Miettikää tarkkaan haluatteko oikeasti opettajiksi.
Työ on raskasta, työ ei pelkästään ole sitä luokassa tapahtuvaa:
- suunnittelet tunnit
- valmistat materiaalin
- hoidat kouluhallinnolliset asiat
- hoidat yhteydenpidon muihin opettajiin, kouluihin ja viranomaisiin
- hoidat yhteydenpidon vanhempiin
- palkka on pieni suhteessa työmäärään
- lapset ovat "muuttuneet" radikaalisti; erityisopetuksen tarve on lisääntynyt, kasvatustyönosuus painottuu yhä enemmän opetustyön syrjäyttämisessä
- opettajiin kohdistuva väkivalta (henkinen ja fyysinen) on ihan uusissa ulottuvuuksista
- virasta saa "unelmoida" vuosikausia, määräaikaisen opettajan tulot ovat välilläkin kovin löyhät, sijaisuuksissakin vaihtuu aina työympäristö ja oppilaat
- joillakin opettajilla ei yksinkertaisesti ole töitä (liikaa sen alan opettajia, esim. biologia, historia...)
Ei opettajan työ kamalaa ole, mutta ottakaa myös se realismi mukaan, joka siellä opettajan työn takana on. Suosittelen kyllä miettimään moneen kertaan. Tälläkin hetkellä joka viides valmistunut opettaja vaihtaa alaa. Ja se on paljon!
Tuleville opettajille tai opettajaksi aikoville
miettikää tarkkaan!
503427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Tuntuu siltä, että opettajakuntaan on pesiytynyt paljon porukkaa, joka ei ole mihinkään tyytyväinen. Itse pidän hommastani ja saan mielestäni sen vaativuuteen suhteutettua palkkaa.
että edes jollain tapaa sietää lapsia tai nuoria. Osa opettajista kai ryhtyy opettajaksi...miksi?
Kieltämättä tuo kysymys nousee mieleen tämän tästä. Miksi helvetissä opettajiksi hakeutuu myös ihmisiä, jotka ilmiselvästi inhoavat nuoria ja joiden tärkein tarve on tehdä itsensä tärkeäksi? Haalitaan itselle kaikki liikenevät opetustunnit, ryhmänohjaajuudet, opinnäytetöiden ohjaukset ja valintakokeet ja sitten keväällä valitetaan, kun vituttaa ja työ on raskasta. Täytyy myöntää, etten tienaa kovin hyvin, mutta eipä ole väliäkään. Raha riittää juuri siihen mihin haluan ja jää vähän säästöönkin. Tapasin tuossa yhden kollegani, joka työskentelee saman alan astetta ylemmässä oppilaitoksessa. Siellä opiskelee myös jokunen entinen opiskelijani. Tuo kollega kertoi, miten nämä entiset opiskelijani ylistivät opetustani "maasta taivaaseen". Se lämmitti!
ammattikoulun puolelta. Menepäs katsomaan sitä nykyperuskoulua, niin ymmärrät, miksi opettajat ovat väsyneitä. Vai kuvitteletko oikeasti että peruskoululaiset ovat kuin ammattikoululaiset? Vaihdetaanko paikkaa? Tule sinä tänne ja minä tulen amikseen ;)
Katso vastaukseni tuolta alempaa.
Lähes jokainen ammattikunta voisi tehdä työstään listan, jossa ilmenee "negatiiviset" seikat. Me opettajat ollaan samanlaisia työläisiä kuin muutkin. Monet vaan valitettavasti pitää itseään ja työtään jotenkin erikoisena ja ihmeellisenä. Minusta open työ on maailman paras työ, enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Alasta riippumatta ihminen, joka nauttii työstään sanovan näin.
Kun on 4-5 tunnin työpäivät ja pitkät lomat jää varmasti aikaa suunnitteluunkin. Fiksut opettajat suunnittelevat tuntinsa niin, että niitä voi käyttää seuraavinakin vuosina runkona. Opetettavat asiat eivät varmaankaan muutu vuoden aikana. Oslo on todennäköisesti Norjan pääkaupunki vielä 5 vuodenkin kuluttua. Tervetuloa katsomaan sairaanhoitajan ja lääkärin työtä päivystyspoliklinikalle. Asiakkaina on hankalia narkomaaneja, sekavia mummeleita ja antibiootteja vaativia pikkulasten vanhempia. Ja aikaa on potilasta kohden muutama minuutti. Siihen tulee lisäksi jatkuva kouluttautuminen sekä projektit ja ajankohtaisongelmat esim. tällä hetkellä sikainfluenssapandemiaan varautuminen. Palkkaus ja työn vaativuus eivät todellakaan kohtaa terveydenhuoltoalalla. Ja kesälomakin on vain 3-4 viikkoa.
