Ollaan hankkimassa koiraa "perhekoiraksi". Toivoisimme kohtalaisen helppoa koulutettavaa, koska emme välttämättä pääse esim. ohjattuun koulutukseen.
Perheessä on isoja lapsia ja asumme maalla. Koiraa pitäisi pystyä pitämään vapaana ulkona, vaikka lähistöllä liikkuu niin jäniksiä, kauriita kuin järvellä sorsiakin. Haittaako metsästysvietti?
Lenkillä myös käytämme, mutta emme välttämättä joka päivä eli siksi vapaana juokseminen saisi korvata joskus lenkit. Kuljettaisimme myös koiraa mukana esim. vierailuilla, päivisin sen pitäisi tulla toimeen yksin 6-8 h.
Mikä koira olisi sopiva? Olemme harkinneet mm. kultaista noutajaa (aika suuri autoon), novascotiannoutajaa ja spanielieista mm. walesinspringerspanielia. Myös kooikerhondje on harkinnassa.
Millaisia kokemuksia teillä on em. koirista ja olisiko jokin muu rotua sopivampi? Edellinen koira oli cavalier eli erittäin kiltti ja helppo kouluttaa. Sai juosta vapaana ja tuli aina takaisin. Huonona puolena valtava karvanlähtö. Valitettavasti kuoli ja nyt olemme hankkimassa uutta lemmikkiä.
Kiitos jo etukäteen vinkeistä!
noutaja, spanieli vai joku muu?
Koiraa hankkiva
142141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kultaistanoutajaa tai labradoria, ovat helposti koulutettavissa, eli viisaita koiria. Eivät ne välitä jäniksistä, toisin kuin ajokoirat.
mutta pentua valitessa kannattaa olla tarkka niissäkin nykyään paljon ns. "adhd" tapauksia labradoria en suosittele jos helpon koiran haluaa on melko jääräpäinen. Kultaisestakin lähtee karvaa ihan mukavasti karvanlähtö aikaan, tiedän kokemuksesta anoppilassa sellainen. Ja kannattaa miettiä myössukupuolta monessa rodussa narttu hiukan helpompi, en tarkoita sillä sitä että nartustakaan ilman peruskoulutusta saisi yhteiskuntakelpoista mutta koulutus voi olla helpompaa. Jos pienempi kokoista noutajatyyppistä koiraa etsitte niin kehotan tutustumaan novascotiannoutajaan, helppo kouluttaa, pysyy hyvin pihassa ja pysyy kyllä järissään vaikkei joka päivä lenkille pääse mutta kuitenkin saa vapaana maalla juosta. Ystävälläni on novascoti ja se keksii itselleen pihalla virikkeitä metsästää myyriä ja hiiriä , tällä en taaskaan vähättele koiran lenkityksen tarvetta mutta tarkoitan jos ei aivan joka päivä lenkille tule lähdettyä niin maalla ei ongelma! Ja on tosi oppivainen ja älykäs koira ja ystävällisyydellä ei ole rajaa on kaikkien kaveri :) Mutta onnea koiran etsintään toivottavasti löydätte juuri teille mieluisan sessun!
on se haukkuongelma, ainakin kaikki siitä puhuvat, eli haukkua räksyttävät päivät, täällä asuu yksi sellainen ja se haukkuu päivät, saattaa mennä 8 tuntia haukkueassa, yöllä tahtoo huumorintaju loppua.
"Jos pienempi kokoista noutajatyyppistä koiraa etsitte niin kehotan tutustumaan novascotiannoutajaan, helppo kouluttaa, pysyy hyvin pihassa ja pysyy kyllä järissään vaikkei joka päivä lenkille pääse mutta kuitenkin saa vapaana maalla juosta." Novascotiannoutajan omistajana, harrastajana ja kymmeniä muita tollereita omistajineen tuntevana rohkenen olla eri mieltä kaikista kolmesta asiasta. 1) Helppo koulutettavuus -Miellyttämisenhaluton, itsenäinen, toistoihin kyllästyvä, hyvin ärsykeherkkä ja vietikäs koira ei ole mitenkään erityisen helppo kouluttaa. Vaatii ehdottomasti sen "ohjatun koulutuksen" johon aloittajalla ei ole aikomusta koiransa kanssa mennä. 2) Pysyy pihassa... -Tollerilla on muista noutajista poiketen erityisen suuri toimintasäde. Vaikeaa on saada tälläistä koiraa pysymään vapaana pihassa varsinkin jos ympärillä vilisee vielä riistaakin. 3) Virikkeiden tarve -Tolleri on hyvin älykäs ja aktiivinen metsästyskoira. Se ei pysy "järjissään" edes niillä säännöllisillä maratonin mittaisilla lenkeillä, vaan vaatii ehdottomasti jotain aivotoimintaa, jonkin aktiiviharrastuksen tai pari. Rodulle ominaiset harrasteet toki paras. Mielestäni aloittaja on ihan hakoteillä koko rotuvalinnan suhteen kun on valikoimassa rotua aktiivisten metsästys ja käyttökoirien seasta, joita noutajat, sprinkku ja koikkeri ovat. Aktiivinen harrastekoira sopii kovin huonosti seurakoiran rooliin.
