Loppuunväsyneenä tai hyvin tressaantuneena uneen pääsemisen ei tunnetusti onnistu.
Näitä patenttikeinojahan on jos joskin sorttista.
Eräs tehokkaimmista perustuu mielenhallintamenetelmiin.
Että ne toimisivat hyvin, niitä on opeteltava pitemmällä aikajaksolla.
Visualisointi, mielikuvia ohjaamalla estää päälle painavan unettoman yön tressin syvenemisen
piinaavaksi goisapaikassa pyörimiseksi.
Uutta meikälle, että käsien asennoilla on suuri merkitys. Niitä ei pitäisi nostaa
keskikehon yläpuolelle.
Voi nukkua selällään tai kyljellään, mutta kädet niin alas kuin saa.
On tosiasia, että lävitsemme kulkee katkeamaton pienhiukkasvuo koko elämämme ajan.
Pelkästään Auringosta virtaa neutriinoja myös Maapallon läpi vipeltäjien vauhdin tästä
paljoakaan hidastumatta.
Tätä voi käyttää tressiytyneen mielen huijaamiseksi. Tehdään seuraavasti.
Aurinko visioidaan aina pään takaapäin paistavaksi. Sen woimavirtauksen annetaan rauhoittaa.
Levätään selällään kädet sivuilla rauhallisesti hengittäen. Paras tulos nenähengityksellä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siltä se tuntuu kun mielenhallinnan tekniikkaa on soveltanut jonkun aikaa. Pulssi herää juoksuun kuin häiritty jänis näreen alta.Hengitys kulkee, elimistö saa happea. Sii tyyppi ikäänkuin 'puhdistuu'. Unentuloa aikovalla mukaan kuvaan tulee erityisiä näkyjä. Luulen olleeni valveilla - mutta eihän tuollaisia asioita tapahdu kuin valvetila-unissa. Hirmuisilla kierroksilla, kun puhutaan jo aivomyrskyn tapaisista tunne-elämän mylläköistä ei ihan äkkiä pysty tasaantumaan unitilaan. Mielikuvaharjoittelusta on erityinen etunsa: valvominenkin on tressitöntä. Se vastaa laadultaan melko hyvää nukkumistilaa.
Nukkumaan mennessä ei pitänyt olla minkäänlaista tressitilaa tai paineita. Silti uniin tuli pahoja jännitteitä ja pelkoja. Painajaisia pitkiin taas aikoihin.
Ratsain liikkuva vaarallinen rosvojoukko riehui aivan vieraassa maisemassa. Ne ryöstivät ja hakkasivat yksin liikkuviakin, tunkeutuivat myös koteihin.
Kaikki olivat peloissaan kuin Berijan aikaisessa NL:ssä. Nämäkin veivät ihmisiä yön tunteina eikä näistä kuulunut sen jälkeen mitään.
Jäykistyin unessa paikoilleni kun ovi avattiin ja joku tuli pimeässä sisään.
Tulija olikin vuosikymmenien takainen työkaveri. Se puhui hiljaisella äänellä pahoitellen myöhäistä vierailuaan. Tuurijuoppo kun oli, nyt rahat olivat
loppuneet...parinsatosen aravaa vanhalle työkaverille, kähisi.
Tähän heräsin. Samassa goisapaikan ovelta kuului kopautus. Palasin samassa koomantapaiseen tilaan. Tästä tiesin painajaisen olleen koomapainajainen.
Näitä on ollut jo vuosikymmeniä sitten. Ne tulivat uniin aina silloin, kun elin kestokyvyn rajoilla.
Oli fantom-kokemuksia, joiden jälkeen ei päässyt pitkään aikaan herättyään liikkeelle. Olin valtava Gulliverin tapainen jättiläinen.
Pituuteni oli kymmeniä metrejä. Kädetkin bussin paksuiset.
Oli erikoista, että veljeni tunnisti uneni jättituntemuksen. Oli ollut jo ulkotöissä parituntia. "Mikähän elefanttitauti sillä lienee" kuulin sen sanovan.
Mut sehän ei ollut epämiellyttävä kooma ollenkaan. Oli myös eräs aina loppuiän muistettava elämyksellinen koomatila-uni.
Olin muinaisessa Egyptissä, kultaisessa kaupungissa. Ei sellaista loistoa ole missään ikänä ollut.
Sellaisen upean unikokemuksen voi kokea ehkä vain kerran elämässään.
Tänään aamuyöllä nukuin rauhallisesti uudelleen kun käsitin nähneeni vain pahaa, kauhistuttavaa unta, joka lamautti unikoomaan asti.