Miksi sinä et sitten halunnut opiskella opettajaksi? Tiedoksi, että narkomaaneja on kouluissakin, erona on se, ettei opettajalla ole koulutusta kohdata heitä. Sekavilta mummeleilta on toki vähän vältytty, jos ei kohta olla itse sellaisia;)Opettajatkin käyvät täydennyskoulutuksessa ja siitä ei makseta erikseen paitsi päivärahat. Sikalenssukin voi iskeä oppilaitokseen, tosin en nyt sitä pelkää. Tämä kaikki voisi siis olla sinullakin, jos oikeasti haluaisit :) Mukavaa 3-4 viikon kesälomaa sinulle!
mummeleilta. Meidän koulussa käy vanhuksia syömässä ja joukossa on aika sekaviakin tapauksia.
Oli joskus mielessä opettajankin opinnot, mutta halusin tehdä työtä eri-ikäisten ihmisten parissa, mahdollisesti tulevaisuudessa voin opettaa AMK:ssa. Vastuu terveydenhuollon työntekijöillä on kuitenkin toista luokkaa kuin opettajilla. Sikalentsussa koulu voidaan sulkea mutta terveydenhuollossa potilaat pitää myös hoitaa. Näinhän on sairaitten lastenkin kohdalla. Kun lapsi sairastuu, hän on koulusta pois ja lääkärit ja sairaanhoitajat hoitavat lapsen kuntoon, kunnes tämä voi palata kouluunsa. Sairaan lapsen hoito on mitä vaativinta puuhaa, vastuu ja palkkaus eivät kulje todellakaan käsi kädessä. Opettaja voi opettaa lapselle vuosiluvun väärin mutta jos sairaanhoitaja annostelee lapselle lääkkeen väärin, lapsi voi kuolla. Kuitenkin opettajilla on parempi palkka kuin sairaanhoitajilla. Molemmat ammatit ovat tärkeitä ja alipalkattuja. Sairaanhoitajat ovat todellisessa palkkakuopassa omasta mielestäni.
sairaanhoitajan ja opettajan työ täytyy asettaa vastakkain?
ja pitäähän naisten nokittaa toisiaan. Totuus kuitenkin on, että sairaanhoitaja on valmistunut joko opistosta tai ammattikorkeasta. Opiskeluaika on ollut 3v. Opettajat valmistuvat yliopistosta ylemmällä korkeakoulututkinnolla joko suoraan opettajiksi tai siten, että valmistuvat ainelaitokselta maistereiksi (kuten matemaatikko, kemisti, fyysikko..) tämän jälkeen vielä opiskelevat opettajaksi kasvatustieteellisessä. Opiskeluaika 7-8 vuotta keskimäärin yliopistossa. Mistähän ne sairaanhoitajat saisivat oppinsa ja kuka heidät kouluttaisi sairaanhoitajaksi, jos opettajia ei olisi. Kuka ne tulevat sairaanhoitajat opettaisi lukemaan? Turha verrata, että kuka ne vauvat ottaisi vastaan - on sitä ennenkin synnytty saunassa ilman sairaanhoitajaa koko ihmiskunnan ajan ;) Jos sairaanhoitaja haluaa liksaa, menee ja kouluttautuu, sitten vaikka opeksi, jos se kerran on on niin hyvin palkattu. Luulempa, että sairaanhoitaja palaa kyllä takaisin nöyränä sinne sairaalaan helpompaan duuniin, jonne tullaan ja josta lähdetään eikä töitä viedä kotiin mukana.
Aika moni sairaanhoitaja on lähtenyt ja tulevaisuudessa lähtee ulkomaille töihin, missä maksetaan parempaa palkkaa. Verotuskin on keveäpää. Olisi mukava tietää missä sairaalassa on helppoa duunia tarjolla sairaanhoitajille. 3-vuorotyötä-fyysisesti ja henkisesti raskasta. Kotona mielessä painaa tuliko kaikki tehtyä oikein vai tuliko tehtyä jokin suuri moka. Itse en suosittelisi kenellekään enää terveydenhuoltoalalle kouluttautumista. Palkka ja työn raskaus ja vastuullisuus eivät kohtaa mitenkään. Lääkärien kohdalla koulutuksen pituuskaan ei näy palkassa. Aika monessa paikassa on pulaa terveydenhuoltoalan henkilökunnasta. Käytännön esimerkki siitä, että palkkaus ei ole kohdallaan. Jos palkka on kohdallaan hakijoita löytyy kyllä.
