syömättömyydestä väkivaltaa

Erään elämänjakson aikana tunsin lyhyen aikaa muutaman vankilassa istuneen, omaisuusrikoksista olivat kakkua joutuneet nauttimaan. Mukavia ihmisiä, en minä heitä sen ihmeempinä pitänyt kuin muitakaan. Heidän tiensä on kuitenkin johtanut ulkomaille asumaan ja olemaan ja siksi emme ole enää kosketuksissa. Heidän vankilataustansa tai rikoksensa eivät meitä erottaneet. Tunnustan, että henkirikoksen tehneeseen en pysty suhtautumaan luonnollisesti - pelkään, jäljet pelottavat. Olen tavannut muutaman satunnaisesti ja pelännyt oikeasti, vaikka he eivät missään nimessä olleet uhkaavia. Järjellä ajatellen suhtautumiseni on hölmöä, koska vieraita ihmisiä tavatessani en tiedä heidänkään taustojaan, joukkoon voi mahtua mitä tahansa. Toisaalta pinnan katkeaminen voi sattua yllättävän monelle, harvoin toisen hengen riistäminen on harkittua. Uskon mieluummin,että ihmisissä on enemmän hyvää kuin pahaa, vaikka muitakin esimerkkejä löytyy. Elämässä sattuu kaikenlaista, mitä kukaan ei voi etukäteen tietää. Rangaistuksensa suorittanut on yhteiskunnan kannalta kansalainen siinä missä muutkin. Itse asiassa kaikkein pelotavimpia ovat ne, joiden rikokset eivät koskaan tule julki ja silti he elelevät muna miehinä joukossamme. Luulenpa, että näitä on enemmän kuin vankilaan koskaan päätyneitä.