Eli, lyhyesti virsi kaunis: Maksatteko puolisonne lasten kuluja vai jaetaanko menot pääluvun mukaan ja oman osan verran maksaen ? ? ?
Miten kannattaa
jakaa menot ? ? ? ?
12414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
asia miten tehdään. tiedän perheitä jossa kaikki lasketaan tarkkaan pääluvun mukaan ja kuitteja puolin ja toisin esitetään. meillä aluksi menojen mukaan mutta ei noin tiukasti ja jo pitkään niin että se maksaa joka "ehtii" laskut tulee maksettua ja itseensä molemmilla suht sama määrä "käyttörahaa", no nyt kaikki lapset kyllä jo pois muuttaneet mutta myös kun asuivat vielä kotona. Melkolailla saman verran oli aikoinaan laittaa yhteiseen asuntoon ja katsomme olevamme perhe (minun/sinun lapset mukaanlukien) joten elämme niin että kaikki yhteistä. Meillä kylläkin yksi tuttu perhe joka ei uusperhe ja heillä 3 yhteistä lasta silti he on alusta asti jakanut kaikki kulut tasan, yhteen aikaan kun toinen työtön niin hän ei esm, pystynyt kavereiden kanssa kaljalla käymään muutakun lainaamalla toiselta vaikka perheessä siis olisi ollut varaa, mutta sama summa molemmilta yhteiselle tilille josta menot maksettiin ja jos jommalla kummalla paremmat tulot niin hänelle jäi/jää "omaa" rahaa enemmän. Meistä toi outoa ja hankalaa mutta sopii heille, meille taas tämä oma tapa sopii paremmin. keskustelkaa ja sopikaa tapa joka molemmille käypä jotta toiselle ei sitten jää mitään hampaankoloon. Onnea
Alun alkaen olen vähintään puolet menoista maksanut . . . . vaikka pääluvun mukaan jakaen, pitäisi huomattavan vähemmän maksaa. Aikoinaan erään "riidan" päätteeksi, toinen itse aloi vetämään ao. linjaa, mutta kun tilipäivä tuli niin kummasti unohtui päätöksensä. Ihmeellinen aine tuo raha . . . . . . .
kai saä nyt maksat kulusikin?
Yhteinen taloustili, johon kumpikin sijoittaa jyvitysosuutensa mukaisen summan rahaa kuukausittain. Olemme yhdessä määritelleet yksikköhinnan aikuisille ja lapsille. Yhteisistä lapsista maksamme yksikköhinnan puoliksi, minä taas omistani kokonaan yksin. Muut hankinnat mietitään ja erikseen, kuitenkin aina niin, ettei mies osallistu mitenkään minun lasteni menoihin. Taloustililtä maksetaan kaikki juoksevat meno: ruoka, pesuaineet ym, sähkö, vesi, jätehuolto, tv-lupa, sanomalehti. Budjetti on miehen vaatimuksesta vedetty tosi tiukaksi eikä siitä ole varaa juuri herkutella. Miehellä on aina ollut valtava pelko siitä, että hän joutuisi jotenkin maksamaan omistaan minun lasteni menoja. Siksi (minun oletukseni) hän pitää taloustilin niukkana, ja ostaa sitten omilla rahoillaan halutessaan herkkuja yhteisille lapsille. Silloin hän voi varmistaa, etteivät herkut mene vääriin suihin. Minun lapseni saavat katsoa vierestä, kun muu porukka lipoo jäätelöä naamaansa. Tästä johtuen minunkin täytyy pitää jemmassa omilla rahoill aostettuja herkkuja, joita voin sitten kaivaa omilleni, kun tällainen tilanne yllättää. Sairasta, vai mitä? Kumpikin käyttää siis omat rahansa miten lystää, lukuunottamatta tätä taloustilille kuuluvaa summaa.
kysyisin vaan miten voit rakastaa miestä joka ei lapsillesi suo edes jäätelö herkuttelua?? Aivan kummallista, tiedän kyllä että näin joissain perheissä on mutta ihmetyttää ettei sitä kyseenalaisteta etenkin kun noin tiukkaa linjaa vedetään? Kyllä koko suhdepohja vähintään outo jos tilanne tuollainen.
