Synnytys

supistukset paljon pahempia kuin ponnistusvaihe! Ainakin minulla oli niin että kun pääsin ponnistamaan niin kivut oli melkeinpä jo ohi. Silloin vain kun lapsen pää tuli ulos tuntui jonkinlaista venymistä/kipua, mutta se ei ollut enää mitään niihin supistuksiin verrattuna!

Synnytyksestä 3kk ja en enää muista, millaista kipu oli kummassakaan vaiheessa, että pystyisin niistä kertomaan.

Minäkin yhdyn niihin, joiden mielestä supistukset ovat pahempia. Ei kuitenkaan kannata huokaista helpotuksesta, että eikö tämä ole tän pahempaa, kun puoli tuntia on supistellut... Heh. Supistukset muuttuvat synnytyksen edetessä pahemmaksi, ja ne on rankempi kestää, kun niiden välillä on vähemmän hengähdystaukoa. Ei niitä kipuja kannata kuitenkaan liiaksi pelätä. Ne unohtuu nopeasti! Minulla on nyt 1v lapsi ja toivomme kovasti toista. Synnytys oli hieno kokemus, kivusta huolimatta! Onnellisena koen sen toivottavasti vielä uudelleen.

enemmän ja kestivät paljon kauemmin kuin ponnistusvaihe. Toisen ja kolmannen synnytyksen jälkeen kärsin myös päiväkausia jälkisupistuksista varsinkin imetyksen yhteydessä.

Supistukset ovat olleet kivuliaammat kuin ponnistusvaihe. Se ei ole tuntunut juuri missään. Lähinnä kakkahädältä suoraan sanoen.

Mä en kyllä rehellisesti sanoen sanois niitä supisteluja loppujen lopuksi kovin kivuliaiksi ja multa jopa käynnistettiin synnytys. Sain kyllä epiduraalin kun olin n.5-6cm auki, eli kokemusta noista supisteluista on vain siihen asti. Mulla ei myöskään sattunut ponnistaminen. Ainut mikä sattu, oli kun vauva laskeutu alaspäin. Synnytyksen jälkeen kun multa kysyttiin, että oliko se niin kauheaa kun olin kuvittelut( olin todella kuvitellut "kuolevani" kipuun), niin sanoin kaikille että ei. Oli siis hyvät kivunlievitykset. Yllättäen kun synnytyksestä oli kulunut pari päivää alkoi jo mieli muuttua. No sehän on selvää, että kun kaikki puhuu siitä niin kivuliaana kokemuksena, niin sen haluaa itsekin mieltää sellaiseksi. Osittain luulen et myös epparihaava ja sen tuoma kipu saivat mielen muuttumaan "helposta synnytyksestä" kivuliaaksi synnytykseksi. Ihminen kun on sellainen, et yhdistää helposti asioita toisiinsa. No sanoisin et kyllä hammaskipu on ainakin mulla pahempaa..

supistaessa ties että se ei kauaa kerralla satu, vaikka tosi kipeetä tekikin, se helpotti aina ja hetkeen ei tuntunu mitään. Ponnistaessa taas oli miusta inhottavampaa se että se kipu tuntu jotenkin "ite aiheutetulta" kun sen ties että mitä kovempaa ponnistaa sitä kovempaa koskee, mut eipä siinä ollu vaihtoehtojakaan :D

minuu autto se ajatus että jokainen kipu vie lähemmäs päämäärää ja sitten on lapsi sylissä ja kivut poissa. Ei se synnytys niin paha oo ku jotkut pelottelee, sattuu pirusti mut sitten, kyllä me naiset kipua kestetään :D

Minulla 45min. ponnistusvaihe oli kivun huipentuma. Tuntui että kuolen tähän kipuun ja koko alapää räjähtää kappaleiksi. Paniikki iski ja olin kampeamassa itsäni synnytyspöydältä pois. Vauva oli 4,5kg ja minä en ole kovinkaan iso. Epiduraali lopahti täysin vähän ennen ponnistusvaihetta ja lisää ei enää annettu.

Supistuskipukin oli äärettömän kovaa, mutta siinä oli sentään ne tauot välissä. Ja ilokaasu auttoi, kun pääsi sairaalaan. Epiduraali vei kivut sitten kokonaan aina siihen asti, kunnes teho alkoi vähetä ja toisaalta oksitosiinia koko ajan lisättiin supistusten voimistamiseksi.