Olet tälläisestä, meillä asuu täällä novascotiannoutajan ja suomen pystykorvan sekoitus (liian lähellä), sitä käytetään pikkulenkillä ja se haukkuu päivät pitkät, sisällä. En tunne novascotiaa niin hyvin, mutta luulen että se on pystykorvan lailla metsäverinen, eikä mikään 100 metrin lenkillä käyjä, eikä myöskään tunnu soveltuvan kerrostaloon (me naapurit kärsitän). Koira juoksee päivät edes takaisin asuntoa ja haukkuu. Eli rauhoittaisiko koiraa yhtään, jos saisi edes pidempiä lenkkejä vai onko tuhoon tuomittu naapurisopu ? Olen kuullut että novascotiatkin ovat haukkuherkkiä, pitääkö paikkansa ?
"Olet tälläisestä, meillä asuu täällä novascotiannoutajan ja suomen pystykorvan sekoitus (liian lähellä), sitä käytetään pikkulenkillä ja se haukkuu päivät pitkät, sisällä."
Ensinnäkin jo sitä mieltä, että on täysin ääliömäistä risteyttää kaksi noin erityyppistä koirarotua. Ongelmahan siitä tulee.
"En tunne novascotiaa niin hyvin, mutta luulen että se on pystykorvan lailla metsäverinen, eikä mikään 100 metrin lenkillä käyjä, eikä myöskään tunnu soveltuvan kerrostaloon (me naapurit kärsitän)."
Jooh, metsäverinen on, mutta täysin eri tavalla kuin pystykorva. Siksi juuri ko. yhdistelmä on älytön. Rotujen vietit eivät millään tavalla tue toisiaan vaan syntyy viettien sekamelska.. Omaa koiraani en ainakaan saa tyytyväiseksi edes tuntien mittaisilla lenkeillä, vaan se kyllä vaatii jotain aktivoivaa toimintaa sinne lenkin oheen. Jäljestystä, tokoilua, markkeerauksia, noutoja jne. Tolleri kyllä soveltuu mainiosti kerrostaloon, mutta tästä kyseisestä yhdistelmästä en olisi niinkään varma.
"Eli rauhoittaisiko koiraa yhtään, jos saisi edes pidempiä lenkkejä vai onko tuhoon tuomittu naapurisopu ?"
Kyllä varmaan jonkin verran. Vaikea ulkopuolisen sanoa.
"Olen kuullut että novascotiatkin ovat haukkuherkkiä, pitääkö paikkansa ?"
Ei pidä. "Haukkuherkkä" ja "noutaja" ei oikein sovi samaan lauseeseen. Noutajistahan on jalostamalla jalostettu haukkuherkkyys pois. Välttämätön ominaisuus niiden työssä. Mutta sanoisin, että tolleri on varmaan kuudesta noutajarodustamme sieltä herkkähaukkuisimmasta päästä. Haukkuu kyllä jos siihen annetaan kunnolla aihetta, mutta ei todellakaan mikään tyhjän räksyttäjä. Luulisin, että tässä yhdistelmässä se haukkuherkkyys tulee pääasiassa toisesta rodusta. Suomenpystykorvahan on erittäin vartioiva ja haukkuherkkä. Mutta kyllähän minkä tahansa koiran saa omaa tylsää elämäänsä haukkumaan. Jopa noutajan.
