kun 30v tai vaikka 5 v olet rakastanut asunut elänyt rakastamasi naisen kanssa..whatewer..onko vuosilla väliä?
Suku kiukkuisenako sinut hautaa vai rakastettusi?kumppanisi? Tuskin!
Sinulta viedään kuoleman kanssa käsikädessä oikeus saattaa,päättää mitä kumppanisi ruumiille tapahtuu.
Lähin sukulainen voi vaatia vaik mitä ja lesb6partneri voi vain levitellä ihmeissään käsiään..ei oikeuksia.ei mitään.
Kaipaan asiasta oikeata keskustelua. kumppanin menettäminen ja se et miten lesbot/ homot suhtautuu yhteiskunnan vieläkin ala-arvoiseen lähimmäisen/ puolison kuoleman arvostuksen kunnioittamiseen. Kuka saa haudata kenet?
Hautajaiset
Peppitossu
171583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
koska kumppani syöpäsairas. Kukaan ei käy katsomassa, saattamassa koska lesbous on suvulle tabu. En tiedä mitä tehdä?
Vainaja voi eläessään ilmoittaa hautaustestamentissa miten hän haluaa tulla haudatuksi, eri asia kunnioitetaanko sitä. Minä en esimerkiksi hautajaisissani halua mitään kristillistä enkä kansallista symboliikkaa. Koska harva valitsee kristinuskon täysin vapaaehtoisesti, tuppaavat kristityt kuitenkin tunkemaan propagandaansa kaikkialle. Minä en myös ole sukuni kanssa missään tekemisissä. Outo ideologia on se, että ihmiset, jotka ovat minun elämässäni täysin marginaalisia käyttäisivät jonkinlaista valtaa minuun nähden. Pitäisi olla mahdollisuus ottaa jonkinlainen avioeron tyyppinen omasta suvustaan.
Ei millään pahalla, mutta sä et olisi varmaan heteronakaan mikään helpoin mahdollinen ihminen sukulaisillesi. Syytät aina, että porvarissukusi on heittäytynyt hankalaksi sen vuoksi, että olet lesbo. Oletko aivan varma tuosta? Sulle ei varmasti sellaista ihmistä löydykään, ettet hetken päästä vetäisi hernettä nenääsi.
Pieni Silkkinen II on sellainen ihminen, joka on jokaisen tuntemani ihmisen mielestä vaikea, hankala tai ainakin energiavampyyri, mutta minä tulen hänen kanssaan juttuun. Tulen myös Pieni Silkkinen I:n kanssa toimeen ja Bitin. Minulla on vain pilvenpiirtäjän kokoinen idealismi ja jos ihmiset vetävät idealismin lokaan ja ovat nihilistejä, seksistejä tai muuten vain itsekkäitä, niin se nyppii minua. Toisin sanoen minä olen aika tosikkomainen ja vakava. Sellainen ihminen, jonka elämä perustuu lekkerille tai on veltto ei ehkä sovellu minun seuraani, esimerkiksi narkomaniaa tai alkoholismia kohtaan minulla on 0 toleranssi. Minä toki tajuan sen, että minun moraalinen ylemmyyteni/kunnollisuuteni asettaa minut elitistiseen asemaan ja minä vastustan kaikenlaisia eliittejä. Yritän nähdä sen, että ihmiset relaavat jonkinlaisena mahdollisuutena laajentaa maailmankuvaani. Se on onnistunut, olin aiemmin paljon kireämpi.
Ihan sama kuka mut hautaa.Enhän mä mitään siitä enää tiiä.Oon off-tilassa,virrat katkaistu. Enkä myöskään rupee tyttiksen hautaamisesta sen sukulaisten kanssa tappelee,jos niikseen tulee.Kunnioitan tyttiksen muistoa niin paljo että en sen muistoa häpäise riitelemällä.Eihän sekään siinä enää sit ole,ruumis vaan.Sen sielu on lentänyt pois ja rakkaus elää mussa forever
oletan ettet koskaan ole kohdannut kuolemaa. Et tiedä miltä tuntuu jäädä tänne ilman sua! Olethan kuollut,et tunne mitään. Hyvä sulle.entäs minä?
tissiperillisiä! Tyhmä jankata..mut.. Hypoteesi:: Kuolet, pari 3 lasta, no daddy tai muitakaan sukulaisia paitsi oma 15 v samankatonalla siippa. Siipal sukua,huokasetko helpotuksesta ei tarvinu rakas maksaa ku kuitenki oot kuallu...vai?