Opettajatkin vaihtavat alaa ja alalle hakeutuu tarvittaviin suuntauksiin nykyään liian vähän. Tulevaisuudessa tosiaan on todellinen opettajapula pätevistä opettajista.
Aloituspalkat
Opiskelukaveri, 6v, maisteri. Palkka 3300e (työaika 37,5h)
Opiskelukaveri, 8v, maiseri. Palkka 3000e (työaika 37,5h)
Opettaja, 6v 2v, maisteri opettajan koulutus. Palkka 2450e.
Sama koulutus kaikilla, opettajalla vielä parin vuoden lisäkoulutusta. Palkka näin paljon alempi. Työtuntimäärä ~50h/vko, josta paljon töitä kotona iltaisin ja viikonloppuisin.
Tämän opettajan alalla opettajakoulutukseen ei hakeudu vuosittain riittävästi opettajia, monta kymmentä paikkaa jää täyttämättä joka vuosi. Valmistuneistakin moni menee oman alansa töihin joko suoraan tai kokeilee opettajantöitä ja toteaa ne palkkaan, työmäärään ja olosuhteisiin nähden huonoksi vaihtoehdoksi. Tulevaisuus: huutava opettajapula, epäpätevia opettajia... Työtilanne nyt: töitä tarjolla, koska päteviä opettajia ei ole saatavilla.
rankkaa puuhaa. Ja sitä teen päivittäin tarkkismaikkana. Lapset ovat henkisesti aivan sairaita, usein myös perheet. Silti minulla ei ole sairaanhoidollista, lääketieteellistä tai psykiatrista koulutusta. Ei myöskään osaston tai tiimin tukea. Opettaja painii yksin ongelmaisten lasten kanssa ja ah, mikä riemuvoitto, kun tulee tieto, että lastenpsykiatrinen osasto vihdoin tarjoaa paikan. Joten jätetään tämä vertailu sikseen. Teemme töitä aivan eri oloissa.
Vaikka sekavilta mummeleilta vielä on vältytty tuntuu että sekavia vanhempia on olemassa senkin edestä. Kun ne reppanat antaisivat lastensa elää ja opetella itse kärsimään tekojensa seuraukset eivätka aina olisi heti soittelemassa kouluun ja osoittelemassa opettajaa monesti kuitenkin syyttömästi.
Tervetuloa vaan opettajaksi, tämä on mukava työ, vaatii kylläkin auktoritääris- sosiaalisen luonteeen. Töitä on palkkaan nähden vähän ja edunvalvonta on ensiluokkaista, runsaat prosenttiperusteiset palkankorotukset tuovat rahaa ovista ja ikkunoista, viime korotus toi taas satoja euroja lisää ja virka on elinikäinen.
Joo, prosenttikorotukset on kyllä aivan mainia. Ensimmäisen korotuksenkin saa VASTA viiden vuoden päästä ja HURJAT 4%. Paljonkos se tekee 2500e/kk palkassa.. Hurjat 100e VIIDESSÄ vuodessa, ei kyllä käy kateeksi. Tavallinen palkansaaja saa vuosittain tuon korotuksen, kun käy pomolle latelemassa oikeat sävelet ;) No, ei kai sitä työtä kukaan palkan takia tee. Pääasia, että katto on pään pääällä.
Elän elämäni onnellisinta aikaa. Ehdottomasti. Aiemmin toimin umpikaupallisessa firmassa kymmenen vuotta ja tein kusipäisten pomottajien kanssa välillä 16 tuntista päivää. Rahaa tuli, mutta eipä siinä työn ohella juuri muuta elämää ollutkaan. Sen jälkeen valtion laitoksessa byrokraattisten pikku-hitlereiden valvottavana, että teenkö tutkimustyötäni oikeasti kahdeksasta neljään. Itsellisenä yrittäjänäkin toimin ja lopulta kyllästyin metsästelemään epävarmoja projekteja, joiden aikataulut muuttuivat asiakkaiden oikkujen mukaan. Opettajan työ on oikeasti ihan hemmetin mukavaa ja palkitsevaa. Ei huonoimpana kriteerinä se, että parin viikon kuluttua alkaa - minulla henkilökohtaisesti - lähes viiden kuukauden kesäloma. Työaikojaan pääsee junailemaan hyvin ja työpaikka on kohtuullisen varmalla pohjalla tähän maailmanaikaan.
peruskoulussa 7-9 luokkalaisia? Vai ammattikoulussa vain? Käypäs välillä katselemassa nykykoulun yläkoululaisia. Taidat juosta häntä koipien välissä takaisin sinne amikseen tyytyväisenä siitä, ettei tarvitse olla peruskoulussa.
