Minulla taitaa olla tulossa dementia.
En muista missä on silmälasini, en muista nimiä, en muista mitä olen sanonut.
Olen kova esittämään kritiikkiä ja arvostelemaan toisten asioita.
Nyt aion avata oman keskustelu palstan nimellä, Auttakaa dementikkoa.
Siellä aion eri nimimerkeillä "puhua" vähän mistä sattuu ja mitä sattuu.
Ja kun en muista kuin muutamia minuutteja, voin käydä avauksessa moittimassa omia kirjoituksiani aina vähän väliä eri nimimerkillä.
Luulen, että ikätovereissani saattaa olla muitakin, joilla on alkanut tulla muistoja nuoruudesta ja niihin liittyvistä mukavista asioista ja nykypäivät ongelmat unohtuvat melko helposti ja nopeasti.
Kyllä on mukavaa kun on hieman dementiaa, sen syyksi voin laittaa nykyään kaikki hölmöydet joita itselleni sattuu.
Auttakaa
Dementikkoa
14737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Juttu olisi hauska, ilman tuota diagnoosia. meitä on monia, jotka joudumme , oikeasti sairastuneen, omaisemme kanssa, moniin omituisiin tilanteisiin. Leikinlaskusi etenevässä määrin olevasta sairaudesta ei jaksa naurattaa. Olisit jonkun muun keksinyt, pätkii, pätkii. Tai minkä muun tahansa, kun oikean ikävän sairauden. Hauku rauhassa, jätän väliin
Olin juuri syömässä, mitenkähän tämä tietokone oli auki tällaisella palstalla en muistaakseni ole ennen täällä ollut. Eikä silmälasitkaan olleet hukassa olin vain nostanut ne ruuan ajaksi päälaelle, vaimo kyllä tuossa ruokailun aikana moitti minua, kun en muista naapurien etunimiä, kyllä minä muistan, mutta kun se lappu mihin olen kirjoittanut on hukassa. Olen hoitanut Äitiäni kunnialla ja tiedän mistä on kysymys, täälläkin olisi hyvä edes hieman keskusteluissa sivuta näitä vakavia asiaan liittyviä ongelmia. Pyydän anteeksi, että loukkaannuit, mutta nyt olisi tilaisuus kertoa tähän asiaan liittyvistä ongelmista, tuskin kukaan vieras ihminen voi edes kuvitella niistä monenlaisista ongelmista, jotka liittyvät Dementia ihmisen huolehtimisesta.
Laitan tähän tiivistettynä. Äidin dementia ja muistamattomuus johtui useaan kentaan päässä katkenneista pienistä verisuonista ym. Äitini oli loppuajastaan palvelutalossa dementia osastolla, jonne hänen hoivastaan ja huolenpidosta maksettiin. Äiti oli melko aggressiivinen ja kärtyisä, hoitopaikassa häneen ei saatu "yhteyttä", vaan vaimoni hoiti äitini henkilökohtaiset hygieniaan liittyvät asiat, kuten suihkussa pesemisestä, sekä huolehti hänen vaatteiden pesusta ja muista tarpeista. Kaappeihin laitoin lukot, koska äitini levitti aina kaapeista vaatteet ympäriinsä, sekä usein tukki niitä vessanpönttöön. Vuodessa on 365 päivää, pidimme päiväkirjaa äitini huolehtimisesta, hän oli meillä tai me olimme hänen luonaan yli 200 päivänä vuodessa. Siis me elimme äitini ehdoilla elämäämme, joskus kun äidillä oli parempi päivä hän sanoi vaimolleni, kuinka sinä jaksat hoitaa ja huolehtia hänestä. Minä laitoin lääkkeet dosettiin lääkärien ohjeiden mukaisesti, sekä lisäravinteita ja vitamiineja mukaan. Hoidimme vaimoni kanssa kaikki muutkin äitini elämään liittyvät jokapäiväiset asiat Loppuaikana hän ei tunnistanut muita kuin minut ja vaimoni. Paljon oli erilaisia tapahtumisia, niistä tulisi kirja jos niistä kaikista kertoisi. Äitini ei tuntenut omaa kuvaansa, kerran äitini katsoi peilikuvaansa ja kysyi kuvalta, kuka sinä olet, mene pois siitä. Siispä miksi ei saisi kertoa Dementikoista?
