettää, mutta he kunnioittaa exiä, ja pelkää ettäm ies palaa vaimonsa luo. siksi he pistävät kovilla.
katsoa kuin peiliin kun näen kaiken tuon viisauden ja kauneuden. Koska olen sekä entinen vaimo että nykyinen vaimo :-)) Ps. Miten ollaan kateellinen itselleen?
...ken on maassa kaunehin :D
pitäisi olla sellaisia kursseja olemssa, jossa niitä voisi harjoittaa. Pelkkään et ne olisi ylikuormitettu ja tunkua, että harva sinne mahtuu mukaan, mutta kunhan jokunen pääsee, niin sekin on hyvä alku. Katkeruudesta pääsee irti, kun nöyrtyy. Se ei ole kovin vaikee taito, mutta hyödyllinen. Ex vaimot ovat kuitenkin ne, joita mikään ei sivuuta jasyrjäytä. He pvat aina miehen sydämessä.
itsestäsi se katkeruudesta eroon pääseminen, joten nöyryyttä, nöyryyttä vaan.
siksi että lapsiltani vietiin isä.
Kyllä me ex-vaimot ollaan poissa miestemme sydämistä. Minä ainakin haluan olla poissa sieltä sillä pois on ex-mies myös minun sydämestäni. Minun sydämen ovea kolkuttelee nyt toinen ja ovi on jo hitusen raollaan. Kenenkään ei tarvitse nöyrtyä vaan elää elämäänsä. Kun meistä jokainen elää sitä omaa elämäänsä, lasten parasta unohtamatta, niin kaikilla on hyvä olla. Ja mikä parasta, lapset ovat onnellisia.
hylkäsi lapsensa, Nyt me ollaan hylätty mies. Sitä saa mitä itse tilaa. Mitäs teki huonon valinnan. Kannattaa ajatella ensin, ennenkuin alkaa rämpimään.
opetat eli,"Katkeruudesta pääsee irti, kun nöyrtyy." Enkä ymmärrä tätä logiikkaa miksi minun uusperheessä elävän pitäisi olla katkera? edellisessä liitossa olin, sen myönnän, koska siinä ongelmia, nyt hyvä mies, mahtavat lapset, ja elämä hymyilee, katkeruuden omaa exääkin kohtaan olen jättänyt taakseni, näin on hyvä olla ja siksi katkeruus ei tähän elämääni mahdu.
Wilma kuulla että sinulle on löytynyt joku! Sydämestäni toivon että jutustanne tulee vielä vakavaa, ja löydät onnesi! Terveisin "veljensä puolesta puhunut"... ehkä muistat!
joutuneet isänsä naisten roskpussiksi! Olen suojellut heitä kaikilta naikkosilta, silti paskat tulee silmille. Mies hylkäsi lapsensa, ja minä olen yksin pitänyt heistä huolta. Mikä siinä on vaikee ymmärtää? Kielto naikkosten tapaamiseen on oikeutettu, isää en ole kieltänyt. Nyt vasta vuosien päästä tajuun, miten ikeessa olenkaan ollut, ratkaisu on ollut niin oikea, että kiitän luojaa, että kielsin naikkoset lastemme elämästä Silti paskaa tulee täällä päälle, mutta ei suvulta, ja se onkin tärkeintä, mitä mulla ja lapsilla on elämässään ollut, kun isä ei ole ollut tukena, vaan leikkinyt sankaria omalla tahollaan. Meillä oli hyvä mies, hyvä isä, mutta me emme hänelle riittäneet, siksiä halusi vaihtaa lapset naikkosiin. Itsestäni en olisi välittänyt, vaikka niin olisikin tehnyt, mutta se sattuu, että lapset jäivät niin pieninä ilman isää. Siitä olen syvästi katkera, sen luvan annan itselleni. Nyt vuosienpäästä, lapset ovat päässeet jaloilleen ja tuskin muistaa isää, sen mies on ihan omalla toiminnallaan aiheuttanut, turha meitä syyttää. Naikkoset vaan ei kuulu meidän elämään, se olisi kuin anteeksi anto miehelle, että perheelle saa tehdä mitä vaan, jos hyväksyisimme että naikkoset meille tulisi. Siinä on raja, Siinä on myös miehen mitta.
