Ongelmani on kliseinen ja liittyy seksiin. Tai oikeastaan sen puutteeseen. Olen seurustellut kumppanini kanssa muutaman vuoden ja asummekin yhdessä.
Suhteemme alku oli todella intohimoinen, seksiä oli paljon ja se oli ihanaa, hurjaa ja läheistä.
Aika pian suhteemme vakiinnuttua seksi kuitenkin väheni oleellisesti. Olin itse vielä hyvin halukas harrastamaan seksiä kumppanini kanssa, hän oli minusta haluttavin ihminen maailmassa. Hän kuitenkin torjui minut toistamiseen vedoten milloin mihinkin. Kun yritimme puhua asiasta, keskustelut päättyivät riitaan tai itkuun. Yritin selittää hänelle rakastavani häntä ja pitäväni häntä haluttavana ja ikävöiväni läheisyyttämme. Kumppanini, joka oli ennen suhdettamme ja sen alussakin hyvin aktiivinen liikuntaharrastuksissaan, oli harrastusten jäätyä taka-alalle hieman pyöristynyt. Tämä asia ei haitannut minua mitenkään, mutta hän itse sanoi kokevansa itsensä niin epäviehättäväksi ettei yksinkertaisesti halua seksiä.
Toistuvat torjumiset loukkasivat vaikka yritin sanoa itselleni ettei ettei asia ole yksin minun syyni. Yritin hokea itselleni, että minun on vain hyväksyttävä muutos tässä elämäni osa-alueessa. Olen seurustellut pitkään aiemminkin, ja seksin muuttuminen rutiininomaisemmaksi on tuttu juttu ja mielestäni ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävääkin. Löysin itseni yrittämästä saada itseni uskomaan, että osoitan parhaiten rakkautta kumppanilleni jättämällä hänet seksuaalisesti rauhaan. Hän vaikutti tyytyväiseltä kun en enää maininnut asiaa tai edes yrittänyt lähestyä häntä.
Olemme hyvin erilaiset ihmiset ja uskon meitä kiehtoneen toisissamme alunperin juuri nämä suuret eroavaisuudet. Kiinnostuksenkohteemme ovat joitain muutamia lukuunottamatta hyvin erilaiset ja luonteemmekin vastakohtaiset, minä puhun paljon ja olen hyvin avoin kun taas kumppanini on rauhallisempi ja hiljaisempi luonne. Olen aina pitänyt häntä erityisen vahvana ja ihaillut hänen tyyneyttään eri tilanteissa.
Viime aikoina olen kuitenkin yrityksistäni huolimatta alkanut pyöritellä päässäni ajatusta kuinka saisimme elvytettyä seksielämämme. Se tuntuu vain jotenkin mahdottomalta, kumppaniani ei tunnu seksi kiinnostavan enää missään muodossa. Olemme jutelleet asiasta ja hän on ilmaissut ettei pysty harrastamaan seksiä ennen kuin on tyytyväinen vartaloonsa. Hän ei ole missään nimessä lihava, ehkä vain hieman tuhdimpi kuin suhteemme alussa. Olen yrittänyt tukea hänen laihdutuspyrkimyksiään, ja hyötynä olen saanut samalla itsekin liikunnan lisäämisen ja terveellisemmän ruokavalion edut itselleni. Kumppanini tekee paljon töitä ja tiedän työn stressaavan häntä ja terveellisempien elämäntapojen hylkääminen hyvien alkujen ja lupausten jälkeen johtuu hänen mukaansa siitä ettei työ anna aikaa ja mahdollisuutta parempaan. Tämän ymmärtäminen tuntuu minusta haasteelliselta, kun hän itse usein muiden ihmisten ongelmista kuullessaan saattaa mainita henkilön olevan itse vastuussa elämäntilanteestaan.
Pidän itseäni aika seksuaalisena ihmisenä, ja suhteemme alussa kumppanissani minua kiehtoi erityisesti juuri hänen voimakas, maskuliininenkin seksuaalisuutensa. Uskoin onneni koittaneen, viimein vierelläni oli puoliso jonka kanssa voisimme hoivata suhteemme tätäkin osa-aluetta ja tuottaa nautintoa toisillemme.
Tällä hetkellä minusta tuntuu, että kumppanini ei kärsi suhteemme täydellisestä seksittömyydestä. Pelkään itse katkeroituvani, huomaan nyt jo kadehtivani kumppaniltani tätä seksihaluttomuutta ja mietin kuinka saisin sysättyä seksiä kaipaavat ajatukseni pois mielestäni. Se ei vain tunnu onnistuvan. Ja järjellä kyllä tajuan, että se on luonnollista, ihmisten seksuaalisuus on monenlaista ja muuttuvaa mutta kuitenkin luonnollinen vietti.
