henkilö? Tätä olen joutunut pohtimaan monesti ja aihe nousi mieleen taas naapuripalstalla käydyn keskustelun tiimoilta.
Tässä myös esimerkki elävästä elämästä, jossa en ole voinut olla ihmettelemättä sijaisvanhemman toimintaa...
Lapseni ystävä nimittäin huostaanotettiin veljensä kanssa viime joulukuussa. Se huostaanotto oli aiheellinen, mutta sijaisäidin menettelyä en voi silti kaikin osin hyväksyä. Olimme jo lasten puolesta helpottuneita kun sossut totesivat heidän saaneen sijaisperheen "parhaimmasta päästä". Kyse oli kiireellisestä sijoituksesta, mutta silti lapset saivat odottaa muutaman kuukauden kotona sopivan paikan löytymistä.
Hämmästykseni oli suuri kun alle parin kuukauden alkoi kuulua seuraavia väitteitä sijaisäidin suusta: Nuorempi lapsi on muka niin vakavasti vaurioitunut, että ei itke eikä naura sijoituksessa. On aliravittu, ei syö heilläkään, Hbl labrakokeissa aneminen, on motoriikan kehityksessäkin viivästymää, lapsi on niin heikko, että ei jaksa portaita omin avuin kiivetä ylös tai alas, ja mitä kaikkea...
Perhe kävi meillä kylässä viimeksi pari päivää ennen huostaan lähtöä ja omin silmin näin, miten nuorempikin sekä itki että nauroi omien vanhempiensa seurassa! Söi ja joi myös hyvällä ruokahalulla kaiken, mitä vieraille tarjosin. Neuvolakortti voi todistaa, että kotonaan lapsi ei ollut aneeminen. Ja kun lähtivät meiltä, lapsi tarmokkaasti halusi itse laskeutua portaat ulko-ovelle.
Mistä tuollainen valehtelu ja asioiden vääntely mahtaa sijaisvanhemman taholta johtua? Onko syynä hänen sellainen ennakko-oletuksensa, että huostaanotetut tulevat aina "hirvittävän traumaattisista" olosuhteista? Muun muassa tästä syystä rohkenen hieman epäillä naapuripalstan pitkässä ketjussa käytyä keskustelua, nimenomaan aloittajan sopivuutta sijaisvanhemmaksi. Hän itse kertoo kasvaneensa huonossa kodissa ja nyt näköjään ei voi uskoa mihinkään muuhun kuin hirveisiin olosuhteisiin, joista KAIKKI huostaanotetut hänen mielestään tulevat.
Missä ihmeen mielessä lapsen etu toteutuu silloinkaan, kun lapsi nähdään traumatisoituneempana kuin hän todellisuudessa onkaan? Myös kertomassani esimerkissä oltiin heti sijarin puheiden jälkeen rajoittamassa tapaamisia... Ei se voi olla oikein missään mielessä!
Jos sijaisäidin väitteet pitävät huostaanoton ajalta paikkansa, on kyse mitä ilmeisimmin huostaanottotraumasta, ei mistään sellaisesta, joka lapselle olisi aiheutettu jo ennen huostaanottoa. Uskoni aiheellisten huostaanottojen oikeutukseen kärsi tässä tapauksessa vakavan kolauksen. Ehkä jokin laitossijoitus koko perheelle joksikin aikaa olisi ollut sittenkin parempi vaihtoehto.
Sopiiko sijaisvanhemmaksi vahvalla
ennakkoasenteella varustettu
12275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Perhekodit ..eli kasvatuslaitokset toistavat samoja huosta kuvioita muokaten heille sopivan lausunnon jatkoa varten. Oirehtiminen tehdään ..Lapsen persoona hajoitetaan ,aikuisista tehdään epäsopivia.
lapsen edun mukaista, että hänestä tehdään traumatisoituneempi kuin hän todellisuudessa on! Siinä on sijarin etu kyseessä, eikä lapsen.
sovi sossuksi, eikä sijariksi. Sellainen ihminen harvemmin pystyy näkemään perheen tilannetta niin realistisesti kuin pitäisi, omat ennakkoluulot ovat liian vahvat sellaiset henkilön kohdalla. Näin on ainakin niin kauan, kun laittomastikin perheitä ohjata lastensuojelun asiakkuuteen.
traumatisoi lapsen kuin lapsen. Tätä käytetään sitten siihen, että huosta ol oikeutettu. Sijarit varmaan syytävät puppua lapsista, jottei kukkaro jäisi vaille euroja. Sijareiden yhteinen tunnusmerkistö on rahanahneus, viis he lapsista välittää.
lapsia tarkoituksellisesti saadakseen heistä ylimääräisiä erityislapsi- ja hoitorahoja? Kaikkihan on mahdollista, kun on ihmisten ahneudesta kysymys. Ihan turha luulla, että vierasta lasta kohtaan oltaisiin pyyteettömiä. Lapsien persoonallisuuttakin voidaan muutella uni- ja psyykelääkkeillä, joita tarvitaan vaikka koti-ikävän sammutukseen tai kun lapsi vastustaa vieraita ihmisiä ympärillään.
sijaisisän mukaan he erikoistuneet alkoholisoituneisiin perheisiin. Tarkoittaa varmaan täsmällisemmin sitä, että FAS -lapsiin, joiden hoidosta saa huomattavasti korkeammat palkkiot. Heillähän on monimutkainen haastattelusysteemi, jonka kautta he valitsevat heille tulevat lapset. Ei ole luultavasti ainut sijaisperhe lajiaan.
