Haluaisin vielä herätellä keskustelua maagien ulkoisesta olemuksesta.
Eli erotutteko väkijoukosta, ja erityisesti erotutteko vaikka olisitte pukeutuneet kuten muutkin?
Olen miettinyt miksi jotkut ihmiset "näkyvät" vaikka periaatteessa ovat niinkuin kuka tahansa muu. Onko se kävelytyyli, ryhti tai ehkä katse? Vai onko se jotain muuta?
On mielenkiintoista havaita "huomaavansa" jonkun tuikituntemattoman, ja omituista kyllä tämänkin katsovan takaisin.
Eli erotutteko väkijoukosta, ja erityisesti erotutteko vaikka olisitte pukeutuneet kuten muutkin?
Olen miettinyt miksi jotkut ihmiset "näkyvät" vaikka periaatteessa ovat niinkuin kuka tahansa muu. Onko se kävelytyyli, ryhti tai ehkä katse? Vai onko se jotain muuta?
On mielenkiintoista havaita "huomaavansa" jonkun tuikituntemattoman, ja omituista kyllä tämänkin katsovan takaisin.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ulkoisesta habituksestani ei arvaisi pirukaan mitä korvien välissä liikkuu. Olen se harmaa hiirulainen, joka sulautuu maisemaan ja jota et näe vaikka siihen melkein törmäisitkin...
Ellei sitten iske vimmainen tarve pukeutua mustaan. Mutta harvemmin enää nykyään, iällä.
Oletko varma ettei sinua huomaa? Entä jos toinen samanlainen kävelee vastaan, mitä silloin tapahtuu?
Ne ihmiset, jotka ovat oikeasti erikoisia ja erityisiä, harvemmin pitävät meteliä ko. asiasta. Tämähän toimii myös toisinpäin, monilla on vain kuori, ja siihen se sitten jääkin.
Hm... No tietysti jos vimmainen vakiiri vastaan osuu, niin ehkäpä hän voisi jotain aistia.
Mutta ne jotka juoksevat vain päivittäisen leivän ja sirkushuvin perässä tuskin näkisivät muuta kuin tientukkeen korkeintaan. :P
Mina en ehka itse pitaisikaan metelia, enka pidakaan, vaan muut pitavat metelia minun puolestani......kuinka monta kertaa jaankin "vain kotiin", koska haluan rauhoittaa edes viikonlopun vain rauhalliseen meditointiin, enka esim. siihen, etta lauma nuoria miehia yrittaa tehda minuun vaikutuksen.....
....myos naiset reagoivat....yleensa tavalla, jota kutsutaan kateudeksi.
Ihminen joka haluaa olla esillä on myös esillä. Tottakai friikki-imago on joskus mageeta - varsinkin jos tarkoitus on hätkähdyttää lestadiolaisten suviseurayleisöä. Sanotaan myös että hyvä itsetunto näkyy ulospäin jonkinlaisena karismana. Vaatteet aika usein pönkittävät huonoa itsetuntoa ja ovat helppo konsti kerätä huomiota.
Liikkuessani NYC:in kaduilla öisin, minua evästettiin aina kolmella lauseella: ole näkymätön, älä katso ketään silmiin ja kanna mukanasi 20 dollarin seteliä - se on halpa henkivakuutus. Ihminen on narsistinen olento: ihminen huomaa sellaisen joka huomaa hänet. Myös Sheldrakelainen tuijotustekniikka on aika takuuvarma tapa tulla huomatuksi.
Hyvälle noidalle on ominaista transformaatiot, kyky "nousta eteen" ja toisaalta "kadota massaan". Pullmanin mukaan noidan näkymättömyys ei ole fyysinen ominaisuus (ei tietenkään!) vaan kyky "kadota" niin ettei kukaan muista eikä kiinnitä huomiota.
Eli jos haluat tulla huomatuksi: astele ryhdikkäänä, hymyile ystävällisesti ja katso ihmisiä silmiin. Huomaa muut, muut huomaavat sinut.
Toisaalta tunnistan kyllä hengenheimolaiseni katukuvasta. En tiedä mikä ominaisuus se sitten lieneekään. Ei ainakaan meikit eikä vaatteet.
No juuri tätä hengenheimolais- asiaa peräänkuulutan. Voiko se olla jotain mitä ei viidellä aistilla huomaa?
Sheldrakelainen tuijotustekniikka, mitä se on?
Tässä linkki Sheldrakesta:
http://www.sheldrake.org/experiments/staring/
>>No juuri tätä hengenheimolais- asiaa peräänkuulutan. Voiko se olla jotain mitä ei viidellä aistilla huomaa?
