Auttakaa...mää haluun sen kissanpennun oikeestaan ainoa este on äiti ja isä ;(. (tai no en oo vielä kysyny isältä kunnolla...). Kaikkista muista syistä voisinkin kyllä ottaa kissan: Asumme maalla, emme lähellä autotietä, meillä ei ole muita lemmikkejä kuin 1 kollikissa (leikattu) ja akvaario, meidän perheessä EI ole allergiaa, mulla on kokemusta kissanhoidosta, Naapurissa on vain kilttejä koiria, jotka kokoajan tarhassa... Auttakaa mua!!!
Kissampentukuume vain yltyy ja yltyy!!!!
netti_tyttö
4481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..tää meinaa??"Asumme maalla, emme lähellä autotietä"
aiotko pitää sitä vapaana? älä hulluja puhu...vielä joku villieläin syö sen tai rotkoon tippuu!
..En tietenkään sillon, kun se on pieni, mutta kun se kasvaa isommaksi niin sitten kyllä annan sen temmeltää pihalla ihan vapaasi! =) Jos nyt saan äidin ja isän suostumaan...
Ja HOH HOIJAA!!! Koitappas ensin kasvaa aikuisemmaksi ja itke sitten sen kissan perään!! Minua ärsyttää niin paljon nämä kaltaisesi teinit jotka kerjäävät sympatiaa täällä keskustelupalstoilla!!! Toivon suuresti etteivät vanhempasi suostu hankkimaan sinulle uutta kissaa. Keskittyisit pitämään sitä ensimmäistä tyytyväisenä...
ZIIZUZ!
Saat vanhempasi myöntymään kissan hankintaan vetoamalla heihin tunne- ja järkisyin.
1. Tunnesyyt: teillä oleva kollikissa on onnellisempi kaverin kanssa, etenkin jos hän on mukava ja kiltti tyttökissanpentu. Kissoista on seuraa toisilleen ja eläimilläkin oleva parisuhdevietti toteutuu. Aivan varmasti ovat suloisia yhdessä. Ja heidän hyvinvointinsa on myös koko perheen hyvinvointia.
2. Järkisyyt: Tunnesyyt ovat yhtä kuin järkisyyt. Ei ole olemassa järkevää ajattelua ilman tunne-elämää.
Onnea uuden kissan hankintaan! Varmasti saisi teiltä hyvän kodin, koska sinäkin tätä asiaa niin paljon toivot!