Vedän syrjäytymisvaarassa olevien 13-17-vuotiaitten kerhotoimintaa tämän vakityöni ohella. Ei ongelmia. Amiksessa taas toimin tuollaisten 16-kesäisten kanssa, joita lukion päähänpänttäys ei juuri kiinnosta. ADHD:t, mielenterveysongelmat ja kovat huumeet tulevat arjessa vastaan tämän tästä. Montako kertaa sinä olet joutunut luokassa kasvokkain aggressiivisen, lähes satakiloisen parikymppisen jässikän kanssa? Siitäkin tilanteesta selvittiin puhumalla ja ollaan kavereita edelleen. Ei ongelmia. Ihmisiä noi nuoret on ja kyllä niiden kanssa pärjää ihan hyvin, kun ottaa jokaisen sellaisena yksilönä kuin kukin on.
Minä opetan ammatillisella puolella, ja viihdyn loistavasti. En kyllä menisi ikinä yläkouluun (enkä kyllä muuallekaan perusopetukseen) ellei olisi ihan pakko.
Amiksessa taas toimin tuollaisten 16-kesäisten kanssa, joita lukion päähänpänttäys ei juuri kiinnosta. ADHD:t, mielenterveysongelmat ja kovat huumeet tulevat arjessa vastaan tämän tästä.
------------------
Niin näitäkö ei peruskoulussa ole? Et ilmeisesti ole opettanut koskaan yläkoulussa.
En ole opettanut yläkoulussa, en. Entä sitten? Kerroin juuri, että toimin nuorten parissa, joilla ei todellakaan mene hyvin ja ongelmia on laidasta laitaan. Siis hieman siihen tyyliin, että kootaan kaikkien luokkien kaikki ongelmatapaukset ja aletaan suunnitella näiden kanssa mielekästä tekemistä. Peruskoulun oppilaista näitä on kuitenkin pieni osa. Hyvin on kuitenkin mennyt ja toimeen tullaan puolin ja toisin.
Toisaalta myöskään amisjengistä ei leimallisesti löydy niitä opettajien lempilapsia, hiljaisia lukutoukkia, vaan pääosin huomio on erilaisissa opetusmenetelmissä. Ja hyvin menee edelleenkin.
En ole opettanut yläkoulussa, mutta jotenkin ihmettelen vain tuota ainaista valitusta vittumaisista oppilaista. Ehkäpä opettajalla olisi välillä peiliinkatsomisen paikka, jos se nuorten ihmisten kanssa toimeen tuleminen on noin helvetin hankalaa.
Nuorissa löytyy eilaisia oppijoita, joten myös vaihtelevien menetelmien soveltaminen auttaa kummasti asiaan. Kyllä minunkin tunneillani hälistään ja minä hälisen mukana. Oppimista se ei kuitenkaan estä.
Siis mikä on tyypillisin ongelmasi? Mikä tekee opettamisesta niin kauhean kamalaa?
sinulle amisope. Sinulla on aivan loistava elämänasenne! Kaltaisiasi ihmisiä kaivattaisiin työyhteisöihin tuhansia lisää ja varsinkin tuonne opettajien ammattikuntaan. Eli ottakaapa muut saman ammatikunnan ihmiset mallia tästä loistavasta henkilöstä. Elämään ja työhön suhtautuminen on asenteesta kiinni ja jos tosiaankin opettajan työ v-tuttaa, niin ei muutakuin muihin hommiin. Valinta on teidän.
Suurkiitokset kannustuksesta! :-)
Pohdiskelin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että ehkäpä salaisuuteni omassa työssä viihtymiselle on siinä, ettei minun olisi edes mikään pakko tehdä sitä. Nykyisellä palkallani tulen toimeen, mutta pääasiallisen omaisuuteni olen hankkinut tekemällä aivan muita töitä. Opettamiseni ei siis ole pakkopullaa ja epätoivoinen tapa pyrkiä pysymään leivän syrjässä kiinni.
Opettaminen ja nuorten kanssa häärääminen on oikeasti piristävää. Olen tehnyt sitä nyt päätoimisesti viitisen vuotta. Sitten jos alkaa ottaa pannuun, vaihdan maisemaa.
Pohdiskelin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että ehkäpä salaisuuteni omassa työssä viihtymiselle on siinä, ettei minun olisi edes mikään pakko tehdä sitä.
