Mä oon lukenu Belgarionin ja Mallorean tarut (ja kaikki niihin liittyvät opukset), mutta niitä Tamulin ja Eleniumin (en muista kummin päin ne oli) jaksanu kun aloittaa.. Siis etenkin Belgarionin taru on aivan MAHTAVA, ihan mun lempi kiroja. Mutta niitä toisia en jaksanu lukee kovin pitkälle (en edes sitä ekaa kirjaa loppuun) Paraneeko se siitä eteenpäin, vai kannattaako olla lukematta?
Eddings
Saida
16757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Belagarionin ja Mallorean lisäks luin ton Eleniumin. Tamulin ekaa kirjaa luin joku 200 sivua sit luovutin. Eleniumin kanssa luin jokaisen kirjan toivoen, että EDES JOSSAIN KOHDASSA se muuttuiks hyväks tai alkais tapahtua. Mut ei, missään kohdassa ei tapahdu mitään. Muutenki juoni täsmälleen identtinen Belgarionin ja Mallorean kanssa. Inhottaa lukea tekstiä, jossa kerrotaan pitsinnypläyskerhon jäsenten jokaiset näppylätki erikseen. En välttämättä halua tietää noita asioita niin tarkkaan. Mielikuvituskin tarttee tilaa.
Ei tapahdu mitään? ei....eleniumin ja varsinkin tamulin taruissa ei muuta tehdäkkään kuin hakataan porukkaa läjään...en olisi muuten varmaan lukenutkaan mutta eddingsillä on niin mukava tuo kirjoitus tyyli...eihän noissa kyllä muuta eroa ole kuin että nimet on vaihdettu...hahmojen siis
luin ensin hänen seikkailut. nyt vasta luin belgarionin tarun . ei ollu pettymys, pettymys oli se ettei se jatkunu millään lailla eleniumin taruissa! jos osais tarpeex enklantia, lahettaisin ma hanelle mita suurimmassa maarin olevan haukkumakirjeen...!
Minä kyllä ymmärrän ihan hyvin, miksi Eddings lopetti Mallorean tarun jälkeen Belgarionista ja kumppaneista jauhamisen...eihän sitä ikuisuuksiin voinut jatkaa, ja mihinkä olisi jatkunut, jos olisi? Ei siinä hirveästi keskeneräistä ollut tai mitään kiintoisaa ja tuoretta jutunjuurta. Jos olisi jatkanut sitä samaa, olisi saattanut pilata koko jutun...sitä mieltä minä olen...
Tosin sääli, että saimme hyvästellä Garionin & porukat..=)
Minä pidin niistä Eleneumin ja Tamulin- taruista. Mielestäni ne eivät olleet yhtään huonoja. Ensinnäkin Belgarionin ensimmäinen (ja ehkä toinenkin) kirja olivat jotenkin ennalta arvattavia..mutta muut siitäkin tarusta olivat mahtavia ja Mallorea kaiken huippu.
Eleneumissa ja Tamulissa on hyviä ja mielenkiinnostvaia hahmoja ja kansoja. Kannatan että lukisit ne. Ei ole järkeä lopettaa kesken. (ensimmäinen kirja aina huonoin, koska tarinaa joutuu selittelemään.) Ja näistäkin Tamuli oli parempi!
... koettaisin lukea ne. Eddingsillä on niin kiva tapa kirjoittaa. Lähinnä lukeminen loppui, kun se ritari mikälie (Sparhawk? oliko?) otti niin paljon päähän, en oo toistaseksi ärsyttävämpään päähenkilöön törmänny. Muutenkin (ainakin alussa, enhän kyseisistä kirjoista muita osia ole lukenut) se maailmakin vaikutti niin... harmaalta, tylsältä ja masentavalta.
itse tykkäsin kans hirveest Belgarionin ja Mallorean tarusta. tosi hyvii kirja sarjoi molemmat. Mäkii alotin Tamulin tarun, mut se ei oikee jaksan kiinnostaa. tosin Belgarionin ja Mallorean tarut oon lukenu 3 kertaa. ja sitte nää Polgarasta ja muista kertovat kirjat. niistäkii tykkäsin.
Lukea ainakin Polgara velhottaren tarina.
Kyllähän mä sen oon lukenu... ....Kolmesti! =)
Ihana, vai mitä? Siis mä olen lukenut Belgarionin ja Mallorean tarut, ja kaikki niihiin liittyvät kirjat... Niin, se tosiaan KANNATTAA lukea.. Oikein moneen kertaan!!! Mutta ihan vielä ei viitsisi, kun luki sen vasta marraskuussa.
Eddingsistä puheen ollen, Reginan laulu oli pettymys. Kyllähän sen nyt luki eikä edes tökkinyt, mutta oli se kyllä aika... mielikuvitukseton? ...lässähtävä? ...arvattava? Idea kerrassaan loistava ja aineksia huippukirjaan, mutta voih... Eddingsien kirjoitustyyli istuu kyllä OK fantasiaan, mutta reaalimaailmaan se on jotenkin yliampuvaa.
Siis kannattaa lukee... mä ainakin oon tykännyt niistä, vaikka kyllä se belgarionin taru on ollut paras kaikista!
Siis kehotan lukeen eleneumin ja mallorean tarut myös.
Eleniumin ja Tamulin tarut ovat ehkä hieman Belgarionin ja Mallorean toisintoa, mutta suosittelen että luette teoksen ALTHALUS huolimatta sen koosta (melkoinen tiiliskivi)
lukenu athaluksen.
ootteko samaa mieltä,
ku toi edelline,
et se kannattaa lukee???
Mä tosiaan suosittelen Athalusta, koska mä oon ainakin tykänny siitä. Reginan laulu oli muuten hyvä, mut sen henkilöt toi liian helposti mieleen Belgarionin ja Malorean tarun päähenkilöt... Mä oon vähän tällänen lukija, että vertailen henkilöitä kirjailijoiden toisien kirjojen henkilöihin. Niin, ja Reginan laulusta vielä se, et en suosittele sen ottamista tutkielman aiheeksi, koska ainakin mun mielestä se oli vaikee analysoida...
Reginan laulu tylsistytti välillä, koska siinä pälistään liikaa englannin kirjallisuudesta... Onks muut samaa mieltä?
Belgarionin taru oli liian ennalta-arvattava. Ja koko alkuosa sarjasta oli sen takia ärsyttävä, koska Garion ei tiennyt asioista yhtään mitään ja sitämyöten lukija oli yhtätietämätön, kuin Garionkin.
Myös kartassa ja kansoissa olisi paranneltavaa: Kun alkaa lukemaan sarjaa, niin menee todella helposti sekaisin kaupunkien, maiden, kuninkaiden ja kansojen kanssa sekaisin...
Tolkien on toista maata: Hänen karttansa on erittäinkin selkeä!
nekin on mahtavia!