mikäli tahdotte koiran pihalla pysyttelevän. Maalaisjärkikin sen kertoo, että jos siinä lähellä poukkoilee niitä vesilintuja, lintukoira ei ehkä ole se parhain vaihtoehto. Itse ehdottaisin leonberginkoiraa, mutta se on todellakin aika suuri koira kuljetettavaksi autossa, tosin vanhemmillani sellainen on, se RAKASTAA autoilua yli kaiken, vaikka valtaakin takapenkin kokonaan :) On mainio koira lapsiperheeseen, se suorastaan palvoo lapsia ja kaitsee niitä kaverina, pysyy vapaana omalla pihalla samalla kotiaan vartioiden, on helppo kouluttaa kunhan muistaa LEMPEÄN KASVATUKSEN JA KOULUTUKSEN, sillä kovalla kasvatuksella lempeästä leonbergistä saa vain solmuun menevän otuksen... Leonbergi on sen verran lupsakka rotu, ettei se kaipaa joka päivä tehtäviä hikilenkkejä: koska se pysyy vapaana pihalla, se liikkuu sitä mukaa, mutta lähtee toki perheen kanssa mielellään varsinaisille lenkeillekin.
noutajissa ja spanieleissa on jalostettu erillistä metsästyslinjaa. jos tuosta riistaviettisestä metsästyslinjasta pysyy erosta niin se on jo hyvä alku. tietenkin kaikilla koirilla on pohjalla tietyn asteinen riistavietti mutta ei niin riistaviettisen koiran pystyy koulutuksella jättämään riistan rauhaan. molemmat sekä noutajat, että spanielit ovat helppoja kouluttaa, koska ne ovat miellyttämishaluisia ja suhteellisen persoja ruualle. luonteet ovat aika samanlaisia, itse pitäisin noutajia ehkäpä spanieleita energisempinä. mutta siis kannattaa valita 8 ryhmästä rotu, joka muuten tuntuu omimmalta. karvaa niistä kaikista lähtee aika ajoin, sitä ei oikein voi estääkään. : ) paljon ulkona viihtyvät koiran turkkiin kannattaa kiinnittää huomiota, ettei se kanna kaikkea roskaa aina sisälle. ja kaikki näistä roduista ovat sitten aikas innokkaita uimaan...
alpakka olisi hyvä. näin itse niitä koiranäyttelyssä messukeskuksessa.
Mites ruotsinlapinkoira? Sillä ei yleensä ole metsästysviettiä, sen turkki ei yhtä helposti likaannu ja takkuunnu kuin suomenlapinkoiran ja turkki hylkii vettä. Ruotsinlapinkoira ole kovin temperamenttinen, muttei mikään cavalierikaan. Huono puoli on lähinnä haukkuherkkyys, mutta oikealla koulutuksella turhalta haukunnaltakin vältytään. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsinlapinkoira http://www.lappalaiskoirat.fi/?id=yhdistys/rotuesittely_rlk http://www.ruotsinlapinkoirat.com/ Tai buhund? Aika lailla kuin ruotsinlapinkoira, muttei yhtä haukkuherkkä, ja turkki on helppohoitoisempi. http://fi.wikipedia.org/wiki/Buhund http://buhundyhdistys.net/buhund.php
Muuten, millaista liikuntaa ja aktivointia koiralle aiotte tarjota? Mainitsemani ruotsinlapinkoira ja buhund tarvitsevat paljon molempia. Mutta koira karkaa kyllä helposti pihasta, jos ei saa riittävästi liikuntaa ja aktivointia. Tai voi samasta syystä alkaa haukkua ohikulkijoille, jahdata jäniksiä tai alkaa tehdä muita pahuuksia. Pelkkä pihassa vapaana oleskelu tuntuu koirista yleensä tylsältä. Suosittelisin teitä hankkimaan vaikka uudestaan cavan, joka ei niin kovin aktiivinen ole.
Tulihan paljon mielipiteitä, hyvä niin. Kyllä olemme tuohon kultaiseennoutajaan päin kallistumassa, meni sitten syteen tai saveen. Terveys huolestuttaa, mutta yritämme katsoa suvun terveyttä - eihän sitä kaikkea tosin voi etukäteen tietää.
Juttelin muutaman kultsun omistajan kanssa. Ovat pystyneet opettamaan sen pysymään pihapiirissä, vaikka asuvat maalla. Varmaan eläimiä joka paikassa. Ja kyllähän me aktiviteettia järjestetään. Moni on myös sanonut, että irtijuokseminen on paljon parempaa aktiviteettia kuin hihnassa meneminen. Agilitya harrastimme edellisen koiran kanssa nuorempana, ehkäpä aloitamme sen myös uuden kanssa. Näyttelyitä en edes harkitse, ne eivät ole ainakaan koiran kannalta välttämättömiä. Tämä on vain minun mielipiteeni.
