Eli siis milloin sen vauvan oikein voisin saada? Opiskelut on kesken, kylläkin loppu suoralla. En vielä asu miesystäväni kanssa saman katon alla, johtuen hänen työpaikkansa sijainnista. Olisin itse valmis perustamaan perhettä heti valmistumisen jälkeen, mutta mies ei ole samaa mieltä. Hänen mielestään minun pitäisi ensin hommata vakituinen työpaikka, ja antaa hänellekin aikaa vaihtaa työpaikkaa, meidän pitäisi ensin muuttaa yhteen ja...toiveena olisi ehkä opiskella vielä lisää joskus, mutta missä välissä..Miesystävälleni meidän suhteemme on ensimmäinen vakava, minä taas seurustelin ennen häntä 5 vuotta..ollaan eri lähtökohdissa. Kuitenkin suhde toimii ja rakastetaan! Ahdistaa..milloin on vauvan aika??
Millon vauvaa saa haluta?!
opiskelija23
71043
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vauva aika on silloin, kun molemmat ovat valmiita siihen. Anna miehesi rauhassa sulatella asiaa. Keskustelkaa ja miettikää tilannetta. Kukaan ei voi varmasti sanoa, milloin on juuri oikea aika. Vanhemmuuteen kasvetaan. Älä ainakaan jatkuvasti mainitse miehellesi asiasta, vaan anna hänelle aikaa.
Itse olen naimisissa. Avioliittoa takana viisi kuukautta. Tunteneet olemme 9 kuukautta. Me molemmat haluamme vauvaa ja olemme jättäneet ehkäisyn pois. Pitkäkään parisuhde ei ole varma merkki siitä, että ollaan valmiita vauvan tuloon.
Ette siis ole asuneet vielä saman katon alla? Ehdottomasti kannattaa ensin elää harmaata arkea samassa taloudessa ennen kuin edes rupeaa harkitsemaan lapsia!
Seurustelin avokkini kanssa kaksi ja puoli vuotta ennen yhteen muuttoa, mutta silti ensimmäinen vuosi samassa asunnossa tuntui olevan yhtä kriisiä. Yhtäkkiä ei päässytkään toista pakoon omaan soppeen, elämä olikin yhtäkkiä konkreettisemmin yhteistä kuin ennen. Vasta silloin toisen todellinen luonne tulee esiin.
Sinänsä en usko taloudellisen tilanteen ja työpaikkojen vaikuttavan lapsen hankintaan, sillä meillä toivotaan vauvaa vaikka molempien opinnot ovat kesken. Samoin kuin teillä, mieheni oli se joka ajatteli enemmän töitä ja rahaa ennen kuin suostui hankkeeseen.
Miesystäväsi ei ilmeisesti ole vielä valmis hankkimaan lasta, enkä usko että olette kummatkaan ennen kuin pääsette muuttamaan yhteiseen kämppään. Kyllä te ehditte vielä! Lycka till!
Ennen lasten hankkimista kannattaa asua kumppanin kanssa mahdollisimman kauan kahdestaan! Vaikka kuinka rakastaisi toista, ei yhdessä eläminen ole aina niin helppoa. Jos yhteenmuuttoon yhdistetään vielä samaan aikaan lapsi, ei ole ihme että parisuhde kärsii.
Itse en ainakaan voisi harkitakaan lasten tekoa jos en olisi asunut ennen sitä yhdessä mieheni kanssa, tottunut yhteiselämään ja myös niihin toisessa ärsyttäviin piirteisiin. Kuten hän myös omiini. Näin tiedämme (ainakin suuremmalla varmuudella), että yhteistyö välillämme pelaa. Myös mahdollisen lapsen tullessa kuvioihin.
Kyllä saat haluta vauvaa, mutta miehesi saa olla haluamatta. Dilemma.
