Eli siis voiko vajaat pari vuotiaalle ja vuoden vanhalle kissalle saada juurtumaan päähän uusia tapoja? Meillä kun kissat kulkee surutta kaikilla pöydillä, myös keittiön pöydillä missä on astioita esillä, ja myös ruoka tarvikkeita kun ollaan syömässä. Vaikka kuinka nostaa pois kissat pöydältä, niin hetken päästä jo taas hypätään hyvä ettei ruokalauhtaselle! Inhottaa kun aina on astiat nuoltu tiskipöydällä ja karvoja leijuu pöydillä. meillä oli ennen kissa joka ei juuri koskaan ollut pöydillä, eikä kiipeillyt kirjayllyihin tai muualle. Nämä kaksi kissaa sensijaan kerjäävät ruokaa ja kärkkyvät aina keittiössä milloin olisi tilaisuus hypätä pöydille. Jos luen lehteä niin takuulla on jompikumpi lehden päällä kököttämässä ja loikoilemassa. Tiedän kyllä että kissat haluavat olla samalla tasolla ihmisen kanssa, eli eivät suostu olemaan maan tasalla niinkuin vaikkapa koirat. Ja meidän kissoillakin on iso parvisänky joka on aivan heidän valtakuntaansa, saavat siellä kiipeillä ja katsella maisemia korkealta. Mutta eikö mikään riitä, pitääkö päästä ruokapöydillekin!
voiko enää saada kitkettyä vanhoja tapoja?
uudet kujeet
29599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
on oltava johdonmukainen eli mikä on sallittua tänään on oltava sallittua aina! Toki kissoja voi yrittää opettaa, mutta ihmettelen että miksi et tehnyt sitä silloin kun ne olivat pieniä pentuja? Miksi vasta nyt ahaa-elämys että kissat eivät saa pomppia pöydillä? Omat kissat pyörivät niin pöydillä kuin muillakin tasoilla ja sen ne saavat tehdä, PAITSI kun ihmiset ovat syömässä tai kahvipöydässä! Pyyhkin vain pintoja hieman normaalia enemmän, eli siinä ne karvat ja töppösenjäljet sitten puhdistuvat.
kun ei sitä siinä huumassa "tajua" asettaa rajoja kun kisu on vielä pieni. ajattelee vain että no eipä se kai ala pöydillä hengailla. ja kyllähän ne pöydillä kulkee kuitenkin kun minä en ole paikalla ja vahtimassa. Kissat kun ei tosiaan ole niinkuin koirat, jotka noudattavat sääntöjä useinmiten silloinkin kun omistaja ei ole paikalla. Nyt vaan on alkanut ärsyttää kun kissat on kasvaneet jo isoiksi, ja vievät tilaa pöydällä ollessaan! Ja saattavat tepastella suoraan kakkavadilta meidän ruokapöydälle..ei ole oikein kivaa..
menetetty :)) Eli sinunakin tökkäisin kissat pois pöydiltä kun siellä on ruokailijoita ja/tai ruokaa. Kun ne noin 10 kertaa "tipauttaa" lattialle niin kestäväthän ne siellä pienen hetken. Mulla kissa on aina nököttämässä milloin läppärillä, milloin sanomalehdellä ja milloin missäkin. Juuri siellä missä minä yritän jotain tehdä. Kissa makoilee tiskialtaassa, juo vessan lavuaarista, kattelee ulos keittiönpöydältä ja tiputtele kaiken kirjahyllystä minkä vaan irti saa. Ja minäkin kävelen rätin kanssa perässä (mikrokuituliina nihkeänä on hyvä!). Enpähän ole vielä siihen kuollut tai sairastunut kun kissa patskaisinekin jalkoineen kävelee ihan kaikkialla. Ja yhteiseloa meillä jo yli 10v!
