Hei vaan kaikille. Kysynpä nyt tälläistä että miten kuvailisit synnytyskipua? Onko supistukset pahempia kuin itse ponnistusvaihe? Vastauksia kehiin. :)
Synnytys
22
2662
Vastaukset
- mielestä..
supistukset paljon pahempia kuin ponnistusvaihe! Ainakin minulla oli niin että kun pääsin ponnistamaan niin kivut oli melkeinpä jo ohi. Silloin vain kun lapsen pää tuli ulos tuntui jonkinlaista venymistä/kipua, mutta se ei ollut enää mitään niihin supistuksiin verrattuna!
- supistuskivut oli
kivuliaampia ku ite ponnistus, ittellä se ponnistusvaihe ei niin kauaa ekas kestäny, nii sen takiaki supistukset kivuliaampia! ny täsä lähenee toisen synnytys ja melekeinpä kauhulla odottaa, et millon alakaa taas ne kivuliaat supistukset..Ei aivan muista miltä ne tuntui, mutta kipeiltä!
- supistukset
ei niin pahoja olleet, niihin pystyi asennoitumaan että tää kaikki on eteenpäin. Tietenkin sattuihan ne, mutta se oli semmoista "positiivista" kipua, jos ymmärrät mitä tarkoitan.. Mutta pysähtynyt ponnistusvaihe joka kesti ja kesti, oli kyllä paha ja vielä pahempi. Ja se oli täysin "negatiivista" kipua ja melkoista voimattomuutta ja ahdistustakin. Mutta kaikilla menee omalla tavallaan:)!
- unohtaja
Synnytyksestä 3kk ja en enää muista, millaista kipu oli kummassakaan vaiheessa, että pystyisin niistä kertomaan.
- sitten kun...
Minäkin yhdyn niihin, joiden mielestä supistukset ovat pahempia. Ei kuitenkaan kannata huokaista helpotuksesta, että eikö tämä ole tän pahempaa, kun puoli tuntia on supistellut... Heh. Supistukset muuttuvat synnytyksen edetessä pahemmaksi, ja ne on rankempi kestää, kun niiden välillä on vähemmän hengähdystaukoa. Ei niitä kipuja kannata kuitenkaan liiaksi pelätä. Ne unohtuu nopeasti! Minulla on nyt 1v lapsi ja toivomme kovasti toista. Synnytys oli hieno kokemus, kivusta huolimatta! Onnellisena koen sen toivottavasti vielä uudelleen.
- synnyttäjä
Supistukset on minustakin pahempia, koska ne kestää (yleensä) pidempään eli vähintään joitain tunteja. Toisaalta tehokasta kivunlievitystä niihin on saatavissa. Ponnistusvaiheessa tulee tunne, että tästä en selviä (lapsi ei mahdu ulos), mutta tilanne on nopeasti ohi ja lapsi syntynyt. Ja silloinhan kaikki kivut unohtuu. Itselläni viimeisin lapsi oli pienin (3400g) ja silloin ponnistusvaihe meni niin sukkelaan ja helposti, että olis voinu heti vaikka lenkille lähteä. Supistukset sen sijaan oli kivuliaita epiduraalipuudutukseen saakka.
- lenkille vaan
synnyttäjä kirjoitti:
Supistukset on minustakin pahempia, koska ne kestää (yleensä) pidempään eli vähintään joitain tunteja. Toisaalta tehokasta kivunlievitystä niihin on saatavissa. Ponnistusvaiheessa tulee tunne, että tästä en selviä (lapsi ei mahdu ulos), mutta tilanne on nopeasti ohi ja lapsi syntynyt. Ja silloinhan kaikki kivut unohtuu. Itselläni viimeisin lapsi oli pienin (3400g) ja silloin ponnistusvaihe meni niin sukkelaan ja helposti, että olis voinu heti vaikka lenkille lähteä. Supistukset sen sijaan oli kivuliaita epiduraalipuudutukseen saakka.
Näin jälkeenpäin kun aattelen niin ei se synnytys ollut ollenkaan paha siihen nähden, kun sitten iski se mieletön kirvely joka kerta kun kävit pissalla! Siihen päälle vielä peräpukamat niin vessassa käynnistä tuli todella vastenmielistä ja sinne menoa pitkitti viimeiseen asti (mikä ei todellakaan ole hyvä juttu). Synnytyksen jälkeen ei heti ollutkaan mitään ja istuakin pystyin mut pari päivää myöhemmin iski nää vaivat. Kyllä ne muutaman tunnin supistelut ja ponnistukset kestää, jos ei tarttis tosiaa kärsiä monia päiviä noista jälkivaivoista. Mutta yksilöllistähän tuokin.