Kiitos linkistä, täytyypä tehdä tuo testi kun aika on sopiva.
Hmm, onko taiteilijamaisuus mielestäsi syy vai seuraus?
Mielestäni herkät ihmiset ovat potentiaalisia maagikko- ehdokkaita. Sellainen ihmistyyppi, joka kokee asiat voimakkaasti, on taipuvaisempi pohdiskelemaan syntyjä syviä. Pointti lienee siinä, että on kykyä ja halua alkaa kehittämään piileviä voimavarojaan. Toisaalta myös itsetuntemus ja -luottamus vaikuttavat tähän. Herkkää ihmistähän on helppo manipuloida.
Enpä välttämättä usko herkän olevan helpommin manipuloitavissa.Saattaapa tuo nähdä manipulijoian monet kasvot.Ei kai herkkyys aina ole sama kuin huono itsetunto.
Taisin muotoilla tekstini hivenen huolimattomasti, en tarkoittanut että herkkyys olisi sama asia kuin heikko itsetunto. Minulla on sellainen kutina, että herkät ihmiset ovat jossainmäärin enemmän vietävissä kuin vahvat. Ehkä siksi että haluavat olla mukavia?
Herkät ihmiset käsittääkseni aistivat maailmaa tehokkaammin kuin ei niin herkät tyypit, jos tietää intuitiivisesti mitä odotuksia itseen kohdistuu, eikö herkällä ihmisellä ole taipumuksena mukailla näitä odotuksia jotta istuisi paremmin muuhun porukkaan?
Niin onhan tossa perää,se on vähän kakspiippunen juttu.Meinasin vaan että herkkyyttäkin on niin monenlaista.
"Taiteilijamaisuus" on kyllä myötäsyntyinen ominaisuus, joka on kuin silmien väri tai pahansisuinen luonne.
Siinäpä se: wannabe-taiteilija on tyhjä kuori, Feikki-Heikki, joka ulkoisella olemuksellaan pyrkii viestimään jotain sisäisistä voimistaan. Ja näyttää lähinnä naurettavalta.
Tämä yhteiskunta on aika taidekielteinen. Vahvat taiteelliset "voimat" ovat mielestäni kyllä samantyyppisiä kuin maagiset ominaisuudet. Ne pyrkivät pintaan ja voit joko heittäytyä niitten armoille tai tukahduttaa ne (ja sairastua psyykkisesti).
Koska nuo ominaisuudet eivät ole opittavissa, joudut tutkimaan niitä koko ikäsi. Itsetutkiskelu on taiteentekemisen (sisältöjen luomisen) a&o. Itsetutkiskelu johtaa yleensä myös laajemmin ihmisyyden tutkimiseen ja sellaisten ominaisuuksien treenamiseen joiden ansiosta "herkistyt" jonkinlaisella tunne- ja vaistotasolla. Siis intuition käyttöön. Ja intuitiohan on taas yksi noituuden peruslähtökohdista. Ei siis ole niinkään kaukaa haettua väittää että harjoittamalla taiteellisia kykyjä harjoittaa myös maagisia ominaisuuksiaan.
Herkkä ihminen kun vaistoaa odotukset yleensä näkee myös ihmisten "läpi". Toisin sanoen herkkä voi olla sosiaalinen, "mukava", mutta toisaalta käyttää laskelmoiden hyväkseen kukkoilijoiden itsetuntoon liityviä ongelmia. Mikäänhän ei ole sen helpommin talutettavissa hihnan päässä kuin omaan itsetärkeyteensä pakahtuva toimitusjohtaja...;-D
Hengenheimolaiset ovat harvassa, mutta jos sellaisen tapaa, olen kylla ikionnellinen edes hetken. Joidenkin ihmistyyppien kanssa kun nyt yksinkertaisesti elama on niin pirun vaikeaaaaaaaaa.....
Hei....ihania sanoja kaytit. Meikalainenkin kun tuppaa olemaan se "luova hullu" ja "omituinen taiteilijaluonne".....:) No ainakin loytyy persoonassa!
Toisaalta herkän ihmisen ongelma on myös se, että olettaa liikaa. Minä oletin, että kanssaihmiset ymmärtävät asioita ilman että niitä pitää "rautalangasta" vääntää. Olen vasta viimeaikoina tajunnut, että muut eivät välttämättä koe asioita samalla tavalla kuin minä, eivätkä aisti erilaisia viboja.
