Kuinka usein näette poika/tyttöystäviänne ja kuinka kauan kerralla? Ja kertoisitteko kuinka kauan olette seurustellut.
Itselläni on ollut "juttua" yhden pojan kanssa joku 6kk ja nyt päätimme että olemme virallisesti yhdessä. Näemme toki useammin mitä ennen mutta silti tuntuu, että kaikki näkevät kumppaneitaan useammin kun minä ja kaikki tietävät aina missä toinen on, kun meillä saattaa olla päiväkin ettei olla missään yhteydessä. Onko muilla näin?
Näen poikaa keskimäärin 4 kertaa viikossa n. 2 tuntia. Eli aika vähän. Ikinä ei olla vielä nukuttu yhdessä, vaikka haluaisin kyllä mutta en kehtaa ehdottaa kun poika haluaa aina mennä kotiin yöllä.
Niin ja sellainen vielä että kuinka kauan olette seurustelleen ennen kuin olette nähneet kumppanin vanhemmat? Me ollaan tosiaan nyt pelailtu n. 6kk ja yhdessä ollaan oltu 3vk. Kumpikaan ei ole nähnyt toisen vanhempia ja jotenki tuntuu että kun ollaa jo näin kauan oltu niin ei enää osaa sanoa toiselle että "mitä jos tulisit meille kun vanhempani ovat kotona" Kuitenkaan toinen ei haluaisi tulla. Ja mua ainakin henkilökohtaisesti pelottaisi/jännittäisi nähdä pojan vanhemmat. Mitä sanoisin heille? Kamalaa
Kiitos jos joku vastaa. =)
TÄNNE
muumimammaiii
8614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olin seurustellu about 2kk entisen tyttöystävän kanssa, niin pääsin tapaamaan sen vanhemmat. ihan mukavia olivat :)
tytön vanhemmat jo oliks se nyt 2 viikon jälkeen, kun olin tytöllä, niin siinä samassa heihin sit tutustuin :)
vaihtelevasti... nyt ollaan seurusteltu kolmisen vuotta, ensimmäisen kahden vuoden aikana suunnilleen 2-3 kk välein joko minä menin hänen luokseen pariksi kuukaudeksi, tai hän tuli minun luokseni. joskus visiitti kesti vain pari viikkoa. ja asuimme molemmat vielä kotona joten vanhempiin tutustui auttamatta ensimmäisten vierailuiden yhteydessä. viimeisen vuoden ajan olemme olleet koko ajan yhdessä, sekä täällä että hänen luonaan. nyt kuitenkin olemme molemmat omissa koloissamme taas, kesällä sitten nähdään... ja selvennykseksi vielä, välillämme on rakkauden lisäksi muutama euroopan valtio.
No, tuo on aika paljon, kun itse näen omaa poikaystävääni noin 1-3 kertaa viikossa, ja jtn 2-4h kerralla.. Ja ollaan seurusteltu puoli vuotta. :) Ollaan nähty kyllä toistemme vanhemmat, itse näin poikaystäväni vanhemmat jo aivan seurustelun alkuviikkoina mutta hän vähän myöhemmin omani - muutenkin olemme paljon enemmän heidän kuin meidän luona. Eikä olla mekään vielä nukuttu yhdessä, vaikka puoli vuotta ollaan seurusteltu, kun pojan äiti ei pidä ajatuksesta ja ei näinollen anna poikaystäväni ja mun nukkua yhdessä, saatika edes erillään saman katon alla. :( En sun tartte jännittää mitä sen vanhemmille sanot, en itsekään ole ikinä ajatellut asiaa enkä oikeastaan edes puhunut sen enempää kuin kohteliaisuus vaatii (tervehtinyt, kiittänyt jos tarjonnut jotain, vastannut kysymyksiin jne.). Ei se toisen perheeseen tutustuminen mikään iso juttu mielestäni ole, tsemppiä teille. :)
Rauhoittaa vähän mieltä kun kuulee ettei muutkaan niin usein näe tai ole koko ajan yhdessä. Luulenpa vain että sinä olet nuorempi kuin minä (jos kerran vanhemmat kieltää) Itse olen 18 ja poika "mies" 19. Eli ei meijän vanhemmat enää meitä kiellä, se on meistä kiinni haluaako olla yötä ja musta tuntuu että poika ei halua. En ymmärrä. Hän ei myöskään ikinä pyydä minua heille, koska ollaan aina meillä, koska mun vanhemmat on niin paljon töissä ja olen yksin kotona. Jos meillä on vanhemmat kotona, on jotenki itsestäänselvää että silloin ei tänne tulla, vaan mennään jonnekkin ulos hengailemaan. Hassua. Tuntuu, ettei tämä ole edes mikään kunnon suhde, kavereita vain ollaan. (Vaikka siis kyllähän me aina pussaillaan paljon kun nähdään jne.) Kaikki mun kaverit vaan melkein asuu kumppaniensa kanssa, mutta yllättäen juurin mun poikaystävä onkin kotona viihtyvä, paljon kavereiden kanssa oleva.. luulen, että olen vain toissijainen korvike, silloin kun muutakaan ei ole =/ pitäisikö vain lopettaa koko juttu?