äkkiä erillinen taloustili (ja talous). En anna lapseni herkutella muiden edessä edes silloin kun meillä on muita lapsia kylässä, oli sitten mun tai lapsen omia vieraita. Silloin herkut menee jakoon tai piiloon. Kyllä lasten täytyy olla tasa-arvoisessa tilanteessa kun samassa asunnossa ovat.
Jos mies on mies hän ostaa koko porukalle jätskit. Haloo ! Isommissa hankinnoissa ymmärrän, että ostaa vain omilleen. Sinä voit ostaa omillesi isänsä maksamilla elareilla. Kerran talousbudjetti on niukka, ei siihen koko elari kulu. Ens kerralla kun mies ostaa jätskit, kaiva pussista kymppi ja sano, että tämä on lasten isältä, huh, huh. Kerran tapasin vastaavan ukon. Osti kolme jäätelöä (omilleen) neljäs jäi ilman. Olin samassa porukassa, kävin välittömästi hakemassa neljännen jätskin. Ukko oli kovin nolona... oho, tulipa laskuvirhe.
eikä tuloja liiemmilti ole. Mies maksaa vielä elareita entisistä lapsistaan kahdelle ex naiselleen ja lapsilleen. Tiukka on meidän talous, kun exät vaatii rahaa jatkuvasti. Mutta mutta.. näin mennään
ajat sitten ja enää ei exälleen eikä kakaroilleen laita senttiäkään.Meillä ei yhteisiä lapsia,mutta toki mies maksaa kaikki kulut.Exmuija kyllä vinkuu kakaroille syntymäpäivälahjoja ym.mutta avomieheni ei tietenkään osta heille mitään,kalliisti elarit kolmisen vuotta sitten maksettuaan.Ok-talon jätti ja sillä sipuli.
elatusmaksut liittyy syntymäpäivä lahjoihin?? Oletko ihan pimee? En kyllä lapsilleni ikinä kinuaisi lahjoa mutta onhan se nyt luonnollista että isä / äiti haluaa lapsiaan syntymäpäivänä muistaa, päivänä joka monelle vanhemmille ollut elämn tärkeimpiä päiviä, ei ne muistot ja tositapahtumat poistu kun/jos ero vanhemille tulee. Minä muista mieheni lapsiakin juhlapäivinä, tietysti se itsestään selvää olenha heidän isän kautta osa perhettä. Ja kyllä tämä muistaminen menee meillä ihan tasapuolisesti joka suuntaan. Eikä ok-talo oli se mikäpalatsi tahansa myösk''n liity näihin muistamisiin, sanooko mehesi rippijuhlissakin että mitän et saa äidillesi olen elatuksestanne kerran maksanut niin repikää siittä? Onneksi teikäläisiä harvassa, itsekeskeisiä omaa napaa tuijottavia tyyppejä. Toivottavasti miehesi pääsee otteestasi irti ja ymmärtää eron äidille maksettavasta elatusavusta -joka nimensä mukaiseti siis lähivanhemalle (teidän tapauksessa äidille) avuksi omien lasten elatukseen (siis ruoka asunto vaatteet ym tarpeellinen)- ja lahjojen välillä, lahja kun annetaan rakkaalle ihmiselle koska halutaan juhlan hetkellä muistaa häntä.
Ok-talon on jättänyt osituksessa ja allekirjoittanut paperit, varmaan saanut muuta omaisuutta matkaansa, tai sitten talo on ollut velkana ja velkakin on jäänyt ex-vaimolle. Kun osituksessa jaetaan kaikki 50/50. On kolme eri asiaa 1. ositus 2. elatusmaksut 3. syntymäpäivälahjat.
tulisi jos niitä alettaisiin laskemaan. Samassa huushollissa olevia lapsia pitää kohdella samalla tavalla. Jos jostain lapsesta maksetaan esim. selkeesti enemmän elatusmaksuja sen käyttöä täytyy vähän miettiä, laittaa vaikka säästöön. Jos lapsilla on toinen vanhemmista sama on ehkä helpointa että lasten ostoksista huolehtii se vanhempi. Kuluihinhan vaikuttaa jo lapsen ikäkin.