Jos haluat todella elää nykyisen miehesi kanssa, sinun kyllä kannattaisi kuunnella hänen mielipiteitään lastenteosta. Olisi myös minun mielestäni hyvä asua ensin edes vuosi yhdessä ennen perheen perustamista, jotta opitte tuntemaan toistenne arkitavat ja arkimentaliteetin.
Mulla on vähän sama elämäntilanne 23 vee ja gradu valmisteilla, samoin kuin vauva. Ollaan kuitenkin asuttu 3,5 vee yhdessä. Mies on jo 34 vee ja halukas jäämään hoitamaan vauvaa kotiin yli puoleksi vuodeksi ja muutenkin toivonut vauvaa. Minä olin mieheni ensimmäinen vakava suhde, joten se ei ainakaan meillä ole vaikuttanut. Suosittelen lämpimästi, että neuvottelette asiasta yhdessä tai, jos vauva on sinulle kynnyskysymys, teet sen yksin, mikä voi olla raskasta. Tsemppiä pohdintoihin!
Keskustelin asiasta mieheni kanssa, ja kysýin häneltä suoraan, mitä mieltä oikeasti on lapsien saannista ja ajankohdasta. Hän sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi; sitten kun on talous kunnossa ja ollaan onnellisia. Hän tarkoitti juuri sitä, että sitten kun suhde on edennyt yhdessä asumiseen ja myös ollaan huomattu, että sittenkin jaksetaan toista. Nyt ollaan nähty vain v.loppuisin ja lomilla jo kauan aikaa, mutta vain olosuhteiden pakosta. Tämä vauvakuume näyttä olevan tulevaa ja menevää sorttia, välillä käy kuumana ja välillä laantuu pieneksi kipinäksi jossain aivojen sopukassa =) Katsotaan mitä se elämä tuo tullessaan..
Sinun asenne kuulostaa ihan hyvältä. Ainahan voit seurailla vauvapalstoja, kun välillä vauvakuume iskee - tai hankkia lemmikin vauvankorvikkeeksi. Hmm, eivät tainneet olla kovin hyvä neuvoja nämä minun neuvot...
Kyllä parisuhteeseen tosiaan kannattaa satsata ennen vauvaan satsaamista. Nykyisin on aika yleistä ajatella, että vauva hankitaan vasta kolmissakymmenissä, kun koulutus ja ammatti ja työkokemusta on hankittu. Ei siis ole ihan tavatonta, jos miehesi haluaa vähän lykätä asiaa.
Voisi ajatella niinkin, että kun nyt olette puhuneet lapsista, miehesikin alkaa ajatella asiaa vähitellen, ajan kanssa. Jos kävisitte kyläilemässä nuorten, onnellisten lapsiperheiden luona, miehesi saattaisi huomata, että ei lapsen saanti ole niin hankala ajatus, miltä ensi alkuun näyttää. Vähitellen hänen asenne voisi alkaa muuttua. Tai sitten ei. Tsemppiä sulle ja teille!
Hienoa, että olet nyt sinut asian kanssa. Vaikkei sitä aina uskoisikaan, niin lopulta asiat aina järjestyvät.
Halusin vain sanoa mielipiteeni siitä kun monet nuoret parit suunnittelevat viivyttävänsä lasten saantia siihen asti kunnes opiskelu, ura ja yleisesti ottaen koko elämä on kunnossa lapsia varten. Jos tätä todella jäisi odottamaan, monien kohdalla lapset saattaisivat jäädä vain haaveeksi.
Itse olen 24-vuotias ja olemme juuri jättäneet ehkäisyn pois mieheni kanssa. Opiskelen edelleen, vaikkakin opintoni alkavat olla jo loppusuoralla. Suunnitelmissa on jättää valmistumatta ja olla äitiysloman ajan vielä kirjoilla yliopistossa. Sen jälkeen voin sitten alkaa suunnitella työelämään siirtymistä. Tai ehkä vain valmistun ja teemme toisen lapsen heti perään, kukapa tietää. Uskon kuitenkin että pärjäämme hienosti, vaikkei kaikki olekaan vielä "valmista" vauvaa varten :)