Itse otin löytykissan, noin vuoden ikäisen. En siis ollut pystynyt opettamaan sitä pennusta asti. Taloon tullessaan sai kertaalleen, pariin joka paikan tutkia (pöytätasot mukaan lukien), jotta rauhottuisi ja asettuisi taloksi kun on joka nurkka tsekattu. Tämän n. parituntisen tutkimusretken jälkeen kun kissa oli jo rauhallisempi aloin jo ottaa opetuksen käyttöön: ei kirjahyllyyn, ei ruokapöydälle tai keittiötasoille. Mikä tepsii hyvin? -Suihkepullo. Kuuluu niin pelottava sihahduskin ja vettä pläsiin ei ole kisuselle mikään nautinnonpaikka, joten hyvin menee oppi perille ilman, että kissan tarvitsee sitä nahoissaan tuntea. Sitkeyttä, jos haluaa vanhemman kissan oppivan uutta on oltava johdonmukainen: ei käy. Nostat kissan Aina pois tai ojennat sumutteella niin kyllä loppuu, eikä pitäisi edes kovin kauaa mennä jos tehokkaasti opettaa. Äänensävy ja lyhyt kielto on toki hyvä lisä. Ihan kuinka kukin haluaa opettaa, mutta minun asunnossani kissan ei tarvitse päästä joka paikkaan. En itse välitä särkyneistä esineistä kirjahyllyssä, kissankarvoista ja pöpöistä keittiön ruokailu- ja ruoanlaittotasoilla.
kun lorautat suihkepulloon vielä hieman Tabascoa. Meillä on aina (niinkauan kun muistan, ja se on paljon ) ollut kissa / kissoja ja ne ovat saaneet toimia vapaasti omien mielihalujensa mukaan. Ne saavat olla pöydällä - yleensä. Silloin kun ei, niin ne nostetaan lattialle. Ne hyppäävät takaisin. Tätä looppia jatkuu pari kolme kertaa, (yleensä kissa kyllästyy ensimmäisenä) ja sitä tulee jatkaakin kunnes kissa kyllästyy. Kyllä se vanhakin kissa pikkuhiljaa oppii - onhan se niin viisas olento. Yksi vaihtoehto on hankkia riittävän iso pöytä, johon mahtuu kaikki perheenjäsenet. Ja jos esim. vieraat tai vaikkapa anoppi, eivät pidä pöydällä olevista kissoista niin menkööt koteihinsa. ps. Ihminen, joka vihaa pieniä lapsia ja pörröisiä kissanpentuja, ei voi olla läpeensä paha. ( W.C. Fields )
Kyllä kissa oppii uusia tapoja. Meidän uudella katilla meni 9 viikkoa, ennenkuin se uskoi, että meillä kissa saa nukkua nojatuolissa. Sängylle emme ole vielä onnistuneet sitä houkuttelemaan. Se oppi jo senkin, ettei isäntä lyö, vaikka nostaakin käsiään ylös, ja tosi nopeasti se oppi että häkkiin meno tarkoittaa eläinlääkäriä ja pistoksia.
emmiina, hienoa että olet voittanut kissasi luottamuksen! olen tse KOVIN eläinrakas ihminen, mutta pohjimmiltani haluaisin jotain kuria meidänkin huusholliin, ja ajattelen silti niin että ihminen on se joka asettaa säännöt kotona. ei kyllä taida tehota kissaperheissä niin hyvin kuin koiraperheissä.. myönnän kyllä olevani epäjohdonmukainen ja kun kiellän niin tulee heti paha mieli.. :/ haluan säilyttää minun ja kissojen välillä luottavaisen ilmapiirin. voiko kissasta koskaan saada yhtä tottelevaista kin koirasta, vai onko sellainen ajattelu ja siihen pyrkiminen ajan tuhlausta?
