Olen aihdosti, rehellisesti ja täysin koirahullu. Minulla on viimisen 18 v. aikana 5 koiraa, joista parhaillaan on kaksi, 1,5 v. ja pian 7 v. vuotiaat mopsipojat, kolme koiraa on jo edesmennyt. Isot koirat tarvii koulutusta,eikä minusta taida olla niin pitkäjänteiseen työhän.Olen sitä mieltä, että koira on ystävänä kaikkein uskollisin, eikä koskaan ole yksin, kun on pari palvovaa silmäparia aina seuraamassa.
0Äänestä
mimmi
Olen myös tosi koira fani. Itselläni on myös pieni seurakoira. Cavalier uros joka tosin on sairas mutta silti rakas perheenjäsen. Tuntuu tosi pahalta kun tietää että koirani ei ole kovin pitkäikäinen. Sydänvika ja epilepsia vaativat lääkitystä joka päivä säännöllisesti. Mutta päivä kerrallaan.
0Äänestä
pirjo-liisa
mimmi kirjoitti:
Olen myös tosi koira fani. Itselläni on myös pieni seurakoira. Cavalier uros joka tosin on sairas mutta silti rakas perheenjäsen. Tuntuu tosi pahalta kun tietää että koirani ei ole kovin pitkäikäinen. Sydänvika ja epilepsia vaativat lääkitystä joka päivä säännöllisesti. Mutta päivä kerrallaan.
Koirat on muutenkin niin lyhytikäisiä, että kun sellasen ottaa täytyy ajatella, että siitä täytyy luopua noin kymmenen vuoden jälkeen. Olen ollut onnellinen, että olen saanut pitää jokaisen noin kaksitoista vuotta ja aina luopuminen on vaikeaa. Mopsellakin esiintyy epilepsiaa, mutta useimmiten ns. löysä kitalaki, joka myös aiheuttaa hetkellisen "pyörtymisen" kun koira innostuu tai hengästyy liikaan. Nuoremmallani on ilm. se tai sitten sillä on epilepsia, en ole vielä tutkituttanut sitä. Koiran omistaja voi vain pitää koiraansa mahd. hyvin, en sano kuin lapsi, koska koira ei ole lapsi eikä ihminen, mutta kuitenkin perheenjäsen, joka on rakas omistajalleen. Ei sitä välttämättä ymmärrä sillainen, jolla ei ole koskaan ollut lemmikkiä.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen aihdosti, rehellisesti ja täysin koirahullu.
Minulla on viimisen 18 v. aikana 5 koiraa, joista
parhaillaan on kaksi, 1,5 v. ja pian 7 v.
vuotiaat mopsipojat, kolme koiraa on jo
edesmennyt. Isot koirat tarvii koulutusta,eikä
minusta taida olla niin pitkäjänteiseen
työhän.Olen sitä mieltä, että koira on ystävänä
kaikkein uskollisin, eikä koskaan ole yksin, kun
on pari palvovaa silmäparia aina seuraamassa.
Olen myös tosi koira fani. Itselläni on myös pieni
seurakoira. Cavalier uros joka tosin on sairas
mutta silti rakas perheenjäsen. Tuntuu tosi
pahalta kun tietää että koirani ei ole kovin
pitkäikäinen. Sydänvika ja epilepsia vaativat
lääkitystä joka päivä säännöllisesti. Mutta päivä
kerrallaan.
Koirat on muutenkin niin lyhytikäisiä, että kun
sellasen ottaa täytyy ajatella, että siitä täytyy
luopua noin kymmenen vuoden jälkeen. Olen ollut
onnellinen, että olen saanut pitää jokaisen noin
kaksitoista vuotta ja aina luopuminen on vaikeaa.
Mopsellakin esiintyy epilepsiaa, mutta useimmiten
ns. löysä kitalaki, joka myös aiheuttaa
hetkellisen "pyörtymisen" kun koira innostuu tai
hengästyy liikaan. Nuoremmallani on ilm. se tai
sitten sillä on epilepsia, en ole vielä
tutkituttanut sitä. Koiran omistaja voi vain
pitää koiraansa mahd. hyvin, en sano kuin lapsi,
koska koira ei ole lapsi eikä ihminen, mutta
kuitenkin perheenjäsen, joka on rakas
omistajalleen. Ei sitä välttämättä ymmärrä
sillainen, jolla ei ole koskaan ollut lemmikkiä.