*****************
Ehkä tuo viihtymisesi johtuu siitä, että teet töitä nuorten parissa - et lasten. On täysin eri asia työskennellä nuorten aikuisten kanssa kuin lasten. Mielellään itsekin tekisin töitä vain lukiossa tai ammattikoulussa, jos tähän olisi mahdollisuus. Ei pätkääkään kiinnosta peruskoulu.
Olen ollut amiksessa, lukiossa, yläkoulussa, alakoulussa ja myöskin päiväkodissa töissä noin 25 v. Paras paikka on YLÄKOULU ja kaikki ne ihanat murkut jotka aamulla huutaa kuorossa: *Mmmoi X !* Voi miten ihana aloittaa päivä!!!!
En koskaan, en siis koskaan vaihtaisi yläkoulun murkkuja aikuisiin!!!! Parhaita *työkavereita* he ovat !!!
Ei siis opelle opet, vaan todelliselle opelle oppilaat. Se on rakkautta lapsiin!!!
Rakastan työtäni yläkoulussa, rakastan murkkuja!!!!
Valitkaa valittajat itsellesi se ihan OIKEA ammatti johon TE sovitte ja voitte nauttia työstänne yhtä paljon kuin minä nautin !!!!
Valitkaa työpaikka joka tartte TEDÄT !!! EI siis työpaikka jota TE PALKAN TAKIA TARVITSETTE!!!!
Ja sitäpaitsi: murkut eivät todellakaan v******e milloinkaan aivan turha, monet muksut ovat huomattavasti sivistynempiä kuin masterismaikat!
Ei muuta!
Olen huomannut saman: jonkin verran opetettuani lukiossa, huomaan siellä oppilaiden olevan varsin vittumaisia ja ignorantteja. Liekö tässä myös se, että yläasteikäisenä ihmiset ovat älyllisesti luovimmillaan: lapsuuden ja lähestyvän aikuisuuden puolet sekoittuvat mielenkiintoisella tavalla, mutta sitten peruskoulun jälkeen ihmisistä tulee nirsoja, koppavia, valikoivia, viisastelevia. Yläasteikäiset penskat elävät välitilassa: ei tarvi olla kersa muttei tarvi vielä masentua aikuisuuden velvollisuuksista.
Itse olen myös opettanut monen ikäisiä (6-70-vuotiaita), mutta peruskoulu on ehkä se omin paikka. Tosin molemmissa sekä aikuisissa ja yläasteikäisissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Aikuiset vaativat tiedollisesti enemmän ja murrosikäisillä tiedon sijaan pitää keskittyä enemmän kasvattamisesseen.
Omasta mielestä tietyllä tapaa vaikeimpia ovat ammattikoulun aloittaneet, koska heitä ei voi enää kohdella lapsina, mutta he eivät vielä ole aikuisiakaan.
ja tuhannet opettajat ovat työttöminä! Juuri historia, biologia/maantieto, äidinkieli jne. vaikeita aineita. Tosin yliopistokaupungeissa on työttöminä kaikenlaisia opettajia. Niin ja kesäkuukausina työttömien opettjaien määrä nousee ainakin viidellä tuhannella...
joko lomautetuksi tai sitten kortistoon kesäksi eli palkataan vain toukokuun loppuun
Ei kaikille opettajille tarvitsekaan olla kesäksi töitä. Olen maatalon emäntä ja meillä on tilalla riittämiin töitä kesällä vaikkapa muutamalle kaupunkilaisopettajallekin kesäapulaiseksi.
Sitähän varten sitä yleensä ne muutamat vuodet tuleekin yliopistossa opiskeltua, että pääsis maataloon hommiin kesäksi...
Joo saa puolestani kouluttamattomat mennä lehmän kakkaa lapioimaan. Ylempi korkeakoulututkinto on olemassa vähän eri tarkoitusta varten.
pärjätä akateemisella tutkinnolla maatalon hommissa. Kovasti korostatte akateemisuuttanne, mutta sivistymättömyytenne paistaa kyllä kommenteistanne.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta opiskelin etten joutuisi maata mylläämään. Sen suuremmin akateemisuuttani korostamatta sanon vieläkin, ettei yliopistossa opiskella siksi, että päästäisiin kesätöihin maataloon.
Onneksi sinun kommentistasi se sivistys loisti kilometrien päähän...
>Onneksi sinun kommentistasi se sivistys loisti kilometrien päähän...
Tarkemmin sanottuna haisee...