ei pidäkään tulla yhtä tottelevaista kuin koirasta, sillä kissa on kissa ja koira on koira :) Itse olen aikoinani ollut aktiivinen palveluskoiraharrastaja ja tottunut kouluttamaan isojakin koiruuksia ja puuhailemaan niiden kanssa. Sitten kun ensimmäinen oma kissa tuli omaan talouteen ajattelin sen olevan vain pienikokoinen koira, ja toimin sen kanssa kuten koiranpennun kanssa toimisin, vaikka hyvin pian havaitsin että se pieni rääkyvä neulatyyny ei olekaan ihan sama juttu kuin koiravauva.. Somebody HELP ME!!! Noh, kissani kyllä tietää mikä on taloudessa kiellettyä ja mikä sallittua, ja sana EI on opittu jo pienestä saakka. Mutta kissani (ne kaikki 3) ovat hyvinkin selektiivisiä kuuloltaan ja muistiltaan.. eli oman pään mukaan mennään vaikka läpi harmaan kiven jos kissasta siltä tuntuu ja totellaan jos huvittaa.. siis JOS huvittaa! Kissa on fiksu ja älykäs eläin, mutta myös omapäinen ja itsenäinen. Ja näin mielestäni pitääkin olla, eli mielestäni kissan "koiramainen" kouluttaminen on ensinnäkin ihan turhaa ja toisekseen väärin otusta itseään kohtaan. Kissassa pitääkin asua pieni villipeto.. Mutta se on hyvä kissalle opettaa jo pentuna että kuinka näytetään hampaat, aukaistaan suu, syödään tabletti, tutkitaan korvat (& koko katti), leikataan kynnet, harjataan, ihmiskättä ei purra jne. jne. (kuten teemme koiranpennun kanssa). Kissan on hyvä tottua käsittelyyn, jopa vieraankin ihmisen käsittelyyn, niin hoitotoimenpiteet ja jopa eläinlääkärikäynnit helpottuvat huomattavasti. Vanhin otukseni antaa putsata jopa hammaskiven ilman nukutusta, ja kaikki labrakokeetkin otetaan kissan valvoessa! Eli koiramaista kouluttamista ja tottelevaisuutta kissalle mielestäni EI (!!!) mutta käsittelyyn totuttamista, sosiaalistamista (ihmisiin ja muihin eläimiin), liikkumista erilaisissa paikoissa ja opettamista johdonmukaisesti (!) siihen mikä on kiellettyä/sallittua KYLLÄ! Muutamia tässä vain mainitakseni. Mutta minäkin vannon johdonmukaisuuden, molemminpuolisen luottamuksen ja ehdottoman rakkauden nimeen! Ja suosittelen unohtamaan sen että kodin pitäisi olla siisti, karvaton, järjestyksessä.. ja kissojen kiltisti vain lattiatasossa ja omilla paikoillaan.. Meidän papat ainakin yhä pistävät huushollin sekasin ja valloittavat niin pöydät kuin sohvatkin vaikka papukaijan tavoin niitä jatkuvasti kieltäisin :) Meillä on peli menetetty ja ihan hyvä niin!!
mielenkiintoisia eläimiä kaikenkaikkiaan nuo kissat. juuri se omapäisyys ja itsenäisyys niissä kiehtookin vaikka saakin välillä kiehumaan raivosta. Tuntuu toisinaan siltä kun kissa haistattaisi pitkät scheisset asettamilleni kielloille ja katse järkähtämättömänä toimii oman halunsa mukaan. se yhtäaikaa kiehtoo, hämmentää ja raivostuttaa. Olisi mahtavaa päästä paremmin kissojen pään sisälle ja oppia tietämään heidän ajatuksenjuoksuaan. Ehkä siten yhteiselomme olisi harmoonisempaa. Onko paikalla kissojen ajatuksiin ja luonteisiin perehtynyttä henkilöä joka osaisi auttaa alkuun kuinka selvittää kissan mysteeriota?
Olen harjoitellut kyseistä taitoa koko ikäni, enkä vieläkään voi sanoa ymmärtäväni kissan sisintä. Minuakin kiehtoo tuo kissan itsenäisyys ja oma tahto. Kunnioitettavaa on, miten tuo aiemmassa elämässä huonosti kohdeltu kolmekiloinen katti luottaa jo siihen, että hänet huomioidaan aina ja kaikkialla, eikä kukaan astu enää hännän päälle. Menneisyys oli mitä oli, mutta meistä saa kasvatettua ajan kanssa kelvollisen palveluskunnan. Kissan oppivaisuudesta vielä sen verran, että kattimme oppi nopeasti senkin, etten saa sitä kiinni kun se karkaa kesken turkin harjauksen.