- tunteen että
synnyttäjä kirjoitti:
Supistukset on minustakin pahempia, koska ne kestää (yleensä) pidempään eli vähintään joitain tunteja. Toisaalta tehokasta kivunlievitystä niihin on saatavissa. Ponnistusvaiheessa tulee tunne, että tästä en selviä (lapsi ei mahdu ulos), mutta tilanne on nopeasti ohi ja lapsi syntynyt. Ja silloinhan kaikki kivut unohtuu. Itselläni viimeisin lapsi oli pienin (3400g) ja silloin ponnistusvaihe meni niin sukkelaan ja helposti, että olis voinu heti vaikka lenkille lähteä. Supistukset sen sijaan oli kivuliaita epiduraalipuudutukseen saakka.
en selviä tästä-ponnistusvaiheessa.. Nyt tämä tuleva lapsi on arviolta neljän kilon kokoinen jos syntyy laskettuna päivänä, ja meinaa tuo pelottaa et miten sen ponnistusvaiheen tällä kertaa kestää..
- sattuivat
enemmän ja kestivät paljon kauemmin kuin ponnistusvaihe. Toisen ja kolmannen synnytyksen jälkeen kärsin myös päiväkausia jälkisupistuksista varsinkin imetyksen yhteydessä.
- kaikissa näin
Supistukset ovat olleet kivuliaammat kuin ponnistusvaihe. Se ei ole tuntunut juuri missään. Lähinnä kakkahädältä suoraan sanoen.
- meikäläisellä
Myös meikäläisellä supistukset olivat pahempia kuin itse ponnistusvaihe, vaikka kesti puolitoista tuntia. Supistukset tosiaan koveni kovenemistaan ja ennen ponnistusvaihetta tuntui jo aivan hirveiltä. Sain väliliha puudutuksen myös, joten en osannut kauheasti pelätä välilihan repeämistä. Aluksi ponnistelin varovasti niin kuin vähän kokeillen ja lopulta aivan täysillä. Epiduraali ei vienyt kaikkia supistuskipuja vaikka niin luulin ennen synnytystä.
- ...
Mä en kyllä rehellisesti sanoen sanois niitä supisteluja loppujen lopuksi kovin kivuliaiksi ja multa jopa käynnistettiin synnytys. Sain kyllä epiduraalin kun olin n.5-6cm auki, eli kokemusta noista supisteluista on vain siihen asti. Mulla ei myöskään sattunut ponnistaminen. Ainut mikä sattu, oli kun vauva laskeutu alaspäin. Synnytyksen jälkeen kun multa kysyttiin, että oliko se niin kauheaa kun olin kuvittelut( olin todella kuvitellut "kuolevani" kipuun), niin sanoin kaikille että ei. Oli siis hyvät kivunlievitykset. Yllättäen kun synnytyksestä oli kulunut pari päivää alkoi jo mieli muuttua. No sehän on selvää, että kun kaikki puhuu siitä niin kivuliaana kokemuksena, niin sen haluaa itsekin mieltää sellaiseksi. Osittain luulen et myös epparihaava ja sen tuoma kipu saivat mielen muuttumaan "helposta synnytyksestä" kivuliaaksi synnytykseksi. Ihminen kun on sellainen, et yhdistää helposti asioita toisiinsa. No sanoisin et kyllä hammaskipu on ainakin mulla pahempaa..
- En
tuntenut ollenkaan kipua ponnistuvaiheen (20min) aikana, koska epiduraali teki tehtävänsä. Sitä ennen supistuksia n. 6 tuntia, joihin apuna ilokaasu. Mielestäni supistukset kesti hyvin ilokaasun avulla, vaikka niitä vaihditettiinkin kalvojen puhkaisun ja tipan avulla. Siinä keinutuolissa kun keinutteli kauratyyny vatsan päällä ja ilokaasumaski kädessä seurasi näytöltä, että milloin tulee seuraava supistus, niin ei se olo nyt niin kurja ollut. Sitten kun supistus tuli, niin seurasin aina huoneen seinällä olevasta kellosta sen kestoa. Pelkäsin etukäteen synnytystä tosi paljon ja yllätys oli todella positiivinen, kun kaikki olikin niin paljon helpompaa ja kivuttomampaa kuin olin ajatellut. Tsemppiä koitokseen!
- ökljxhfgkjsdh
supistaessa ties että se ei kauaa kerralla satu, vaikka tosi kipeetä tekikin, se helpotti aina ja hetkeen ei tuntunu mitään. Ponnistaessa taas oli miusta inhottavampaa se että se kipu tuntu jotenkin "ite aiheutetulta" kun sen ties että mitä kovempaa ponnistaa sitä kovempaa koskee, mut eipä siinä ollu vaihtoehtojakaan :D
minuu autto se ajatus että jokainen kipu vie lähemmäs päämäärää ja sitten on lapsi sylissä ja kivut poissa. Ei se synnytys niin paha oo ku jotkut pelottelee, sattuu pirusti mut sitten, kyllä me naiset kipua kestetään :D - selvästi pahempi
Minulla 45min. ponnistusvaihe oli kivun huipentuma. Tuntui että kuolen tähän kipuun ja koko alapää räjähtää kappaleiksi. Paniikki iski ja olin kampeamassa itsäni synnytyspöydältä pois. Vauva oli 4,5kg ja minä en ole kovinkaan iso. Epiduraali lopahti täysin vähän ennen ponnistusvaihetta ja lisää ei enää annettu.