kuollut koskaan,paitsi melkein kävi niinkuin tukiaisten sisaruksille,paitsi olin tajuttomana muutaman päivän sairaalassa.Pohtiko kukaan miltä tuntuis elää ilman mua?Jaa-a,vaikea sanoo kun kukaan ei koskaan mitään sanonut siihen suuntaan kun heräsin,tyttistä ei silloin vielä ollut... Eiku mä oon vähän samoilla linjoilla catsyn kanssa näistä monttubileistä.Ja ensinnäkään mä en kestä jonkun hautakiven palvontaa,mitä se on? Mä kun menetin tätini,mulle tosi tärkeen ihmisen,en mä ole käynyt sen haudalla kun pakosti kerran jouluaattona.Mä meen rantakalliolle istuskelemaan,kuuntelee ja katselee lintuja.Aattelen mun tätiä tuntikaupalla suunnattomalla kaipauksella,muutama kyynel saattaa tirahtaa.Meen syvälle muistoihin ja elän niissä hetken. En mä vois kuvitella saavuttavani samaa olotilaa jossain hautuumaalla kylmää kiveä tuijottaen. Sama hautajaisissa,kattelen muita ja aattelen että tekopyhää paskaa koko touhu.No on siellä varmaan oikeesti joku vilpitön,mutta se on niin teennäistä ja kaavoihin kangistunutta rituaalia koko touhu hautajaisissa. Mun tyttis tietää mitä mä ajattelen nyt ja se tuskin menee mun hautajaisiin jos niistä tulee edellä kuvailemani täytekakkujuhla.Se menee sitten jälkeenpäin haudalle jos haluaa,minähän en sitä määrää miten hän suree,kukin tavallaan. Jos olis mahdollista,tuhkaus ja tuhka meree *Heippati rallaa*.Tärkeimmät ihmiset siinä,ei muita. Jos mä tiiän jotain mitä mun rakas haluais hautajaisissaan toteutettavan,mä ilmoittaisin sen omaisille siitä.Mä luulen että mut kutsuttaisiin paikalle,mutta ihan penkeistä taaimmaiselle.Vaikka mun pitäisi olla avopuolisona ensimmäisten joukossa.En menis koko hautajaisiin,patsi jos mun tyttis niin toivoo. Mä oon jutellut näistä asioista tyttiksen kans kun oon kertonut mun tädistä.Joten ajattelen todellakin nyt eläessäni että miten "Hän minun jälkeeni".En siis ajattele itsekkäästi *no mä en ole enää olemassa,ei mua haittaa miten sä kestät mun kuoleman*. Näitä asioita kantsii elämänkumppanin kanssa pohtia,vaikkei kuolema kolkutakkaa oven takana.Ei sitten tule tänne jäävälle shokkina hautajaiset.
mitä haluan. Tyttärestäni en tosin ole varma.
Kun avokkini kuoli eräänä maanantaina hautasin hänet oman sukuni sukuhautaan saman viikon lauantaina eikä kukaan ole vaatinut muutosta jälkikäteen. Miksi jäädä kyselemään lupia kun se hoituu oikein hyvin luvatta.
puoliso saa päättää toisen hautajaisista??? Häh?
Omaa isääni olen hautaamassa, ja olen joutunut huolehtimaan kaikesta yksin. Isäni on aina hyväksynyt minut sellaisena kuin olen, ja sukulaiseni ovat asiasta niin katkeria etteivät ole tulossa isäni hautajaisiin. On hänellä silti minut kuolemansa jälkeenkin, mutta minulle ei jää nyt enää ketään.
Katsele ympärillesi. Kokemukseni mukaan tilalle tulee joku toinen ihminen. Minulle on aina tullut.
Elämänkumppanini kuoli äskettäin. Sain hoitaa kaikki asiat siten kuin kumppanini oli toivonut, koska sukulaiset siihen armollisesti suostuivat. Tämä oli minulle todella tärkeää. Vaikka terveenä yms. ollessa joskus tuntuukin että ihan sama kuka ja mihin aikanaan hautaa niin jäljelle jääneillä sillä on väliä. Olisin tullut varmaan hulluksi jos sukulaiset olisivat aktivoituneet ja hoitaneet asiat omalla tavallaan. Kyllä jokaisen kannattaisi tehdä sekä hoitotahto, hautaustahto että varsinainen testamentti. Minun kumppanini ei ehtinyt tehdä testamenttia - hän ei osannut arvata että kunto huononee yhtäkkiä - ja nyt kohtalainen omaisuus menee sisaruksille. Juristi on sanonut että voisin vaatia hoitopalkkaa kumppanini hoitamisesta ja korvausta ansionmenetyksestä (palkattomilla vapailla töistä) mutta en jaksa ruveta prosessoimaan. Enhän minä rahan takia hoitanut. Toki olen oikeasti sitä mieltä että sisarukset eivät perintöä tässä tapauksessa ansaitsisi, mutta minkäs teet. Tällaista tämä on. Mutta ihan sama olisi tilanne jos oltaisiin oltu eri sukupuoltakin. Pitäisi olla rekisteröidyssä parisuhteessa tai avioliitossa tai sitten testamentit ym. tehtynä kaiken varalta.
Eli suomennettuna hiljaiset seinät 2 onmahtava leffa, ensimmäinen stoori kertoo juuri ko. tilanteesta ja erittäin koskettavasti. Minultakin itku kyllä pääsi, ei voi mitään. Katsokaa ehdottomasti!
Hiljaiset seinät on hieno elokuva ja kertoo juuri siitä mitä ei tulla ajatelleeksi. Jos asunnon omistava avopuoliso kuolee niin toinen joutuu lähtemään ja menettää myös kotinsa.
jmb