oli muutaman kuukauden dementoitunut. Veljelläni oli täysi työ vahtia. Saattoi alkaa laittaa ruokaa keskellä yötä. Poltti valokuvia hellan pesässä. Katseli lumisadetta televisiosta keskellä yötä. Olisi karkaillut, mutta ei ollut voimia. Nyt olen alkanut miettiä johtuiko tila lääkkeistä. Niitä hän ei olisi millään suostunut ottamaan. Ykskaks hän selkeni, oli päästään selvä viimeiset 4 kk.
Kun nuo klasit on aina hukassa, pitäs olla kahdet klasit että löytäis ne toiset.
On varmasti paljon kokemuksia ja muistelmia, muistamattomuuteen liittyvistä sairauksista ja kun täällä niistä kerromme niin ehkä voimme antaa ymmärrystä ja voimia muillekin dementiaa sairastavien läheisille hoitajille.
Niitä lääkkeitä (lue huumeita) kun rupeaa popsimaan niin muu unohtuu.
Niinhän saattaa olla. Saimanderille terveisiä, harvoin meidän ikäiset alkavat lääkkeitä (lue huumeita) popsimaan, kyllä niitä aina jotkut "ammatti" ihmiset suosittelevat ja reseptit kirjoittaa.
Ko tossa oli mainos sotaveteraaneista, niin eräs veteraani lähti suurille juhlilleen touhussa ja kas kummaa huomaakin mennessään että tekohampaat unehtu kottiin ja rahapussi. Ensimmäisessä kahavipaikassa, muut joi kahavia niin tämä unohtaja kysyikin onko kaurapuuroo ja sai sen ilimaseks, ko se oli aamun viimeinen puuro.
asia, vaan tosi vakava. Et ole tainnut kokea dementikkoa lähelläsi?
Miksi otit ilveilynä, en tarkottanut sitä. > Et ole tainnut kokea dementikkoa lähelläsi?< Surukseni sanon, äidilläni on altshaimerintauti, ja nyt on äidistä luopumisen aikaa, hän ei tunne lapsiaan eikä miestään, joten se siitä.
Kyselen sen perään, että vieläkö auton rattiin yrkäilet? Tässä yksi vastaava tyyppi ajoi vasenta kaistaa ja haukkui vastaantulijoita, että ajavat väärin. Ajoi kunnes törmäsi vastaan tulevaan autoon. Vielä sittenkin haukkui jopa miliisiä, muut olivat väärässä hänen mielestään. Taidat kyllä meitä muita vetää linssiin, tuskin kukaan dementikko kahta kertaa peräkkäin osuu tänne samalle palstalle meitä jujuttamaan. Dementia ei ole leikin eikä huumorin asia, se karmea todellisuus sille, joka sen saa ja vielä karmeampi omaisille. Se kysyy todella pitkää pinnaa läheisiltä, eikä sitä kaikilta omaisilta löydy.
Tautikirjan mukaan kaikki oireet viittaavat vahvasti lupaavaan poliitikon aineksiin. Hyvin on pullat uunissa (ei pala eikä paistu), mutta käännäs uunin levy kuutoselle. On ne Brysselin kunkun vaalitkin kohta. Ties vaikka vielä sulle tuosta taidosta rinsessa ja puoli Eurooppaa, tai enemmänkin.
Dementia on niin vakava sairaus, että mielestäni siitä ei tarvii vitsiä vääntää. Ajatelkaa, että ei koskaan voi tietää, koska itse siihen sairastuu. Minäkin yleensä yritän huumorilla aika paljon selvitä, mutta tämä on sellainen asia, että siitä en huumoria löydä.