Supistuskipukin oli äärettömän kovaa, mutta siinä oli sentään ne tauot välissä. Ja ilokaasu auttoi, kun pääsi sairaalaan. Epiduraali vei kivut sitten kokonaan aina siihen asti, kunnes teho alkoi vähetä ja toisaalta oksitosiinia koko ajan lisättiin supistusten voimistamiseksi.
Uskomatonta, kuinka kovaa kipu voi olla ja että siitä selvisi hengissä. Itselläni kyse oli kuolemanpelon kanssa kamppailusta. Tuntuu että selvisin niukin naukin mutta kuitenkin selvisin, mistä olen ylpeä. Synnytyksestä nyt 4kk ja vieläkin asiaa pitää näköjään työstää. - pahin
Mulla alkoivat kovat kivut molemmissa synnytyksissä vasta siinä vaiheessa kun kohdunsuu alkoi olla jotakin 9-10cm auki.
Laitoksellekkin lähdin vain siksi että supistukset olivat säännöllisiä (Kyllähän siis kipua tuntui, mutta ei mitenkään sietämätöntä). 8cm olin auki viimeksi kun sinne pääsin.
En ole varma onko se sitä pakottavaa ponnistustarvetta, kun tuntuu että lantio repeää, silloin kun vauva laskeutuu alaspäin ponnistusvaiheessa. Ei kyllä mulla yhtään helpottava vaihe!- pahin
Siis myös supistuskivut muutuivat mulla lopussa aivan järkyttäviksi. Jos tuosta edellisestä viestistä nyt sai sen kuvan että vain ponnistaminen sattui.
- laahkana
Supistukset oli kivuliaita. Ponnistus ei sattunut supistuksien rinnalla YHTÄÄN miltään.
En tiedä sitten johtuiko siitä, että mulla ei ollut mitään puudutetta. Supistuksia kesti 5 h, joista kivuiliaita supistuksia viimeiset 4 h. En käyttänyt mitään kivunlievitystä ja sattui kyllä saatanasti. Toisaalta, pystyin supistuksien välissä rentoutumaan niin hyvin, että jopa nukahdin, vaikka suppareiden väli oli alle 2 min ;)
Ponnistus ei sitten sattunut laisinkaan ja sitä kesti vajaan tunnin. Toki olin siinä vaiheessa ihan rättiväsynyt ja hoin vain etten jaksa enkä halua synnyttää. Ei johtunut kivusta, vaan siitä että sitä oli niin poikki. Kätilö oli kyllä mahtavan ihana (terveisiä OYS:iin!) ja kannusti mahtavasti. Toki mieskin oli tukena. Tikkejäkään ei onneksi tullut, liekkö johtui siitä, että sitä tunsi koko ajan lapsen liikkeet emätintä kohden ja osasin jopa itse toppuutella sitten loppuajasta. - di
oli kipeitä, mutta ei nii kipeitä etteikö niitä olis kestänyt. Ite kestin ne tosi pitkään, ja ku halus epiduraalia ni piti ponnistaa enkä saanut epiduraalia. Ja ponnistusvaihe ei sattunut yhtään, ei niiin yhtään! Sitä pelkäsin eniten koko synnytyksessä. Ponnistusvaihe kesti 20min. Mut sanoisin et kipeintä mulle loppujenlopuks teki se ku mua tikattiin, se oli inhottavaa vaikka laittovat puudutteen. Sanoisin että ummetuskin sattu enemmän kuin synnytyksessä ponnistaminen=). Mut jokainenhan kokee eri tavalla nämä. Ite synnytin nelikiloisen pojan ja oon ite tosi pikkuinen. Ja noi supparit tuntuu välil siltä et joku sytyttäis nuotioo selkää, ku ne tuntuu selässä aika tavalla.. Mut ponnistusvaiheessa en ees tienny et onko supistus vai ei.. Koska keskitty ponnistamiseen.. Piti kysyy aina kätilölt et onko nyt suppari :DD
- Nuhka
Ponnistus ei oikein tuntunut miltään, vähän oudolta kun pää ulkona ja vauvaa kääntelivät, hyvä puudutus siihen osuuteen. Vauva kyllä vaan 3035g joten helppo tapaus, pääsi ulos 15min työnnön jälkeen.
Supistukset lopussa sen sijaan olivat painajaismaisia eikä mikään kunnolla lievittänyt niitä. Kroppa tärisi rutistelleen sitä riisipussia istuessani isolla pallolla ja vetäen happea naamarista.
Ulos hengittäminen ja rentoutumis yritykset paljon tehokkaampaa. - Anonyymi
SATTUU, TODELLA PALJON JA EI SAA HENKEÄ JA JOS VAIKKA SATTUU KAATUMAAN NIIN KUKA TULEE PELASTATMAAN?
- Anonyymi
LÄÄKÄRIT
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta384609Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203185Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2692341Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui532217- 1652069
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601661- 171653
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1131632M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151279