Haavotttunut päärynäpuu,
kuolemansairas melkein.
Kirvestä vailla vain.
Mutta mitä se tekee?
Nuppuja täynnä puu,
se aikoo jatkaa sukua.
Vielä yhdet kukat,
yhdet hedelmät, siemen.
Uusi taimi ja elämä.
***
Alan nyppiä nuppuja,
ehkä puu vielä toipusi,
jaksaisi parantua.
Sormeni pysähtyvät -
varmaan luonto tietää
sittenkin paremmin.
Ei yksilö ole tärkeä,
jälkeläiset merkitsevät.
Kukkikoon siis!
Nuppuja
tee.
4470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
' Ei yksilö ole tärkeä, jälkeläiset merkitsevät. Kukkikoon siis ' Miellyttävää luettavaa jälleen nämä kokemuksesi luonnosta, kiitos.
Sinun viestisi ovat aina miellyttävää luettavaa. Mukava kun huomasit taas. Niin luonto, se on loputon tarkastelun, ilon ja aiheitten lähde, joskus kyllä surunkin. Tämä päärynäpuu on ainoa. Sen selviäminen on epävarmaa, sentin raita ehjää kuorta jäljellä.
ja kauniskin on tämä luontoruno, jos se vain sellainen?
vaikka eihän tämä runo nyt niin kovin hyvä ole, rauhallinen varmaan.
Mitä tulee luontoon, se on läsnä näissä, mutta niin pyrkii olemaan ihminenkin, vaikkei aina näy.