Jos ex-miehesi tapaa lapsiaan ja maksaa elarit sovitun mukaisesti, niin mitä hylkäämistä se sellainen on??? Ei vaan taida sinusta löytyä niin paljoa selkärankaa, että vastaisit tähän kysymykseen. Säälittävä ihminen olet.
joka maksaa siitä, että ei tarvi nähdä lapsiaan???
Lissukka ihan mennä itseesi ja pienillä aivoillasi miettiä että minkä ihmeen takia sitä paskaa oikein silmillesi täällä tulee... Luulen että et taida siihen kyllä kyetä.
itse joutuvat laittamaan lapsensa paikkaan, missä heidän sydämensä särkyy, kun pakolla joutuvat olemaan sellaiseten ihmisten kanssa tekemisissä, jotka heitä ja heidän äitiään haukkuuu. Minä en siihen ole antanut koskaan lupaa, ja siksi lapseni ovatkin saaneet kasvaa rauhassa. Sen parempaa lahjaa minä en ole voinut lapsilleni antaa, kuin pitääheistä huolta, kun isä ei kyennyt. Suojelin heidät isänsä naikkkosilta, ne ei kuulu meidän elämään.
Jos maksaa elarit sovitun mukaan JA tapaa lapsiaan sovitun mukaan, niin se mitään maksamista ole siitä ettei tarvi nähdä lapsiaan...!
muutakin kun suhteen lapsiin ja sukulaisiin, olivat he sitten ex appi ja anoppi tai kuka tahansa. Minä ainakin etenkin nyt kun lapset jo omillaan niin olen tosi tyytyväinen että on toi ihana mies jonka kainaloon käpertyä ja jonka hellyydestä nauttia. No sinä valinnut tiesi olla ilman miestä ja ymmärtäähän toki kaikki että se tuo paineita. Sinä ilmeisesti purat ne täällä (nauttien?) Mutta itse kirjoitit että katkeruudesta pääsee nöyrtymällä suosittelen siis kokeilla omaa neuvoa. Minulla myös lapsilla oli hyvä isä (ei hyvä mies minulle) ja kas hän hyvä isä vieläkin, miehenikin on ollut eronsakin jälkeen hyvä isä. Kaikki siis tyytyväisiä ja onnellisia meillä. Sinä vakuuttelet vuosi vuoden jälkeen katkerilla viesteilläsi että tyytyväinen mutta jos olisit olisit jo aikoja sitten vaihtanut levyä ja poistanut sormuksen sormesta.
ja lapsesi siittä on saanut kärsiä mutta ethän sinä välitä lapsistasi omasta katkeruudessa rypeämisestäsi vaan, saat varmaan sairaan nautinnon siittä.
tyhmäkin tajuu, että tila loppuu kesken.
käsittää. Jos me ollaan pärjätty ilman miehen katkeria naikkosia, niin sulle se näyttää olevan katkeruuden paikka, kun itse et ole voinut niin elää.
:-/
olisin katkera tai kateellinen vanhalle, väsyneelle ihmiselle joka ei osaa elää elämäänsä muuten kuin netin kautta? Ihmiselle joka ei ota vastuuta omasta elämästään vaan epätoivoisesti kuvittelee että hänen elämänsä ovat pilanneet jotkut hänelle aivan tuntemattomat ihmiset? Ihmiselle joka lähes narsistinomaisesti jaksaa vuositolkulla kehua ja nostaa ns. egoaan tällä palstalla. Jos tällaisen ihmisen elämästä olisin kateellinen niin osaisin aivan varmasti hakeutua ammattilaisen puheille...
Kiitos sanoistasi! Muistan sinut ja veljesi mutta olin liian kaukana. Elämä yllätti minut jokin aika sitten täydellisesti. Jotain "kolahti" minun ja hyvän ystäväni välillä. Takana 10 yhteistä vuotta, paljon yhteisiä kokemuksia joten tästä on hyvä jatkaa.