Tämä on aika vakio toimintamalli: kun vedetään herne nenään siitä, että joku ei olekaan halukas tekemään niitä MINUN töitäni (ei kiinnosta, eri koulutus tai ylikoulutettu). "Et pystyisikään", "Olet sivistymätön", jne.
Onko se niin vaikeaa hyväksyä, etteivät kaikki halua päristellä traktorilla paskaa peltoon (tämä on tahallaan valittu ääripää maanviljelijän töistä, minäkin saanen hiukan kärjistää)? Varsinkin kun tuli suoritettua muutaman vuoden opiskelut korkeakoulussa.
Jokaisen tekemä työ on tärkeää, mutta en silti ala kuuntelemaan leuanpauketta traktorin ratista. Mitenkäkän muuten sinulta onnistuisi se toimiminen akateemista tutkintoa vaativassa työssä, jos olisit ikäsi vain maata viljellyt? Varmasti aika sivistynyt vaihtoehto?
Ei mutta ihan totta, kyllä meidänkin koulun opettajiston toinen puolikas, eli ne nuoret opettajat, jotka tulevat kaukaa kaupungista kimppakyydillä, voisivat vuoden päivät asua kylällä, majoittua vaikkapa yhdessä pariin rivitaloasuntoon vuokralle tai sitten meidän tai muutaman muun viljelijän mökkeihin ja tehdä sitten loma-aikoina meillä aputöitä.
Kyllä reilu peli ratkasee kenelle mä viljani myyn.
Hinta sen ratkaisee kenelle viljelijä viljansa myy.
Mää en kyllä ymmärrä, miten oikein sivistyneinä itseään perinteisesti pitävä opettajakunta täällä ajautuu keskustelussa tälle tasolle?!? Herranen aika, ruvetaan junttaamaan jotain "paskaa peltoon kuuden vuoden maisterisopinnoilla" -skeidaa, mitäs järkeä tässä oli?! Mä kasvoin ihan maalla, meillä oli karjaa niin kauan kunnes olin jotain viidennellä luokalla koulussa (pienen pieni kyläkoulu vielä siihen aikaan 80-luvulla!), sitten laittoivat karjan pois ja pitivät vaan viljelyssä maita, siirtyivät EU:n myötä luomuun - äiti kiersi maatalouslomittajana kunnes häneltä luhistui selästä kaksi nikamaa, isä teki omassa hallissa konepajatöitä ja alkoi urakoida Vapolle viljelyn lisäksi. Minä suvun ainoaksi akateemiseksi ja opetushommiin sitten. Tykkään nuorisosta, tavallisia ihmisiähän ne nyt herranen aika on siinä missä muutkin eikä ikä oikeastaan kaikkea taida ratkaista likimainkaan - ja tiettävästi palautteesta päätellen pitävät ne meikäläisestä. Mutta siitä huolimatta nyt 5 vuotta töissä olleena tekee aika tiukkaa mennä taas loman jälkeen hommiin. Ei jaksais sitä henkistä stressiä ja jatkuvaa kellon vahtaamista (vaikka en ole edes sellainen minuuttinikkari kuin jotkut toiset...), vaikka miten yrittäisi suhtautua puhtaasti työn kannalta niin kyllä opetustyö on henkisestä äärimmäisen raskasta. Mies on raksalla ja olen itsekin tehnyt niitä hommia näin kesäisin huvikseni, tykkään käytännön töistä. Vaikka fyysisen työn ruumiillinen kuormittavuus on aivan eri luokkaa kuin opetushommissa, niin sielu lepää. Keväisin mietin kaiholla kylvöjen tekemistä ja syksyisin kyntöhommia. Kun olin nuori, äiti otti mukaan lomittamaan ja pisti luomaan tukkoon mennyttä paskatykkiä auki ja sanoi: "Mieti tyttö kaks kertaa, mihin hommiin rupiat!" Oli sitä mieltä että paska homma kirjaimellisesti, ja veihän se selän, eli kuormittavuus on tosi asia. Mutta oli siinä mun mielestä niin paljon hyviäkin puolia että en pidä huonona hommana, vaan olen sitä mieltä että suomalainen ruoka on maailman parasta ja puhtainta ja meidän maanviljelijät on niin ammattitaitoista sakkia ettei tule toista vastaan ihan heti. Heidän työhön on vaan tullut viime aikoina myös niin paljon uusia kuormittavia asioita EU:n taholta muun muassa, että todella toivon, että he jaksaisivat ja olen sitä mieltä, että joka täällä akateemisella tutkinnolla tulee huutelemaan paskahommista, saisi todella katsoa peiliin, miettiä, mitä tuli aamulla syötyä, ja hävetä huutelemisiaan. Jos asiat olis yksinkertaisia, mää lähtisin maanviljelyshommiin tältä istumalta. Asiat vaan ei ole yksinkertaisia.
