Tuttavillamme on pieni koira. Kun heille menee kylään niin koira haukkuu, murisee, ärisee jne... vaikka olen etten koiraan reakoi niin jatkuu vaan. Koira jatkaa sitä koko ajan, kuin heillä on. Vaikka istuu rauhassa sohvalla eikä liikuta eväänsäkään niin silti murisee ja haukkuu eteisestä. Ei uskalla tulla luo jne.. Käyttäytyy näin kaikkia vieraita kohtaan. Olen yrittänyt, että kun menen niin heitän koiralle jonkin herkun heti ku pääsen ovesta sisälle, mutta koira ei sitä syö. Tuo käytös on häiritsevää eikä omistajat saa sitä kuriin. Heille ei tee mieli enää edes mennä, kun koiran haukkuminen käy korviin hirveästi ja mitään ei pysty keskustelemaan haukkumisen yli. Mielestäni koira on tosi arka ja siksi käyttäytyy noin. Mitä teidän mielestänne MINUN pitäisi tehdä kun olen heillä? Miten toimia tai käyttäytyä?
Itsellänikin on koira (iso) ja tuollaista ongelmaa ei ole ikinä itsellä ollut eikä muuten tullut vastaan niin en tiedä miten toimia. Olen yrittänyt olla välittämättä koirasta, en ole katsonut sitä, enkä yrittänyt silitellä. Ei mitään vaikutusta. Koko ajan saa pelätä, että millon on lahkeessa kiinni.
Omistajia ei voi nevoa, kun tietävät itse kaiken paremmin kuin muut, mutta haluisin vinkkiä omaan käytökseen, jos se mitään auttais.
Kysyisin
neuvoa...
24640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
En tiedä onko tästä apua juuri tähän ongelmaan, mutta kerron erään ulkoilmassa tapahtuneen kokemuksen. Kenties voisit soveltaa sen oppeja tähän keissiin... Mulla on pystykorva, joka on perusluonteeltaan vähän arkuuteen taipuvainen, mutta peittää sen todella hienosti kaikkinaisella öykkäröinnillä. Erään kerran olimme lenkillä tossa sairaalan mäellä ja vastaan tuli jalkapuoli mies, rollaattorin kanssa paarustaen. Tämän kulkemisen kuuli ja näki todellakin jo kaukaa. Sen verran erikoista oli että tiesin mitä tulee tapahtumaan. Näin sitten tapahtui että kun koira sai näköyhteyden mieheen alkoi helvetillinen haukku. Aloin sitten kelaamaan fleksiä sisään pitääkseni miehen ja koiran hampaat erossa toisistaan ohitustilanteessa. Mies kuitenkin yllättäen sanoi että ei hämminkiä, anna koiran vaan tulla moikkaamaan. Välimatkaa tuossa vaiheessa noin fleksin mitan verran. Hän kääntyi istumaan rollaattorin istuimelle ja selin meihinpäin, sitten huikkasi että anna tulla vaan, että ei hän pelkää. Ja laski käden alas. Tein kuten pyysi, ja laskin koiran taas vapaaksi, ja meteli oli helvetillinen. Pian uteliaisuus kuitenkin voitti ja koira meni katsomaan. Isäntä oli hiljaa paikallaan kun koira nuuhki rollaattoria ja kättä. Sitten liikautti vähän sormia ja enemmänkin kättä ja alkoi rapsuttaa koiraa ja se siirtyi etupuolelle. En nähnyt kasvonilmeitä, oliko siinä vielä jotain mainitsemisen arvoista mutta hetken päästä olivat ylimmät ystävykset. Ei mitään tietoakaan enää epävarmuudesta. Olin lievästi yllättynyt, suorastaan puulla päähän lyöty. Se mitä itse tuosta ymmärtäisin olevan tärkeää, on että on selin tai sivuttain koiraan, kumarassa poispäin koirasta, ei katso eikä hymyile hampaat näkyen, vaan luottaa siihen että kun aika on kypsä, koira ottaa katsekontaktin ja että antaa jotain mitä nuuhkia ensin. Ja että on liioitellun hidastettu liikkeissään ja toimissaan. Toivottavasti tästä olisi jotain apua tutustumiseen. Mutta miten itse menettelisin tuttavasi koiran omistajana, niin laittaisin sen toiseen huoneeseen huutamaan. Kenties tekisin niinkin, jos vieraat ovat kärsivällisiä että päästäisin sen vaikka sata kertaa pois sieltä jäähyhuoneesta ja ellei ole kunnolla niin potkaisin aina takaisin sinne ne samat sata kertaa. No, onneksi meillä ei ole tätä ongelmaa...