Mistä tiedät, että "äitiä haukutaan", kun et ole koskaan antanut lupaa edes kohdata tilannetta? Miksi sinun tai kenenkään lapsille on LAHJA saada huoltaja, joka katkerana ihmisenä kasvattaa lapsensa vihaamaan isäänsä? Millaisen äidin mielestä lapsen etu on kasvaa rauhassa erossa isästään, jonka elämä ei miellytä erokatkeruuteen juuttunutta äitiä? Ei minun lasteni eikä monen muunkaan lapsen sydän ole särkynyt, kun ovat huomanneet, että sekä isä että äiti ovat onnellisia kumpikin omalla tahollaan omalla tavallaan. Lapsistani on kasvanut suvaitsevaisia ja välittäviä teinejä, joiden kanssa on ilo keskustella. On erittäin palkitsevaa huomata, että lapset itse ajattelevat ja ymmärtävät, hekin arvostavat toista kunnioittavaa elämäntapaa. Näin meillä molemmin puolin ja kaikki erittäin hyvin. Onneksi nykyaikana, jos lähihuoltaja käyttäytyisi kuin "Lissu", hän menettäisi lähihuoltajuutensa. Nykyään lapsen ja etähuoltajan tapaamisten vaikeuttaminen tai estäminen johtaa varmasti huoltajuuden uudelleen arviointiin. Vaikka lähi naamioisi sen millaiseksi "omaehtoiseksi lastensuojeluksi"...lähes aina kyse on kuitenkin kiusanteosta, mustasukkaisuudesta ja katkeruudesta - siitä ei lasten tarvitse kärsiä, jos vanhemmat aikuisina eivät selviä erosta. Ikävää, jos uskottelet jatkuvasti itsellesi, että oma totuutesi on ollut lasten etu. Olet toiminut lähes rikollisesti riistäessäsi ilman oikeuskelpoisia perusteluja lapsilta isän, ei puolustuskyvyttömiä lapsia voi hyväksikäyttää oman edun tavoittelussa.
lasten kohtaavan naiksiaan. Minusta hyvin terve ajattelutapa mieheltä, joka kuitenkin katsoo, että lapset ovat tärkeimmät.
perhe ihana hyvä mies kaikilla saroilla ja ihanat lapset ,miehen, ja omat. nykyään hyvät välit niin omaan kun miehen exään. Ei syytä katkeruuteen elämä on ollut minulle hyvä, exäni naikkoset ei haittaa minua ei lapsia pääasia että lapsilla hyvä suhde isäänsä. Lapsilla myös lämmin suhde toisiinsa ja meihin ""uusikkoihin"" eli mieheeni ja minuun. Hyvää viikonloppua sinulle.
samaa mieltä niin sinun ei olisi tarvinnut lapsillesi ilmoittaa että jos tapaavat isäänsä naikkosineen niin katkaiset välit heihin, joten lopeta vihdoinkin tuon suoran kakan jauhamisen ja katso totuutta peiliin. Edellinen kirjoittaja 100% samaa mieltä. Lasten oikeudet pitäisi äidille olla tärkeämpi kun oma napa.
ohittaa muiden kirjoittajien pointin. Täytyy myöntää että siinä olet taitava, siksi sinun kanssa kyllä mahdoton keskustella.
Meillä isän uusi vaimo välittää lapsistamme kuin omistaan,ketään ei ole haukuttu ja lapsilla on monta välittävää ihmistä ympärillään.Minulla ei ole todellakaan ainuttakaan syytä olla sinulle kateellinen
ollut eri mieltä?Olisit hylännyt lapsesi,jos olisivat tohtineet mennä isänsä ja naikkosen luo.Annatko näissä tilanteissa toisille valinnanvaraa?
miten olisi käynyt,jos naikkoset olisi saaneet kuulua lastesi elämään?Täälläkin on vaikka kuinka paljon uusperheen äitejä,jotka välittävät miehen lapsista samalla tavalla kuin omistaan.Niitä viestejä et varmaan noteeraa millään tavalla.Nyt vain ajoit tilanteen siihen malliin vaatimuksillasi,että lapset eivät tavanneet edes isää,siitäkö olet tyytyväinen?Enkä millään ymmärrä tuota ikuista anteeksiantamattomuutta,.Jos teille tuli ero lapset on kasvatettu vihaamaan isäänsä,lapsenlapset jatkaa samaa vihan perimää.Oletko tyytyväinen itseesi?Miksi?