"...joka täällä akateemisella tutkinnolla tulee huutelemaan paskahommista, saisi todella katsoa peiliin..."
Väärin. Peiliin saa katsella se, joka tänne tulee selvittämään "hus kesätöihin maataloon" ihmiselle, joka on opiskellut vuosikaupalla suorittaakseen sen tutkinnon ja tehdäkseen koulutuksen mukaisia töitä.
Minä arvostan kaikkien työpanosta, mutta en kuuntele naamanpauketta omiin töihini liittyen. Siihen ei ole varaa edes maanviljelijällä.
"Jos asiat olis yksinkertaisia, mää lähtisin maanviljelyshommiin tältä istumalta."
Olen vakuuttunut, että asia on vielä hoidettavissa. Mars ottamaan selvää asiasta.
Juu edellisellä hyviä mielipiteitä, myös itse voisin vaihtaa muulle alalle ja tässä etsiskelen vaihtoehtoa, jonka ehkä löydän ehkä en. Opetustyö ei ole pahinta kaikista, mutta on se tosiaan henkisesti kuormittavaa ja eipä tuolla palkalla kuitenkaan paljon juhlita. Jos olisin opiskelemassa nyt esim. aineenopettajaksi miettisin todella tarkkaan sivuaineitani, ne kannattaisi valita niin, että muukin kuin opetustyöhön suuntautuminen kävisi helposti. Paras vaihtoehto voisi olla kaksi tutkintoa, toinen enemmän ns. käytännön alalta ja toinen sitten akateemiselta. Näin voisi vaihtaa helpommin.
Opetustyön pahimmat puolet ovat tietty jäykkä raami mihin kaikki toiminta pitää sulloa, jo edellä mainittu kellon vahtaaminen, se, että samat kurssit toistuvat miljoona kertaa ja kun olet vetänyt niitä esim. 15 vuotta niin täysin uuden näkökulman löytyminen voi olla kiven takana. Kaikessa on lisäksi mukana ns. piilo-opetussuunnitelma, eli on tärkeämpää koulun taholta, että oppilaat esim. ovat minuutilleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan kuin se, että he oikeasti oppivat jotain. Tietty kaavamaisuus vie helposti oppimisen ilon sekä opiskelijalta, että opettamisen ilon opettajalta. Nuoret ovat mukavia ja energisiä, mutta jaksatko oikeasti n. 200 kpl tällaista yksilöä per päivä ja klo 8-16? Se ihmiskontaktien määrä, jonka kohtaat voi olla valtava suuremmissa kouluissa mukaanlukien kollegat ja vanhemmat myös satunnaisesti.
Lisäksi vaikka tekisit työn miten hyvin ja tarkasti tahansa ei silti ole mitään takeita, että oppimistulokset olisivat huikaisevia. Paljon riippuu myös eritoten opiskelijoidesi motivaatiosta ja sitä ei voi antaa ulkoapäin. Aina niskaasi kaadetaan lisää vaatimuksia ja uusia projekteja ja opetussuunnitelmaa pitää uudistaa helvatun usein.
Oppikirjat voivat alkaa vaikuttaa aika naiiveilta, kun olet opettanut riittävän kauan ja jos olet oikea fakiiri saatat haluta tehdä sellaisen oman, mutta se taas ei onnistu muuta kuin työn ohessa ja se taas voi olla liikaa hommaa kerralla tehtäväksi.
Mieti siis vielä kaksi kertaa jos olet hakeutumassa opettajankoulutukseen tai opiskelet jo yliopistossa! Mieti sitä aamua loka-marraskuussa kun raahaudut paskalla halvalla autollasi koululle ja aloitat kellontarkasti taas yhden oppitunnin..
Tuommoisiahan nämä opetushommat tahtoo ihmisistä vähän tehdä, että tuntemattomiakin aletaan komennella kovasti rehvakkaalla äänensävyllä. Opetustyö tahtoo tehdä ihmisestä tyrannin, halusipa sitä tai ei. Kuitenkin joutuu pitämään homman hanskassa että iso porukka pystyisi opiskelemaan ja sehän tahtoo jäädä päälle, kuten tuosta "olen vakuuttunut että asia on vielä hoidettavissa, mars, mars, marssimaan asioista selvää ottamaan" -tyylistä voi hyvin huomata. Siellä sitä kollegaa komennellaan. Marssi itse siitä sinne missä pippuri kasvaa kun kerta olet niin pippuriseksi itsesi piiputtanut, et sinä tiedä meidän kaikkien elämäntilanteita niin tarkasti että sulla olis mitään valtaa ja voimaa komennella ja tietää varmoja ratkaisuja toisille, vaikka sä nyt oletkin vuosikaupalla opiskellut etkä kuuntele kenenkään naamanpauketta yhtään mistään asiasta. Ei muuta kuin pistä vielä nahkahanuri soimaan ja soita oikein fanfaari omalle erinomaisuudelles!