se sinun kissasi takuulla on!!! Oma työnsähän siinä toki on kun, ottaa hoiviinsa ehkäpä jo aikuisen kissan jonka elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista ja luottamus ihmiseen on aika tasan tarkkaan mennyt.. Sisarellani on löytöeläinhoitolasta otettu killi jonka historia on suuri ?, mutta ulkonäöstä päätellen sen elämä oli ollut rajua ja rankkaa. Oma adoptiokillini taas oli elänyt lähestulkoon 100% ulkokissana maaseudulla. Naukujaisen sitten oma-aloitteisesti ja omavaltaisesti adoptoin kun isäntäperheensä lopetti katin syöttäisenkin sen vuoksi kun ihmislapsi sattui syntymään.. Eihän sitä kissaa voinut samoilla pihoilla sietää vauvan kanssa.. Viddun ääliöt! Ei se alku ihan helpoimmasta päästä ollut, mutta nyt naukujaisemme ovat onnellisia ja todellisia kissanpäiviä viettäviä vanhoja herroja.. jotka onneksi aika pian oppivat kaiken sen tarpeellisen jota kotikissan pitääkin oppia eli että ihmisen syli on hyvä paikka, ihmisen tyynyn voi valloittaa, ihminen palvelee ja paijaa, ihmisen vatsan päällä saa parhaat unet jne. jne. :) Niin, yksi katti tuli itselleni liian pienenä alamittaisena vauvana, toinen puolivillinä muutaman kk ikäisenä nappulana, kolmas aikuisena metsäkissana.. ja neljäs, Señor perro.. epäsosiaalisena ja ei-niin-kiitollisena Espanjasta "pelastettuna" ja Suomessa hylättynä koiruutena.. Onhan sitä ollut kaikenlaista näiten häntäniekkojen kanssa.. mutta rakastan heitä kaikkia ja haluan heille vain parasta mitä elämä voi suoda!!!
kyyneleet silmäkulmiini.. eläimet ovat minulle myös kaikki kaikessa, vaikka ovatkin suhteellisen asianmukaisista oloista hankittuja. jos eksyisin kodittomien eläinten hoitokotiin, mukaani lähtisi varmasti jokainen naukuja ja haukkuja joka minuun vain surusilmillään katsoisi! sivuutan lehdistä ja televisiosta jutut joissa puhutaan eläinten kärsimyksistä, koska voin sen jälkeen pitkään hyvin pahoin ja näen painajaisia. tunnen paljon suurempaa tuskaa eläimen kärsimyksistä kuin ihmisen. saattaa kuulostaa hullulta että toimin kuitenkin sairaanhoitajana, ihan ihmisille. eläinten vilpittömyys ja puolustuskyvyttömyys on jotain niin liikuttavaa, ja se antaa ihmiselle suuren vastuun olla käyttämättä sitä voimaa ja valtaa joka meillä on verrattuna luottavaiseen eläimeen. toisinaan hävettää kuulua rotuun nimeltä ihminen.
Kyllä kissoillekin voi opettaa tapoja ja jopa temppuja. Meillä on käytössä mainittu vesipullo (ei tabascoa!!!) ja kova napakka EI. Myös käsien läpsäytys tai sormien napsautus on hyvä tehokeino ein lisäksi. Tärkeintä on sinnikkyys ja johdonmukaisuus. Kissalla on kova pää, kysymys on vain siitä onko sinulla kovempi. :) Meillä löytökissa on oppinut ettei pöydillä, tasoilla tai hyllyissä kiipeillä, myös makuuhuoneet on kiellettyä aluetta. Jotkut sanoo liian tiukaksi ja eläinrääkkääjäksi, minä sanon talossa talon tavoilla.
Ethän vain ole sama, joka taannoin kyseli miten kissa saataisiin pysymään pois matoilta?
Kuri on ihan eri asia kun typeryys ja mahdottomuus. Eiköhän jokainen fiksu ihminen tajua ettei eläin pysy poissa matolta. Pöydiltä ja hyllyltä eläin kyllä pysyy poissa. Maton kynsimistä voi toki yrittää myös kouluttaa pois. Joskus ihmettelen miten nykyaikana eläimille annetaan kaikki oikeudet. Ei -70 luvulla tullut mieleenkään päästää kissaa pöydälle hyppimään. ;P
mieluumiin termiä säännöt, ja nimenomaan johdonmukaiset säännöt että mitä saa tehdä ja mitä ei. Kissoille "kurin" pitäminen esim. verrattuna koiriin on sula mahdottomuus, mutta kyllä kissoillekin voi ja pitää opettaa ne kielletyt asiat. Kuitenkin terve ajattelu ja maalaisjärki on suotavaa, sillä kissa ei ole niin kuuliainen ja "alistettavissa" kuin koira. Kissalle on suotava tietty määrä vapautta toimia kissamaisesti. En kyllä näe hyvänä koirienkaan alistamista 100% "kuriin".