pelkästään sitä varten että saavat lapset vieraantumaan vanhemmistaan, noilla väitteillä saadaan aikaiseksi tapaamisrajoitus vetoamalla siihen että vanhemmat aiheuttaa noi traumat lapsiin. ja kun tapaamiset on estetty niin sijarin on helpompi manipuloida lapset vanhempiaan vastaan sanomalla niile ettei vanhemmat halua tavata, ja kukaan ei ole estämässä näiden lasten aivopesua siihen että heistä tulee vakio asukkaat sijareille kunnes täyttäävät 18v.
ymmärretä sitä tosiasiaa että huostaanotto on A I N A lapselle tai nuorelle trauma ja traumaattinen kokemus. Erotetaan vanhemmistaan, joskus jopa sisaruksistaan, läheisistään, ystävistään, koulukavereistaan jne. Tuttu koti ja kodin ympäristö vaihtuvat lapselle, nuorelle aivan vieraisiin ihmisiin ja vieraisiin outoihin, paikkoihin, jossa pitää olla ja asua ja koulu vaihtuu koulukavereineen ja opettajineen ympäristöineen, uusine ihmisineen, tapoineen jne. Ja olipa huostaanotto tarpeellinen tai ei niin samalla tavalla huostaanotto ja sijoitus on lapselle ja nuorelle A I N A trauma ja traumaattinen kokemus. Jos sitä ei ymmärretä lapsen tai nuoren sijoittamisen tehneessä lastensuojelun viranomaisessa eikä sijaishuollossakaan niin mistään eikä minkään tasoisesta lasten suojelusta ei voida missään nimessä puhua.
ilman, että olisi todisteita niistä syytteistä, joilla vanhempia syytetään tai huosta tehdään vain jonkin lakisääteisen palvelun puutteesta. Pahinta, mitä lapselle voi sen jälkeen tapahtua on, että hänet sijoitetaan perheeseen, jossa hoitajana on erittäin vahvoilla ennakkoasenteilla huostaanottoihin suhtautuva sijaisvanhempi. Hän ei ymmärrä, että lapsi oirehtii erikoisella käytöksellä pelkkää vanhemmistaan erottamista, mutta sijari luulee kaiken johtuvan törkeästä kaltoinkohtelusta, mitä lapsi on muka saanut kotonaan osakseen. Eikä asian tarvitse olla ollenkaan niin! Toki kotonaan traumatisoituneitakin lapsia on olemassa, mutta eivät missään nimessä läheskään kaikki huostaanotetut ole sitä! Voi vai kuvitella, mitä kaikkea lapselle tuollainen sijaishoitaja lopulta aiheuttaakaan. Sossu tietysti ottaa sijarin härinät kiitollisena vastaan, koska niillä ihan kuin vahvistetaan sitä, että sossu on muka ollut oikeassa huostapäätöksessään. Lapsi saa nopeasti ymmärtää, että hänen vanhempansa ovat niin kauheita, että parempi on, kun sellaisista ihmisistä ei paljoa sijaispaikassa edes puhuta. Tai sijari asettaa selvät rajat, mitä heistä saa puhua ja mitä ei... Jatko jää paljolti sattumanvaraan, johon vaikuttaa esim. millaisen asianajajan vanhemmat saavat, pysyykö sama sossu perheen asioita hoitamassa, vai käykö tuuri ja tilalle saadaan oikeudenmukaisempi työntekijä jne. Ja tärkeimpänä asiana on kuitenkin kyse siitä, saadaanko lapselle oikeutta vai ei. Usein se toteutuu sitä paremmin, mitä kauempana lastensuojelusta perhe onnistuu pysyttelemään, mutta aina eivät ole kenenkään hallittavissa ne tapahtumat, jotka laittomankin asiakkuuden alkamiseen johtavat. Sopii miettiä, miksi muutama päivä sitten kirjoitettiin jossain lehdessä, että perheitä on laittomastikin ohjattu lastensuojelun asiakkuuteen...
asiat menevät niin, että sijarit aivopestään jo Pride-koulutuksessa ajattelemaan, että KAIKKI lasten keskiverrosta poikkeava käytös on vanhempien huonolla kasvatuksella ja puutteellisella hoidolla aikaansaamaa. Sinne menevät sitten samaan leimattuun kastiin kaikki neuron oireyhtymät, oppimisongelmat, huostatraumat jne. Kyllä vanhemmat ovat ihan hirveitä, kun hakevat lapselleen apua esim. oppimisongelmaat, lapsi huostaanotetaan, ja sijarit pääsevät huutamaan, miten KEHITYKSESSÄ jälkeenjäänyt ja traumatisoitunut lapsi onkaan! On se hirveää, on se niin hirveän kauhean kamalaa, että sellaisia vanhempia tämä maa päällään kantaakaan!
että sijareiden mielestä kaikki lapsen oirehdinta johtuu vanhemmista tulee näillä palstoilla erittäin selkeästi esiin sijareiden taholta. Pridessä aivopestään ja mediahan tukee vielä näitä käsityksiä täysin.
tilannetta ymmärtävä sijainenhan ei tietenkään näin ajattele.
Mutta montako ammattilaista ja lapsen tilannetta ymmärtävää sijaista tässä maassa onkaan .....