Uskomatonta, kuinka kovaa kipu voi olla ja että siitä selvisi hengissä. Itselläni kyse oli kuolemanpelon kanssa kamppailusta. Tuntuu että selvisin niukin naukin mutta kuitenkin selvisin, mistä olen ylpeä. Synnytyksestä nyt 4kk ja vieläkin asiaa pitää näköjään työstää.

Mulla alkoivat kovat kivut molemmissa synnytyksissä vasta siinä vaiheessa kun kohdunsuu alkoi olla jotakin 9-10cm auki.
Laitoksellekkin lähdin vain siksi että supistukset olivat säännöllisiä (Kyllähän siis kipua tuntui, mutta ei mitenkään sietämätöntä). 8cm olin auki viimeksi kun sinne pääsin.
En ole varma onko se sitä pakottavaa ponnistustarvetta, kun tuntuu että lantio repeää, silloin kun vauva laskeutuu alaspäin ponnistusvaiheessa. Ei kyllä mulla yhtään helpottava vaihe!

Supistukset oli kivuliaita. Ponnistus ei sattunut supistuksien rinnalla YHTÄÄN miltään.

En tiedä sitten johtuiko siitä, että mulla ei ollut mitään puudutetta. Supistuksia kesti 5 h, joista kivuiliaita supistuksia viimeiset 4 h. En käyttänyt mitään kivunlievitystä ja sattui kyllä saatanasti. Toisaalta, pystyin supistuksien välissä rentoutumaan niin hyvin, että jopa nukahdin, vaikka suppareiden väli oli alle 2 min ;)

Ponnistus ei sitten sattunut laisinkaan ja sitä kesti vajaan tunnin. Toki olin siinä vaiheessa ihan rättiväsynyt ja hoin vain etten jaksa enkä halua synnyttää. Ei johtunut kivusta, vaan siitä että sitä oli niin poikki. Kätilö oli kyllä mahtavan ihana (terveisiä OYS:iin!) ja kannusti mahtavasti. Toki mieskin oli tukena. Tikkejäkään ei onneksi tullut, liekkö johtui siitä, että sitä tunsi koko ajan lapsen liikkeet emätintä kohden ja osasin jopa itse toppuutella sitten loppuajasta.

oli kipeitä, mutta ei nii kipeitä etteikö niitä olis kestänyt. Ite kestin ne tosi pitkään, ja ku halus epiduraalia ni piti ponnistaa enkä saanut epiduraalia. Ja ponnistusvaihe ei sattunut yhtään, ei niiin yhtään! Sitä pelkäsin eniten koko synnytyksessä. Ponnistusvaihe kesti 20min. Mut sanoisin et kipeintä mulle loppujenlopuks teki se ku mua tikattiin, se oli inhottavaa vaikka laittovat puudutteen. Sanoisin että ummetuskin sattu enemmän kuin synnytyksessä ponnistaminen=). Mut jokainenhan kokee eri tavalla nämä. Ite synnytin nelikiloisen pojan ja oon ite tosi pikkuinen. Ja noi supparit tuntuu välil siltä et joku sytyttäis nuotioo selkää, ku ne tuntuu selässä aika tavalla.. Mut ponnistusvaiheessa en ees tienny et onko supistus vai ei.. Koska keskitty ponnistamiseen.. Piti kysyy aina kätilölt et onko nyt suppari :DD

Ponnistus ei oikein tuntunut miltään, vähän oudolta kun pää ulkona ja vauvaa kääntelivät, hyvä puudutus siihen osuuteen. Vauva kyllä vaan 3035g joten helppo tapaus, pääsi ulos 15min työnnön jälkeen.

Supistukset lopussa sen sijaan olivat painajaismaisia eikä mikään kunnolla lievittänyt niitä. Kroppa tärisi rutistelleen sitä riisipussia istuessani isolla pallolla ja vetäen happea naamarista.
Ulos hengittäminen ja rentoutumis yritykset paljon tehokkaampaa.

SATTUU, TODELLA PALJON JA EI SAA HENKEÄ JA JOS VAIKKA SATTUU KAATUMAAN NIIN KUKA TULEE PELASTATMAAN?