Olen varsinkin aiemmin elämässäni ollut aika kova flirttailija ja huomaan tämän tavan taas nostavan päätään. Uskon sen taas johtuvan siitä, että kokiessani itseni epähaluttavaksi suhteessani olen alkanut hakea ihailua muualta. Tiedän miellyttäväni ulkoisesti osaa ihmisistä, mikään erityinen kaunotar en ole, mutta jostain syystä piirteeni, ja kai myös avoimuuteni ja iloinen luonteeni tuntuvat viehättävän sekä miehiä että naisia. Haluaisin olla vahvempi ja kokea olevani riittävä naisena ilman flirttailuakin, mutta jostain syystä tulen lapsellisen onnelliseksi saadessani ihailua ja kokiessani itseni haluttavaksi.
Tiedän itsessäni olevan kovasti näitä epäkohtia ja heikkouksia ja haluaisin kehittyä ihmisenä ja kasvaa parisuhteessanikin. En kuvittele siitä tulevan koskaan valmista, mutta haluaisin niin mielelläni välttää samat karikot joille aiemmat parisuhteeni ovat ajaneet. Minulla on ollut taipumus tehdä kumppanini elämästä helppoa ja mukavaa omalla kustannuksellani.
Koen syyllisyyttä luonteeni huonoista piirteistä ja ajattelen jollain tasolla, että jos minä vain kehityn ihmisenä ja opin lisää elämästä, niin suhteemmekin tulee toimimaan. Suuren osan ajasta tämä ajattelutapa toimiikin, mutta välillä tunnen itseni niin äärettömän uupuneeksi ja surulliseksi ja kaipaan kipeästi fyysistä läheisyyttä. Tiedän, että toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta jotenkin tuntuu, että en osaa muuttaa itseäni tarpeeksi pystyäkseni korjaamaan vaikeat asiat suhteessamme.
Olipa tämä pitkä vuodatus. Olen jotenkin peloissani siitä mitä tapahtuu. En jaksa uskoa suhteen kestävän täysin seksittömänä kovin kauan vaikka toisaalta se mitä haluaisin uskoa on, että voimme löytää toisemme vielä uudelleen.
Ongelmia parisuhteessa :(
Daisie
91017
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olemme seurustelleet naiseni kanssa muutaman vuoden ja tunteiden osoittaminen, niiden näyttäminen tai niistä puhuminen ei koskaan ole kuulunut naiseni olemukseen. Aluksi luulin hänen olevan ujo, estynyt tai epävarma. Mutta hän on osoittautunut tunnevammaiseksi ihmiseksi. Syy ei ole yksin hänen, uskovainen perhe ja henkistä väkivaltaa harrastavat vanhemmat ovat kasvattaneet hänestä kyynisen sekä orgasmikyvyttömän. Meillä ei siis ole ollut koskaan onnellista seksisuhdetta. Naiseni ei saa orgasmia ja seksi ei merkitse hänelle mitään. Itse olen hyvin seksuaalinen ihminen, kaipaan paljon rakkautta ja hellyytä elämääni, koskettelua, haleja, suudelmia..nautin laukemaisesta. Vuosi on kulunut ja en ole saanut hellyyttä tai rakastelua osakseni. Naistani olen rakastellut (?) hellinyt, lähettänyt kukkia töihin, lähetänyt rakkaus-kortteja ja ostellut lahjoja, mutta mikään ei saa häntä lämpiämään. Nyt tilanne on siinä pisteessä, että jollei tilanne muutu, puhumalla, niin en voi jäädä tällaiseen tunteettomaan suhteeseen. Henkisesti olen tilanteeseen jo aikas kypsä.
Entinen suhteeni, kesti 4 vuotta.. oli seksitön, periaatteessa. Mieli teki kyllä, mutta harvemmin sai, koska silloinen naiseni sanoi, että ei ole itseensä tyytyväinen, eikä tahdo minunkaan häneen tutustuvan. Jotenkin siinä rimpuilin ja odotin, josko tilanne muuttuisi.. fakta on se, että lopulta muuttuivat tunteet minulla, menin ja ihastuin, ja sittenpä sain suhteeni nätisti päätökseen pettämällä (joo en oikeesti ole ylpeä)Mä olin siihen mennessä varma, että suhteessa elävän naisen on vaikea ihastua toiseen, ja mä suorastaan himoitsin sitä toista.. siis hyvinkin seksuaalisesti. Nyt tästä entisestä kuivasta kaudesta on onneks jäljellä enää jaettava tarinani, ja nykyisessä suhteessani ei ole seksin suhteen kyllä minkäänmoista ongelmaa :) tuota, entiseni on nykyään miehen kanssa, ja olen kuullut, että identiteettiään vielä etsivät saattavat vetästä liinat kiinni, kun totuus valkenee, ja huomaakin haluavansa jotain muuta.