Pitkään olin turhautunut, äimistynyt ja suorastaan vihainen eräiden ihmisten typeryydestä ja ajattelemattomuudesta, noh, ajoittain olen vieläkin, mutta yritän pitää mielessä etteivät useimmat koe asioita niin kokonaisvaltaisesti.
Turhaudun, sulkeudun ja saan vatsanväänteitä sekä närästystä typeryydestä ja itsekeskeisyydestä. Gaaah!
Menenkin tästä hakemaan Samarinia, pelkkä ajatus näemmä riitti.... :-D
>>Toisaalta herkän ihmisen ongelma on myös se, että olettaa liikaa.>>
Jep. Miten tuttu onkaan tuo tilanne kun pöydän ääressä kaikki vain tuijottavat, keskustelu on tyrehtynyt siihen paikkaan eikä kukaan sano mitään. Silmät ja ilme kertovat sensijaan sitäkin enemmän... :-)
>>Pitkään olin turhautunut, äimistynyt ja suorastaan vihainen eräiden ihmisten typeryydestä ja ajattelemattomuudesta...>>
Mielestäni monet tajuavat enemmän, mutta käyttäytymällä ikäänkuin eivät ymmärtäisi pääsevät tällä tavoin tilanteista yli. Ulkomaalaissyntyisellä ystävälläni joka on asunut nyt 20 vuotta Suomessa on valikoiva kielitaito. Ja kumppanillani taas valikoiva kuulo... ;-D
On totta että on välillä pirun vaikeaa asettaa oletettua tasoa, jolla keskustella. Tulee tunne että jauhan paskaa, väännän rautalangasta ja kaikki pitävät idioottina. Sitten taas kun oikein innostuu, huomaa että koko muu jengi on pudonnut kyydistä jo puolitoista tuntia sitten. Näin käy melkein aina kun innostun puhumaan noituudesta, unennnäöstä, rinnakkaismaailmoista, psyykkaamisesta. Täällä palstalla taas tulee tunne että hoen itsestäänselvyyksiä ja kun on saanut kirjoitelmansa loppuun, tulee tekstistä mieleen lähinnä uskonnonopettaja joka on laittanut aamutossut väärään jalkaan...
Yksi jenkkinoita, new age -hippi, tutustutti minut tekniikkaan joka on läheistä sukua NLP:lle. Moraalitonta tai ei, mutta kyse oli puhtaasti tekniikasta jolla henkilö "kierretään pikkusormen ympärille". Erittäin toimiva sosiaalisissa tilanteissa.
Kuten kaikessa noituudessa, tekniikan peruslähtökohtana on jättää oma pätemisentarve vähäksi aikaa narikkaan ja hyväksyä päämäärä tärkeämmäksi kuin oma ego. Siis luovimalla ihmissuhteissa ameeban tavoin saa ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa... ;-D
Tekniikka perustuu peilaamiseen. Koska ihmiset ovat narsisteja, he haluavat nähdä oman kuvansa joka paikassa, ja sinä olet silloin tietenkin se peili. Peili jos mikä kerää ihailijoita.
Mutta hengenheimolaisista vielä. Hengenheimolaisissa on mielenkiintoista se että pelkkä yhdessäolo riittää. Toisaalta hengenheimolaisten kanssa ei iske sillä tavalla kipinää, että saisin esimerkiksi jotain mielenkiintoisia projekteja aikaiseksi. Hengenheimolaisista tulee hyvä olotila, mutta esimerkiksi parisuhde on usein tuomittu epäonnistumaan kun särmä puuttuu. Hengenheimolaiset ovat siis täydellisiä kumppaneita ystävinä - eivät rakastettuina, näin olen kokenut.
Kauhean spesiaaliolotila on usein tuolla tavisten kanssa kaupungilla tallatessa, toden totta. Viboja voi käydä aistimassa esimerkiksi Stokkan urheiluvälineosastolla tai Joka-Kodin-Anttilassa. Siis jos on taipumusta masokismiin.
Silloin vielä kun asuin nuoruudessani maalla, olin varma että olen humanoidi tai jotain... Muutto isoon kaupunkiin taideopintojen pariin sen sijaan oli terapeuttinen kokemus, kun ympärillä yhtäkkiä hääräsikin TUHAT samanlaista humanoidia... ;-D Ja hengenheimolaisetkin oli sentään laskettavissa jo kahden käden sormilla.
No henkilökohtainen mielipiteeni on ettet hoe itsestäänselvyyksiä eikä mieleeni kyllä mikään uskonnonopettaja tule! :-) On kaksi täysin eri asiaa jutella jonkun kanssa tai lukea jonkun kirjoittamaa tekstiä, puhumattakaan siitä, että näppiksen jälki on tyystin erilaista kuin kynästä tuleva jälki.