Olen seurustellut poikakaverini kanssa pian sen kolme kuukautta, yleensä hengaillaan minun asunnollani.. Joskus kauan sitten puhuttiin, että jos menisin käymään heillä ja tapaisin hänen vanhempansa, mutta kun muutama viikko sitten otin asian puheeksi, poika meni aika hiljaiseksi eikä siis saatu asiaan mitään päätöstä. Välillä on sellainen olo, ettei hän halua minua heille, aina ollaan täällä mun kämpälläni.. Hän myös viettää todella paljon aikaa kavereidensa kanssa, minkä kyllä ymmärrän, koska hän on vielä 17 eli ne kaverit ovat vielä aika tärkeitä... Mutta suututtaa välillä kun kaverit tuntuvat menevän minun edelleni, vaikka poika vasta mulle sanoi että mieluummin kyllä minun luokse tulee kuin menee parhaan kaverinsa luokse... :/ Välillä tulee semmoinen olo, että ollaan vaan kavereita tämän tyypin kanssa, mutta kun ollaan kahdestaan, kaikki on tosi ihanaa. Harmi ettei me keretä kovin monesti viikossa tapaamaan, kun hänellä on paljon menoa harrastusten ja kavereiden takia. :/ Onneksi on kesä tulossa, toivottavasti se tuo asiaan jotain muutosta kun ei tarvitse huolehtia mistään koulujutuista.. Jaksamisia teille sinne, suosittelen että puhut näistä asioista poikakaverillesi, niinhän ne varmaan selviää :)
ei hitsi mulla on IHAN sama tilanne ku sinulla. Tosi hassua.. mut joo kesä ei kyl meille tuo yhtää helpotusta. Molemmat töissä..poika on eri paikkakunnalla töissä. Ja sitten hän lähtee syksyn tultua opiskelemaan toiselle puolelle suomea. Joten kyllä tässä ero tulee joten pitänee yrittää nauttia tästä =)
Ahdistaa kun tietää kuinka paljon pitää toisesta, mutta tuntuu että toinen ei pidä musta niin paljoa. Jos ei ehditä joku päivä näkee se on minusta harmi, mutta poikaa se ei haittaa niin paljoa ja hän saattaa jättää näkemiset väliin vain senki takia että on vaikka liian myöhä. Minulle taas kellonaika ei ole niin tärkeä.
Niin ja sekin mietityttää että kannattaako tässä edes yrittää edetä (kuten vanhempien näkeminen, seksi.. jne) kun kuitenkaan meillä ei ole aikaa kuin joku pari kuukautta enkä halua kiintyä enempää, vaikka olen nytkin jo tosi kiintyny
Hyvä että löytyy "kohtalotoveri", välillä kyllä tuntuu ja näyttää siltä että kaikilla tuntemillani seurustelevilla pareilla on asiat niin paljon paremmin kuin meillä äijäni kanssa..
Voi että, harmi ettei tuo kesä tuo teille helpotusta :/ jospa kuitenkin voisitte nähdä aina silloin tällöin kesällä, ja jos mahdollista yritä ottaa yhteisestä ajastanne kaikki irti vielä kun on mahdollista. :) Voisitko sinä käydä poikaystäväsi luona hänen kesätyöpaikkakunnallaan vierailemassa? Tietty jos ero on nyt varmasti edessä, niin kannattaa varmaan yrittää hillitä tunteita, että jos toiseen kiintyy vielä enemmän niin siitä tulee vaan sitten harmia sinulle :/
Joo ja tuo on meillekin tuttua, että minua harmittaa enemmän jos ei keretä näkemään. Tai ainakin siltä tuntuu, poikakaverini kun ei tunteitaan oikein usein ilmaise, niin se on melkoinen mysteeri koko ajan.. Nykyään on tullut myös se eteen, että jos minä sanon vaikka hyvästellessämme, että rakastan häntä, hän vain suutelee takaisin.. En tiedä kannattaako sen antaa haitata, koska hän ei kovin paljon tunteistaan osaa puhua.. Kyllähän se on kerran sanonut myös rakastavansa minua, mutta olisi se kuitenkin kiva kuulla myös itselleni sanottuna välillä :) yleensä se kun olen minä joka toista kehuu jne..
Tosiaan tuohon teidän etenemiseen osaan sanoa vaan sen että kannattaa vähän kuulostella miltä itsestäsi tuntuu, että onko se ollenkaan hyvä jos "pääset lähemmäs" poikaa jos kuitenkin eron tiedät olevan tulossa :/ siitä saattaa olla vain vaikeampi sitten päästä yli. :s