Luin kirjoitustasi välillä suu auki loksahtaen, sillä niin moni yksityiskohtakin pitää paikkansa minun elämässäni ja nykyisessä parisuhteessani. Alussa oli kaikki hyvin, haluja riitti. Ajan myötä puolisoni alkoi etääntyä ja vedota väsymykseen ja omaan vartaloonsa, hän myös entinen urheilija ja nykyään pulskistunut. Hän myös sanoo, ettei vaan ole seksuaalinen ihminen, eikä tarvitse seksiä usein. Tilanne on raastava; minun mielestäni seksi on juuri se yhdistävä ja läheisyyttä antava tekijä suhteessa, joka erottaa parisuhteen kaverisuhteesta. Rakastelun jälkeen tuntee toista kohtaan niin paljon yhteenkuuluvuutta ja erityistä lämpöä, etten voi ymmärtää, miten seksi on joillekin yhdentekevää. Meille on nyt sitten käynyt niin, että kun olen tullut jatkuvasti torjutuksi, on omatkin haluni alkaneet vähentyä. Tai sitten alitajuisesti työnnän halujani pois. Eli käytännössä tilanne on se, että rakastelemme 1-2 kuukauden välein. Myös minä olen alkanut hakea hyväksyntää ja kehuja esim ulkonäöstäni nyt muualta, kun niitä ei kotoa saa. Pettämään en kyllä kykenisi. Ihminen haluaa tuntea olevansa haluttu ja seksikäs. Miten eteenpäin, en tiedä. Suhteemme on muuten aivan mahtava ja rakkautta kyllä riittää. "Vain" se seksi ja intohimo sänkypuolella puuttuu :/
Niin, itse olen suhteessa jossa ei ole seksiä, koska en tunne kumppaniini seksuaalista vetoa. Enää. Muita naisia kohtaan kyllä. En tosin ole koskaan pettänyt enkä aiokaan. Kuulostaa ehkä todella pinnalliselta, mutta en tunne yleensäkään vetoa naisiin joilla on isot riipahtavat rinnat. Henkinen puoli suhteessa on kunnossa ja harmittaakin oma vajavaisuus. Niin, veikkaan tyttöystäväsi mielenkiinnon yksinkertaisesti lopahtaneen sinuun. Siihen ei auta keskustelut eikä romantiikka. Totuus on se, että vaihtamalla voi saada parempaa. Jos tyttöystäväni jättää minut seksittömyyden takia, tulen surulliseksi, mutta ymmärtäisin täysin hänen syynsä. Ehkä lohdutuksena sinulle, että yllättävän moni suhde on seksitön. Siitä ei vaan kehdata puhua ääneen.
seksitön mutta siksi se muuttuu,ja SIITÄ ei puhuta,ollaan kun kämppikset koska kaikkeen tasaseen tottuu.
Ei se saa mennä niin! Mä rakastan ylikaiken mun tyttöystävää ja ollaan oltu parisen vuotta tiivisti kimpassa,eli seksi on mukana kuvioissa ja se on niiiin mahtavaa! :O En kestäis jos se loppuis,koska se on yks tärkeä osa kuitenkin meidän suhteessa.En halua mitään platonista suhdetta häneen,vaikka henkinenyhteys on eritt.hyvällä mallilla niin ei se riittäis. Suhteeseen kuuluu myös himo ja erotiikka.Ei pelkkä "kämppis" suhde ole OIKEA suhde. Mutta että hän ei enää haluais mua!? Pahin painajainen mitä tiiän.
suhteen muuttuvankaan mut niin siin vai nkäy,kasva aikuiseksi herraisä sentäns!
Olen itse elänyt suhteessa, jossa minä osapuoli, joka ei halunnut seksiä lähes ollenkaan. Ja sitä kesti vuoden verran, kumppanini jaksoi ja halusi silti olla vierelläni. Miksi en halunnut? Meillä oli suhteessa tosi vaikeeta aikaa muutenkin ja koin etten pysty seksiinkään. Toki sitä oli satunnaisia kertoja, kun "pystyin unohtamaan" siinä hetkessä kaikki muut ongelmat. Sanoinkin kumppanilleni, että etsi joku toinen...no hänellä olikin muita, mutta aina palasi yöski kotiin, eikä ne muut kuulemma ollu mitään hänelle. yhteinen sävel seksissäkin voi siis todellakin löytyä uudestaan ja toisen voi löytää uudestaan.
Tekstisi oli kuin omasta päästäni - sanasta sanaan. Saan tästä taas toivoa tilanteen paranemiseen.