Juuri näin minunkin mielestäni aran koiran kanssa tulee toimia! Meillä oli joskus todella arka koira, ja juuri tuohon tyyliin neuvottiin kavereita koiran kanssa toimimaan. Paras ystävänikin, joka kävi meillä suht tiuhaan, meni aina istumaan vähän matkan päähän koiraan selin, ja laski kätensä selkänsä taakse. Siinä saatiin jutustella piiiitkä tovi, ennen kuin tuo arka koira uskalsi nuuhkaista tuon kaverini kättä. Mutta edistystä se oli sekin :) En sitten tiedä tuollaisesta, joka hulluna haukkua räksyttää, että onko se niin "paniikissa" tai vain jotain pomottelun tyylistä, että auttaako siihen selän kääntämisetkään...
jokaisella pentukurssilla ja opetetaan sama. myös jokaisessa koirakirjassa lukee tuo... minulla on ollut koira jo huimat 5kk ja olen silti tiennyt tuon jo 6kk.
Että tuo olisi joku uusi keksintö? En minä, eikä hän jolle vastasin. Se oli silti loistava esimerkki. Sanoinko, että minä kuulin sen vasta ensimmäisen kerran? En. Onko muuta kysyttävää? Ainiin, tiesin tuon ilman, että tarvitsi lukea yhtäkään koirakirjaa. Onko nyt hyvä? Sieppaa tuollainen tolloilu.
tarkoitin vain, että olipa turha kommentti sinulta. esimerkki oli surkea ja sen kehuminen asiatonta. mikäli et tajunnut jotain kohtaa, niin kysy ihmeessä.
"esimerkki oli surkea ja sen..." Niin kenties jos sinulla on tämän päätähuimaavan pitkän, kokonaista viisi kuukautta kestäneen, kokemuksesi perusteella antaa oma, kenties vielä parempi esimerkki, niin ole hyvä. Areena on vapaa.
Ja sinun kommenttisi varmaan oli sieltä asiallisimmasta päästä? Kuten tiedetty, en jaksa jauhaa kaltaistesi turhanpäiväisten jaarittelijoiden kanssa. Yhdyn erkkiesimerkin kannanottoon. Areena on vapaa.
hyvä että ymmärsit olleesi väärässä ja luovutit suosiolla.
paras esimerkki on mannerheimin ratsastajapatsas.
Turhanpäiväiset huomautukset! Tiedoksi vaan, itse käynyt pentukoulussa enkä ollut tietoinen tuosta. Minulla kuitenkin ollut koira vuoden ja ensimmäsitä kertaa kuulen! Arkoja koiria en ole tavannut, joten syy ehkä se...
mielestäsi vaikuttaa aloittajan tapauksessa?
kuuntelit huonosti.
sen kanssa voi ensin harjoitella lähestymistä turvallisesti.
aloittaja voi roudata patsaan himaan ja opettaa koiraansa lähestymään sitä? Missä kohtaa oppi sitten sovelletaan aloittajaan? Kerro vähän laajemmin... Pieni essee aiheesta olisi nyt paikallaan!!
saatasiin täältä pois hihhuloimasta? ärsyttäviä! Eikä kouluissa enää opeteta mitään tapoja.
vaan mennään harjoittelemaan sinne missä patsas on. sitten kun sujuu ensin patsaan kanssa hyvin voi kokeilla koiralla. turha lähteä heti riskeeraamaan elävän pedon kanssa.
olen jo 97v ikäinen.
isoisoäitisi iällä eli n. 83:lla vuodella
toimii kaikkeen ei toivottuun käytökseen. Niin ihmisteinien, kuin koirienkin räksytykseen ;) Eli jätetään pois kaikki "ole hiljaa" huudot yms. molempien kohdalla. Kyllä ne joskus lopettaa tai ainakin siirtyy muualle, kun kukaan ei vastaa provoiluun.
pitänyt olla vastaamatta tähän ketjuun?
niinhän sitä jo päiväkodissa opetettiin, hehee :)
kääpiöpinseri. Se on täysin normaalia kääpiöpinserin käytöstä, etkä pysty tekemään sille mitään.
Ei ole kääpiöpinsseri...
Lähtisit koiran kanssa ulos lenkille missä saisi koira rauhassa samalla tutustua sinuun. Usein räyhäävä koira rauhoittuu kun se viedään omistajan luota pois. Tarkistat vaan ensin että ei pää pääse pujahtamaan kaulapannasta läpi.