Miksi sinulla on kissa? näytät nauttivan kissan kontrolloinnista ja sen lajille ominaisten käyttäytymismallien estämisestä.(kissalle on ominaista hakeutua korkeammalle kohdalle) Mitä kissasi saavat tehdä sisällä? tepastella rauhallisesti vain ja ainoastaan eteisessä mattoja väistellen ja olla nättejä? Saavatko ne naukua vai häiritseekö melu? Kuinka kestät karvan lähdön vai imuroitko kissasi päivittäin.
Tarkoitin kurilla juuri sääntöjä. Ihan samanlailla kuria pitäisin lapsille jos niitä olisi (kirjahyllyissä ei lapsetkaan kiipeile). Mutta tuo on ihan puppua, että kissan pitää päästä korkealle! Minun kissani ei halaja korkealle vaikka olen sille siihen antanut mahdollisuuden! Mielummin valitsi alle silmän korkeudella olevan petin kun katon rajassa olevan. Eikä muutenkaan hypi lipastoille ym korkeille ja se on ihan alusta asti ollut niin, ei minun sääntöjen takia. Mitään fyysistä vikaa kissassa ei ole. Se vain tykkää hengaa meidän ihmisten kanssa sohvalla sen sijaan, että eristäytyisi katon rajaan. Minulla on kissa, koska pidän niistä. Ne ovat mielenkiintoisia eläimiä jolla on oma tahto. Niitä ei voi 100% kuriin ja sääntöihin alistaa (ketään ei voi), mutta pienellä koulutuksella niistä saa oikein oivia lemmikkejä jotka myös ymmärtää miten meidän kotona eletään. Meillä ei mattoja väistellä, en tajua mistä olet sen idean edes keksinyt. Sekotat kenties minut johonkin toiseen? Itseasiassa meillä matto lähti kissan tieltä kun en jaksanut sitä imuroida joka päivä. Karvaa on vain pakko kestää. Toki harjaan kissaani toisinaan ja se siitä pitää. Imuroin asunnon normaalit kerran viikossa, siitä kissani ei pidä. Meillä kissat saa olla lattiatasolla, sohvilla, tuoleilla, kiipeilytelineitäkin on kolme ja oikein onnellisia ovat vaikka eivät pöydillä hypikkään. Riehuakkin meillä saa ja temppuja ollaan opeteltu yhdessä ja niistä kissa kovasti nauttii. Öisin olen kissan opettanut olemaan hieman hiljempää eikä makuuhuoneen ovien raapiminen ja niiden takana huutaminen ole suotavaa, siitä tulee EI ja vettä sumutinpullosta. Tiedän kissan olevan ns yöeläin, mutta lemmikkikissat ovat hieman eri asia, ne kyllä osaa nukkua yöt ja valvoa päivät. Voisin väittää kissani olevan keskiverto maukujaa onnellisempi. Sinä et ehkä ole samaan mieltä, mutta etpä ole meillä käynyt kissaani tapaamassakaan. Tervetuloa.
kissoista tietää.. niin tietää että kissat haluavat nimenomaan korkeille paikoille jotta voivat olla itse turvassa ja tarkkailla ympäristöä! Tämähän on jo melkein imeväisellekin selvää. Kannattaa käydä kirjastosta muutama kissaopus niin asia selviää tyhmemmällekin.
Ehkä kissani ei sitten ole kissa? Ehkä mulla onkin koira? Tiedän vallan mainiosti, että osa kissoista viihtyy korkealla, mutta aina ei näin ole. Kissoissa on hyvin erilaisia tapauksia. Sen sinäkin varmasti tiedät? Minulla nyt vain on sosiaalinen höpöttäjä joka hengaa ihmisten kanssa sohvalla eikä tykkää hyppiä korkeille hyllyjen päälle. Ehkä tuo ei sitten tosiaan ole kissa.