Sitä nyt voi ihminen arvostaa toisen ihmisen hommia ja toisia ihmisiä varsinkin vaikka ne ei oliskaan opiskelleet vuositolkulla saadakseen paskaduunin.
No tietysti, rehvakasta komenteluahan se ilman muuta.
"Jos asiat olis yksinkertaisia, mää lähtisin maanviljelyshommiin tältä istumalta."
Niitä maatalouslomittajan paikkoja pitäisi löytyä. Voit joko tehdä asialle jotain, tai sitten jatkaa valitusta.
Ja aivan oikein, en kuuntele sinunkaan naamanpaukettasi. Töttörörööö! ;-)
(Se puuttuva fanfaari siinä...)
Lopuksi vielä lainatakseni itseäni edellisessä viestissäni:
"Minä arvostan kaikkien työpanosta, mutta en kuuntele naamanpauketta omiin töihini liittyen. Siihen ei ole varaa edes maanviljelijällä." Oliko siinä jokin epäselvä kohta?
Itselläsi naamaläpi paukkuu jo vähän liian kovaa, varo ettei posket löysty tai naama repeä.
Tiedoksi onnettomalle että maatalouslomittajan homma on aivan eri homma kuin maanviljelijän homma. Ensinnäkin siinä ollaan tekemisissä karjatalouden kanssa, mitä maanviljelys ei ole. Karjankasvatus tai maitotilan pito liittyy lomitushommiin jo enemmän. Maanviljely tarkoittaa normaalisti yleensä viljan kasvattamista.
Toisekseen jos olisit sisälukutaitoinenkin, olisit ehkä ymmärtänyt että en ottanut kantaa sinun töihisi, joihin liittyen et tätä naamanpauketta kuuntele (jostain syystä reagoit kuitenkin, vaikka et kuuntelekaan?!), vaan käytökseesi ihan vaan ihmisenä. Kai sinussa sentään jossain ihminen on tuon Työsi takana? Tosin vaikuttaa siltä että se ihminen ei ole tutustumisen arvoinen. Vaikka olisi miten Opettaja, niin ihminen se opettajakin vaan on, ja on aika lailla sääli että tuollaisia persoonia on opettajina. En haluaisi että oma lapseni oppisi edustamasi arvot.
No niin, onnetonkin tuli valaistuksi maanviljelyksen ja karjatalouden eroista.
Kommentointi lähti liikkeelle tekstistä, jossa toimitettiin opettajia kesäksi maatöihin. Mielestäni tekstisi oli aika suoraa jatkumoa niihin.
Opettajantyö ei ole minulle elämä, kiistoissa minusta tulee ikävä ihminen. Se on luonteenpiirre, minuun ei ole pakko tutustua. Tosin saatan olla vaikka samalla työpaikalla, nimimerkeissä on se hieno puoli.
En muuten sekoita mielipiteitäni antamaani opetukseen. Opettajallahan ei omia mielipiteitä saa olla, jollakulla on aina sanomista...
enkä paukuta poskia! Todella harvinaista on tällä palstalla (tai ihan ylipäätään) se, että joku myöntäisi itsestään ikävän puolen ja pystyisi vetämään homman takaisin asialinjalle tällaisen suunsoittelun jälkeen mitä tässä nyt puolin ja toisin vedellään. Ehkäpä kuitenkin olisitkin tutustumisen arvoinen ihminen. Kyllä sitä jääräpää on itse kukin ;)
Olen vuoden ollut yläasteella ja sanoisin, että parhaiten siellä pärjäsivät ne, joilla oli todellinen sisäinen mielenkiinto nuorten opettamiseen (tai joskus paremminkin nuorten kanssa toimimiseen). Edes kurinpitokyky ei ollut määräävässä asemassa: koulun huonoin kurinpitäjä, todellinen humoristimiekkonen, nautti työstään niin paljon, että sanoi siirtävänsä eläkkeelle jäämistään. Eli jotain mystisempää on opettajan työssä selvimäisen takana kuin esim. luja tahto ja johtajahenkisyys.