Emme ota uutta cavalieria, koska haluamme isomman ja sitä aktiivisemman koiran. Edellinen oli ensimmäinen koiramme ja siksi päädyimme noin helppoon rotuun. Nyt voi olla jo enemmän haastetta, mutta ei silti mitään tosi vaikeaa koulutettavaa.
Eikä muuten meidän koira varmaan paljon hauku ohikulkijoillekaan, kun niitä ei nimittäin paljon ole. Paitsi niitä eläimiä. Ja kyllähän se koira haukkua saa, kunhan ei 24 h räksytä, kuten jotkut pystykorvat. Iso tiekin on kaukana, jos sattuu reviirin rajat ylittymään.
Kohta mennään kultsua katsomaan.... :)
>>Moni on myös sanonut, että irtijuokseminen on paljon parempaa aktiviteettia kuin hihnassa meneminen>>??
No onhan se, kunhan koiran kanssa samalla liikutaan. Pelkässä pihassa yksin juoksentelu alkaa koiraa kyllästyttää, joten he tarkoittivat varmaan koiran >>lenkkeilyttämistä pitäen sitä vapaana>>. Koiran tulee päästä pihansa ulkopuolellekin, sillä sen on tärkeää saada tietää lähistön ja muun ympäristön tapahtumista, kuten muiden koirien merkeistä ja muusta uudesta ja erikoisesta. Monet koirat eivät lähde ympäriinsä juoksentelemaan, jos omistaja ei lähde samaan suuntaan kulkemaan. Mutta kultainennoutaja vaatii kyllä paljon lenkkeilyä.
...vilpitön mielipiteeni on, että älkää ottako tolleria (novascotialaista). Mahtava koira, upea harrastuskaveri jne... mutta ei aivan taatusti mahtava kotikoira.
Jke kertoikin rodun harrastajana jo aika kattavasti. Hmmm... Hiukka olen kuitenkin sitä mieltä, että tolleri on helposti koulutettava varmasti ainakin kotikoiratasolle (jos täytyy osata istua, tulla luokse ja antaa tassua, oppii todella helposti). Jos harjoittelua mennään pidemmälle, törmätään siihen, että koiraa on äärimmäisen vaikea motivoida työskentelyyn (kotikoirillahan sillä ei ole merkitystä, juosten kustusti toteltu toimii ihan riittävästi), tästä johtuu se, että kouluttaminen ei ole helppoa jos vaatimustaso on korkeampi.
Itselläni on tolleri pihassa ja meillä liikkuu enimmäkseen noita metsäkanalintuja, eli sorsat eivät kotona ole koiran mielenpäällä. Jahtaa pihasta eläimiä, riistaviettiä siis on, mutta se ei ole meillä muodostunut ongelmaksi normaali elämässä, sillä vaikka novascotti työskentelee kaukana noutajaksi, ei se silti kovin monia satoja metrejä jahtaa lintuja, eli ottaa pyrähdyksiä ja palaa pihaan, sen toiminta säde ei kuitenkaan ihan itsenäisesti työskentelevän koiran luokkaa ole. Maallahan tällainen ei ole ongelma, varsinkin kun koira on ollut jo vuosia pihassa irti, eli kanalinnutkaan eivät pesi ihan lähitienoille. Ongelmahan olisi jos ottaisi moisen koiran yhtäkkiä näin pesintäaikaan, linnuilla olisi mahdollisesti jo pesät ihan pihan lähellä. Mekin muutimme tänne keväällä ja ensimmäiseen syksyyn asti koira piti pitää tarkasti valvottuna, koska pihapiirissä oli paljon eläinten pesiä. Enää ei ole, vain joku hurja pikkulintu uskaltautuu silloin tällöin ruokintalaudallemme ja pöntöt on pesitty, oravia, jäniksiä ja metsäkanalintuja ei pihastamme ole bongattu enää muutamiin vuosiin yhtäkään yksilöä ja niitä oli runsaasti silloin ensimmäisenä kesänä... Tätähän ei voi laittaa van tollerin viaksi, vaan kyllä paimen myös hoitaa osuuttaan.
Kultaisista noutajista haluaisin huomauttaa myös, että erittäin paljon on nykyisin agressiivisuus vikaa. ja johtuu juuri tuosta, että koiraa pidetään helppona, jonka voi ottaa vain kotikoiraksi. Koira turhautuu ja puree... Myös tollereissa on paljon agressiivisuutta, muttei onneksi niin mittavasti, sillä ei ole niin yleinen kotikoira.
Suosittelen siis puhdasta seurakoiraa.