Tai ehkä kissani vain kokee olonsa niin turvalliseksi ettei näe tarvetta tarkkailla/vahtia ympäristöään?
se niin vaan on, että kissa kuin kissa tykkää olla korkeuksissa, ja sillä ei taas ole mitään tekemistä sen kanssa tunteeko kissa olonsa turvattomaksi tai turvalliseksi. saalistusvaistoistaan kissa ei pääse mihinkään, korkealta voi helposti tarkkailla ja väijyä. en ole tavannut vielä yhtään kissaa joka ei välillä hyppäisi jonnekin korkealle tasolle. meillä tosiaan on iso parvisänky joka on yksinomaan kattien käytössä, ja siellä he yönsäkin nukkuvat. Aamuyöllä sitten heräävät "saalistamaan" lelujaan ja käyvät syömässä ruokia. toisinaan erehtyvät naukumaan ja rapsimaan makkarin ovea, mutta kun emme korviamme lotkauta, ne kyllästyvät pian ja muistavat että ainiin, vielä ei ole se aika kun ihmisystävät nousee jalkeille. se, että oven takaa huutaisi EI tai säntäisi suihkuttamaan vettä kun kissat raapii ovea, on täysin ajanhukkaa. kissa innostuu vielä enemmän koska sai sillä keinolla kaipaamansa huomion. Joten en suosittele että kommentoi suljettujen ovien takaa mitään kissalle joka oven takana maukuu jaa raapii, mikäli toivoo kissan oppivan että yöllä ei kannata pyrkiä makuuhuoneeseen.
Tervetuloa käymään meillä, täältä löytyy kissa joka ei silmänkorkeutta korkeammalle halaja. Eipä halunnut edellinen jo edes mennyt kissakaan. Ehkä meissä omistajissa on jotain vikana? Tai sitten kissat ihan oikeasti ovat vain erilaisia? Ei sieltä oven takaa mitään huudetakkaan vaan nostetaan se ruho ja käydään avaamassa ovi. Olen kyllä kokeillut molempia keinoja, olla huomioimatta ja vettä. Meidän kissaan EI ja vesi tehoaa paremmin. Ei raavi enää ovia. Tämä on varmasti kissasta kiinni, ne kun ovat erilaisia.
se, että menet avaamaan oven ja ruiskimaan vettä yöllä kun kissa naukuu ja raapii ovella, saa kissasi yhdistämään pelästymisen sinuun, ei siihen asiaan mitä hän oli tekemässä. ei kissa ymmärrä että veden suihkuttelulla tarkoitat sitä ettei ovea saa raapia vaan ihmettelee vain mikä sinulle tuli kun ryntäät suihkuttelemaan vettä ja huutamaan! paras tapa on opettaa kissa pois ns. väärien asioiden parista, on yksinkertaisesti olla huomioimatta! kissalle negatiivinenkin huomio on huomioimista, ja se nauttii siitä kun nostat ruhosi sängystä öisin kun se vähäsen naukasee ja rapsuttaa ovea. mutta toki, mikäli haluat tehdä sitä öisin, jatka vaan oven availua ja veden ruiskuttelua... ;)
Ei tarvitse nousta kun se on oppinut jo. Ihan samoin se on veden, kovan läpsäytyksen ja EI:n käytöllä oppinut ettei pöydille saa mennä. Kummallinen kissa minulla kun tekee kaiken ihan sinun oppejasi vastaan. Liekö kissa ollenkaan. ;P
pelkää sinua! sillä ei ole mitään tekemistä tottelevaisuuden kanssa! kun olet poissa, kissa tekee kaikki sinun kieltämäsi asiat koska et ole paikalla pelottelemassa. ovela otus.. saa sinut luulemaan että olet kouluttanut kissallesi tapoja.. ;)
Tätä odotinkin! Pelkää minua. :D
Tervetuloa oikeasti katsomaan miten kissani täällä viihtyy. On harvinaisen onnellinen tapaus, tunkee syliin, juttelee ja aina mukana kaikessa.
Eikä muuten tee pahojaan kun olen poissa.
Ei tarvitse luulla kun tietää. Osaa tuo antaa tassua ja pusunkin, samoin hypätä ja istua. Ehkä minulla tosiaan on omituinen kissa (ja entinen myös), mutta usko pois, meillä ollaan ihan onnellisia molemmat.
Niin, tai sitten kissa laitetaan WC:hen ettei se vaan tee typeryyksiä ja kävele matoilla omistajan poissa ollessa.
Mikä tää mattojuttu on? Meillä on matot varastossa.