Väkisinkin on "väännettävä rautalangasta" kun kommunikoitiväline on niinkin kliininen kuin näppis.
Minä välttelen kuudes aisti- aihetta, puhun ko. asiasta ainoastaan luottotuttujen kanssa joita on kokonaista 2 kappaletta. Olen muutenkin sellainen ihminen etten huutele asioitani laajalti, jokainen vetäköön omat johtopäätlöksensä minusta. Yleensä menevät analyysiensä kanssa metsään niin että rytisee, huvia tuokin! :-)
Se "peili-tekniikka" varmaan toimii, jos ihmisella on hyva itsetunto. Mutta jos asia ei ole nain, "liian samanlainen" tapaus saattaa vain arsyttaa, eika "voidella"....pitaisiko sanoa, etta nain on vahingosta viisastuneen mielipide....
Totta....ihminen tarvitsee viiteryhman (ts. tarpeeksi samanhenkista jengia ymparilleen) jotta kestaisi taas jossain vaiheessa ja jossain muodossa niita "hieman erilaisia" tyyppeja....:)
(joiden mielesta mina tietysti olen ufoon verrainnollinen friikki-tapaus.....:))
Heijastuvatko asenteet ja elämänkatsomus mielestäsi ihmisen ulkoiseen olemukseen?
Nimenomaan nain uskon/oletan.....kylla mina ainakin tunnistan helposti "samanhenkiset" ja sitten ne, joista on syyta pysytella kaukana.....joskus ilmenee "ei-samanhenkisia", joiden neuvoista kannattaa kuitenkin pitaa kiinni....ihmistuntemusta, ihmistuntemusta.....
Erotun kyllä aina mihin tahansa menen, mutta en kuitenkaan liikaa.
Mä olen aika kameleontti. Mutta yleensä pukeudun mustaan ja rakastan kaikenmaailman hameita ja korsetteja. Kai mä oon jonkin asteen dramaqueen:) Ja voin ihan hyvin olla liikenteessä ilman meikkiä ja verkkarit jalassa. Mullakin usien tulee sellainen olo, että tuossa menee "hengenheimolainen". Mutta ei sitä vaatteet paljasta. Ja harvemmin on pystynyt edes selvittämänn onko tunne pitänyt totta. Niitä harvoja kertoja kun sen on voinut selvitää, tunne on pitänyt paikkansa.
tuli tässä vielä sellainenekin mieleeni, että...
On paljon ihmisiä, joilla on paljon ulkoista sälää edustamassa henkisyyttää, kaiken maailman kiviä, amuletteja yms. Ja pisteeksi i:in päälle mustat vaatteet ja punainen tukka. Mutta sitten silmien takaa tuijottaa tyhjä mieli. Eli ei maagisuutta voi edes tuoda kokonaisvaltaisesti pukeutumalla esille. Mutta ethän sitä varmaan kuvitellutkaan:)
Juuri näin. Tuossa aikaisemmin mainitsinkin, että yleensä ihmiset, jotka tuovat itseään kovasti julki vaatteilla, meikeillä ja kaikenmaailman sälällä, eivät sitten olekaan naapurin Peraa kummosempia.
Erikoisuus ei ole kaupasta ostettavissa.
Olisiko tuo erikoisuus sitten jonkinlaista energiaa, siis erilaista sellaista?
On todella vinkeä kokemus, kun, olet vaikkapa kupassa, ja joku jota et ole koskaan (tietoisesti) nähnytkään pistää silmään ja saa aikaan omituisen kutinan, tulee tunne, tuon olen tuntenut iät ja ajat, kaveri ei ulkoiselta olemukseltaan mitenkään eroa massasta, mutta kuitenkin, hänessä oli sitä jotakin joka sai huomioni kiinnittymään häneen.
Pistan kuin "tikku silmaan" olin sitten vakijoukon keskella tai en. Ihan turha edes yrittaa jotenkin "maastoutua"....kyseessa ovat seka "varini" etta persoonani. En ole ruma, painvastoin.....mutta olen myos jotenkin erilainen, erikoinen, elektromagneettinen tms....ja se myos "sateilee" kilometrien paahan.
Jotkut suorastaan pelkaavat minua....jotenkin uskomatonta, mutta nain on. Miehia saa "potkia pellolle hairitsemasta", kun pitavat minua niin eksoottisena....(en kehuskele, vaan analysoin)